Lakaisee syksyn luuta.
Puista lehdet sataa
kuin olis keltalunta.
Maassa paljon muuta
kulkee samaa rataa,
kaikki kasvikunta.
Kohti maata vaipuu
ruohot, sienet
vuorollaan.
Pitkät heinät taipuu
sekä kukat pienet
puoleen maan.
Tienohen tuoksumyrtti
jäykin varsin seisoo.
- Yhä kukkii pietaryrtti.
Puista lehdet sataa
kuin olis keltalunta.
Maassa paljon muuta
kulkee samaa rataa,
kaikki kasvikunta.
Kohti maata vaipuu
ruohot, sienet
vuorollaan.
Pitkät heinät taipuu
sekä kukat pienet
puoleen maan.
Tienohen tuoksumyrtti
jäykin varsin seisoo.
- Yhä kukkii pietaryrtti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
syksy
mikä ihana vuodenaika
silloin voimme nähdä syksyn ihmeitä
runonpunomisen taito näin kuin Sinä sen teet
loksauttaa alaleuan miltei rinnuksille
Darklady, minullakin syksy on jostain kumman syystä lempivuodenaika. Vaikka siihen liittyy sadetta ja pimeyttä, toisaalta siinä on myös värien paljotta ja ilman kuulautta. Ja sitten sadonkorjuu; hedelmät marjat ja sienet ja maanviljelyksessä aika paljon enemmänkin, millä kaikki muutkin elävät.
Luultavasti mukana on myös jotain selittämätöntä, mikä liittyy luopumiseen, kesän päättymiseen ja talven tuloon.
Kiitos runoilija, vähän ylipursuvasta arvostelusta, mutta kestän sen miehuullisesti!
kiitos Tee., kirjoitit juuri äsken näkemästäni
pietaryrtti oli intoutunut kukkimaan kuin kesällä konsanaan
kilpailijat olivat vähissä, laossa ojan pohjalla
ettäs osasitkin jälleen kerran asettaa sanasi
Hei *m*, samoja ilmiöitä varmaan olemme nähneet. Minulla on jo pitkän aikaa ollut tarve tuoda runoissa esiin muita kuin kaikkien arvostamia ruusuja ja liljoja, kasvien maailmasta.
Vähäpätöinenkin kukka, kasvi voi olla kaunis tai muuten merkittävä ja runon arvoinen.
Luulenpa, että T. Rautavaaran "Mihin kasvimme kelpaavat", on löytänyt sille jonkin tärkeän käyttötavan. Minäkin muuten olen.
Pietaryrtti on sitten hassunnäköinen kasvi - mun tulee mieleen päivänkakkara, josta joku on nyppinyt terälehdet... rakastaa, ei rakasta, rakastaa =)
Ja jos ei sielunhoidollisia tarpeita vatren ookaan, niin mahalääkkeenä kummskin !!
Sujuvaa on kynäsi jälki jälleen !
Mys, ystäväni, vaihdetaan taas vihjeitä luonnonkasvien luomukäytöstä. Kiitos omasta vihjeestäsi. Kun vielä tietäisi mihin mahavaivaan se auttaa vai kaikkiin?
Niin, se minun neuvoni ja käyttökokemukseni on seuraava: Kun on menossa marjaan sieneen, kalaan metsään yleensä, eikä hyttysöljyä ole mukana, mutta hyttyset hyökkäävät verenhimoisina parvina kimppuun. Apu on lähellä, jos tienpenkalla vain kasvaa pietaryrttiä. Riivitään siitä lehtiä, pyöritetään niitä murskaksi kämmenissä ja hierotaan niitten hajua kasvoihin tai mihin tarvitaan. Ja voihan niitä lehtiä ottaa mukaankin, siltä varalta, että viipyy pitempään.
Tehoaa, on käytetty ja koettu moneen kertaan.
Kiitos kauniista sanoista myös!
Kuivattuja kukintoja ollaan käytetty suolistoloisien häätöön ja vatsavaivoihin... muistaakseni niin että ummetukseen sopi juur tuo tapa... ryöppäämällä lehtiä sitten saatiin muihin vatsavaivoihin lääke.
Myös juuria on käytetty, vaikka ne taitaa olla kasvin myrkyllisimmät osat.
Koko kasvihan on lievästi myrkyllinen.
Ja nyt kun sanoit tuosta hyttyskarkotteesta niin joo, siihenhän sitä on käytetty iät ja ajat =)
Pitääkin kysyä joskus systeriltä, sopiiko se myös lankojen värjäykseen... joku hämärä muistikuva siitäkin... tai jostain koiperhosjutusta (?)
Lahoksi tässä pää on tullut =)
Mys, mukava kuulla näistä uusista käyttömahdollisuuksista, mutta silti vähän epäilen, että taidan pysyä tässä pinnallisessa hoitopuolessa.
Kasvivärjäyksestä en ymmärrä mitään, mutta yhden paatsamarunoni seurauksena opin, että paatsamasta kelpaavat värjäykseen kaikki osat, lehdet, kuoret, lehdet ja varmaan juuretkin. Ja kaikista saa erilaista väriä. Mielenkiintoista..
Ja lahopuu sitten, sitä en tullut ajatelleeksikaan - . Sinua kyllä ystäväni.