Tässä nyt kaksi ja puoli vuotta tinnituksen kanssa eläneenä olen huomannut yhden asian. Minulle on kehittynyt tinniä kohtaan ilmeisesti joku psyykkinen pelkotila. Tinnitukseni vaihtelee tosi paljon. On aikoja kun tinniä ei oikeastaan huomaa ollenkaan. Sitten on aikoja kun on hirveää piipitusta ja saa minut tosi ahdistuneeksi. Olen huomannut että tämä piipitus alkaa juuri sen takia kun pelkään että se alkaa. Voi vaikuttaa kummalliselta mutta niin se vain on. Enkä kuvittele ääniä päähäni. Mielialalla on siis suurin merkitys nyt tälle kärsimykselleni. Vaikka tavallaan olen tottunut minkälaista tinnini on pahimmillaan ja voin selittää itselleni mistä se johtuu silti ahdistus ja pelko saa ylivoiman. Nyt pitäisi vain saada jotenkin päähän taottua se että ei pelkäisi tuota tinniä mutta miten??? Onko ketään yhtä kummallista kohtalotoveria:-). Esim. nytkin oli melkein pari viikkoa tosi hyvää aikaa ei korva piippaillut ollenkaan. Sitten tänään jotenkin heti aamusta oli levoton olo. Ja tinni oli mielessä enempi. Eiköhän sitten nyt illalla alkanut piipitus korva taas kuulumaan. Se musertaa koska se on niin kuuluva että kuuluu vaikka mitä melua ois.
Tinnitus pelkotilana
mm
11552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samanlainen tilanne on minulla! On viikkoja jolloin tinnitus kuuluu, mutta ei häiritse. Yhtäkkiä ääni alkaa taas vaivata ja saa aivan kammottavat mittasuhteet.
Kun huomaan, että tinnitus alkaa vaivata edes vähän, minun on pakko ottaa mielialalääkettä. Usein ahdistus helpottaa ja palaa parissa päivässä entiselleen. Joskus pelko on "voittanut lääkkeen vaikutuksen" ja lääke ei auta. Silloin tinnitus vaivaa päivä päivältä yhä pahemmin, jolloin luisun kierteeseen joka tuntuu puristavan minut hengiltä. Niin toivottomalta olo silloin tuntuu. Korvissa soi vaikka tekisi mitä, ei auta rentoutuminen, harrastukset tms. Ja perhe ei ymmärrä...
Hämmästyttävää kyllä, usein tuo kierre katkeaa yhtä äkisti kuin se on alkanut. Toistaiseksi olen aina saanut tinnituspelkokierteen katkeamaan, ja saavuttanut rauhallisen olotilan (tinnitusäänestä huolimatta!).
Toiveissa siintää jokin terapia tai lääke, joka vaimentaa tinnituksen esim puoleen tai fantasioissa jopa kokonaan. Silloin saisin todellakin "elämäni takaisin"...
Nyt en pysty menemään ravintolaan, puhumattakaan baarista tai yökerhosta. En pysty menemään elokuviin ja kammoan jopa lounaspaikkoja ja hampurilaisravintoloita. Kierrän kolisevat ja jyrisevät tietyöt, traktorit ja rekat kauempaa. En uskalla suunnitella matkustusta etenkään lentokoneella. En haluaisi ajaa autolla pidempää matkaa, oikeastaan en edes lyhyttä. Lasten koulujuhlissa seison käytävässä koska juhlasalin melske on minulle liikaa.
Vaihtelut ovat kai tavallisia (onneksi, että saa edes välillä helpotusta). Vaihteluihin on jokin SYY. Vaikeaa vaan saada sitä selville, kun ei lääkäreillä tunnu olevan viitseliäisyyttä selvittää. Itse olen koettanut vaivihkaa tarkkailla sään vaikutusta, liikunnan vaikutusta, flunssia, allergiaa, lääkkeitä, lisäaineita, verenpainetta, valvomista ... Kyllä se jostain löytyy se syy, ehkä jo ennen kuin kuolen.
Vihjeet otetaan kiitollisena vastaan.
Ilmoittaudun tähän klubiin jäseneksi. Mitä enemmän kokee että tinnitus häiritsee, sitä enemmän sen kokee häiritsevän - toisaalta aika loogista.
Tinnituksen ei sinänsä tarvitse häiritä, se on vain ääni, eikä useimmilla lähtökohtaisesti edes kovin voimakasta. Kun ääneen liittää tunteita ja reaktioita, niin sitten sen vasta kokee häiritsevänä. Kun vielä ajattelee, että tinnitus, sen lisäksi että on äänenä ärsyttävä, aiheuttaa omaan elämään kaikenlaisia rajoitteita että se voi "väärällä toiminnalla" kasvaa mielettömäksi ÄÄNIVALLIKSI, niin sitten tulee jo ongelmia.
Olisi mielenkiintoista jos joku tekisi joskus tutkimuksen tinnitusta potevien hermojärjestelmästä kontra "normikansalaiset". Veikkaan, että me ollaan tavanomaista helpommin stressaavaa väkeä ja tarkkaillaan itseämme tavanomaista enemmän. Eli vaikka siellä olisikin joku meluvauriosta aiheutunut pihinä taustalla, niin meille siitä tulee ongelma koska meillä on taipumusta hermostua helposti ja katsotaan ehkä "liikaa sisäänpäin ja liian vähän ulospäin". Voisiko olla perinnöllistäkin?
Ihanaa kun löytyy kohtalotovereita. Itse olen kyllä herkästi ahdistuva ja panikoiva etli uskon että yhteys löytyy näiden asioiden välillä. On sitä monesti niin yksin tämän vaivan kanssa. Uskoisin olevani jo tosi hyvin perillä mekanismista miten mieli ja tinni toimivat yhdessä. Juuri todellakin kaikki ahdistus tinnistä ja stressaantuminen siitä pahentaa sitä. Minulla ainakin jännittyy ilmeisesti niska joka saa tinnin voimistumaan. Ja tämä on juuri se reaktio jonka ahsdistus saa aikaan. Mutta nyt palaan ruoan laiton pariin...mutta kaikenlainen kommentointi asian tiimoilta kiinnostaa. Ei me hulluja taideta ollakaan vaikka välillä siltä tuntuu:-).
On siinä kyllä miettimistä jos vaan miettimään rupeaa.
Pitäisi todella antaa lääkärien miettiä...
Siis miksi vain toinen korvani "stressaantuu", mutta toinen ei ollenkaan? Esimerkiksi.
Minullakin on sama homma että toisen korvan vinkumiset ei juurikaan muutu jos ahdistuu mutta toinen korva alkaa piippailemaan tosi ikävästi. Joka tapauksessa tinni on kyllä muuttanut muotaan siitä mitä se aluksi oli. Ensin oli vain toisessa korvassa ja sitten toinenkin korva liittyi mukaan. Kyllä se itseäkin suunnattomasti ärsyttää kun lääkärit levittelee käsiään eikä välitä.
Korvaa on ilmeisen vaikeaa tutkia.Ajatellaan nyt vaikka koerotilla.Miten saada rotta kertomaan että jee,tämä on hyvä lääke.Vai pitäisikö käyttää vaikka vankeja koekaniineina?Vastineeksi saisivat nopeamman tuomion.heh....
Tinnitukseni on ollut "ystävänäni" kohta 30 v. Ei siihen totu koskaan täysin. Mutta sen kanssa pystyy elämään. Itselläni tinnitus alkoi tuntua pieneltä ongelmalta kun Menieren huimaukset veivät työkyvyn. No sitten tuli vielä ääniyliherkkyys. Jämähdin makuuhuoneeseen en edes televisiota katsonut. Lapset jäi huonolle hoidolle yms. Masennus tilanteesta oli raateleva. Jälkeenpäin tuo tilanne tuntuu suorastaan surrealistiselta.
Minua auttoi (yllättävästi) kova-äänisen kuulokipukynnyksen ylittävän musiikin (ei tietenkään desibelirajoja ylittävän) kuuntelu yksin ollessani, liikennemeteliin ja lapsien meluavaan touhuun mukaan meno. Ääniyliherkkyys väistyi muutamassa päivässä. Tinnitus alkoi olla sitten jo siedettävää.
Minulla on muuten auttanut myös vähäsuolainen (ja natriumglutamaatin välttäminen) ruokavalio. Jotkut ovat käyttäneet talviaikana jopa täysin suolatonta ruokavaliota. Tietty suolansaanti täytyy muistaa kyllä turvata, mutta sitä on ruoka-ainessa tolkuttomasti yli vuorokausitarpeen. Natriumin saannin arvioiminen ihan matemaattisesti on mahdollista (kokonaissuolan fysiologinen tarve on noin 1 g vrk; teelusikallinen suolaa on noin 5 g)
Oman tinnitukseni alkusyy on tuo Menieren tauti (joka on onneksi kohtalaisen harvinainen varsinkin näin voimakkaana).
Tässä tosiaan elelen tinnituksen kanssa, mutta tuntuu että joka päivä on yhtä taistelua.
Tsemppaan itseäni joka aamu hokemalla itselleni sanoja tyyliin: "sinä pärjäät, älä kuuntele vinkunaa, se ei vahingoita sinua". Pitkin päivää sanon itselleni että "keskity työhön, älä kuuntele vinkunaa, se ei ole todellinen ääni".
Mutta tämä itse itseään kannustaminen on tosi väsyttävää, varsinkin kun aina ei usko omia sanojaan... Kaipaisin kovasti ammattiauttajaa, joka kertoisi minulle nuo samat asiat. Kumma kyllä toisen sanomana nuo uskoo paremmin...
Mutta tuollaista tinnitukseen erikoistunutta auttajaa ei ole olemassa missään päin Suomea!
Olisipa hyvä toimeentulon paikka sellaiselle terapeutille, joka pitäisi vastaanottoa esim ympäri eteläistä Suomea, eri kaupungeissa eri päivinä. Uskoisin, että asiakkaita olisi jonoksi.
Mitenkähän terapeutin mielenterveys kestäisi tuollaista vastaanottoa?
Miettikääpä että itse tekisitte koko ajan tinnittäjien terapiaa.
Paljonko oltaisiin valmiita maksamaan tinnitusterapeutille?