Christien paras dekkari?

Yksi suosikeistani on Esirippu. Loistavaa Christietä.

Ei voi suositella yhtäkään kun kaikki ovat väsyneitä ja tylsyydessään lukukelvottomia.

Kaikki ovat aivan luettavia. Tykkään siitä vanhan ajan tunnelmasta niissä. Että on hovimestareita ja palvelijoita ja vain herrasväki murhailee toisiaan. Tapellaan perinnöistä ja sen sellaista. Tutkitaan juna-aikatauluja alibeja ja sen sellaista. Ja että poliisit on tyhmiä ja salapoliisit viisaita. Ja että syödään paljon ja mainitaan vielä mitä syödään. Niissä on myös yllättävän paljon huumoria.

Nykydekkari on kyllä täysin ikävää ja kuollutta verrattuna kulta-ajan klassikoihin.

Eikä juonta katkota salapoliisin rakkaus-, perhe- tai muilla yksityisasioilla. Lukijan ei tarvitse murehtia sitä, että salapoliisin tiski- tai pyykkivuori jäi tältäkin päivältä selvittämättä muiden kiireiden takia. Vanha salapoliisi tosiaan söikin aina hyvin, eikä missään pikaruokapaikassa (tuo pikaruoka tai poliisiruokalan pahanmakuinen ateria mainitaan usein nykydekkareissakin, samoin valitetaan aina, jos ei ehtinyt syödä).

Murhaaja vanhoissa dekkareissa paljastetaan tietenkin vasta lopussa. Silti tekijän motiivit tulevat selväksi ilman että niihin sotketaan analyyseja yhteiskunnan pahuudesta.