Hoitelin miestäni 8 vuotta kotona ilman sen kummempia vapaita. Sitten simahdin jo itse ja vasta siinä vaiheessa miehelle järjestettiin hoitopaikka kodin ulkopuolelta. Nyt vaikuttaa siltä, että hän ei enää haluakaan kotiin takaisin. Kautta rantain kuulin , että hänellä on jonkinlainen romanssi meneillään jonkun toisen hoidokin kanssa. Eipä ihme, että ei enää kotiin tee mieli!
Mitäs minun sitten pitäisi tehdä? Nostanko herran tavarat ulos ovesta ja alan rillutteleen vai olenko niin kuin en tietäisi koko asiasta mitään ja seuraan tilannetta. Vai pistänkö ukon lujille ja sanon, että tämä peli ei vetele. Se ei kuitenkaan hänet tuntien mitään auttaisi.
Enkä minä voi olla valvomassa hänen tekemisiään yötä päivää. Onko kellään käynyt samoin?
Mitäs minun sitten pitäisi tehdä? Nostanko herran tavarat ulos ovesta ja alan rillutteleen vai olenko niin kuin en tietäisi koko asiasta mitään ja seuraan tilannetta. Vai pistänkö ukon lujille ja sanon, että tämä peli ei vetele. Se ei kuitenkaan hänet tuntien mitään auttaisi.
Enkä minä voi olla valvomassa hänen tekemisiään yötä päivää. Onko kellään käynyt samoin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aika harvinainen tapaus:)
Yleensä on niin päin että hoitaja etsii lohduttajaa ja olkapäätä.
Minä olisin hyvilläni jos oma ukkoni viihtyisi noin hyvin ja läytäisi "virikettä" elämäänsä.
Voisin hyvällä omallatunnolla kulkea omia polkujani.
Jos olisin sinä, en olisi millänikään, ikäänkuin en huomaisi mitään. En usko että enää erota kannattaa, riippuu tietysti minkä ikäisiä olette.
Jokaisen tapaus on ainutkertainen, mitään ainoaa oikeaa neuvoa ei voi antaa.
V ähän niinkuin jalat pois alta yllättäen, vaikka ei kai niin pitänyt ollenkaan käydä.
Siinäpä palstapsykologeille puntaroitavaa. Itse en oikein osaa vielä sanoa mitään.
Joo aika yllättävää...
Jos minulle kävisi noin, en uskoisi silmiäni, enkä korviani:)
Hyvä puoli olisi, ukkelini olisi taatusti paranemaan päin vastoin kaikkia odotuksia:)
Niin, eihän se ihastuminen katso aikaa, eikä paikkaa... Kyllähän niissä hoitopaikoissakin romanssin sävyjä on... Mutta kuinka viaton vai "vaarallinen" se suhde sitten on... niin se lienee tapauskohtaista..
Ei ihminen muutu ikääntyessään jos korvien välissä kaikki toimii.
Lääkkeet vie monen vanhuksen niin apaattiseksi että tunne-elämäkin on jäässä.
Esim vanhainkodeissa suhtautuminen taitaa olla aika suvaitsematonta ja ymmärtämätöntä vanhusten tunne-elämän asioissa.
Olen kuullut että jossain päin on rakastunut pari saanut vanhainkodissa yhteisen huoneen, se lienee harvinaista.
Jos vähääkään itseäsi kunnioitat, niin tee niinkuin minäkin ja "muutama muu" kanssasisaristamme.
http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2011042613572943_ma.shtml
Aika harva omaishoitaja rouva on vaan niin rikas, että tuo sopisi... ja tämä on sitten vaan huumoria...
Heh:)))
Gampian kuumassa pimeässä yössä, vain silmän valkuaiset erottuu...
Kyllä siellä ihan oikeasti käy naisia, Saksalaisia ehkä enemmistö, mutta myös Suomalaisia.
En katso tätä kuitenkaan ratkaisuksi omaishoitaja naisten yksinäisyyteen:)
Basillikanta siellä on erittäin runsas ja monipuolinen, AID.sista puhumattakaan.
Siellä on liian kuuma:)
Likaista ja pölyistä, olen lukenut netistä että Gampia on naisille sama kuin Thaimaa miehille:)
Aika harvinainen tapaus:)
Nauti vapaudestasi ja ala itsekin elää!
samaa mieltä. nosta ukon kamppeet ulos ja ala itsekkin elää !
Minä olisin todella iloinen jos mieheni löytäisi hoitokodista ystävän, rakkaan tai mitä vaan, kunhan se tekisi hänestä onnellisemman.
Emme kuitenkaan enää voi yhdessä elää aviopuolisoina.
Siitä huolimatta kävisin häntä katsomassa, mutta voisin ehkä harventaa käyntejä, niin käydessä.
Ei itselläni ole tarvetta tuskin koskaan uudelleen avioitua-miksi- toki ystävän haluaisin vielä löytää.
Miksi suuttua sairaalle, jos löytää lohtua uudesta ystävyydestä.
Sinäkin Ellun kanat voisit alkaa nauttia vapaudestasi:) Toki voit eronkin ottaa, jos se on teille paras ratkaisu. Tsemppiä-elämä voisi olla ihanaakin!
Ajattelen samoin tildaw, kaikki mikä piristää sairasta hänelle suotakoon. Siinä saa tavallaan luvan myös itse alkaa elämään omaa elämäänsä.
Minä en edes harkitsisi ero jos takan on pitkä liitto.
Jos mieheni kiinnostuisi jostain, ei ole väliä mistä, olisin vain hyvilläni.
Kaiken tämän jälkeen.
Niin minäkin, olisin riemastunut että puoliso on löytänyt itselleen mielenkiinnon kohteen.
Kun on pitkä hoitojakso takana ja huono omatunto siitä että ei enää jaksanut, tuollaiset asiat olisivat vain helpottavia.
Ainut haittapuoli on se, äärimmäisen harvoin noin käy, tuskin koskaan....
Hyvänen aika, Ellun kanat! Olisit hyvä ihminen vain iloinen miehesi puolesta, jos hän on löytänyt laitoksesta jonkinlaisen sielunkumppanin päiviensä ratoksi. Sillä ei ole väliä, onko orastava romanssi henkistä vai lihallista laatua, pääasia on että se auttaa häntä viihtymään ja tuo hänen arkeensa hiukan iloa ja valoa.
Ethän sinä siinä mitään menetä, miksi siis olisit hänelle vihainen, katkera tai mustasukkainen?
Elä omaa elämääsi niin kuin sinusta parhaalta tuntuu, käy miestäsi silloin tällöin tervehtimässä hyvillä mielin ja ilman katkeruutta tai mustasukkaisuutta, niin teillä kummallakin on paljon mukavampaa.
Helppo on toista neuvomaan käydä....
Kyllä tuossa vaiheessa kaikki mikä ihmistä kiinnostaa on sallittua, minun mielestäni.
En osaisi olla mustasukkainen enää, on niin tavattoman pitkä aika siitä kun minulla on ollut puoliso, sanan kaikessa merkityksessä.
Tämä lyhyt elämämme pitäisi myös hoitajan elää, olla armollinen itselleen ja ottaa kaikki ilot mitä elämällä on vielä tarjottavana.
Tiedän, ei ole helppoa:(