Niin, miksi koiranmyyjät luulevat että kaikki opiskelijat/nuoret ovat samanlaisia bilettäjiä ja ajattelevat että koira ei pääse hyvään kotiin jos koti on opiskelijan/nuoren? Kyllä se on ihan yhtäläillä hyvä koti jos opiskelija/nuori tulee koulun jälkeen kotiin ja viettää loppupäivän koiran kanssa ja antaa rakkautta ja hoitaa hyvin eikä kiinnostus koiran hoitoon lopu vaikka koira olisi muutaman vuoden jo ollut.
Itse olen jo kauan yrittänyt etsiä sekarotuista koiraa mutta ei ketään halua myydä sellaista minulle koska asun kerrostalossa ja olen opiskelija ja 17 vuotias, tai itseasiassa valmistuin jo hiusmuotoilijaksi ja ajattelin hankkia töitä vasta kun olen sen koiran saanut ostettua ja se on kasvanut sen verran että pärjää kotona töitten ajan. Tiestysti teen nyt kotikäyntejä ja minun luokse tulee joitakin tuttuja hiustenleikkauksiin ja värjäyksiin jotta saan rahaa mutta kyllä minulla riittää rahaa koiran kustannuksiin yms.
Itselläni on yksi kissa ja äidillä on koira ja kun äidin luona asuin niin opin miten ruokinta ja kouluttaminen yms hoituu. Ja jos jotain reissuja tulee johonkin niin koiran voin viedä äidin luo. Ja veisin kyllä koiraa juoksemaan vapaasti todella hyviin paikkoihin koska sukulaisilla on isoja pihoja yms.
Niin että vaikka minulla ei ole lapsia ja miestä ja omakotitaloa ja takapihaa yms niin kyllä se koira minunkin kämpästä rakkautta saa!
Voi kuulostaa tyhmältä mutta ärsyttää kun ei ketään suostu myymään koiraa koska olen niin nuori..
Itse olen jo kauan yrittänyt etsiä sekarotuista koiraa mutta ei ketään halua myydä sellaista minulle koska asun kerrostalossa ja olen opiskelija ja 17 vuotias, tai itseasiassa valmistuin jo hiusmuotoilijaksi ja ajattelin hankkia töitä vasta kun olen sen koiran saanut ostettua ja se on kasvanut sen verran että pärjää kotona töitten ajan. Tiestysti teen nyt kotikäyntejä ja minun luokse tulee joitakin tuttuja hiustenleikkauksiin ja värjäyksiin jotta saan rahaa mutta kyllä minulla riittää rahaa koiran kustannuksiin yms.
Itselläni on yksi kissa ja äidillä on koira ja kun äidin luona asuin niin opin miten ruokinta ja kouluttaminen yms hoituu. Ja jos jotain reissuja tulee johonkin niin koiran voin viedä äidin luo. Ja veisin kyllä koiraa juoksemaan vapaasti todella hyviin paikkoihin koska sukulaisilla on isoja pihoja yms.
Niin että vaikka minulla ei ole lapsia ja miestä ja omakotitaloa ja takapihaa yms niin kyllä se koira minunkin kämpästä rakkautta saa!
Voi kuulostaa tyhmältä mutta ärsyttää kun ei ketään suostu myymään koiraa koska olen niin nuori..
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itse olen miettinyt samaa. 20v oon enkä mistään tunnu löytävän koiraa koska vielä opiskelen ja asun kerrostalossa..
Siinän se syy sitten selvisikin.
Jos itse myisin koiria, en koskaan luovuttaisi sitä opiskelijalle vain siitä syystä, että teillä ei ole antaa sille pennulle tulevaisuutta.
Pieni ahdas kämppä, ruokana makarooni ja tonnikala ja muutenkin niukka toimeentulo. Ja jos olette sen opiskelun lisäksi vielä illat töissä kuten mini on, niin eiköhän siinä ole kerrakseen kieltävää vastausta.
Ja miten niin meillä ei ole antaa pennulle tulevaisuutta? En käy töissä opiskelujen jälkeen, joten on aikaa koiralle, syön ihan kunnon ruokaa ja ihan hyvä toimeentulo on. Ja kyllä mun mielestä kaksio on ihan tarpeeks iso jolllekin vähän pienemmälle koiralle, ja kun usein käytäs koirapuistossa. Ja monia koiriahan pidetään päivät pitkät pienessä häkissä niin on se kaksio ihan ookoo mun mielestä.
Ei kaikkia koiria hankita agility yms tarkotuksiin. Ihan vaan kaveriksi ja nauttimaan elämästä. Mun mielestä mun pennulla olis helvetin hyvä tulevaisuus kun olis kaikki sukulaisten koirat kaverina, ulkoiltais paljon, juoksenneltais mettässä ja puistoissa ja olis rakastavia ihmisiä lähellä.
Että mun mielestä olis aika helvetin hyvä tulevaisuus tiedossa pennulla vai mitä puuttuu?
Itseäsi täynnä olet, itseäsi ja sukulaisiasi kehut, ja mitä itse syöt, koiran ruuista et puhunut mitään, vai kuvitteletko koiran elävän terveenä sinun ruoan tähteillä.
Sinun mielestä olisi pennulla aika 'helvetin' hyvä tulevaisuus. Jos myisin koiranpentuja, sinulle en myisi minäkään.
Täysin samaa mieltä kanssas!
Ohoh, onpa vastuuntuntoisia sekarotuisten myyjiä siellä päin! Myytin mukaan sekarotuisten myyjät eivät välitä koirien hyvinvoinnista kunhan saavat rahaa pennuista...
Ja en myisi koiraa 17-vuotiaalle. Sanoisin että palataan myöhemmin asiaan. Moni tuonikäinen haluaa koiran ja on varma että pystyy siitä huolehtimaan. Iso asia joutuu koirasta vuoden parin jälkeen luopumaan koska elämässä avautuu mahdolisuuksia joita ei raaski jättää käyttämättä mutta koira ei sovi kuvioihin.
Olen erittäin positiivisesti yllättynyt viestistäsi.
korj:
Iso asia = iso osa
Juu kyllä 17 vuotiaana kannattaa vielä pari vuotta odotella. Koira kannattaa ottaa vasta sitten kun oma elämän tilanne on vakaa. Sillon kun on varma että pystyy taloutensa puolesta hoitamaan lääkärikäynnit ja ruokinnan. Ja että on aikaa ja voimia kouluttaa koiraa. Itse olen vasta 21 mutta elämän tilanteeni on vakaa. Koirani tuli tilanteeseen jossa olimme mieheni kanssa olleet yhdessä 4 vuotta, meillä oli asunto ja kummallakin pysyvä työ. Ethän esimerkiksi voi tietää saatko töitä, mistä ja millaisia? Kannattaa odotella hetki, ei ne koirat maailmasta lopu :)
Nyt täytyy kyllä moittia teidän osan kommentteja. Ikä ei merkitse, ettei voisi koirasta huolehtia.
Siskoni oli 16, kun ensimmäisen koiransa hankki, ja loistavasti tuli toimeen pennun kanssa ja herrasta kasvoikin kelpo koirakansalainen. Kuitenkin iän myötä herra rupesi kärsimään valtavasta pelkoagressiosta ja siskoni teki raskaan päätöksen ja päästi pojan kärsimyksistään. Lopetus hetkellä herra oli 4v 5kk.
Toisen koiransa hän otti n. vuosi ennen vanhemman lopetusta, eli vanhemman herran ollessa 3v. jolloin siskoni oli 19. Myös tästä porokoira-mix uroksesta on tullut kelpo koirakansalainen eivätkä kummatkaan ole koskaan joutuneet nälästä kärsimään, taikka ajanpuutteesta tai mistään muustakaan.
Itse olen 17, ja ihka ensimmäinen oma pentuni on nyt 7kk. Pentu kasvaa kovaa vauhtia ja vielä en ole keneltäkään kuullut moitteita notta en sitä avopuolisoni kanssa pystyisi hoitamaan. Opiskelen, avopuolisoni on tällä hetkellä työtön mutta pian hänelläkin alkaa työt. Koira on saanut aina ruokaa, rakkautta ja huolenpitoa. Tiedämme, että pentu rajoittaa elämäämme jonka vuoksi olemme joutuneet paljon haaveita hylkäämään. Mutta minua se ei ole harmittanut kuin sen hetken, joka on aina mennyt ohi kun ajattelen kuinka paljon välitän koirastani ja kuinka tekisin sen vuoksi mitä vaan.
Ihan oikeasti, miettikää. Ei työssä käyvä aikuinenkaan välttämättä pysty koiralle takaamaan tulevaisuutta! Monesti mm. Apulasta ilmoituksiani lukiessa huomaan, kuinka aikuiset ihmiset hylkäävät koiransa koska heillä ei ole aikaa, ja he ovat huomanneet että pentu ei olekaan niin helppo ja hauska kuin kuviteltiin.
Koiran hankinta tuon ikäisenä ja omillaan elävänä, kannattas miettiä uudemman kerran. Mutta valitettavasti aikuisetkaan eivät ole yhtään parempia vastuunkantajia, otetaan koira tai ylipäätään eläi n josongelmia ilmaantuu eikun kiertoon vaan ja entäs kun tulee vanhaksi, ei pystytä päättämään lopetuksesta vaan jatketaan kärsimyksiä ja parhaassa tapauksessa taas ilmoitus Apulaan ja elikko kiertoon. Herätkää ihmiset, oisko parempi hankkia jotain lyhyt ikäistä lemmikkiä ja opetella myös luopumaan siitä, ennen kuin kierrättää eläimiä pitkin maakuntaa. Paras vitsi,mihin olen törmännyt oli 6 vuotias koira ja sairas myytävänä, että saa hyvän kodin, lopetuspiikki olisi ehkä ollut armeliain vaihtoehto.
Juurikin näin! Ei ne aikusetkaan aina niin järkeviä ole.
Ilmoituksia lukiessani* piti sanomani.
Sama täällä, hankin ensimmäisen koirani kun olin 17 vuotias ja asunut muutaman kuukauden omillani. Sekarotuisen kääpiön kaksiooni sain ja aina on ollut rahaa vaikka on tullut yllättäviäkin lääkärikuluja. Toisen koiran hankin kun täytin 19, rotukoiran ja kumpikaan näistä myyjistä ei kyseenalaistanut minua ikäni takia.
Kummatkin koirat ovat hyvin koulutettuja ja muutenkin kelvollisia, ei mitään perusräksyttäviä sylivauvoja. Toinen on näyttelyissä menestynyt ja toisen kanssa treenataan aguilitya. Mielestäni olen koirilleni onnistunut onnellisen tulevaisuuden luomaan ja se on varmasti parempi kun jollain "vastuuntuntoisella aikuisella" jonka perheessä riidellään kuka käyttää koiran lenkillä.
Onhan teitä nynnyjä aina joskus tullut vastaan, minä olen nuori ja haluan elää, haluan opiskella ja matkustella, nähdä muutakin kuin kuppasia koirakenttiä ja puistoja, koiraa en ota toisille hoidettavaksi vielä, sitten vasta otan koiran kun valmistun ja tiedän mihin asetun asumaan.
Eli ihminen joka ottaa koiran mielluimmin, kuin valitsee matkustelun ja biletyksen on nynny?? Itse taas nautin siitä, että minulla on koira rajoittamassa elämääni, ettei tule laitettua elämää risaiseksi niikuin "teineillä" on yleensä tapana tehdä
Ilmeisesti on nynnyä ottaa vastuuta? Sehän se vasta on elämää kun saa kouluttaa itselleen hyvän ystävän!
Tosin tämäkin on mielipidekysymys. Nauti sinä nuoruudestasi ilman koiraa, niin muut nauttivat sitten muilla tavoin
Yleisesti ei voi tuomita, jos jotkut nuoret eivät voi koiraa pitää ja antaa sille hyvää tulevaisuutta, sillä eihän se meihin kaikkiin päde?
Itse olen nyt 17½ vuotias, ja sain kääpiökoirani kun olin 16½ vuotias, eli vuosi sitten.
Meillä on mennyt hyvin, koira saanut ruokaa, vietetään ajat yhdessä koulun jälkeen, saanut rakkautta.. :)
Ja jos tarpeen tullen on pakko viedä koira hoitoon, mahdollisuus on viedä äidilleni.
Että kaikki oli tarkkaan mietitty ja harkittu, ennenkuin koira astui taloon.
Ehdin asua yksin vain puoli vuotta, kunnes tämä sydämmenvalloittaja kotiini tuli.
Kyllä minä olen tänään miettinyt, että erittäin hyvän päätöksen tein ottaessani koiran vasta työllistyttyäni (20v), kun tänään napsahti 1100e EL lasku kertaheitolla maksettavaksi. Koiralla oma säästötili jonne on varaa laittaa enemmän kuin se 10e kuukaudessa. En nyt puhu iästä mitään, vaan toimeentulosta.
Kyl niitä yllätyksiä voi tulla, eikä tartte olla mistään auton alle jäämisestäkään kyse vaan koira voi metsässä leikkiessään vahingoittaa ittensä ihan niin ku ihminenkin! Aktiiviselle sattuu. Niin kyllä se auttaa että on kunnon toimeentulo.
En mä ymmärrä miksei koiran hankinnassa voi oottaa et on valmistunu ja vakituisessa työpaikassa.
1100e EL lasku? etkö ole hommannut eläinlääkärivakuutusta koiralle? itse hommasin heti,kun koira(t) tuli taloon ja vaikka toinen onkin sekarotuinen, niin hommasin sillekkin eläinlääkärivakuutuksen ja monesti on siitä ollut hyötyä. Vanhempi koira jäi autonalle ja siltä jouduttiin jalkaa leikkaamaan, kun oli luu poikki ja edes silloin ei tullut maksamaan yli 1000euroa tuo leikkaus..
voisi kyllä peräänkuuluttaa jos koiransa päästää auton alle. Koira hihnaan aina kun ollaan autoteiden läheisyydessäkin. Puhelimeen ei puhuta eikä ipodia kuunnella kun ollaan Fifin kanssa liikenteessä. Silmä tarkkana seurataan koiran edesottamuksia ja nautitaan sen seurasta.
Toissakesänä erääseen perheeseen jota en tunne, suuri suru kun kolme teini-ikäistä iitaa oli lähteneet yhdessä koiraa ulkoiluttamaan. Niin oli kait keskusteltu keskenään "niitä-näitä kuka kenenkin kanssa on ja kuka on maailman söpöin poika-juttuja", ja unohtunut seurata kun Murre löysi jotain kiinnostavaa ajoradalta ja syöksyi auton alle.
Tämän näin ja havaitsin kun koirani kanssa ohi kuljin. Kolme nuorta tyttöä istui jalkakäytävällä murheen murtamina vierellään kuollut koira. Autoilija koitti lohduttaa mutta ei siinä pahoittelut tainneet paljon auttaa.
Koiran paikka vapaana on ainoastaan syvällä korven kätköissä!!!
On on ja vakuutus korvaa, mutta ei ollut suoraasopparia kyseiseen Elasemaan kun päivystyksellä mentiin toiselle puolelle suomea. Saan tietysti takasin, mutta koiraa en olisi hoidettua saanut ilman rahaa. "Emme anna laskulla, tulee tappiota".
Joo-o. kyllähän minä päästinkin koirani tarkoituksella sinne auton alle.. Kaveri tuli meillä käymään ja poika karkasi samalla ovenavauksella. ja juoksi suoraan auton alle.. Eikä ole tapana puhua koiraa ulkoiluttaessa puhelimeen tai pitää sitä vapaana.. Voi naapurit tykätä hyvää,kun 90kg karvamötikkä juoksee vapaana vastaan...
MITEN ? miten koira voi karata ovenavauksella ??????? siis kun omistaja avaa oven. Sun on parempi vaan keskittyä poikaystävään,ja unohtaa koirat.
mää ymmärrän ny paremmin. Kun 90-kilonen jytkäle päättää läksee omille teilleen niin siinä ei paljon tollaset 40-kilosen teinin ja sen kaverin ininät paljon paina. Mutta hyvä sentää että jäi henkiin. Ole vastaisuudessa tarkkana kui porkkana ja laita turvakettinki eteen ennenko avaat oven.
voi herraisä mitä juttua :D pakko kommentoida.. mie oon nyt reilu 17 ja mulla on kaks koiraa joista toine on virallisestikki miun ja asuu mun kanssa ,asun omillani, ja toinen äitin luona. Ja uus on tulossa vuoden päästä jos rahatilanne sallii ,ei oo tulossa mitään pientä rottaa nimittäi.
Ja ei,en piä itteeni nynnynä; oon nähny ja KOKENU maailmaa,bilettäny,asunu ulkomailla ja tehny ihan kaiken. Mie oon siinä tilanteessa,et ei oo oikeestaan enää mitään varsinaista koettavaa,mitä tän ikäsellä pitäs olla.
Koira on ja tulee kulkemaan paljon miun mukana minne sitte oonkaa menossa :3 Ja erittäin hyvin oon koirani huolehtinu,vaikka ite sanonki
On mun pikkusiskollakin, joka on 16, 2 vuotias saksanpaimenkoira ja asuu vielä omassa kämpässäkin jo. Kun yläasteelta pääsi, lähti pois kotoa. Ja ei asu missään opiskelija-asunnossa tms solussa, vaan ihan rivitalossa. Ja 2 kissaakin vielä. Ei se ikä ole esteenä. Kuten jo aiemminkin on jo sanottu, niin ei aina ne aikuisetkaa ole paras vaihtoehto koiralle, kyllä niistäkin löytyy mätiä omenoita.
Mitäs sitten, jos opiskelija on yksinäinen ja tahtoisi ystäväkseen koiran, joka olisi tukena? Myyjät eivät ota huomioon että jotkut nuoret ovat harvinaisen vastuuntuntoisia ja valmit uhraamaan omastaan koiran hyväksi.
Itse olen 17 v. Opiskelen eläintenhoitajaksi, eli jo tulevan ammatinkin vuoksi olen kiinnostunut hankkimaan omakohtaista kokemusta koiran kanssa elämisestä. Pääsyy koiran hankkimiseen olisi yksinäisyys: ainoat ystäväni koulussa lopettavat, jolloin olen aivan yksin.
Koiralla olisi mahdollisuus asua koulun lemmikkiasuntolassa, ja jos se ei kelpaa, olen valmis hankkimaan jonkin halvan kämpän ihan vain koiran takia. En juo ja biletä, viikon ruokakuluni ovat n. 15-20 e. Joskus käyn kotona 200 km päässä, johon sitten menee meno paluuna 40 e.
Tuloja ei ole vielä, mutta olen valmis menemään töihin opiskelun ohella. Lisäksi vanhemmat auttaisivat koiran hoidossa rahallisesti, mm. eläinlääkärikuluissa.
Yleisesti ottaen nuorella on enemmän aikaa käytettäväksi koiralleen, jos vain oikeasti haluaa. Työssäkäyvällä voi olla rahaa mutta sitten aika voi olla tosi pahasti kortilla.
Hyviä esimerkkejä on mm. täällä suomi24:ssä oleva pariskunta joka hakee 6 kk vanhalle huskynpennulleen ulkoiluttajaa, kaikki apulan surulliset "Annetaan pois 5 kk seropi ajanpuutteen vuoksi", tapaukset joissa koira vain viedään piikille kun ei viitsitä lähteä kävelyttämään sitä työpäivän jälkeen, eikä edes yritetä hakea uutta kotia sille...
Useimmissa näissä tapauksissa on käynyt niin, että myyjänä on joku nuori immeinen jolle on tullut perheenlisäystä, jota koitetaan käyttää hyvänä perusteena koirasta luopumiselle. Jos todella haluaa koiran, on valmis pitämään sen, vaikka hankkisi perheen. Syytönhän se koira siihen on että isukki vähän niksauttaa mammaa ja tulee vauva
Turhaa jorinaahan tässä tuli, mutta pääpointti on se, että opiskelijakin kykenee huolehtimaan koirasta välillä paremmin kuin aikuinen ihminen