17v kotiintuloajat

Ei. Minusta jokin on pielessä, jos 17-vuotiaan ei voi lainkaan luottaa käyttävän omaa harkintakykyään, olisi aika harjoitella hitusen ennen täysi-ikäisyyttä. Mutta toisaalta jos tällä 17-vuotiaalla ei ole harkintakykyä niin onhan se jotenkin suht turvassa pidettävä.

Minusta kotona klo 22 ja sängyssä klo 23 olisi parempaa. Jos on joku erityinen meno esim. tulee kaveri yökylään, niin eipä se haittaa, vaikka valvoisi yli puolen yön, kun sitä ei tapahdu kuitenkaan koko ajan.

Meillä 16-v ikäisellä kotiintuloaika 22 ja nukkumaan patistelen klo 23, mutta menee usein vasta klo 24 loma-aikaan.

Itse olin jo poissa kotoa eli kaukana opiskelemassa tuossa 17v iässä. Eipä ollut kellään mahdollisuutta seurata missä olen ja mihin aikaan ja kenen vieressä nukun jos nukun. Äidin mieliksi saatoin hiukan valehdella. No en ollut mikään huruakka ja valvominen ei sopinut kropalle lainkaan. Teki hemmetin hyvää päästä pois ahdasmielisten vanhempien luota. Olen jo yli nelikymppinen ja vieläkin neuvovat ja säätävät tai ainakin yrittävät, ihan hirveästi. Saavat pultteja jos kuulevat, että 18v ollut jopa ravintolassa. Lapsihan hän heidän mielestään on. Isä yritti kertoa minulle ehkäisystä kun olin jo vuoden syönyt e-pillereitä. Joskus meillä vanhemmilla hämärtyy, että se vauva onkin jo itse ajatteleva ja omaan kotiin muuttava nuori.

No joo, 17v on kohta 18v. Toki niin kauan kuin kotona asuvat (kolme lasta) niin joutuvat vanhempien silmien alla jollain tavoin meidän sääntöjen mukaan elämään. En ole koskaan pitänyt tarkkoja kotiintulo aikoja tai nukkumaan menoaikoja. Aina ja usein jutellaan siitä, että uni on tärkeää ja mitä vähäinen uni vaikuttaa ihmiseen varsinkin pitkällä juoksulla. Nuorihan ei voi ymmärtää, että nelikymppisenä sitten vasta tulee ne rytmihäiriöt vähistä unista. Nelikymppinen on muka ikäloppu.

Kotiintulo, viikolla ei anneta olla myöhään ja yleensä tulivatkin ennen kymmentä pois. 15v joutuivat tulemaan ennen kymmentä kotiin. 12-14v mielellään yhdeksän aikaan. Viikonloppunakaan ei kovin nuori yli ysin ulkona, koska silloin pyörii känniporukoita ja niitä huonompi osaisia, jotka tekee sitä sun tätä, tämä myös muistettiin riittävän usein kertoa ja sen hyväksyivät.
Läksyt pitää tehdä tai ei mitään asiaa minnekään. Tämä siitä syystä, että selvästi jos läksyjen teko jäi iltaseitsemään niin motivaatio oli hakusessa.
Minusta nämä rajat pitää laittaa henkilön mukaan. Toiselle voi antaa hiukan enemmän vapautta kuin toiselle. Näistä pitää sitten tietysti monen monta kertaa puhua, että miksi toiseen luotetaan enemmän. Kun vanhempi oli harvakseltaan myöhään ulkona niin ne kerrat hänelle suotiin.
Koska hän ei muutenkaan nukahda aikaisin niin turha pakottaa isoa miestä sänkyyn kovin aikaisin esim. klo 22. On tosi ikävää maata käskystä sängyssä jopa kolme tuntia. Mieluummin jutellaan niitä näitä ja pohditaan elämää. On unikin sitten laadukkaampaa kun ei nuori yksin vatvo asioita. Joskus katsotaan telkkua ja hellin näitä miehenjärkäleitä siinä sivussa. Äitin pikkuiset :)

Kyllä 17v on jo sitä ikäluokkaa, että näistä asioista kannattaa puhua ja kertoa omat perustelunsa, miksi rajat on näin tai noin ja voiko niistä välillä hiukan venyä. Ei kannata enää vedota siihen, että äiti ja isä nyt vaan määrää. Niin toimitaan nuorempien kanssa ja esimurkun kanssa, joka ei suostu laittamaan takkia päälle vaikka olisi pakkasta. Kyllä pitäisi nyt viimeistään alkaa keskustella nuoren kanssa niinkuin hän (olisi) ON lähestymässä aikuisuutta. Ymmärrän, että moni nuori kapinoi ja välit ei aina ole hunajaa. Kuitenkin meidän aikuisten tehtävä on ottaa se ensiaskel ja uskaltaa puhua nuorelle uudella tavalla mikäli välit on enemmän tai vähemmän tulehtuneet.

Aika lapsellisilta vaikuttavat ne näkemäni nuoret, joille paukutetaan sääntöjä sääntöjen perään mutta ei oikein keskustella. Korkeintaan riidellään kun nuori sanoo vähänkin vastaan. Kun ei anneta vastuuta niin ei nuori sitä helposti opikaan. Me olemme puhuneet rahan käytöstä, tulevaisuudesta, olemme katselleet opiskeluasuntoja yhdessä, miettineet miten oman asunnon saa maksettua jne. Näitä kaikkia on hyvä tutkaila paljon ennenkuin se nuori lähtee kotoa pois. Aika ikäviä juttuja tullut eteen kun joku lapsi elää kuin komerossa ja sitten yhtäkkiä pitäisi osata etsiä asunto ja rahaa ja vielä pitäisi oppia hallitsemaan unirytmejään ja vaikka mitä. pirkko 7v vai 17

Olen 17-vuotias tyttö ja minulla ei ole minkään laisia kotiin tulo aikoja (ei ole ollut piiiitkään aikaan). Tulen kotiin silloin kun parhaaksi itse katson. Se voi olla illal klo 22 tai aamusta klo 07 tai kaikkea sitä ennen väliltä ja jälkeen. Joskus taas saatan parikin yötä olla pois kotoa.
Vanhempani eivät ole mitää välinpitämättöämiä jos joku niin luulee. Kyselevät toki että mihin menen, kenen kanssa ja milloin tulen kotiin. Ja hyvin on mennyt!
En myöskään ole mikään toivoton tapaus. Tällähetkellä on ihan vakituisessa työsuhteessa ja säästän rahaa omaan kämpään kun tarkoitus on muuttaa keväällä. Opiskele en tällähetkellä kun sitä omaa kiinnostavaa alaa ei ole vielä varmaksi löytynyt, mutta ehkä sekin sitten ensisyksyksi.
Nuorelle ei kannata asettaa liikaa ja liian tiukkoja rajoja, varsinkin jos on vähänkin kapinoiva tapaus (niinkuin minä, hehhe). Jokainen on kuitenkin erilainen ja joillekkin sopii paremmin tiukemmat säännöt ja joillekkin taas hyvin löysät. Kokeilemalla ja _yhdessä_ miettimällä löytyy varmasti sopivat tavat. :)

Aika aikaiselta vaikuttaa tuo 22:30 sängyssä.

Olen itse 17-vuotias tyttö ja minulla ei koskaan oikeastaan ole ollut varsinaista kotiintuloaikaa. Ala-asteella se oli joskus kahdeksan aikoihin, mutta siitäkin voitiin joustaa jos ilmoitin että menee vähän pitempään. Vanhemmat tiesi missä olin, sillä leikin ala-aste ikäisenä naapurin lapsen kanssa ja pysyimme aina jomman kumman pihalla.

Yläasteella kotiintuloaika katosi, mutta tulin silti kiltisti kotiin ennen kymmentä vaikkei kukaan käskenytkään. Äiti tosin alkoi yhdeksän aikoihin kysellä mihin aikaan aion tulla. Nyt lukiossa ollessani vanhemmat luottavat minuun täysin sillä en ole eläissäni joutunut ongelmiin virkavallan, tai koulussa opettajien kanssa. Meillä riittää kun sanon lähtiessä että menen ulos ja jos jään kaverille yöksi, äiti toivoo että ilmoitan. Hän luottaa että olen siellä missä sanon olevani ja ei ole aikomustakaan pettää tuota luottamusta :) nykyisin ilmoitan ihan vapaaehtoisesti mihin menen ja mihin aikaan suunnilleen tulen kotiin.

Itse olen 17v tyttö, käyn lukiota. Arkipäivinä saatan olla 22.00 asti poiskin kotoa, mutta sovin asiat aina äitini kanssa (luottamus pelaa puolin ja toisin, niin ei tule ongelmia). Viikonloppuisin äitini sanoo, että ilmoittaa jos olen yötä kaverillani tai jos en ole, niin tulla milloin tulla takaisin kotiin yöllä. Näin meillä ei tule riitoja kotiintuloajoista (juuri tuo luottamus!!) ja meillä ei kukaan edes valveilla odota, että tulen. Ulkovalot ovat vain jätettynä päälle, että näen tulla sisälle. (:

kun itse olin 17, niin ei minulla kotiintuloaikoja ollut, riparin jälkeen sain käyttää sitä omaa harkintakykyä. jos lähdin ulos kavereiden kanssa niin äiti vain pyysi ilmoittamaan jos vaihdan paikkaa vaikkapa johannalta marikalle jotta tietää missä olen. Ja puhelin piti olla mukana, ainoa varsinainen sääntö oli että jos jompikumpi porukoista soitti niin silloin piti vastata oli missä hyvänsä ja kenen kanssa tahansa.

arki-iltoina (talvisin) kotiuduin omasta tahdosta usein siinä klo 22, viikonloppuisin klo 23-01. ei ollut mitään hyvää syytä olla pidempään. kesäaikaan kotioven aukaisin klo 23-06 välillä. vanhemmat luottivat minuun ja se oli hienoa, äiti laittoi vain tosi harvoin illalla/yöllä viestiä että missä olen ja milloin meinasin tulla.

ja niin kauan kun kotona asuin, eli opiskelujen takia 21v asti niin ilmoitin mihin menen ja milloin suunnilleen tulen kotiin, varmasti se oli äidistäkin kiva tietää että missä se aikuinen kuopus taas viilettää ettei tarvi huolestua turhaan :D

Olen 17 eikä minulla mitään kotiintuloaikoja ole. Tulen kun huvittaa, enkä yleensä edes puoli kahta myöhempään ole, arkisin kun on koulua, olen usein jo puoli kymmeneltä kotona. Jos olen yön pois, ilmoitan. Nuo asettamasi ajat ainakin viikonloppua ajatellen ovat kohtuuttomat. Ei 17 -vuotias mikään pikkulapsi ole, aikuisuus häämöttää jo nurkan takana.