se on näkynyt taivaalla jo päiviä
kellot ovat soineet omia aikojaan
kylän naiset piiloutuneet vuorille kaikki
kaikki
paitsi yksi
joka tietää toimivat yrtit
tuntee metsän salaiset rohdot
tämän aavistan hänen hymynsä läpi
kellot ovat soineet omia aikojaan
kylän naiset piiloutuneet vuorille kaikki
kaikki
paitsi yksi
joka tietää toimivat yrtit
tuntee metsän salaiset rohdot
tämän aavistan hänen hymynsä läpi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämmöttis runot pitää kirjottaa jos niitä ensinkään meinaa =)
Varon sortumasta ylisanoihin...
Upee !
Kirjoitin tätä yli viikon varmaan. Eli ei suoraan näytölle, vaan perinteistä lyijykynä-pyyhekumirunoutta. Mietin sitä aitoutta, josta oli puhe aiemmin.. kun mielestäni tälläkin tavalla saa sitä aitoutta kehiin.. ainakin lopputulos on minun mielestäni aidompi/tuoreempi/rehellisempi kuin se alkuperäinen lähtökohta..
Tai sitten on olemassa selkeä jako spontaaneihin ja mietittäviin asioihin. Tai jotkut kirjoittavat ovat spontaanempeja kuin toiset. Mielestäni kuitenkin tämä runo oli "valmis" vasta viikon pähkäilyn jälkeen.
Kiitos kommenteista:)
metsän salaisissa rohdoissa
on aina aavistus vaarasta
lähellä ja kaukana
maalla merillä vuorilla
hänen hymynsä maku säilyy avaamattomana:)
edessäni näen vaaroista suurimman:
hymyilevät naisen kasvot
pelko on läsnä kaikkialla
maalla merillä tai vuorilla
missään en voi rauhoittua
kylmiä väreitä kuunvalossa
auringonpiinaamia suudelmia
naisen nurkassa kiehuva pata
ja minun näköiseni nukke
täynnä teräviä neuloja
.
Kiitos sinulle:)
Tässä oli jotain mystistä.Tykkäsin!
Kiitos:) Niin, kaikkea ei voi selittää, ehkä siitä syntyy se mystisyys..
*sekottaa ja keittää - - antaa kauhalla maistaa*
hmm..
en tiedä maistatko, uskallatko, mutta runon uskalsit
ja siitä iloinen kiitos
oli nimittäin pirteä ja aistikas..
Kiitos keitoksesta:) Hmm.. pirteys varmaan tulee siitä, että uskoin tämän runon ideaan.. tiesin että sen arvoitus on ratkaistavissa vaikka kauan sitä valmistelin.. mutta intoa oli!