Viime perjantaina 14.10.2011 korkeimpaan oikeuteen jätettiin outo haastehakemus. Hovioikeuden tuomareille vaaditaan ehdotonta vankeutta sen tosiseikan huomiotta jättämisestä, ettei näyttöä tosiasiassa ollut törkeän petoksen tueksi.
Se onko törkeästä petoksesta tuomittu syyllinen vai ei, ei ole oleellinen kysymys. Sen sijaan se voidaanko henkilö oikeusvaltiossa tuomita vakavasta rikoksesta ilman, että syyllisyyden kannalta keskeistä seikkaa on selvitetty esitutkinnassa tai, että syyllisyyden kannalta keskeinen olisi todisteena oikeudessa.
Hovioikeus perusteli päätöstään mm. seuraavasti:
Vuonna 2005 Make a Wish Toive ry ei Eerolan muistion mukaan ollut toteuttanut toiveita. Unelmista totta Toive ry oli toteuttanut yhden toiveen johon oli käytetty 445 euroa. Muistion mukaan yhdistys ei ollut 1.1.2006 - 16.2.2007 toteuttanut yhtään toivetta. Selvitystä muista suorista toiveiden toteuttamiskuluista ei ole saatu.
Edellä esitetyn jälkeen hovioikeus on todennut:
Asiakkailta saaduista suorituksista toiveiden toteuttamiseen oli siten käytetty vain 1,3 prosenttia. Hovioikeus katsoo, ettei toiveiden toteuttamiseen keskimäärin käytetty osuus tuloista vastaa sitä mielikuvaa, joka asiakkaille oli myyntipuheilla luotu.
Toiveisiin käytetty (tai käyttämättä jätetty) raha on siis keskeisessä osassa tuomion perusteluissa. Ongelma on se, ettei mainituissa muistioissa ole käsitelty lainkaan toiveisiin käytetyä rahaa Make a wish Toive ry:n osalta vuoden 2004 jälkeiseltä ajalta, eikä Unelmista totta Toive ry:n osalta vuoden 2005 jälkeen. Edellä mainittu on nopeasti todettavissa pelkästään muistioiden kansilehtiä vilkaisemalla. Kansilehdiltä käy ilmi se mitä materiaalia muistioiden laatijalla on ollut käytettävissään.
Hovioikeudessa oli lisäksi kirjallisena todisteena muistioiden pohjalta laadittu pylväsdiagrammi, josta käy ilmi toiveisiin käytetty raha ajalla 1.1.2006 - 16.2.2007. Mainitun pylvään selventävänä teksti kertoo karuttomasti kaiken oleellisen "Ei tiedossa".
Ei voi kun ihmetellä, miksei esitutkinnassa ole selvitetty näinkin oleellista seikkaa?
Miten kolme hovioikeudenneuvosta voi perustella päätöksen väittäen, että todisteesta käy ilmi seikkoja, joita siinä ei ole eikä voikkaan olla?
Oliko tiedotusvälineiden uutisoinnin aiheuttama julkinen paine liian kova hovioikeuden tuomareille?
Asiaan liittyvät muistiot, tuomiot, pylväsdiagrammi ja haaste löytyvät osoitteesta http://haaste.elfcentral.net/
Mikäli näyttö sivutetaan syyllisen tuomitsemisessa, on oikeusvaltio ottanut jättiharppauksen kohti lynkkauspartioiden aikakautta.
Se onko törkeästä petoksesta tuomittu syyllinen vai ei, ei ole oleellinen kysymys. Sen sijaan se voidaanko henkilö oikeusvaltiossa tuomita vakavasta rikoksesta ilman, että syyllisyyden kannalta keskeistä seikkaa on selvitetty esitutkinnassa tai, että syyllisyyden kannalta keskeinen olisi todisteena oikeudessa.
Hovioikeus perusteli päätöstään mm. seuraavasti:
Vuonna 2005 Make a Wish Toive ry ei Eerolan muistion mukaan ollut toteuttanut toiveita. Unelmista totta Toive ry oli toteuttanut yhden toiveen johon oli käytetty 445 euroa. Muistion mukaan yhdistys ei ollut 1.1.2006 - 16.2.2007 toteuttanut yhtään toivetta. Selvitystä muista suorista toiveiden toteuttamiskuluista ei ole saatu.
Edellä esitetyn jälkeen hovioikeus on todennut:
Asiakkailta saaduista suorituksista toiveiden toteuttamiseen oli siten käytetty vain 1,3 prosenttia. Hovioikeus katsoo, ettei toiveiden toteuttamiseen keskimäärin käytetty osuus tuloista vastaa sitä mielikuvaa, joka asiakkaille oli myyntipuheilla luotu.
Toiveisiin käytetty (tai käyttämättä jätetty) raha on siis keskeisessä osassa tuomion perusteluissa. Ongelma on se, ettei mainituissa muistioissa ole käsitelty lainkaan toiveisiin käytetyä rahaa Make a wish Toive ry:n osalta vuoden 2004 jälkeiseltä ajalta, eikä Unelmista totta Toive ry:n osalta vuoden 2005 jälkeen. Edellä mainittu on nopeasti todettavissa pelkästään muistioiden kansilehtiä vilkaisemalla. Kansilehdiltä käy ilmi se mitä materiaalia muistioiden laatijalla on ollut käytettävissään.
Hovioikeudessa oli lisäksi kirjallisena todisteena muistioiden pohjalta laadittu pylväsdiagrammi, josta käy ilmi toiveisiin käytetty raha ajalla 1.1.2006 - 16.2.2007. Mainitun pylvään selventävänä teksti kertoo karuttomasti kaiken oleellisen "Ei tiedossa".
Ei voi kun ihmetellä, miksei esitutkinnassa ole selvitetty näinkin oleellista seikkaa?
Miten kolme hovioikeudenneuvosta voi perustella päätöksen väittäen, että todisteesta käy ilmi seikkoja, joita siinä ei ole eikä voikkaan olla?
Oliko tiedotusvälineiden uutisoinnin aiheuttama julkinen paine liian kova hovioikeuden tuomareille?
Asiaan liittyvät muistiot, tuomiot, pylväsdiagrammi ja haaste löytyvät osoitteesta http://haaste.elfcentral.net/
Mikäli näyttö sivutetaan syyllisen tuomitsemisessa, on oikeusvaltio ottanut jättiharppauksen kohti lynkkauspartioiden aikakautta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö haastehakemukset hovioikeusnevuoksia vastaan virkarikoksista lähetetää Helsingin Hovioikeuteen (Helsingin HO:n tuomareiden jutut Turun HO:n)? Eikä siis Korkempaan oikeuteen, jonka ei pitäisi olla ensimmäinen oikeusaste missään jutussa.
Sen lisäksi väärin tuomitseminen ei taida olla rikos; siksi juuri on kolme oikeusastetta, jotta ne väärät tuomiot voidaan kumota.
Ja kyllä, ihminen voidaan tuomita ilman esitutkintaa. Sehän on tuomioistuimen tehtävä, tuomitsiminen. Ja se voi hakea todisteita sen perusteeksi jos se tarvitse. Eikö muuten kyseinen kohta mistä inität koskenut kirjanpitorikosta? Taidat itse olla se henkilö joka jätti kirjanpidon tekemättä ja yritit peittää jälkesi, ja nyt vituttaa kun oikeuslaitos ei välittänyt pateettisesta yrityksestäsi, vain tuomitsi sinut antamaan rahat takaisin.
Laki korkeimmasta oikeudesta 26.8.2005/665
1 luku
2 §
Lainkäyttöasioina korkein oikeus käsittelee:
4) syyteasiat, jotka koskevat hovioikeuden presidentin tai sen jäsenen taikka valtakunnansyyttäjän tai apulaisvaltakunnansyyttäjän virkarikoksia;
Väärin tuomitsemisen osalta... jos aloittaisit ihan oikeudenkäymiskaaren alusta... pohtisit sitten mitkä olivatkaan tuomarin virkatehtävät (joihin muuten ei kuulu väärin tuomitseminen)... tutkiskelisit hieman virkarikoksia koskevaa lainsäädäntöä... niin saattaisi tämä joskus aueta.
Ja inttämispuolesta... Mainitussa jutussa en ole ollut vastaajana, enkä asianomistajana... eikä se koskenut kirjanpitorikosta.
Ongelma ei ole se onko oikea henkilö tuomittu. Jos otetaan sattuman varainen rikos, poimitaan kadulta (tai jostain muualta) yksi henkilö syylliseksi, jollain todennäköisyydellä meillä on ihan oikea syyllinen tuomittavana, mutta riittääkö se... Jos henkilö voidaan tuomita ilman näyttöä rikosten ratkaisu prosentti nousee varmasti sataan. Jos ketään ei haittaa se, että jonain päivänä saattaa itse olla voittajana arpajaisissa, niin mikä ettei... Itseäni vaan hirvittää.
Nykyään ei ole kolmea oikeusastetta eikä käytännössä edes kahta!
Uuden lainmuutoksen myötä Hovioikeudet pääsääntöisesti palauttavat kaikki "pienemmät" jutut eikä niiden tarvitse edes perustella.
Ja kyllä! Lynkkauspartioiden aikakausi on jo tätä päivää.
Sori aikaisempaa ylimalkaista, huonosti tutkittua vastausta.
Niin, todellakin muistin väärän pykälän (HO:n viskaalien ja kansliapäälliköiden virkarikosjutuissa ensimmäinen oikeusaste on HO sillä kaavalla jonka ilmoitin aikaisemmin), HOL §10.
Tosin tässä jutussa hovioikeuden tuomarit eivät ole tehneet mitään väärää, seuraava ote Antti Jokelan kirjasta Oikeudenkäynti III (2004), s 264, "Rikosasian yhteydessä tuomittavien vahingkorvausten osalta ei kuitenkaan vaadita välttämättä täyttä näyttöä. Jos vahingon määrästä ei ole saatavissa näyttöä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, tuomioistuimella on valta arvioida vahinko kohtuuden mukaan (OK 17:6)."
Tässä jutussa 'pahis' on mies nimeltä Leppä. Luin nopeasti HO:n ratkaisun läpi ja vähän KäO:n juttua. Hän ei ole ilmeisesti väittänytkään että rahoja olisi mennyt hyväntekeväisyyteen, vaan yrittänyt vedota siihen että jutussa aika monimutkainen järjestely olisi laillinen (tai teko vanhentunut). Mielestäni tuli ainakin 5 yritystä vastaan, Make a Wish ry ja oy (2 kpl), Toive ry ja oy (2 kpl lisää) ja firma joka julkaisi jotain lehteä. Tuomioistuimet tulivat siihen johtopäätökseen että kyseessä oli petos jossa ihmisiltä pyydettiin rahaa sillä verukkeella että ne rahat menisivät hyväntekeväisyyteen, kun ne todellisuudessa menivät melkein kaikki muuhun tarkoitukseen.
Ja nyt meidän alkuperäinen tyyppi valitti sitä että tämä Leppä joutuu maksamaan vahingkorvausta vaikka ei ole 100% selvitetty että loppuaikoina olisi mennyt jotain hyväntekeväisyyteen. Mutta kuten Jokelan kirjasta käy ilmi, tätä ei tarvitsekkaan selvittää, ja syy on juuri se että näissä tapauksissa totuus yritetään piiloittaa monimutkaisen järjestelmän alle, ja on pienempi paha että pahikset joutuvat ehkä maksamaan vähän ekstraa, kuin että he pääsisivät nauttimaan rikoshyödystään.
Ja sanon kerran vielä. Syytettä ei ole väittänyt että rahaa olisi mennyt hyväntekeväisyyteen.
"Rikosasian yhteydessä tuomittavien vahingkorvausten osalta ei kuitenkaan vaadita välttämättä täyttä näyttöä."
Entä kun kyseessä ei ole vahingonkorvaukset, vaan ihan perus rikostuomio.
Tarvitaanko siinä todellista näyttöä, vai riittääkö että asianomistaja väittää rikoksen tapahtuneen?
Tarkoitan nyt esim. kunnianloukkaustapauksia, joissa asian omistaja esim. väittää että vastaaja "haukkui huoraksi". Väitetyllä tapauksella ei ole silminnäkijöitä eikä asiassa ole mitään muuta näyttöä kuin asianomistajan oma väite tapahtuneesta. Eli sana sanaa vastaan. Syyllistyykö tuomari virkarikokseen mikäli hän/he tuomitsevat pelkän asianomistajan väitteen perusteella?
Entä muuttuuko tilanne jos asianomistajan kaveri todistaa että asianomistaja on kertonut hänelle että vastaaja olisi "haukkunut huoraksi"?
Riittääkö tuomioon se että joku saa kaverinsa kertomaan oikeudessa kuulopuheita? Usassahan oikeudessa ei hyväksytä kuulopuhetodistelua, toisin kuin Suomessa.
Vastaavia tuomioita tulee mm. "laiton uhkaaminen", kun siihen riittää että väittää jokun uhanneen tehdä jotain.
Puhumattakaan seksuaalrikostuomioista. Niissä nimenomaan tuomioon riittää asianomistajan kertomus tapahtumista, eikä mitään muuta näyttöä tarvita tuomion perusteeksi. Jopa asianomistajan täysin ristiriitaiset kertomukset, tuntuvat silti riittävän tuomion perusteeksi, vaikkei kukaan järkevä ihminen niiden perusteella tuomitsisikaan.