Sinä ryhdyit minun sydämeni asukkaaksi. Ovi oli unohtunut raolleen, olit ainut joka huomasi sen ja tulit sisään. Siirtelit huonekalut ja esineet mieleiseesi järjestykseen, kuin olisit aina ollut siellä. Näytit rakentavan kotia. Opin rakastamaan sinua. Olit sydäneläimeni ja minä halusin olla sinua suojaava kilpi.
Eräänä päivänä huomasin, että olit jatkanut matkaasi. Sydämeni ovi lonksui tuulessa, huoneet olivat sekaisin ja kylmiä. Kaikesta päätellen olit lähtenyt kiireellä. Laitoin oven kiinni. Annoin pölyn laskeutua. Aloin siirrellä tavaroita entisille paikoilleen - kun vain muistaisin minne - aikaan ennen sinua. Lämmitin kylmiä huoneita. Enää sydämeni ei ole kenenkään odotushuone. Avain on taskussani.
Joskus iltaisin nurkista ryömii outo olento. Luulen, että sen nimi on suru. Se ei puhu mitään. En ole ajanut sitä pois, annan sen asua täällä toistaiseksi. Ei sitä voi pimenevään syksyynkään heittää. Kuka siitä sitten huolehtisi?
Eräänä päivänä huomasin, että olit jatkanut matkaasi. Sydämeni ovi lonksui tuulessa, huoneet olivat sekaisin ja kylmiä. Kaikesta päätellen olit lähtenyt kiireellä. Laitoin oven kiinni. Annoin pölyn laskeutua. Aloin siirrellä tavaroita entisille paikoilleen - kun vain muistaisin minne - aikaan ennen sinua. Lämmitin kylmiä huoneita. Enää sydämeni ei ole kenenkään odotushuone. Avain on taskussani.
Joskus iltaisin nurkista ryömii outo olento. Luulen, että sen nimi on suru. Se ei puhu mitään. En ole ajanut sitä pois, annan sen asua täällä toistaiseksi. Ei sitä voi pimenevään syksyynkään heittää. Kuka siitä sitten huolehtisi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hohhoijaa.. ja just niin.
Surusta ei kannata pitää kiinni, tai se ei lähde ikinä. Jos sitä hoivaat ja huolehdit, niin se tosiaan asettuu taloksi ja voi hyvin. Kumman haluat voivan hyvin, itsesi vai surun?
Se ei kauaa pimeässä syksyssä kärsi, vaan etsii uuden kodin, ja niitähän riittää, valitettavasti.
Niin ihanasti kirjoitettu... AP: menetkö naimisiin kanssani?
Menen. Nähdään maistraatissa huomenna lounastunnilla. Minulla on neilikka rinnassa ja iso huntu. Mistäs sinut tunnistaa? :)
Se että kirjoittaa ihanasti ja romanttisesti, voi tarkoittaa että on sitä sisäisesti mutta ulospäin ihan jotain muuta.Eli ei osaa tai pysty sanoilla ja teoilla sitä sulle osoittamaan, mutta erittäin lahjakkaasti kyllä siitä paperille kirjoittamaan.
Terveisin pettynyt avovaimo
Hieno idea tarinassasi, mutta kielikuvat ontuvat pahasti. mitä tekevät esimerkikis "tuuli" ja "pöly" sydämessä?
Ei "onnu" minusta, päinvastoin.Ainakin minulle tulee mielikuvitus-kuva päähän kylmästä, ankean harmaasta huoneesta, jossa tuulenviima avoimesta ovesta puhaltaa pölyn liikkeelle.
Just siltä minusta tuntui sydämessä, kun kuulin naiseltani että hän on pettänyt minua!Hänen sanansa "iski oven auki ja kylmä viima puhalsi sydämeni huoneessa", pöly ei vain ole vieläkään laskeutunut.Sen huomaa näinä aurinkoisina päivinä, kun säteet pyrkivät paistamaan sydämeni ikkunasta sisään.Melkein hymyilen, kunnes havaitsen likaisen pölyn vieläkin leijuvan ilmassa.Pimeällä sitä ei näe ja melkein unohdan.
Naiseni kovasti koettaa "pölyjä pyyhkiä pois sydämeni huoneesta".Mutta sydämessä puhaltaa kylmä tuuli vieläkin,eikä pöly taida laskeutuakaan ennenkuin suljen oven...ja naiseni jää oveni ulkopuolelle..
...Joo, en ole kovin lahjakas kirjoittaja, mutta mielikuvien muodostaminen luetusta on minulla ollut aina hyvä.:)
niitä kutsutaan kielikuviksi.
ei kai siellä sydämessä nyt oikeasti ole huonekalujakaan. eikä sydänsurutkaan varsinaisesti ole tuossa rinnassa olevassa lihaksessa....
Pitäisikin sanoa, että:
Sinä olet sieluni valittu tai koko sielustani rakastan vain sinua.
Rikoit sieluni ja koko sielustani vihaan sinua.
Sieluni tänne jää, kun aikani mennä on.
Mielestäni kirjoitus on hieno kokonaisuus.
Kielikuvia on monenlaisia, yleisimpiä lienee vertaus ja metafora. Millä tavalla kielikuvat aloittajan kirjoituksessa ontuu? Onko sillä efes väliä, kokonaisuus ratkaisee.