Narsistinen äiti

SE ON NARSISMIA

Kamalaa, älä enää koskaan ota yhteyttä äitiisi :/

Tilanteesesi on vaikea. Tiedät sisimmissäsi, mikä sinulle on parhaaksi.

Sinun eikä perheesi tarvitse kärsiä enää hänen aiheuttamasta pahoinvoinnista. Sinulla ei ole velvoitetta kantaa taakkaasi enempää. Pidä huolta itsestäsi ja pikkuisesta. Et menetä mitään antamalla itsellesi parempaa.

Irrottautuminen on aina kova juttu. Sinua saatetaan myös syyllistää siitä. Mutta pysy lujana. Sinun ei tarvitse lisätä pahaa oloa enää. Piirrä rajasi ja pidä ne. Onnea matkallesi.

Saattaisit hyötyä kirjasta "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?"

Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka aikuinen tytär voi toipua narsistisesta äidistä. Karyl McBride. ISBN 978-952-5613-96-4 2009. Suom. Mika Siimes

Sitä on täällä suositellut mm yhteisön jäsen 'Henna', ja olen sen itsekin lukenut. :)

Karyl on terapeutti, jolla on itsellään narsistinen äiti.

hukassatotaalisesti,

Olen tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan äidiltäsi tuollaista kohtelua. Se on mielestäni ikävää, karmeaa ja vaikuttaa sinulle todella tuskalliselta. Ymmärrän, että koet olevasi hukassa. Jos lapsuutesi ja nuoruutesi on ollut tuollaista, ei ole ihmekään, että tunnet olevasi hukassa.

Kaikki persoonallisuushäiriöisten ihmisten lapset kokevat traumaattisen lapsuuden. Tällaisesta lapsuudesta seuraa aikuisena monia ongelmia. Jos äiti on narsistinen, hän on tuskin kyennyt huolehtimaan lapsestaan sellaisella tavalla, että lapsi olisi saanut lämpöä, hellyyttä, hyväksyntää ja kannustusta. Moni tuollaisen lapsuuden kokenut ihminen joutuu käymään aikuisena psykoterapiassa korjaamassa kaiken sen, mikä lapsena jäi saamatta. Psykoterapiassa voi käydä omat traumat läpi ja rakentaa itselleen ehyemmän minän ja itsetunnon. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset terapiaa, niin mene ihmeessä. Pääset monesta tuskasta ja voit jatkaa elämääsi. Voit oppia myös keinoja tulla toimeen äitisi kanssa ja asettamaan omat rajasi.

Yxexin ehdottama kirja "enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä" on hyvä narsistien lapsille, suosittelen sitä itsekin. Tässä myös pari ketjua, joissa puhutaan samantyyppisestä asiasta.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9777818

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8350758

Huolehdi itsestäsi ja voi hyvin!

Kiitoksia kaikille vastanneille!

On helpottavaa huomata,että en itse ole väärässä tässä asiassa ja kokemani on todellakin väärin.
Olen niin paljon kuullut syyllistämistä että välillä hämärtyy mikä on oikein ja mikä väärin. Ja monesti itsekin ajatellut että olen huono lapsi kun edes ajattelen äidistäni näin. Hänestä joka muistaa sanoa joka välissä,kuinka HÄN on antanut meille kaiken ja tehnyt kaiken meidän eteen. Eikä HÄN saa siitä kiitosta,vaan häpeällistä kohtelua.

Oma lapseni ja parisuhteeni sai tätä asiaa pohtimaan ja miettimään miksi minun pitää tälläistä sietää ja kestää. Aikuinen ihminen. Välillä on tuntunut että äiti pitää minua ihan lapsen tasolla,jota pitää opettaa,neuvoa,komentaa. Ihan kuin olisin tyhmä. Koska hän osaa ja tietää. Ja vain hänen neuvonsa ovat ne oikeat.

"lapsi olisi saanut lämpöä, hellyyttä, hyväksyntää ja kannustusta. Moni tuollaisen lapsuuden kokenut ihminen joutuu käymään aikuisena psykoterapiassa korjaamassa kaiken sen, mikä lapsena jäi saamatta."

Tämä kirjoitus osui ja upposi minuun totaalisesti. Näin juuri. Meillä ei kotona halailtu,eikä osoitettu minkäänlaisia hellyyden osoituksia. Hyväksyntää en juurikaan saanut. Mutta sain kokea mitä tapahtuu jos väärin jotain teen. Ja voin kertoa että olen ollut nuoruudessa yksi kilteimmistä lapsista.
Terapiaa olen harkinnut sillä tuntuu että olen täysin hukassa näiden asioiden kanssa. Haluan että oma lapseni kokee nämä tunteet kanssani ja saa sen minkä mistä minä olen jäänyt paitsi.
En halua että hän aikuisena joutuu opettelemaan nämä taidot ja joutuu etsimään itseään,koska minä äitinä olen ollut niin kaikki tietäväinen etten ole päästänyt lasta kasvamaan itsenäiseksi ihmiseksi,.


"Irrottautuminen on aina kova juttu. Sinua saatetaan myös syyllistää siitä."
Tätä mietin kovasti,miten tästä eteenpäin. Olen lukenut että narsistinen ihminen ei muutu tai jos muuttuu niin hoidon ja lääkityksen avulla. Mutta mitenkä saa ihmisen lääkärille jos hänessä ei ole mitään vikaa vaan kaikissa muissa?
Minulla on oma perhe johon haluan panostaa ja jolle haluan elää. En halua elää enää äitini odotuksille ja syyllistämisille. Mutta taitaa irrottautuminen olla ainoa keino? Sillä olen jo tarpeeksi alistunut näihin asioihin ja ollut hiljaa nurkassa ja kuunnellut sitä tiuskimista ja äyskimistä. Ja toisekseen minua jo nyt siellä syyllistetään. Kuinka olen kehdannut käydä häntä vastaan. Kai tällä samalla syyllistämisellä voi tehdä sen irrottautumisenkin.

Parempaa elämää odottaen.

" Mutta taitaa irrottautuminen olla ainoa keino? Sillä olen jo tarpeeksi alistunut näihin asioihin ja ollut hiljaa nurkassa ja kuunnellut sitä tiuskimista ja äyskimistä. "

Irtautuminen on ainoa keino joka tehoaa, sinulla on oikeus omaan elämään, kaikilla on oikeus suojella itseään ja jopa velvollisuus. Muista että irtaantuminen ei johdu sinusta vaan äitistäsi joka aikuisna ihmisenä kantaa täyden vastuun tunnusti tai ei, sillä ei ole väliä.


"Ja toisekseen minua jo nyt siellä syyllistetään. Kuinka olen kehdannut käydä häntä vastaan. Kai tällä samalla syyllistämisellä voi tehdä sen irrottautumisenkin."

Samalla syyllistämisellä menee, teet mitä tahansa, niin ainahan se sinua on syylistänyt ja niin tulee jatkossakin tekemään. Kun irtaannut, niin syyllistäminen menettää sinun kohdalla tehonsa.

Äitsi lähetti sinulle kasan kuitteja, narsistit ei voi muuta tehdä. Laskevat yleensä tuolla tavalla, kun muuta ei ole. Ei ole empatiaa, rakkautta, hellyyttä, sylissä pitämistä lapsena, yhdessä tekemistä. Vain enimmäkseen muiden haukkumista, syyllistämistä, uhkaava ja syyllistävä käytös niitä kohtaan jotka uskaltavat olla erimieltä. jne. Hanki tietoa, apua, ja sen avulla, ennen kaikkea oma arvokas elämä :)

"Ei ole empatiaa, rakkautta, hellyyttä, sylissä pitämistä lapsena, yhdessä tekemistä. Vain enimmäkseen muiden haukkumista, syyllistämistä, uhkaava ja syyllistävä käytös niitä kohtaan jotka uskaltavat olla erimieltä."

Näin se juuri menee. Luen teidän kirjoituksista kuin omaa elämääni. Empatiaa ei ole tullut mistään. Hellyyttä ei ole ollut. En ole tainnut koskaan äidin sylissä olla. En muista.

Isääni hän on aina haukkunut,niin kauan kuin muistan. Isäni oli yksi kilteimmistä ihmisistä ja teki meidän lapsien eteen kaiken. Muistan lapsuudesta miten jouduin kuuntemaan sitä hirveää huutoa mitä äiti piti isälle. Haukkui,sätti ja raivosi. Vieläkin isän kuoltua,hän muistaa häntä haukkua. Kun ei mitään tehnyt hänen eteensä. Mutta minulle muistaa sanoa,että olepa itse monta kymmentä vuotta saman miehen kanssa. HÄN on siihen kyennyt,

Nämä kuitit jotka hän lähetti minulle,sai minussa niin valtaisan raivon tunteen,etten koskaan ole sellaista tuntenut. Kuinka oma äiti on noin kylmä ja laskelmoiva ihminen? Tuntuu etten tuollaisen jälkeen pysty antamaan hänelle anteeksi,enkä ole kykenevä olemaan hänen elämässään. Muisti hän sanoa myös millainen kivireki olen hänelle,jota hänen pitää vetää perässään. Minua,aikuista ihmistä jolla on oma perhe,koti ja asumme toisella paikkakunnalla!

Kyllä oma elämä menee tälläisen ihmisen edelle. Olkoonkin sitten tämä ihminen oma äiti.

Kiitos kun olette jaksaneet vastata, Näistä kirjoituksista saa hurjasti voimia!

Aloittajalle:

Tarinasi kuulostaa tutulta. Valitettavasti meitä on monta, jotka ovat joutuneet kasvamaan rikkinäisten vanhempien kodissa. En puolustele äitisi tekoja, mutta niillekin on syynsä: äitisi on itsekin traumatisoitunut ilmeisen pahasti omassa lapsuudessaan. Sinun ei tietenkään tarvitse juuri nyt ajatella äitisi traumoja, vaan sinulle saattaa olla ajankohtaista käydä läpi omat surusi. Anteeksiantokin tulee ajallaan, jos on tullakseen.

Minun äitini kuulosti melko samanlaiselta persoonalta, kuin mitä viesteissäsi olet kuvaillut omaa äitiäsi. Minun äitini ei ollut (emotionaalisesti) läsnä koskaan koko 19 vuoden aikana, jona asuin kotona - vaikka samassa talossa asuimme koko perhe. Äiti ei kyennyt oikein koskaan lohduttamaan, pitämään sylissä tai hyvänä. Suurimman osan ajasta hän oli etäinen, kylmä ja liian monesti moittiva, vähättelevä, suuttunut ja kova.

Nyttemmin ymmärrän, miksi hänestä tuli sellainen. Menin itse 30 vuotiaana psykoterapiaan parantamaan oman kipuni ja tyhjyyden sisältäni ja sain itseni tasapainoon. Terapiassaa muistin asioita, jotka olivat olleet koko 30 vuotta piilossa muistini taka-alalla. Kävin läpi myös äitini elämää ja persoonaa terapiassa, ja ymmärrän, että hänen lapsuutensa oli yhtälailla karmea kuin omani (ellei jopa karmeampi). Hän ei ollut saanut lämpöä ja hellyyttä omalta äidiltään, eikä sen takia osannut antaa sitä minullekaan. Tämä on kauhean surullista, mutta sille ei voi enää mitään.

Itse opettelin psykoterapeuttini kanssa irrottautumaan äidistäni ja vetämään rajat, jotka suojelevat minuuttani. Irrottautuminen oli hankala prosessi, mutta se kannatti tehdä. Nykyään voin olla jossain määrin tekemisissä äitini kanssa eikä minun ole ollut täytynyt lopettaa kanssakäymistä äidin kanssa ihan kokonaan. Irrottautuminen oli henkinen prosessi ja terapeutti oli minulle siihen aivan välttämätön apu.

Minua auttoi paljon aiheesta lukeminen terapian lisäksi. Suosittelen sinullekin kirjoja:
- Narsismi: vamma ja voimavara/Jorma Myllärniemi
- Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä/Karyl McPride
- Sata tapaa tappaa sielu/Tuija Välipakka
- Miksi aina sinä/Sandy Hotchkiss
- Suomalaisen lapsuuden haavat/Martti Paloheimo

Toivotan voimia omaan prosessiisi! Annathan itsellesi siihen niin paljon aikaa, kuin tarvitset. Ole hyvä itsellesi!

"Suurimman osan ajasta hän oli etäinen, kylmä ja liian monesti moittiva, vähättelevä, suuttunut ja kova."

Näinhän se meilläkin meni. En muista että olisin lohdutusta saanut mihinkään asiaan tai empatiaa ylipäätänsä. Vika oli aina minussa.

Tiedän että äitini on lapsuudessa kokenut kovia. Niin monen monen kertaa olen saanut kuulla siitä. Sen hän veti mukaan jos meillä kotona ei asiat menneet niin kuin halusi. Tiedän ettei kenenkään pitäisi lapsena sellaista kokea mitä äitini koki ja koska siitä sain kuulla niin pienestä pitäen yritin olla hyvä,jotta hänellä olisi jotain hyvää. Mutta vaikka olisin seissyt päälläni, ei se auttanut. Ei ole lapsen tehtävä läpi elämän kantaa äidin lapsuuden taakkaa. Ja toivon etten kanna omaani jotta oma lapseni ei joutuisi tästä kärsimään.

Isän kuolemakin oli vain hänen surunsa ja menetyksensä. Ei meidän lapsien. Kertaakaan ei ole kysynyt kuinka jaksamme asian kanssa.

"Hän ei ollut saanut lämpöä ja hellyyttä omalta äidiltään, eikä sen takia osannut antaa sitä minullekaan. Tämä on kauhean surullista, mutta sille ei voi enää mitään. "

Ei ollut oma äitinikään enkä sen johdosta minäkään. Mutta toivon että pystyn tätä antamaan omalle lapselleni. Ja sitä olenkin yrittänyt oikein tietoisesti tehdä. Halauksia,sylissä pitämistä ja suukottelua.

Juuri tänä aamuna mietin tuota yhtä lausetta:

Miksi aina sinä?

Siitä on ollut kyse nämä kaikki vuodet. Aina äiti,ei kukaan muu. Ei koskaan.

Luen nämä kirjaehdotukset,sillä kaipaan kyllä kipeästi tietoa tästä asiasta. Itselle alkaa pikku hiljaa hahmottumaan miksi nämä menneet vuodet ovat olleet kuin sumussa oloa,eikä mitään tietoa omasta itsestäni. Nyt tuntuu hieman valoa tunnelin päässä kun on alkanut ymmärtämään asioita.
Onneksi vierelle on tullut ihana mies ja ihana lapsi.joiden takia jaksaa. Ja joiden takia aloinkin kyseenalaistaa äitini kohtelua. Ja ymmärtämään että tämä ei ole oikein.

Ristiriitaisia tunteita kuitenkin käyn läpi. Toisaalta soimaan itseäni kuinka kehtaan asettua äitiäni vastaan,onhan minua opetettu kunnioittamaan vanhempiani siis äitiäni. Toisaalta koen vihaa siitä mitä olen saanut kokea häneltä ja kuinka hän on minua kohdellut.

Terapiaa olen miettinyt. Mutta en oikein tiedä mistä sitä apua hakisin? Miten tälläiseen terapiaan pääsee?

Psykoterapiaan voi päästä monella tavalla. Jos tienaa hyvin, voi etsiä vaikka suoraan psykoterapeutin, jonka kanssa sopii terapian aloittamisesta. Psykoterapian kertakäynti vaihtelee 60-80euroa kerta (45min). Terapiakäyntejä on yleensä 1-3 kertaa viikossa. Usein kaksi tai kolme kertaa kannattaa ja siten pääsee nopeammin myös lopettamaan terpiansa. Joissain (harvoissa) tapauksissa voi päästä terapiaan myös julkisella puolella. Tämä vaihtelee kaupungettain ja julkiseen terapiaan voi päästä vain julkisen (terveyskeskuksen psykiatrinen klinikka) puolen kautta.

Jos tarvitsee tukea terapiaan (useimmat tarvitsevat), pitää saada Kelaa varten lausunto psykiatrilta. Tämän voi hakea joko yksityiseltä tai julkiselta. Julkisella puolella pääsee psykiatrille esim. terveyskeskuslääkärin kautta (terveyskeskuksen psykiatrinen klinikka) tai mielenterveystoimistossa. Myös työterveyshuollon kautta pääsee. Kela korvaa nykyään kaikille psykoterpiaa tarvitseville kuntoutustukea terapiaa varten. Korvaus on noin puolet terapian kuluista. Terapia vie rahaa, mutta se on pitkäaikainen sijoitus omaan sekä läheistensä hyvinvointiin.

Yleensä pitää olla jonkinlaista mielenterveyteen liittyvää oiretta, jotta saa lausunnon ja terapiatuen. Oireet voivat olla masennusta, ahdistusta tai muita oireita. Tuen saamiseen täytyy liittyä myös työn tai opiskelun vaarantuminen oireiden takia. Pienten lasten vanhemmat saattavat saada tukea hieman helpommin. Linkki Kelan psykoterapia-sivulle:
http://kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301204150015KM?OpenDocument

Minun mielestäni parasta psykoterapiaa narsistisen vanhemman traumoista kokeneelle on kognitiivinen psykoterapia tai psykodynaaminen psykoterapia (tämä siis vain oma mielipiteeni). Muitakin terapioita on paljon ja jos haluat tutustua terapioihin tai mietit, menisitkö terapiaan, lue kirjat
- Tiina Tikkasen Psykoterapiaopas
- Mikael Saarisen Psykoterapiaan?

Terapia on pidempiaikainen projekti, joten tunnustele ihan rauhassa, haluatko mennä terapiaan ja millaista terapia voisi olla.

Tekstisi on aivan kuin omani... Sillä erotuksella että avioliittoni päättyi eroon ennen kuin tajusin miksi voin niin pahoin. Oli pakko tehdä kova irtiotto ja vasta nyt kun erosta on kohta kaksi vuotta, tajuan täysin miksi asiat menivät pieleen... Olen nyt ymmärtänyt olevani narsistisen äidin takia läheisriippuvainen :-/ Siksi siis hakeuduin eron jälkeen nopeasti uuteen suhteeseen ja nyt hieman kaduttaa... En vaan osaa olla yksin, lapset ovat vuoroviikoin isällään. Nyt ahdistaa koko tilanne. Tiedän että minun pitää mennä asiantuntijan puheille ja varmaan myös lasten kanssa. Tämä kierre on katkaistava! Joudun varmaan taas satuttamaan lapsiani erolla uudesta avopuolisosta (ovat toki kiintyneet)... Tuntuu vaan että mun on pakko olla hetki ihan vain itseni kanssa, siis se aikuinen joka ottaa vastuun...
Paljon voimia sinulle! Muista huoltaa parisuhdettanne ja hakekaa siihenkin apua herkästi! Itse heräsin ongelmiin liian myöhään...

Kiitos nimimerkille " _ __ ___ ____" hyvistä tiedoista!

Punnitsen asiaa,haenko terapiaan ja miten tästä nyt eteenpäin. Onhan se perheelliselle iso raha sekä ajankäyttö kysymys.
Onneksi on hyvä luottoystävä jolle voi koska vaan puhua jos siltä tuntuu,mutta koen etten voi häntä loputtomiin tällä asialla kuormittaa, Ehkä yksi voitto tässä asiassa on jo se että ymmärrän mistä tässä on kyse ja jonkun tapainen irrottautuminen äidistä täytyy tehdä.

On ollut huojentavaa huomata etten ole tämän asian kanssa yksin. En tarkoita että toivon tätä kenellekään,sillä tämä narsismi on kyllä yksi kamalimmista asioista mitä joutuu kokemaan. Se on aika salakavala eikä itse pyörryksissä edes ymmässä mistä on kyse. Kulkee kuin sumussa ja yrittää vaan miellyttää toista,ettei saa syytöksiä niskaansa.
Mutta tarkoitan että tiedän että vika ei ole minussa vaan siinä toisessa ihmisessä. Eikä minun ole tarkoitus muuttaa itseäni toisen hyväksyttäväksi.

Kamalinta asiassa on se kuinka on ottanut narsistiselta ihmiseltä apua vastaan. Pyytämättä. Luottanut että toinen oikeasti haluaa hyvää ja auttaa. Ja nyt kaikki kaatuu päälle,ihan kuin olisin maailman pahin loinen ja apujen pyytäjä. Vaikka ikinä en ole apua konkreettisesti pyytänyt. Puhunut kyllä hankalista tilanteista, Luullen että oma äiti kuuntelee.
Kerran pyysin apua lemmikkieni kanssa kun lähdin matkoille. Ja KYSYIN sopiiko että hoitaisi niitä sen ajan. Ja asia sopi. Silloin. Nyt kuulemma vaan röyhkeästi jätin ne hänen hoiviinsa.

Lapsenlastaan on aina halunnut hoitaa kun kylässä ollaan. Jatkuvasti kuuluu että kyllä mummo hoitaa,anna mummon tehdä. Nyt se kääntyi sitten että jatkuvasti pitää lastasi hoitaa. Kyllä HÄN on tarpeeksi sitä hoitanut.

Tämä lista on niin loputon. Nyt onneksi tajuaa sen vääryyden. Ja että minä olen oma itseni ja henkilö ja jossain se oma raja menee. Mitä kestää ja mitä sietää.

"Ja asia sopi. Silloin. Nyt kuulemma vaan röyhkeästi jätin ne hänen hoiviinsa."

"Lapsenlastaan on aina halunnut hoitaa kun kylässä ollaan. Jatkuvasti kuuluu että kyllä mummo hoitaa,anna mummon tehdä. Nyt se kääntyi sitten että jatkuvasti pitää lastasi hoitaa. "

Narsisti tarkastelee aina historiaa siltä kannalta mikä on hänelle edullisinta,

Jos joku esim. sanoo hänelle, että hän arvostaa niitä ihmisä jotka hoitavat lastenlapsiaan. Silloin hän hymyilee ja kertoo kuinka hän on mielellään hoitanut lapsenlastaan, ja saattaa puhua asiasta pitempäänkin.

Mutta jos soitat samaan aikaan ja teillä on erimielisyyksiä niin voi sanoa siinä välillä sinulle puhelimessa kun muut ei kuule että " että jatkuvasti pitää lastasi hoitaa." ja takasin mentyä jatkaa keskustelua sanomalla että vois sitä enemmänkin hoitaa jos vain tarvetta olisi.

Suhteet narsistiin perustuu siihen että kuinka paljon hyötyä ihmisestä on hänelle, eräs eronnut kertoi että hän sa erityis- kohteulua narsistilta koska hän maksaa ylimääräistä rahaa lapsista muutaman satasen kuussa. Narsu riitelee kaikkien muiden kanssa ja katkoo välejä mutta ei hänen kanssa, koska pelkää menettävänsä rahat.

He käyttäytyvät tavalla joka menee normaalin ihmisen käsityskyvyn yli, sitä miettii että voiko tuollaista olla edes olemassa.

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm

"Narsistiset ihmiset ovat suunnattoman itsekeskeisiä ja kyvyttömiä huomioimaan muita ihmisiä. He uskovat olevansa aina oikeassa, ja heillä on oikeus tehdä mitä he haluavat ja tulkita sääntöjä omalla tavallaan."

"Hän saattaa osoittaa läheisissäkin ihmissuhteissaan hämmästyttävää kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja myötä elämisen puutetta."

Tämä on ollut tässä rankinta ja vielä oman äidin tekemänä. Nyt kun muistelee lapsuutta niin tajuaa monen monta tilannetta. Silloin niitä piti normaalina,mutta nyt kun alkaa hahmottumaan asian todellinen laita. Lapsuus tuntuukin ihan kieroultuneelta elämältä.

"Jos joku esim. sanoo hänelle, että hän arvostaa niitä ihmisä jotka hoitavat lastenlapsiaan. Silloin hän hymyilee ja kertoo kuinka hän on mielellään hoitanut lapsenlastaan, ja saattaa puhua asiasta pitempäänkin.

Mutta jos soitat samaan aikaan ja teillä on erimielisyyksiä niin voi sanoa siinä välillä sinulle puhelimessa kun muut ei kuule että " että jatkuvasti pitää lastasi hoitaa." ja takasin mentyä jatkaa keskustelua sanomalla että vois sitä enemmänkin hoitaa jos vain tarvetta olisi."

Tämä on niin totta. Kylässä yhdessä ollessamme kehui kuinka hän antaa minun nukkua että saan levätä lapsen hoidolta. Koska tietää että se on rankkaa. Kuitenkin joka ikinen aamu,hän huudatti lastani niin ettei siinä todellakaan kukaan nukkunut. Ei siis mitään pahaa tehnyt,mutta ei vastannut lapsen haluihin ja antoi huutaa.

"He käyttäytyvät tavalla joka menee normaalin ihmisen käsityskyvyn yli, sitä miettii että voiko tuollaista olla edes olemassa."

Näin juuri. Välillä miettii että voiko oikeasti joku ajatella ja käyttäytyä noin? Missä on tämän ihmisen moraali ja häpeä? Mutta sitä ei ilmeisesti tai ei siis tälläisillä ihmisillä ole.

Jos tekstistäsi poistettaisiin nuo lapsi-osat pois ja paikalle muutettaisiin sana isä, olisi tuo teksti suoraan ku omasta päästäni.

Osasit juuri laittaa sanoiksi juuri ne asiat mitä itsekin olen saanut kokea. Itse olen myös lisäksi saanut kokea laiminlyöntiä huolenpidossa ihan perusjuttuja myöten. Vaatetus, harrastaminen, ruoka... Itse olen asunut kohta 10v kahdestaan isäni luona kahdestaan, äitiin en ole pitänyt muutamaan vuoteen yhteyttä. Sitä ennen asuin kahdestaan äidin kanssa jonka luota muutin yhtäkkiä pois 8v kun hänellä todettiin vakava masennus ja skitsofrenia. Minkäänlaista apua en saanut keneltäkään tähän tilanteeseen. Jo kahdeksan vuotiaana sain itse pitää itseni pystyssä.

Hassua sinänsä että yhdestä asiasta isäni on pitänyt huolen paremmin kuin hyvin: siitä että minulta ei tule raahaa puuttumaan. Hän on auttanut ja nähnyt vaivaa sopimusasioissa liittyen omaisuuteni hoitoon. Totisesti voin sanoa että jos on rahaa ei saa rakkautta.

Narsismia aloin epäillä pari vuotta sitten ja kun kerroin siitä siskolleni hän puolusti isää. Kuulemma joka nuori käy läpi samoja asioita ja on ihan normaalia että vanhemmat vaikuttavat tässä iässä tyhmiltä..

Voimia kaikille jotka elävät taielivät narsistin kanssa.

Minä olen myös paininut samanlaisten ongelmien kanssa jo yli 30 vuotta. Vasta hiljattain olen ymmärtänyt, ettei perheemme elämä ollut normaalia ja olen ymmärtänyt äitini olevan täysnarsisti.

Kaikki nuo aikaisemmat kommentit sopivat myös minun elämään. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että äitini on jo iäkkäämpi ja neurologisen sairauden lisäksi sairastunut hyvin vaikeaan paniikkihäiriöön.

Isän kuoleman jälkeen vaajaa 10 vuotta sitten päätin, että olen äidin apuna, koska hänellä ei muitakaan ole. Olen Lapsesta asti tuntenut tukahduttavaa ahdistusta hänen seurassaan ja elämäni varrella olen jo nuorena muuttanut isäni kanssa ulkomaille päästäkseni hänestä eroon. Sinne hän muutti perässä, minä taas takaisin Suomeen ja äiti tietysti perässä. Suomessakin hän on muuttanut satoa kilometrejä perässäni toiseen kaupunkiin.

Jo ennen sairastumistaan hänellä oli tapana soittaa päivittäin. Kysellä aikatauluni, mitä laitoin ruoaksi, oliko mieheni jo tullut kotiin jne. Nykyään hän asuu yksityisessä palvelutalossa, mutta tuo kontrollointi on tullut silti sietämättömäksi. Puheluita tulee päivässä yli 10, joskus yli 20 ja jos en heti vastaa, hän soittaa miehelleni, tyttärelleni tai opa mieheni työpaikalle.

Hän vaatii useasti päivässä minua luokseen seurakseen, koska on niin vaikea olo. Jos en pääse, olen töissä, lasten harrastuksissa, saunassa tai missä tahansa, mistä en heti pääse, hän parkuu kuin lapsi ja uhkailee istuvansa keittiössä veitsi kurkulla. Minä sitten saan hänen kuolemansa syykseni, kun hylkään hänet. Tätä tapahtuu useita kertoja päivässä ja myös öisin. Puhun hänen kanssaan puhelimessa useita kertoa päivässä ja käyn hänen luonaan ainakin muutaman kerran viikossa. Jokainen keskustelu on taistelua, yritän olla sanomatta pahasti, mutta silti tuskin ehdin toipua ahdistuksesta ennen seuraavaa puhelua. Pahinta on, etten ole ainoa, joka tästä kärsii. En edes uskalla ajatella, miten tämä vaikuttaa omiin lapsiini ja koko perheeseemme.

Erilaisilla lääkäreillä olen äitiäni käyttänyt jo vuosia. Noin vuosi sitten hän alkoi tuntea erinäisiä kipuja ja tuskia ja kävimme kaikilla mahdollisilla erikoislääkäreillä, joissa hänelle suoritettiin ties mitä tutkimuksia. Mitään elimellistä vikaa ei koskaan löytynyt. Lopulta uskalsin ehdottaa psykiatria, joka totesi hänen kärsivän hyvin vaikeasta paniikkihäiriöstä. Seuraavana päivänä hän siirtyi hoidettavaksi psykiatriselle osastolle, jotta lääkitys saataisiin alkuun. Tästä alkoi syytösten ryöppy. Miiloin minä yritin häntä murhata, milloin lääkärit. Koko henkilökunta kuulemma kidutti häntä, kun ei suostunut komenteluun ja pompotukseen. Osatollakin jouduin käymään lähes päivittäin. Öisin hän jopa pyysi minua soittamaan ambulanssia.

Osastohoito kesti kuusi viikkoa, minkäj älkeen hän sai keploteltua itsensä ulos. Sairaanhoitaien kotikäynnit hän lopetti lyhyeen, kun ei kuulemma hyväksynyt, että moukkkamaiset eukot käyvät penkomassa hänen elämäänsä. Nykyään hän vaatii minua useati päivässä luokseen, koska on niin kipeä. Hän vaatii minua nukkumaan luokseen ja ättämään ale kouluikäiset lapset kotiin. Hän vaatii jopa tulla asumaan luoksemme ja että minä jättäisin työni häntä hoitaakseni.

Lähiomaisen auttaminen on todella arvokasta ja arvostan todella nitä, jotka jaksavat. Itselleni tämä alkaa vain olla todella raastavaa, kun kyseessä on ihminen, joka on alunperinkin ollut vastenmielinen.i

Elät sitä elämää, jota itse elin aikoinaan. Isäni oli ja on edelleen täysi psykopaatti ja äitini narsisti valitettavasti! Kun vanhin lapseni kirjoitti 3 ällää ja 3 E:tä, isäni sanoi kuivasti juhlissa, että olisihan tuo paremminkin voinut mennä??? Lasta otti aivoon, minua äitinä otti aivoon, siis niin julmaa kuin olla voi ukin suusta. Kaikkien lasteni (4kpl) ristiäiset, rippijuhlat yms. äitini kävi läpi, eli oli läsnä (isääni ei huvittanut tulla aina paikalle). Äitini nokka pystyssä arvosteli kotini siisteyden, tarjottavat (olen kokki ammatiltani), meillä on videokuvaa tallenteena joistakin juhlista!

Saneli kaapin paikan ja arvosteli avioliittoani, miessuhteitani eroni jälkeen. Kun pääsin narsistin otteesta, jota äitini siis inhosi yli kaiken, niin nyt he ovat lyöttäytyneet "yhteen"! Voiko tilanne olla enää pahempi? Luojan kiitos saan tällä hetkellä apua monelta taholta aina ammattilaisia myöten ja otan avun ilolla vastaan.

On se, ja suosittelen pysymään erossa. Olen vastaavassa tilanteessa ja nyt kolmisen vuotta pysynyt erossa ja voin hyvin, mutta meni kaksi vuotta toipuessa. Ala myöskin olemaan avoin sen suhteen että äitisi on tälläinen, niin alat pikkuhiljaa uskomaan ettei se ole sinun vikasi. niinkun ei olekaan.

Näitä äitikultia riittää...aikuiselle vuosikymmeniä itsenäisesti hyvin elämäänsä eläneelle tulevat silmille siitä,että lapsi on äidille "velkaa", elämänvelkaa olemassaolostaan. Tämän kuullessani muun loputtoman kiukuttelun, mökötyksen ja v-tuilun jälkeen avasin silmäni. Minua syyllistettiin yli 40 vuotta, kohdeltiin kuten kelvotonta piikaa.
Se mikä minut sosiaalisissa tilanteissa erottaa smalltalkissa on se, että minulla ei ole lapsuudestani oikeastaan mitään kerrottavaa, kertomisen arvoista lämpöä, tunteita tai elämyksiä. Olen onnellinen että kaikille ei ole käynyt näin kylmää äitiä, velkojaluonne kaikesta mitä on tehnyt, pyytämättäni. Niistä olen velalliseksi todettu. Taloudellista apua äitini ei sitten täysikäisyyteni jälkeen ole penniäkään tarjonnut. Ilmaiseksi itseottaa vastaan ja vaatiikin mitä tahansa. Varmaan onnellinenihminen, ystäviä ei ole.

Henkilökohtaisuuksiin menevissä tarinoissa, kuten aloituskin on, en halua ottaa koskaan kantaa toista osapuolta kuulematta.
Miksi en halua, miettikääpä sitä.

Hei,

yllättävää että kirjoitukseni vielä huomattiin.

Aikaa on kulunut kirjoittelustani ja tilanne on se ettei äitini halua olla yhteydessä. Ei siis itse halua. Olen vastannut hänen yhteydenpyyntöönsä,mutta kyse olikin vain siitä että hän tarvitsi allekirjoitukseni erääseen asiaan. Kun hän sen sai,loppui yhteydenpito. Ei siis ole edes lapsenlapsestaan halunnut kuulla mitään.

Hänen kanssaan kommunikointi meni samalla kaavalla kuin ennenkin. Hän itki,huusi ja voivotteli kuinka hänen elämänsä on kauheaa,mitä kauheeta hän joutuu kokemaan. Ei kysynyt mitä minulle,omalle lapselleen kuuluu tai perheellemme. Autoin asiassa ja sinne taas hävisi kuin tuhka tuuleen. Ei kiitosta ei mitään enää.

Eräälle kommentoijalle joka ylempänä kommentoi miksi ei ota kantaa asioihin,sanon vaan että kun elät elämäsi tälläisen ihmisen kanssa,ymmärrät miksi. Oma kantasikin kun kuitenkin oli myös aika mustavalkoinen.

Itse kirjoituksissani en keksinyt yhtäkään asiaa,vaan kaikki oli koettuja juttuja. Tietysti jos halutaan toisen osapuolen puolta kuunnella,ei se varmaan mene yhteen ollenkaan. Ja minä olen se hullu ja sairas ihminen kun keksin tälläisiä. Valitettavasti kaikki vaan on totta.

Otin siis yhteyttä,eikä äitini kiinnostus herännyt kuin omassa asiassaan.

En vaan käsitä miten joku voi heittää oman lapsensa elämästään noin vaan pois?

Tuo on nimenomaan narsismia. Minä olen kokenut ihan samanmoista omalta äidiltäni ja olen nyt puoli vuotta ollut ottamatta häneen mitään yhteyttä. Nyttemmin minulle on selvinnyt, että tosiaankin narsismista on kysymys. Olin kauhean helpottunut, koska tämä vapauttaa minut olemaan vastedeskin erossa tuosta kauheasta ihmisestä. Hänelle mikään ei riitä eikä mikään ole hyvin. Hän imee minusta voimat. Minä haluan olla omille lapsilleni rakastava ja kannustava äiti ja siitäkin hän on kateellinen. Hän pitää lapsenlapsiaan omina kilpailijoinaan. Yrittipä kääntää minun tyttärenikin minua vastaan. Kun ei siinä onnistunut, oli kylmästi tokaissut yli tunnin puhelun lopuksi: "Tästä puhelusta ei ollut mitään hyötyä." Nii-in, ei ollut hyötyä, koska ei saanut tyttärentytärtään nousemaan omaa tytärtään vastaan ja liittolaista itselleen. Järkyttävää!

Neuvon olemaan kaukana tuollaisesta ihmisestä, vaikka omasta äidistä onkin kysymys. Hän ei ikinä tule paranemaan tuosta persoonallisuushäiriöstään eikä ikinä tule käsittämään omaa käyttäytymistään -. saati sitten katumaan mitään. Meillä on siis oikeus olla olematta tekemisissä ihmisen kanssa, joka haluaa meille pelkkää pahaa!

Kuulostaa omalta äidiltäni, vain hieman eritasoiselta. Minun äitini taas käytti enemmän fyysistä väkivaltaa, kun sanallisesti ei oikein pärjännyt minulle edes lapsena :D Koska en näyttänyt koskaan että minuun sattui.
Rupea pelaamaan samaa kieroa peliä? Kai vain narsisti voi voittaa narsistin? Ellei psykopaatti sitten... Sekin on niin ja näin.

On se vaan kumma että nää ämmät täällä voi hyväksyä äitinsä narsistiksi. Ihan niinkuin omat miehensä tai ex-miehet ovat myös niitä.
Mutta parisuhteessa aina se mies on narsu. Eli summa summarum: narsisteja ovat siis teidän ex-miehet ja äidit.

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/naiset_aggressiivisuus_parisuhde-22749

On kyllä

Dominointi liittyy yleensä narsismiin, sillä narsisti ei halua jäädä alakynteen, vaan olla tilanteiden yläpuolella, herra. Aloittajan kuvauksen perusteella syntyy vaikutelma hankalasta ihmisestä, ehkä persoonallisuushäiriöisestä narsistista.

Narsistin (persoonallisuushäiriöinen) sisältä *puuttuu kokonaan vakaa minuus* (aito minuus), joka ottaisi aikuisen vastuuta, arvioisi itseään muihin, voisinko kehittää itseäni ja ymmärtäisi muiden näkökulmia. Niin ikään empatia on heikosti kehittynyt, joka erittäin tärkeä työkalu muiden ymmärtämisessä. Nämä puutteet johtuvat siitä, että narsisti jää tunnetasolla ja minuuden kehityksessä jumiin 1-3 vuoden taaperoikään, tietyllä tavalla lapseksi ja krooniseksi kiukkupussiksi elämänsä mitaksi, vaikka voi älyllisesti kehittyä joskus eteväksi (vääntelee ja manipuloi toisia taitavasti). Empatia ja vakaa minuus kehittyvät nimittäin vasta ikävuosien 4-18 aikana.

Hyvin tyypillistä narsistille on, että hän oksentaa muiden niskaan ongelmansa, syyttää omista ongelmistaan muita, sillä edellä mainittu aikuinen asioiden käsittelytapa puuttuu täydellisesti. Kun vakaa minuus puuttuu, myös narsistin rajat muihin ovat erittäin epäselvät. Hän näkee muut itsensä käyttöosina (itsensä jatkeina), jonka vuoksi esimerkiksi muiden syyttäminen mahdollistuu. Muilla on käyttöarvo väkiselläkin syntyvien negatiivisten asioiden ulkoistamisessa, sillä narsisti on näkee itsensä vain positiivisessa valossa.

Narsistin minuus on rakentunut erikoiseen ns. kaikkivoipaan puolustusmekanismiin (grandiositeettinen defenssi), jonka tehtävä on luoda heikko, heittelehtivä (narsistin mieli muuttuu vähän väliä) valheellinen minuus, mutta jolle on tyypillistä pysyvä tunne, että on muita parempi (vain positiiviset puolet koskevat), muut ovat loputtomasti velkaa itselle. Tällainen minuus on kuitenkin niin heikko, että muiden ympärillä täytyy vähän väliä kannustaa narsistia hänen paremmuudestaan, ihailla, osoittaa huomiota. Ilman ulkopuolista ihailua (joskus riittää saada vaikka negatiivista julkisuutta) kaikkivoipainen defenssi alkaa rapistua ja narsisti koettaa epätoivoisesti saada ihailua ja huomioita, vaikka pakottamalla (mikset soita useammin).

Sivumennen defenssit ovat automaattisesti ihmiselle tulevia suojakeinoja (erilaiset suojakeinot vaihtelevat ihmisestä toiseen), jotka muokkaavat ajatuksia ja tunteita tiedostamattomasti ja suojaavat häntä psyykkiseltä kivulta (häpeä, ahdistus jne.). Osa niistä on hyödyllisiä, mutta osa kahlitsee pitkäaikaisesti. Yleensä defenssit rapautuvat, kun ne tiedostaa. Narsistin koko persoonallisuus on vain nippu defenssejä, päällimmäisenä kaikkivoipainen defenssi, joka suojaa häpeältä. Muita defenssejä ovat mm- mustavalkoinen ajattelu huono-hyvä (ei välimaastoa) sekä muiden mitätöinti, itsen ihannointi.

Mikäli kaikkivoipainen defenssi murenee ihailun puutteesta, myös äärimmäisten pettymysten tai äärimmäisten menetyksien takia (narsisti äkkiä tiedostaa puutteellisuuteensa), niin narsisti kokee putoavansa tyhjyyteen ja raskaan häpeäkokemuksen keskelle (syvä itseinhon ja arvottomuuden äärelle). Narsisti suojautuu tältä tyhjyydeltä ja häpeätaakaltaan, todelliselta surkeudelta kaikkivoipaisella defenssillä, ettei päätyisi katsomaan omaa sisäistä tilaansa, omaa myrkkyään. Joka tapauksessa kaikkivoipainen defenssi murskana hän olisi ihmisenä aidompi, tässä tilassa masentuisi, jolloin olisi jonkinmoiset edellytykset lähteä hoitamaan tilaa psykoterapialla (rakennettaisiin aito minuus, kasvatettaisiin empatiaa ja hoidettaisiin häpeä). Kaikkivoipainen defenssi voi kuitenkin rakentua uudelleen, jolloin narsisti on entisellään.

Narsistia ei ole yleensä hyväksytty lapsena tai kohdeltu kaltoin, jolloin hän jumiutuu tunnetasolla lapsuuteen. Valitettavasti narsisti on siinä mielessä menetetty maa, että hän on muita kohtaan kyltymätön ihailun ja huomion vaatimuksellaan (ihailu on korvannut täydellisesti rakkaudenkaipuun - rakkaus ei voi parantaa narsistia) ja pääsääntöisesti vihamielinen muita kohtaan.

Ikävä kyllä hukassatotaalisesti, jos koet ahdistusta ottaessasi yhteyttä äitiisi, on se psyyken merkki siitä, että kontaktia pitäisi välttää. Valitettavasti myös paras lääke on pitää mahdollisimman vähän yhteyttä narsistiin, jos mahdollista, jättää yhteydenpito kokonaan (hiljakseen). Narsisti ei ihmisenä pysty kehittymään aidosti aikuismaisemmaksi defenssiensä takia, eikä toisaalta halua ihmisenä muuttuakaan.

toivon että soitat.. olen oman äitinini takia romahdus pisteessä !!!

Tässä muutamia narsisti äidille tyypillisiä tapoja:

Äiti kasvattaa lapsen ikäänkuin itsensä jatkeeksi, jolloin lapsen on vaikeaa saada omaa identiteettiä. Tämä tapahtuu piiloitellen, hän käyttää kehonkieltä, tiettyjä katseita, jolla välitetään, että lapsi on paha, tehnyt väärin tai äidin tahtoa vastaan, tiettyjä äänenpainoja, joita lapsi on tottunut tulkkaamaan. Se mitä lapsen ja äidin välillä taphtuu, on voimakasta, mutta ulkopuolisen usein vaikeaa nähdä.

Äidin lapselle välittämät asiat ovat helppoja äidin jälkikäteen mitätöidä tai uudelleen tulkata, lapsi ei voi todistaa mitään. Mitään vahingollista ei ole tapahtunutkaan, kaikki voidaan pistää uusiksi tarvittaessa. Aina löytyy puolustuskeinot tai selitys tapahtuipa mitä tahansa. Raakuus ja ilkeys tulkitaan rakkaudeksi, aggressiiviset tai vihamieliset toiminnat tulkataan välittämiseksi. Itsekkäät manipuloinnit ovat lahjoja. Kritiikki ja seläntakana paskanpuhuminen tulkataan huolenpidoksi. Hän haluaa vain sinun parastasi omasta mielestään. Lapsen mielessä käsitteet heittävät häränpyllyä, hän ei pysty päättämään mikä on oikein ja mikä väärin. Kun käsitteet ovat jo menneet sekaisin, hän on narsistille helppo saalis. Lapsi voi itkeä kun tulisi nauraa ja nauraa kun tulisi itkeä.

Narsisti äiti ei aina sano suoraan, että et kelpaa, mutta joka kerta kun teet jotain merkittävää, muistuttaa hän sinua siitä, miten paljon paremmin joku toinen teki saman. Tai hän jättää sinut täysin huomiotta. Kukaan ulkopuolinen ei huomaa, miten hän sinua rankaisee, mutta itse tunnistat potkut! Hän tekee sinut pienemmäksi vertailemalla sinua aina muihin. Hän kertoo, miten fantastinen joku toinen on, tai miten hyvin tämä on tehnyt jotain, missä sinäkin olet hyvä ja ansaitsisit kehuja. Sanomatta sanaakaan sinusta, hän on antanut sinun ymmärtää, että olet aina huonompi kuin joku toinen.

Hän pilaa aina ilosi, jos olet onnistunut jossain. Vain sinä ymmärrät hänen mitätöivän äänensävynsä, mitätöivät katseensa, vihjailut, et saa häntä vähättelyssään vastuuseen toisten edessä. Kun hän on sinut omalla tavallaan kasvattanut, hän voi rangaista sinua sanomatta sanaakaan. Olet aina peloissasi ja tunnet aina olevasi väärässä hänen seurassaan, mutta et voi enää ymmärtää miksi.

Koska hänen henkinen väkivaltansa on elämänpituinen kampanja ja prosessi ja koska hän on tarkka järkiperäistämään väkivaltansa, on todella vaikeaa selittää toisille mistä on kysymys. Hän myös kiusaa sinua muilta salassa, opettaa ettei kotona tapahtuneista asioista saa muille puhua. Opit pelkäämään rangaistusta jos kerrot muille. Hän valitsee tarkkaan ajan ja paikan jotta sinulle ei jää todistajia, kun hän kohtelee sinua kaltoin. Toisten seurassa hän on kuin eri ihminen, sydämellinen ja rakastettava, joten kukaan ei uskoisi, jos kertoisit millainen hän on kanssasi kahdenkesken. Hän voi loukata sinua toisten läsnäollessa, mutta naamioi loukkaamisen joksikin muuksi kuten huolenpidoksi, joten kukaan ei tule puolustamaan sinua. Jos kerrot, niin toiset tulevat puolustelemaan äitiäsi, sinä olet tulkannut häntä väärin!

Narsisti äiti ei kunnioita rajojasi, koet itsesi ikäänkuin äitisi jatkeeksi. Hän voi antaa pois tavaroitasi kysymättä lupaa sinulta, joskus jopa nenäsi edessä. Ruokasi voidaan syödä lautaseltasi tai antaa pois. Hän voi ottaa antamansa lahjat takaisin. Hän lupailee asioita puolestasi, tulkkaa sanomisiasi oman mielensä mukaan, hän puhuu sinusta ikäänkuin et olisi paikalla vaikka olet. Hän pitää silmällä ruumiintoimintojasi ja puhuu näkemästään muille ilman lupaasi. Sinulla ei ole yksityiselämää mitä vessassa käyntiin tulee tai omaa rauhaa makuuhuoneessa. Hän käy läpi tavarasi, avaa postisi, lukee päiväkirjasi.

Hän hakee negatiivistä informaatiota sinusta voidakseen käyttää niitä sinua vastaan. Hän tekee asioita vasten tahtoasi häpeämättä tai ilman itsekrittiikkiä. Kaiiki itsenäisyys pyrkimyksesi mitätöidään. Jos yrität itsenäistyä, hän pilkkaa sinua tai mitätöi yrityksesi.

Narsisti äiti valitsee usein lapsikatraastaan lemmikin ja tekee jostain toisesta syntipukin. Äiti identifioituu lemmikkiinsä ja antaa tälle etuoikeuksia niin kaun kuin tämä tanssii hänen pillinsä mukaan. Lemmikkiä tulee koko perheen lelliä. Syntipukilla ei saa olla mitään oikeuksia ja hän saakin usein osakseen lemmikin huolenpidon. Lemmiiki ei tee äidin mielestä mittän väärin, syntipukki tekee kaiken väärin. Lasten erilainen kohtelu synnyttää jännitteitä narsistin perheessä. Lemmikin mielestä äiti on paras mahdollinen äiti, kun taas syntipukki vihaa häntä. Narsisti ylläpitää epäsopua perheessä valheiden ja epäoikeudenmukaisen kohtelun avulla. Lemmikki tulee aina puolustamaan äitiään ja on usein äidin kädenjatke, joka kohtelee syntipukkia huonosti. Lemmikki voi jopa pahoinpidellä syntipukkia äidin puolesta.

Narsisti saboteeraa. Onnistumisesi tunnustetaan vain jos hän saa itse ottaa kunnian niistä. "Ilman minun uhrauksiani et olisi onnistunut missään." Jokainen onnistumisesi, josta hän ei voi ottaa itselleen kunniaa, mitätöidään. Hän haluaa olla keskipisteenä, jos sinua juhlitaan. Jos hän ei onnistu siinä, ei hän halua olla paikallakaan.

Hän voi myös varastaa kaikkien huomion, jotta sinä tärkeänä päivänäsi jäät varjoon. Hän voi vähätellä saavutuksiasi kertomalla miten paljon paremmin joku toinen on onnistunut samassa asiassa. Hän voi sabotoida tärkeän tilaisuutesi järjestämällä riidan, tai käyttäytyy siten, että et voi keskittyä tärkeään puheiseesi jne. Hän ei auta sinua onnistumaan, vaikka ottaa kunnian onnistumisestasi itselleen, vaan yrittää sabotoida ponnistelusi parhaansa mukaan.

Narsisti äiti nöyryyttää, kritisoi ja mustamaalaa sinua. Hän antaa sinun ymmärtää, että pitää enemmän siskostasi tai kenestä tahansa vieraasta henkilöstä. Jos kerrot jonkun kohdelleen sinua kaltoin, hän tulee puolustelemaan tätä henkilöä, vaikkei hän edes tuntisi tätä. Hän haluaa, että et tunne koskaan olevasi oikeassa, et osaa tulkita toisia oikein. Hän piikittelee siten, etteivät muut huomaa. "Olet aina ollut vaikea lapsi, sinua on vaikeaa rakastaa, aiheutat aina ongelmia jne." Hän vihjailee ja kritisoi epäsuorasti, jotta tuntisit itsesi huonoksi.

Hän vihjailee miten hauskaa on aina jonkun muun seurassa, jos hän tekee jotain kanssasi tai lähtee jonnekin, missä on käynyt tämän toisen kanssa. Hän antaa ymmärtää, että hänellä on aivan mahtava ihmissuhde jonkun toisen kanssa. Hän antaa ymmärtää, että sinä et merkitse hänelle mitään. Hän mitätöi tai aliarvioi mielipiteitäsi, kokemuksiasi ja elämääsi. Hän mitätöi mielipiteesi, vaikka olisit asiantuntija suuri siinä asiassa. Jos olet sanonut jotain viisasta tai tärkeää, hän saattaa käyttäytyä ikäänkuin ei olisi kuullut.

Hän saa sinut vaikuttamaan hullulta. Jos yrität saada häntä vastuuseen huonosta kohtelustaan, hän mitätöi mielipiteesi ja panee kaiken vilkkaan mielikuvituksesi piikkiin.

Hänellä ei ole aavistustakaan mistä sinä puhut, keksit omiasi. Hän väittää ettei muista tapahtumaa, mistä puhut, vaikka tapahtuma olisi sellainen, että ei kukaan uhohtaisi. Hän väittää ettei mitään ole tapahtunutkaan, vaikka sinulla olisi millaiset todisteet. Oma päättelykykysi alkaa ajan kanssa horjumaan, alat epäillä muistiasi ja mielenterveyttäsi. Jäät yhä enemmän ja enemmän narsistin kynsiin. Hän sanoo suoraan, että olet labiili tai vihjailee. Keksit omiasi, sinuun ei voi luottaa. Olet yliherkkä, ylireagoit, kuvittelet mahdottomia, hän voi antaa sinulle diagnooseja. Hän sanoo puhuvansa sinulle sitten kun olet rauhoittunut, vaikka olet rauhallinen.

Kun hän on sinulle diagnoosin antanut, hän kertoo sen muille. Hän kertoo sen siksi, että on muka huolissaan sinusta. Itse hän on uhri, päättömien, hullun houreiden, sinun uhri. Olet loukannut häntä verisesti ja tarvitset hoitoa. Hän leikkii niin huolestunutta ja välittävää, että toiset uskovat hänen versioonsa.

Narsisti on kateellinen kaikille ja kaikesta, mitä muilla on ja häneltä puuttuu. Hän yrittää poistaa kateuden aiheen millä keinolla hyvänsä tai vähätellä ja mitätöidä. Narsistinen äiti voi kilpailla tyttäriensä kanssa myös seksuaalisuudesta. Hän voi kieltää tytärtään kaunistumasta meikein tai vaatteiden avulla. Hän pyrkii mielellään sabotoimaan tyttärensä avioliiton tai pyrkii omistamaan lastenlapset tai puuttuu näiden kasvatukseen liikaa.

Joka kerta kun narsisti äiti puhuu sinulle jostain asiasta, joka on hänelle tunnetasolla tärkeää, hän valehtelee. Valehtelu on tapa luoda konflikteja ihmissuhteisiin. Hän valehtelee mitä toiset ovat sanoneet, tehneet tai kuinka he voivat. Hän valehtelee millainen suhde hänellä on heidän kanssaan, miten hän itse käyttäytyy heidän kanssaan, suurentaakseen omaa osaansa ja saadakseen sinut vaikuttamaan epäuskottavalta.

Ulkopuolisille narsisti valehtelee valikoivasti ja varovasti, siten ettei jää valheistaan kiinni. Hän tekee tekemisistäsi epäoikeudenmukaisia tulkintoja vääristääkseen totuutta. Helposti huijattavat ihmiset eivät koskaan näe, kuinka suuri valehtelija hän on. Sinulle hän kertoo suoranaisia valheita, ei viisti vaivautua valehtelemaan paremmin niinkuin muille. Kaikki nujertaakseen sinut henkisesti.

Jotkut narsisti äidit, varsinkin ne joiden lapset ovat olemassa vain, jotta äiti saisi huomiota, haluavat olla koko ajan huomion keskipisteenä. Lasten tulee koko ajan palvella äitiä, heidät keskeytetään koko ajan, kun äiti haluaa jotain. Palvelus on tehtävä välittömästi, heti eikä huomenna. Ei väliä, jos lapsella on omia asioita toimitettavana, äidin tarpeet tulee aina olla ensisijalla. Tälläinen äiti järjestää mielellään itselleen juhlia mitättömämmästäkin syystä saadakseen olla huomion keskipisteenä Myös muiden juhlien tulee olla sellsisia, että äiti on myös juhlittavana.

Syntipukki lapsen äiti jättää mielellään varjoonsa, jos juhlitaan syntipukkia. Kun olet kylässä hänen luonaan, koko huomiosi täytyy kiinnittyä häneen. Jotkut vanhemmat narsisti äidit jättävät jopa sairautensa hoitamatta saadakseen vaatia huomion keskipisteenä olemista. Lasten tulee tulla viivana avuksi, jos sairas äiti jotain tarvitsee. Jo et suostu hänen manipuloitavakseen, olet paskahousu toisten ihmisten silmissä.

Hän manipuloi tunteitasi, jotkut kutsuvat heitä tunne-elämän vampyyreiksi. Narsisti äiti voi olla sadistinen. Hän sanoo asioita ja tekee tekoja, jotka haavoittavat ja vahingoittavat sinua. Hän kiusaa sinua hymy huulillaan. Hän voi katsella kanssasi kauhufilmejä ja nauraa peloillesi. Hän haavoittaa ja piikittelee ja nauraa, kun loukkaannut. Hän sanoo epämiellyttäviä asioita ja naureskelee muiden kuullen miten herkkä ja haavoittuva olet. Hän yrittää saada toiset mukaan kiusaamaan sinua. Hän ei ymmärrä miten vastenmieliseltä hänen manipulointi voi toisista vaikuttaa, vaan valittaa marttyyrimaisesti miten kaikki ovat hänet jättäneet.

Hän on itsekäs ja epälooginen. Hän haluaa koko ajan saada tahtonsa läpi. Hän tekee kaikkensa saadakseen sinut tekemään haluamansa riippumatta siitä, miten älytöntä se olisi. Jos sanot ettei hän voi ottaa ystäviään mukaan kotiisi, hän ottaa seidät kuitenkin mukaan. Sinut on pakko ottaa heidät vastaan, muuten olet paskahousu. Jos sanot, ettei hän voi tulla tänään kylään, hän soittaa miehellsei ja puhuu tämän ympäri. Hänen on pakko todistaa sinulle, että et voi sanoa ei hänelle.

Hän on tosi huono lahjan antaja. Hän antaa sinulle lahjaksi jotain, minkä sai ilmaiseksi jonkun ostoksen kylkiäisenä. Tai hän antaa sinulle lahjan, jota voi itse käyttää tai jotain, josta on hänelle itselleen hyötyä. Hän voi antaa vanhan pyöränsä lahjaksi sinulle ja ostaa itselleen uuden. Uudet lahjansa ovat halpoja tai sinulle käyttökelvottomia tai vaativat vastapalvelusta. Hän voi ostaa itselleen saman lahjan kuin sinulle, koska hänen on vaikeaa antaa jotain, mitä hän haluaisi ja jota hänellä ei ole.

Hän on itsekeskeinen. Hänen tunteensa, toiveensa ja tarpeensa ovat tärkeitä, sinun eivät. Hänen ongelmansa vaativat koko keskittymisesi, sinulla ei saa olla omia ongelmia. Hänen toiveensa ovat aina etusijalla. Jos hän tekee sinulle palveluksen, tekee hän siitä suuren numeron ja vaatii vastapalvelusta.

Hän puolustelee aina itseään eikä osaa vastaanottaa krittiikkiä. Jos arvostelet häntä tai uhmaat häntä, hän voi saada raivokohtauksen. Hän voi uhkailla, lyödä tai rangaista muuten sinua tai lapsiasi.

Narsistiäiti terrorisoi. Pelko on tehokas apukeino, jota pahoinpitelijät käyttävät yleisesti kontrolloidakseen uhrejaan. Narsistin uhri oppii pelkäämään narsistia, vaikka hän ei olisi paikallakaan. Jos annat narsitille kaiken mitä hän vaatii, hän voi luopua peloittelusta. Jopa aikuisenakin nariitin uhrit tuntevat pelkoa, usein ymmärtämättä pelon alkuperää. Narsisti vanhempi voi painella pelkonappejasi sanomatta mitään, tietty katse riittää. Jos sinua ei ehkä lyödä, mutta sinut jätetään kärsimään tilanteisiin, joista normaali äiti olisi sinut pelastanut.

Narsisti voi rankaista tavalla, jotka hän järkiperäistää. Sinut voidaan jättää nälkään, "koska ahmit liikaa."Sinut lähetettiin kouluun vatsavaivoissa "koska sinulla ei ollut kuumetta." Hän kieltäytyy katsomasta rakkuloita jaloissasi, päinvastoin, saat laittaa rakkulat aiheuttaneet kengät takaisin jalkaasi "koska sinä halusit ostaa nuo kengät." Hammaslääkäri ei saa äidin kiellon vuoksi puuduttaa, "koska sinun tulee oppia hoitamaan hampaitasi paremmin."

Narsistinen äiti voi antaa toisten pahoinpidellä lastaan. Isä voidaan manipuloida "ottamaan vastuunsa lastenkasvatuksessa" selkäsaunojen muodossa. Lapsi voidaan myös pakoittaa katsomaan kun sisaria lyödään. Äiti voi herättää pelon lapsessa nostamatta sormeakaan itse.

Hän on epäkypsä ja pikkumainen. Jos et suostu manipuloitavaksi, hän voi alkaa parkumaan, että et rakasta häntä. Jos rakastasit ja välittäisit tekisit niinkuin hän tahtoo. Jos loukkaat häntä, hän uhkailee että tulet katumaan tekoasi kun hän kuolee. Jos moitit häntä lapsena lapsellisesta käytöksestä, hän vertaa käytöstään johonkin sinun lapselliseen käytökseen, ikäänkuin voisi verrata aikuisen ja lapsen käytöstä. Hän antaa aina takaisin, jos on omasta mielestään kohdeltu huonosti.

Hän on agressiivien ja häpeämätön. Hän ei kysele, vaan vaatii. Esittää rajattomia vaatimuksia. Hän ottaa mitä halua, jos tietää ettei jää kiinni. Hänelle ie voi sanoa ei. Hän painostaa, vääristelee totuutta, manipuloi saadakseen tahtonsa läpi.

Hän pakottaa lapsensa aikuisen rooliin. Sinun on opittava itse pitämään huolta itsestäsi, koska hän ei sitä tee. Hän ei anna sinulle niitä vaatteita, mitä tarvitset, et saa tarvitsemaasi lääkärihoitoa, et saa sitä, mikä on hänelle itselleen itsestäänselvyys. Hän ei anna sinun juhlia syntymäpäiviäsi tai kutsua kavereita kylään. Hän ei anna sinun osallistua toisten juhliin, koska ei viitsi kuljettaa sinua autollaan.

Et saanut kouluvalokuvaa, koska hän ei halunnut maksaa. Sinulla oli halvimmat mahdolliset vaatteet. Niin pian kun hankit omaa rahaa, sait itse kustantaa omillasi kaiken. Hän teetätti sinulla omat, aikuisen ihmisen työt. Sait hoitaa hänen puolestaan nuoremmat sisaresi. Sait tehdä kaikki kotityöt, olla hänen sielunhoitajansa. Sinulla ei koskaan saanut olla omia tarpeita, negatiivisiä tunteita tai omia ongelmia. Niitä sai olla vain hänellä ja sinun tuli selvittää ne hänen puolestaan.

Jo hyvin pienenä hän käytti sinua tunnetasolla hyväkseen. Sinua rangaistiin ankarasti mitättömistä tai keksityistä asioista. Kun olit isompi, laittoi hän koko tunne-elämänsä sotkun sinun harteillesi ja syyksesi.

Narsistiäiti käyttää häikäilemättömästi toisia hyväkseen. Hän manipuloi saadakseen itsellen työn, rahaa tai mitä tahansa hän sattuu toisilta kadehtimaan. Jos hän avaa pankkitilin nimelläsi, hän käyttää sitä kuin omaansa. Jos sinä laitat sinne rahaa, hän voi ottaa nekin itselleen. Jos hän tekee sopimuksen kanssasi, hän voi purkaa sen mielensä mukaan. Jos otat ongelman esille, tulee hän rankaisemaan sinua. Joskus narsistiäiti voi käyttää lastaan suojamuurina väkivaltaista puolisoa vastaan. Jos mies tulee kotiin raivoissaan tai vihaisena päissään, narsisti salliin miehen reagoida lapseen pahoinpitämällä tätä.

Joskus äiti käyttää lasta hyväkseen voidakseen pysytellä huonossa avioliitossa vain, koska on liian laiska elättämään itsensä. Jos lasta käytetään seksuaalisesti hyväksi, tällainen äiti "ei näe" sitä tai syyllistää lapsensa väittämällä, että se on lapsen oma vika jos käytetään hyväksi.

Hän projisoi. Hän siirtää oman huonon käytöksensä, huonon luonteensa ja huonot ominaisuutensa sinuun. Siten hän voi itse kuvitella olevansa ilman näitä ominaisuuksia ja rangaista sinua, koska olet huono. Syömähäiriöinen äiti syyttää lasta lihavaksi ja säännöstelee ankarasti tämän syömistä siirtääkseen oman häiriönsä lapseensa. Hän syyttää sinua hysteeriseksi, vaikka olet rauhallinen ja hän itse hysteerinen.

Hän ei ole koskaan väärässä. Riippumatta siitä, mitä hän tekee, ei hän koskaan pyydä anteeksi. Jos pyytää, niin tekee sen siten että koet sen lisäloukkauksena, ei katumisena.

Hän ei näytä ymmärtävän että muillakin on tunteita. Hän sanoo niin röyhkeitä asioita, ett ihmiset kauhistuu, koska häneltä puuttuu täysin kyky empatiaan. Toisin kuin psykopaatti, tietää narsisti mikä on väärin ja mikä oikein ja osaa aavistaa seuraukset. Hän lyö sinua, mutta ei niin että joutuisit sairaalaan. Hän voi jättää sinut ulos palelemaan, mutta ei niin kauaksi aikaa, että kuolet. Hän lukitsi sinut kellariin, mutta ei kuukausiksi vaan muutamaksi tunniksi.

Hän syyttelee aina toisia, jos jokin menee hänen elämässään vikaan. Jos hän tekee jotain huonoa ja moraalitonta, sinä tai joku muu saitte hänet tekemään sen. Jos et olisi niin vaikea, jos olisit toisenlainen, niin hän ei olisi tehnyt mitä teki. Sinä saat hänet suuttumaan, vihastumaan, pahoinpitelemään. Hän on niin taitava syyttelemään, ett onnistuu useimmiten saamaan sinut tuntemaan syyllisyyttä.

Jos poikaystäväsi jättää sinut, niin se on sinun syytäsi, olethan niin vaikea ihminen. Kuinka voit olla niin itsekäs, että saat hänet suuttumaan? Jos hän käyttäytyy itsekkäästi, häikäilemättömästi, hän ei voi ymmärtää miten voit olla niin ilkeä että kritisoit häntä? Hän voi myös nauraa ja iloita siitä, että poikaystäväsi jätti sinut. Hän voi sanoa: "Se on sinulle ihan oikein". Ja "Et sinä kenellekään kelpaa kovin kauaa". Ym.

Narsistilla on hyvä simultaanikyky. Hän pystyy tekemään kaikkea tätä samaan aikaan: valehtelmaan, manipuloimaan, olemaan itsekäs, syyttelemään toisia, projisoimaan, tekemään itsestään marttyyrin, siirtämään aikuisen vastuun pienelle lapselle.

luonnevikaisia ihmisiä ON olemassa ja heitä EI voi muuttaa auttaa eikä mikään tule muuttumaan, vain hautaan laskeminen muuttaa asioita, näin se on ja piste siihen.

etäisyyden pitäminen jää ainoaksi alämisen tavaksi ja siitä toki tulee moitteet kuten kaikest amuustakin mutta se on halvin hinta kuitenkin päästä erilleen ikiongelmasta.

Nuo tänään (11.1.) tänne kirjoitetut tekstit siitä, millainen narsistiäiti on, pitää todellakin ja valitettavasti paikkansa.

Narsistiäiti tuhoaa ihmissuhteesi. Hän on kuin tornado; hän tuhoaa ja hajoittaa perheet ja vahingoittaa perheenjäseniä. Narsistin lapset eivät voi solmia normaaleja suhteita keskenään.

Tavallisesti lasten keskeinen kommunikointi on pinnallista ja kontakteja ylläpidetään vain, koska se kuuluu tapoihin. Usein lapset eivät ole edes puheväleissä, jolloin narsistiäiti voi kontrolloida kommunikointia olemalla se, joka välittää asioita eri yksilöille. Äiti voi päättää, mitä hän kullekkin kertoo ja miten. Hän voi vääristellä ja tulkita väärin mielensä mukaan luodakseen lisää epäsopua. Hän voi jättää kertomatta asioita. Hän voi luoda jännitteitä ja dramatiikkaa mielensä mukaan, hän voi käyttää lapsiaan pelinappuloina omassa ihmissuhdepelissään.

Narsisti käyttää ilkeyttä, halveksuntaa ja kateutta hyväkseen etäänyttäkseen lapsensa toisistaan. Jos joku lapsista ei suostu tanssimaan hänen pillinsä mukaan, hän voi rangaista kaikkia lapsia, jolloin näiden viha kohdistuu siihen, joka ei tottele.

Narsisti käyttää myös juoruilua ja postiivista erityiskohtelua jotain lasta kohtaan
herättääkseen epäsopua lasten kesken. Syntipukin roolin saanut lapsi näkee äidin raakuuden ja manipuloinnin, suosikki idealisoi ja on sokea äidille ja puolustelee tätä. Välillä toiset lapset eivät tiedä ketä uskoa. Äiti voi manipuloida suosikin kohtelemaan syntipukkia puolestaan kehnosti.

Kun lapset ovat aikuisia, kertoo äiti pahimmat juorut lapsistaan toisille saaden aikaan etäisyyttä ja eripuraa lasten välille. Koskapa lapset ovat narsistin kasvattamia, hän tietää tismalleen kuinka manipuloida heitä. Kuinka käyttää hyväkseen keskinäistä kateutta, johon lapset on pienestä pitäen totutettu.

Hän ei koskaan arvosta tai kehu saavutuksiasi sinulle, mutta ylistää sitä toiselle sisarukselle, jos tämä ei ole yhtä menestyvä samalla alalla. Näin hän luo illuusion, että arvostaa toista, ei sinua, että pitää toisesta enemmän kuin sinusta.

Silloin kukaan lapsista ei usko, kun joku yrittää kertoa, kuinka huonosti äiti on häntä kohdellut, koska he ovat kuulleet äidin juuri tätä lasta kehuvan - ovelaa.

Kaikilla narsistin lapsilla voi siis olla illuusio siitä, että äiti välittää jostain toisesta sisaresta enemmän. He tuntevat jatkuvaa riittämättömyyttä, ja luulevat, että jos olisivat jotain enemmän, niin äiti olisi rakastanut minua niinkuin tuota toista.

Tosiasiassa narsisti ei rakasta ketään, hän luo vain illuusioita tuhotakseen lastensa sielunelämän ja kyvyn tukea toisiaan. Kaikki he ovat lopulta yksin, koska heidän kykynsä luoda läheisiä ihmissuhteita on narsistin toimesta tuhottu.

Äiti voi antaa rahaa tai omaisuutta suosikilleen ja kehuta sillä herättääkseen kateutta toisissa sisarissa. Tuloksena voi olla että kaikki kommunikaatio sisarusten välillä tapahtuu äidin kautta, hänen ehdoillaan ja hänen kontrolloimana. Hän antaa informaationsa siten, että luo lisää konflikteja ja etäisyyttä sisarusten välille.

Hän käyttäytyy pateettisesti. Jos hän jää kiinni törkeästä käytöksestään, hän voi heittäytyä marttyyriksi. Oi ja voi, kyllä mä oonkin kauhee, mätäpesä, nyt kaikki vihaa ja paras että kuolen. Kyllä sitten kadutte ja kaipaatte, mutta myöhäistä on! Mutta hän ei tee sitä, mitä pitäisi, nimittäin ota vastuta käytöksestään ja opi virheistään, aloita alusta ja tee asioita oikein, korjaa virheitään, pyydä anteeksi. Avuton voivottelu kaataa vain syyllisyydentunteen päällesi. Hän manipuloi taas. Jos et anna anteeksi ja saa hänet siten voimaan paremmin, olet huono ihminen, koska olet kylmä ja sydämetön äitiäsi kohtaan, joka voi niiiiin huonosti.

Edelliset 11.1. julkaistut kuvaukset narsistisesta äidistä sisältävät jonkin verran kirjoitusvirheitä, koska kirjoittaja ei puhu äidinkielenään suomea - pahoittelut virheistä. Asia varmaan kuitenkin tulee hyvin selville ja on sisällön puolesta tärkeä.

Voimia kaikille narsistien uhreille! <3

Kun olin lapsi minun hullu narsisti äiti hallitsi perhettämme "hajota ja hallitse" taktiikalla. Hän käänsi meidät sisarukset toisiamme vastaan. Me olisimme voineet sisarusteni kanssa yhdessä perustaa ikään kuin jonkinlaisen "hullun äidin vastaisen rintaman", mutta pelkäsimme häntä liikaa, emmekä siihen koskaan pystyneet.
Tuntui, että meidän lasten ainoa tarkoitus oli yrittää pitää äiti tyytyväisenä, mitä hän ei sitten tietenkään koskaan ollut, yrityksistä huolimatta. Kun äiti oli vihainen minulle, muut sisarukset saivat ikään kuin hetken "hengähdystauon", ja kun äiti oli vihainen muille sisaruksille, sain minä hetken "hengähdystauon". Kun äiti oli vihainen meille kaikille (ilman syytä tietenkin), niin siinä tilanteessa ei ollut sitten minkäänlaista lojaalisuutta kanssa sisaruksia kohtaan, vaan me lapset yritettiin epätoivoisesti syytellä (perättömästi) toisiamme, että äiti valitsisi vain yhden meistä, jolle raivoaisi, ja muut saisivat sitten taas "hengähdystauon". Äiti sitten usein valitsikin meistä yhden "syntipukiksi", ja muut saivat taas sen "hengähdystauon". Kuvailen sitä jälkeenpäin niin, että äidin raivokohtauksien aikana olimme kuin viimeisestä paikasta pelastusveneessä taistelevat matkustajat, jotka yrittivät pelastaa oman nahkansa.
Ei ihme, ettei nyt aikuisena meillä sisaruksilla ole läheiset välit. Emme ole nähneet moneen vuoteen. Hullu äiti on nyt sitten tietenkin sitä mieltä, että me hänen lapsensa olemme epänormaaleja, kun emme pidä yhteyttä toisiimme. Emmehän me osaa, kun meidät on lapsena tuolla tavalla käännetty toisiamme vastaan. Olen katkaissut välit äitiini, enkä ole nähnyt häntäkään moneen vuoteen, enkä aio tavat koskaan. Hänen viimeisimmät sanani olivat minulle "Et ole nähnyt veljiäsi seitsemään vuoteen, ei sellainen ole normaalia. En minä tuollaiseksi sinua kasvattanut". "Kyllä kasvatit, sanoin". Hän alkoi itkeä, ja käänsi kaiken niin, että olen kiittämätön lapsi, ja kehtaan haukkua häntä ja syyllistää häntä kaiken sen "hyvän" jälkeen, mitä hän on minun eteeni tehnyt.

Siis narsistit ovat kovia kritisoimaan muita, mutta heille ei saa antaa vasta kritiikkiä. Ei myöskään saa olla omaa mielipidettä. He ikäänkuin sanelevat ilman kiinnostusta siitä mitä oikeasti ajattelet, tunnet ja koet. Sinulle ei saisi syntyä siitä kohtelusta mitään tunteita vaan hän manipuloi niitä erilaisilla taktiikoilla. Hän tietää aina paremmin. Hän saa kertoa mikä hänestä tuntuu pahalta, mutta kun sun vuoro tulee niin sille henkiselle väkivallalle on aina joku selitys. Hän tykkää muovata toista ihan tauotta. Pelkkää negatiivista palautetta koko ajan ja se positiivinen voi olla sellaista imartelua mikä ajaa hänen omaa agendaa. Esim. Lapsen johdattelu narsu äidin mieleiseen ammattiin tai harrastukseen. Vastavuoroisuus puuttuu. Huutaminen tiuskiminen nyt voi liittyä ihan väsymiseen eikä niinkään narsismiin. Narsisti tai kontrolloiva ihminen ei tule hyväksymään sitä että sulla on oma minuus, oma tahto ja olet epätäydellinen. Varaudu siihen, että jos alat pistää rajoja tuolle niin hän luultavasti reagoi siihen kovin syytöksin. Syytökset voi kuulostaa tältä " olet muuttunut liikaa, " et kestä kritiikkiä", "olet seonnut". Näiden on tarkoitus hämätä sinua, jottet uskaltaisi kyseenalaistaa mitään. Hallitsevat jyräävät ihmiset ylipäänsä eivät kestä tilanteita missä joku osoittaa jotakin halua tehdä omaksi parhaaksi parempia ratkaisuja. Silloin kun et tanssi heidän pillin mukaan "et kestä kritiikkiä" tai olet "niin herkkä että eikö yhtään saa pilailla ym". Kun opit näkemään tuon manipuloinnin yli niin on helpompi olla välittämättä narsun sanomisista. Koska tiedät ettei ole normaalia kritisoida, arvostella ja lytätä jatkuvalla syötöllä lähimmäisiään.

Aina hämmästelen, jos suomen kielen kauneimmaksi sanaksi valitaan "äiti". Minullekin se tulee aina olemaan yksi rumimmista sanoista. Vai ovatko tietynlaiset äiteet ja leijonaemot itse äänestämässä ja kehumassa taas omaa itseään, mene tiedä.

Toivon sydämestäni, että te, joiden narsisti-äiti edelleen kiusaa teitä, vaikka olette aikuisia ihmisiä, saisitte voimia irtaantua äidistänne.

Olen koko elämäni kärsinyt äitini kylmyydestä, julmuudesta ja kieroista tempuista, myös fyysisestä väkivallasta. Tämä ketju on täynnä samankaltaisia esimerkkejä.

Vasta 50-vuotiaana olin niin vahva, tai oikeastaan niin heikko, että minun oli pakko lopettaa kaikki yhteydenpito häneen, koska en kestänyt enää. En ole sen jälkeen vastannut hänen puheluihinsa enkä viesteihinsä. Edelleen tulee kausia, että koen syvää surua siitä, miten pysyin liian vanhaksi asti hänen valtansa alla.

Veljeni kertoi, että äiti, joka siis elää vielä, on tehnyt testamentin, jossa äiti jättää kaiken omaisuuden, jota on ihan reippaasti, veljelleni. Ilmeisesti en saa edes lakiosaa, sillä äitini on saanut muka todisteet, että olen kohdellut häntä huonosti, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. En ole koskaan, en ikinä, edes puhunut hänelle rumasti, vaan auttanut niin paljon kuin olen voinut. Alistettu, liian kiltti aikuinen nainen, vähän kuin lapsi olen ollut, nynnykin.

Äidin testamentti tuntuu siksikin pahalta, koska kuitenkin huolehdin äidistä paljon enemmän viiskymppiseksi asti, eikä veljeni ollut kuin ottavana osapuolena. Lisäksi veljeni on rikas yrittäjä ja minä pienituloinen.

Voimia ja parhaita mahdollisia ratkaisuja teille jokaiselle! <3

Se on narsismia ilmiselvästi. Oma äitini on hyvin pitkälle vähintäänkin tuollainen. Hän on erittäin itsekäs ihminen. Eikä anna missään periksi. Koskaan ei syy ole hänessä. Eikä hän arvostakaan minua, vaikka kuinka tekisin ja auttaisin. Hän osaa olla julmetun ilkeä, suorastaan paha ihminen. Ei ota toisen tunteita lainkaan huomioon. Häntä pitäisi aina huomioida. Kritiikkiä et saa antaa minkäänlaista, muuten siitä syttyy sotatila. Hän on täysin joustamaton. Mitä vanhemmaksi narsistiäiti tulee, sitä kamalammaksi ja vaikeammaksi hän muuttuu.

Sitähän se on jo muutaman sanan jälkeen , oman äitini narsismin tunnistin nuorena , muista aina etsi vikoja ja syytti , taisin olla ikuinen piikki hänelle kun tajusin mikä hän oli , varasti isältäni rahaa , todella sairas ihminen oli , kuollut aikoja sitten, onneksi

Tiedätkö millaiset olosuhteet ivat hänen lapsuuden kodissaan , ja millainen suhde hänellä oli omaan äitiinsä .
Sano hänelle ihan vaan rauhallisesti että aiot pitää taukoa nyt kanssakäymisessä joska tunnet ettei sinua arvosteta mitenkään , ja miksi menisit kylään jos se ei koskaan ole muuta kun enegian ottamista sinulta.
Mutta yritä saada selville jos hänen lapsuudessaan on ollut jotain mikä on muovannut hänet omanlaisekseen.
Joskushan on niin ettei ne tyttären miehet ole oikein mieleen, mutta sellaiset asiat pidetään sisällään , sillä sinä ja miehesi ja lapsi olette nyt perhe , ja hänellä ei ole lupaa kulkea haukkumassa miestäsi .
Mutta selvä on ettei ainun ole tarvis mitenkään enää totella häntä, sinä elät omaa elämääsi . Mutta jotenkin vaan tuntuu että hän on pettynyt syvästi elämässään ja on katkera siitä .
Monta kertaa kun on tälläisiä ongelmia perheessä niin niihin on olemassa vakava syy jossain .
Tai sairaus joka on hoitamaton .

Mene psykiatrille asioistasi juttelemaan täällä ei ole ihmisiä jotka eivät voi tietää ainun vaikeuksistaan mitään.
Sillä korkeintaan sanovat että laita välit poikki tietämättä asiasta muuta kun sinun kerrontaa siitä.
Joten saat parhaimman avun kääntymällä asiantuntijan puoleen . Näitä konflikteja on ollut aina äitien ja tyttärien välillä, ja on otettava ayyt selville asioihin mitkä tekevät kipeää.