A-Studiossa maanantaina 17.10.

En noista asioista juurikaan mitään tiedä. Joka vuosi osallistun yksityisenä lahjoittajana useamman järjestön toimintaan suoraan, juurikin sen takia että voin edes hieman yrittää auttaa. On paljon kohteita, joihin ei kukaan kiinnitä huomiota sosoiaalitoimen / valtion puolelta. On jopa minuakin mietityttänyt tukitoimien jälkeen: Miksi järjestöt kustantavat kalliita lehtiä, jotka on painettu aivan mahtavan kalliille paperille ? Netti on sitä varten. Olen ilmoittanut, etten tarvitse lehtiä, käyttäisivätpä nekin rahat johonkin oikeaan ja tarpeelliseen asiaan. No, toisaalta se olisi sitten pois maamme paperiteollisuudelta ja taas jää uusi naru vetäjän käteen... Tässä maassa ei saa olla pienipalkkainen, vuokralla asuva auton omistava kaljanperään oleva tupakoitsija,jolla on lapsia tai muuten vähempiosainen.Heti rangaistaan. Surullista ;(

Koko kuntoutustouhu on härskiä rahastusta jonka varjolla epämääräinen erittäin suuri jokko elää levästi.
Vammaiselle itselleen hyöty on erittäin vähäinen, esim. laitoskuntoutus tehdään niin halvalla kuin mahdollista.

Ammattikoulutus on näennäistä, saatavat tutkinnot eivät kelpaa työantajille.
Asuinyksiköissä vaaditaan alistumista seksuaaliterveuden tuhoavalle lääkitykselle. Sen lisäksi vammainen laskutetaan putipuhtaaksi.
Vammainen on statukseltaan lähinnä tuotantoeläin, ei ihminen.
Toivottavasti MOT-ohjelma tutkii asioita perusteelliseti ja nostaa asiat tapetille..

Hyvä keskustelunaihe!

Vammaisjärjestöjä on uskomaton määrä, mutta niissä usein työskentelee porukkaa, sekä terveitä että vammaisia, joiden työllistyminen vapailla markkinoilla olisi vaikeaa. Mainittakoon invalidiliitto ja Kynnys ry esimerkkeinä. Hyvää työtä nämä järjestöt toki tekevät, mutta riittäisikö samaan tarkoitukseen yksi iso järjestö? Sanoisin, että kyllä, mutta sellaista ei koskaan tule, koska kukaan ei voi pakottaa järjestöjä siis yhdistyksiä pakkoyhdistymään. Siinä menetettäisiin vähintään satoja työpaikkoja.

Itse olen liikuntavammainen n. 30v mies, käyn vakiduunissa ja taskussa on yliopistotutkinto. Siitä olen samaa mieltä, että nämä vammaisten ammattitutkinnot ovat täyttä roskaa. Miksi ne ovat ylipäätään olemassa? Eikö riitttäisi, että vammainen käy normaalit koulut vaikka avustajan kanssa? Niin itsekin aikoinaan tein...tosin ilman avustajaa :)

oon jo tämän tuhat kertaa sanonu, mutta sanonpa vielä. Auttaisi työllistymisasiaa todella paljon jos vammainen hakeutuisi, mieluumin ihan ala-asteen ekalta lähtien normaalikouluun/normaaliluokalle. Erityisopetuksesta ei oikeesti oo kenellekään yhtään mitään hyötyä

Erityisopetuksesta on haittaa, siellä jää jälkeen. Liikuntavamman takia ei ainakaan kannata moiseen suostua, vaan mieluummin hakeutuu tavalliseen peruskouluun, lukioon tai ammattiopistoon ja sieltä jatko-opintoihin, jos haluaa helpottaa työnsaantiaan.

Ennen vanhaan näihin koulutusasioihin oli erittäin vaikea vaikuttaa. Moni liikuntavammainen on käynyt erityiskoulussa oppivelvollisuutensa ja työllistynyt työmarkkinoilla erittäinkin hyvin tarkoitan nyt 50-60 luvulla syntyneitä.

Esimerkiksi kuntakohtaisiakin eroja on eli riippui kotikunnasta pääsikö julkiseen opetukseen vai ei. Suurimpana syynä oli ihan vaan koulujen liikuntaesteisyys.

Hienoa, että asioissa on menty eteenpäin mutta erityiskouluillakin on sijansa hyvänä esimerkkinä Järvenpään Invalidiliiton koulutuskeskus.