Kolkoskopia ohi

Mulla varmaan sama edessä ens keväänä.
Keväällä oli ASCUS, nyt pari viikkoa sitten kävin kolposkopiassa ja oli näkyvää muutosta.
Toissapäivänä tuli tulokset, ei solumuutoksia vaan epäkypsää metaplasiaa ja HPV-virusta. Hankala tilanne, mitään ei nyt tehdä ja olen varma et 6kk kuluttuu onkin sitten toi ASC-H :/

Puhuiko lääkäri sulle minkälaisesta löydöksestä ehkä näytti? Mulla siis epäili keskivaikeeta...
Tiedän tarkalleen tunteesi, itsekkin olen itkenyt tätä viikkoja, etenki epätietosuus on kamalaa ja ahdistavaa.
Mä sain tulokset viikossa (yksityisellä kävin)

TSemppiä odotteluun, kaikki menee hyvin:))

Ei sanonut mitään, pyysi vaan odottelemaan patologin vastausta. Jotenkin tuo 4-6 viikkoa tuntuu niin kamalan pitkältä ajalta, varsinkin näin potilaan näkökulmasta katsottuna. Tiedän, että ei kannattaisi murehtia asioita mitä ei vielä ole tapahtunutkaan, mutta silti pelottaa niin älyttömästi.

Toivon sullekin tsemppiä tulevaan, hyvin kai meillä asiat on kun ollaan hoidossa. Siihen on ainakin uskottava, että tulee mitä vaan, saamme varmasti parasta mahdollista hoitoa.

Kiitos Eukrasia lohduttavista sanoistasi. Tuo on kyllä niin totta, että hoitohenkilöstölle olemme vain rutiinitapauksia, mutta pelko ja kauhu on niin käsinkosketeltavaa potilaalle itselleen. Vaikka ystäviä onkin ympärillä, kukaan ei oikein osaa sanoa mitään. Mutta joskus auttaa, kun joku edes ottaa kädestä kiinni.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, paljon voimia ja jaksamista. Asioilla on aina taipumus järjestyä, vaikkei se aina siltä tunnukaan. :)

Siis mitä ihmettä, kolposkopia koepalatuloksissa kestänyt 4-6viikkoa:O
Mä sain tulokset tosiaan viikossa..
Eukrasia, millasta muutosta sulla oli tossa Ascuksessa, siis oliko mitään eritelty?
Mä olen ajatellut että haluan kohdunpoiston heti kun cin tms löytyy.
Nyt tuntuu tylsältä odottaa taas 6kk että onko tullut muutoksia vai ei:/

Eikö looppeja tai mitään tehdä virukselle, sitä kuitenki löyty?

Itselläni oli papa luokka 2 ja kolposkopiassa käydessäni varattiin jo aika suoraan loop:iin kuukauden päähän. Jos koepaloista ei olisi mitään löytynyt niin aika olisi peruttu. Tuloksissa kesti muistaakseni 1-2 viikkoa ja löydettiin lieviä cin1-luokan muutoksia. Loopissa saatiin kaikki muutosalueet poistettua ja vuotta myöhemmin oli papa luokka 1 (kontrolli oli vähän myöhään kun olin välissä raskaana).

Kysyn tässä vain uteliaisuudesta minkä ikäisiä olette, sillä itselläni on myös muutoksia, mutta en tiedä mitä laatua vielä. Olen siis todella nuori ja olen vain kiinnostunut tietämään vähän ikähaarukasta kun kuitenkin puhutaan jopa pahimmassa tapauksessa kohdunpoistosta. :(

Kiitos voimantoivotuksista itkupelkoahdistus! Ja tuo on niin totta, että kädestä kiinnipitäminen ja pelkkä läsnäolokin tekee ihmeitä. :)

Samisko: Mulla oli joulukuussa 2010 ASC-US merkitykseltään määrittelemätön atypia, epiteelisoluatypia. Sit toukokuussa 2011 vahva SIL, keskivahva ja vahva dysplasia (CIS), epiteelisoluatypia. Ja sitten kolposkopian tulokset tuolla jo kerroinkin aiemmin.

Pelkän viruksen takia ei LOOPpia käsittääkseni tehdä. Mulla HPV onkin jo todettu jokunen vuosi sitten. Monestihan ihmiskeho itse kukistaa viruksen ja alkavat solumuutokset, joten turhia toimenpiteitä ei tehdä, koska operaatiot on aina huonompi juttu kuin tilanne, että keho itse parantaa itse itsensä. Siksi juuri nämä puolen vuoden odotukset. Sinuna kiinnittäisin nyt huomiota terveellisiin elämäntapoihin ja ravintoon ja tukisin kehon omaa immuunipuolustusta, jos vaikka sitten puolen vuoden päästä saisitkin terveen paperit.

Utelias kysyjä: minä täytän nyt joulukuussa 35v. :)

Mulla on nyt ihan hirveän kutkuttava tilanne. Soittelin tänään sairaalaan ja sain tietää, että mun tulokset on tulleet! Hoitaja lueskeli patologin lausuntoa ja oli sitä mieltä, ettei olisi löytynyt mitään pahaa... Jotain epäselvää tulkinnassa kuitenkin oli. Nyt odottelen kuin kuuta nousevaa huomenna saapuvaa lääkärin lausuntoa asiasta. Toivon niin todella, että uutiset olisivat hyviä ja tämä kaikki itku, epävarmuus ja odottelu olisi tuottanut tulosta! Huomenna sitten olen viisaampi.

Eukrasia, kuulostaa siltä että tulossa hyviä uutisia, ihanaa:))
Näinhän se on että elimistö voi hävittää koko viruksen. Mulla ollut virus varmaan jo kauan, näyttäyty papasa myös vuonna 2005 2 kertaa peräkkäin.
Jotenki tuntuu että on kun aikapommi sisällä, odotetaan vaan millon räjähtää:(

Mä jotenkin pelkään että onkin tuota adenoca:ta, sehän saattaa olla hyvinkin piilossa. Laittelin vielä lääkärille kysymyksiä näistä;)
Pahinta on tää kaikki odotus. Aina vaan odottaa jotain vastausta, kontrollia jne.
Mähän en olisi edes pelkän Ascuksen takia päässyt kolposkopiaan julkisella puolella joten olen siis yksärillä käynyt...

Uteliaalle, mä olen 33v.

Samisko: jep, ymmärrän niin hyvin vertauksesi aikapommista. Ja kirjoituksesi odotuksesta voisi olla aivan yhtä lailla mun kirjoittamaa. Se tässä ehdottomasti on pahinta, aina odottaa tutkimuksia, tuloksia ja se jatkuva epävarmuus siitä, että mitä tulee tapahtumaan. Mä en edes (onneksi) osannut pelätä tuota adenoa, kun ei kerran näkynyt kolposkopia -näytteissä. Tulikin sit täytenä yllätyksenä LOOPin tuloksista. :( Tosi hienoa, että oot mennyt yksityiselle tutkimuksiin. Kyllä itseään pitää kuunnella. Ja jäi mulle kyllä kauhea epävarmuus koko papa-testausta kohtaan, kun siinä ei useinkaan tuo adeno näy. Onnellinen saa olla, jos se saadaan kiinni jostain muusta syystä, ennen kuin tulee jo syöpäoireita tms.
Voimia sulle odotukseen!! Ja niinkuin itkupelkoahdistus sanoi, niin kummasti asioilla on tapana järjestyä, vaikka nyt ei yhtään tuntuisikaan siltä! :)

Ensimmäinen vuorokausi kolkoskopiasta takana ja olo on kaikesta järkytyksestä huolimatta jo rauhallisempi. Olen yrittänyt hokea itselleni, että hermoilu ei nyt auta yhtään ja löytyy tuloksista mitä tahansa, asioiden pitäisi olla parannettavissa.
Teidän kaikkien kirjoitukset ovat auttaneet, sillä kaikessa karuudessaan tuntuu hyvälle huomata, ettei asian kanssa tarvitse olla yksin. Kirjoittelehan Eukrasia kuulumisia huomenna, me muut jatketaan jännittämistä.

Mun mielestä täällä Suomessa seurataan aika kauan noita ns. lievempiä muutoksia, jossain muualla tehdään nopeammin lisätutkimuksia. Ok, ehkä suurinosa ei muutu mikskään ja parantuu itsekseen mutta tutkimuksien mukaan noin 10% (ascus) takana piileekin cin-muutos. Aika iso määrä!

Nyt kai odoteltava vaan se puolivuotta ja katsoa miten HPV-innostunut :/

Voi v****. Ei ne tulokset sit tulleetkaan tänään. :/ Soittelin osastolle sairaalaan ja sanoivat, että ehkä huomenna tai sit menee maanantaille. Sen sain tietooni, että mulle on varattu kontrolli 4kk päähän. Eli tulokset eivät ole pahimpia mahdollisia, koska silloin toimittaisiin heti. Mutta sen mitä ymmärsin hoitsun selityksestä, niin mun näytteessä oli ollut jotain tulehdusta, joka haittasi patologin analyysiä. Lääkärin kans en ole vielä juttusille päässyt ja aion odottaakin siihen, että mulla on tulospapru kädessäni ja voidaan sitten keskustella siitä ja mä voin kysyä mieltä painavat kysymykset. Kunnallisella kun on niin hankalaa saada noita hoitavia lääkäreitä langan päähän. Ja sit kun ne saa, niin tuntuu että niillä on ihan hirveä kiire ja tuntee itsensä jotenkin vajavaiseksi kysymystensä kanssa... en tiedä onko muilla vastaavaa tunnetta. Helpottunut en ole, mutta kohtua ei multa ainakaan vielä viedä ja pitäis nyt pystyä uskomaan parempaan huomiseen ja siihen, että asiat voivat mennä ihan hyvinkin!!!

Eukarasia, tulokset on varmaan tulleet?
Toivottavasti kaikki on hyvin:)

Tulokset tulivat kyllä. Tämän hetkisen tiedon valossa ne olivat hyviä. :) Mitään epäilyttävää ei enää löytynyt. Taudinkuvaan liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä, että sinänsä 100% varma ei voi koskaan olla. Kontrolli on jo 3kk päästä. En ole vielä saanut puhuttua hoitavan lääkärin kanssa, että miten se kontrolli oikein toteutetaan?!? Ymmärsin, että se on papa. Kuitenkaan mullahan ei näkynyt papassa eikä kolposkopiassa otetuissa näytepaloissa tuo adeno. Kai siitä jotenkin selvitään. Niin paljon on tämä episodi aiheuttanut pelkoa, että menen vielä mammografiaan tällä viikolla. Jotain tuntemuksia on ollut vasemmassa rinnassa ja pakkohan se on mennä tarkistuttaan. En kyllä kellekään toivo näin pitkällistä pelossa elämistä. Toivottavasti Samisko pääset helpommalla. :)

Minä komppaan kaikki muita sillä, että tiedän miltä odottelu tuntuu. Mulla viime tammikuussa papassa luokka 4 ja kolposkopiassa otettiin heti lieriöepiteelistä palanen pois. Vastaukset tuli 5 viikon päästä ja tuloksena cin III ja pahimmillaan ylsi adenocarsinoma in situun.

Kun pyysin vielä tarkemmat tulokset ja patologin lausunnot plus epikriisin postissa, meinasi taju lähteä kun epikriisin lopussa luki, että mikäli muutokset uusivat, potilasta varoitettava kohdunpoiston riskistä. Meinasin saada slaakin ja koko elämä vilahti silmissä. Kukaan ei ollut minulle puhunut mistään lapsettomuuden riskeistä!! En voi ymmärtää tuota poliklinikkatouhua muutenkaan. Vaikka lääkärit olisivat kuinka ihania tahansa, silti olo on kuin tehtaan liukuhihnalla ja seuraava potilas vain sisään.

Minulla oli kesällä kontrolli ja tein heille kyllä selväksi kuinka nuoren naisen (27v) elämä voi tuollaisesta pahastikin järkkyä ja mielenterveys olla todellakin koetuksella. Minä jouduin turvautumaan jopa ammattiapuun, kun mieli järkkyi niin pahasti tuosta odottelusta ja tietämättömyydesta. Onneksi kävin yksityisellä gynellä ihan vain juttelemassa, ja hän piirsi minulle paperille kaiken mitä oli tehty ja kertoi siitä mikä tilanne nyt on.
Gyne kertoi juuri siitä, että on toisaalta onni että adenokarsinoma in situ yleensäkin löytyi, kun se tahtoo olla niin vaikea havaita. Ja silloin ku se havaitaan, saattaa olla jo myöhäistä. Joten päätin ottaa täysin uuden asenteen ja olla kiitollinen siitä, että olin hyvissä ajoin liikkeellä!! Ja otin myös sen asenteen, että jos kohtu lähtee, niin sitten se on niin tarkoitettu. Minä en siihen kuole! Gyne myös sanoi, että nuorelle naiselle kohdunpoisto on se ihan viimeinen keino!

Kesän kontrollissa lieriöepiteeli puhdas mutta levyepiteeliltä poistettiin jotain, mikä kuitenkin paljastui arpikudokseksi edellisen loopin jäljiltä. Papa luokka oli 1!! Voi sitä onnen tunnetta kun tulokset tuli. Vielä kuitenkin tammikuussa kontrollikolposkopiaan ja toivon parasta että papa edelleen 1.

Tsemppiä kaikille! Pitää muistaa olla onnellinen siitä, että asutaan Suomessa ja esiasteet seulotaan ja otetaan vakavasti!

Ihanaa, kun löytyi kohtalotoveri! Vaikka ihanaahan tämä ei ole, sinne päinkään. Miten sulla TiedänTunteen kontrolloitiin kesällä tilanne?? Mulla aiheuttaa nyt paljon ahdistusta se, kun adenokarsinooma ei näkynyt keväällä papassa eikä kesällä niissä kolposkopiassa otetuissa näytteissä. Tiedän mitä oot käynyt läpi. Ja ihan yhtä lailla munkin täytyy ottaa asenne, että olen onnellinen, kun adenokarsinooma löytyi! Henkistä puolta ei meidän terveydenhuoltojärjestelmä ota huomioon, yksin näiden asioiden edessä on. Ihan mahtavaa, että sulla on nyt kaikki hyvin, eikä ole uusinut!! :) Onko tämä tauti vaikuttanut sun ajatuksiin lasten hankinnasta?

Mulla oli se tilanne, että aikasemmin (joskus 2006) oli papa luokka II kolme kertaa peräkkäin ja jouduin kolposkopiaan. Sieltä ei löytyny mitään ja sen jälkeen luokka palautu takas 1. Sitte kävin joskus 2008 papassa ja luokka taasen I MUTTA lieriöepiteelistä ei sillon saatu onnistunutta näytettä ja lääkäri sanoi että tulla viim. vuoden päästä uudestaan. Noh, minähän täysin unohdin kun oli niin hektinen vuosi. Eli siis todennäköisesti se muutos oli siellä kehkeytymässä jo silloin. :( Olen aika paljon syyttänyt itseäni mutta todennut ettei se auta mitään, asiat meni niinkuin meni.

Kun sitten vuosi sitten kävin papassa, sanottiin että jos neljään viikkoon ei ole kuulunut niin kaikki on hyvin. No mitään ei kuulunut ja huokaisin helpotuksesta. Kuitenkin päätin soittaa ja kysäistä tuloksia varmuuden vuoksi. ONNEKSI soitin, sillä näyte oli kadonnut johonkin terveyskeskuksen ja sairaalan välillä!!!!!!! SItä lähdettiin sitten selvitteleen ja kun olin käynyt papassa 5.11. niin lopullinen vastaus tuli 27.12. Että sellainen odotus. Miettikää jos en olis soittanut sinne!! Ja näyte oliskin löytynyt sillon kun olis ollu jo myöhäistä! Ja sitten ku hoitaja soitti niin olihan tuo melkoinen järkytys että siellä sitten oli muutosta. Ei muuta kuin kolposkopiaan kuukauden päähän ja samantien poistettiin siis selvät muutokset ja heti sanoivat että vakavia muutoksia mutta ei näytä kuitenkaan vielä syövältä. Se onneksi hieman helpotti tuloksien odottelua. Mutta muistan sen shokin ku menin kolposkopiaan ja olin itselleni uskotellut että kyseessä on vaan väärinkäsitys että ei siellä mitään ole! Pessimistisyys olis siis auttanut tuossa tilanteessa. :)

Kun lopulliset tulokset tuli, olin tietenki helpottunu, että kaikki oltiin sillä erää saatu pois mutta toisaalta tosi ahdistunut kun heitettiin ilmoille kohdunpoiston mahdollisuus. Siitä seuras parisuhteen rankka kriisi kun oli pakko miettiä lapsia ja sitä halutaanko molemmat elämiltämme samoja asioita. Aivan karsee kevät oli. Aikamoinen herätyskello kyllä itelle sen suhteen, että meni kyllä elämän prioriteetit uusiksi. Ehkä sitä tarttinkin ja se oli mun elämäni käännekohta. Niin ajattelen nyt jälkeen päin tuon kaiken paskan jälkeen.

Kesällä oli siis kontrollikolposkopia missä otettiin papa ja värjättiin kohdunkaula sillä etikalla. Myös jotain jodia käytettiin että se tois paremmin esiin muutokset. Ja sitte otettiin vielä joku kunnon harjanäyte sieltä syvempää. Oli aikamoista jännitystä ku näin siitä ruudusta kokoajan sen alueen ja kun odoteltiin että se etikka alkaa vaikuttaan. Sitten ku alettiin taas looppaamaan niin puudutus jotenkin epäonnistui ja voin kyllä sanoa että oli aikamoista tuskaa. Ei se looppaus vaan sitten se kun suonia poltettiin kiinni. Huusin ku pieni sika että lopettaisivat ku kävi niin kipeää. Ihmettelivät kovasti miten ei puudutus auttanut, ehkä oli jotenkin enemmän hermoja siinä kohtaa, en tiedä.

Toki on tauti vaikuttanut lastenhankinta -ajatuksiin mutta silti ajattelen että kaikki menee niinku on tarkotettu ja lapsia teen sitten vasta ku on oikea aika. Parisuhde vieläkin melkoisessa kriisissä kun uusia asioita noussut pintaan. Kriisi aiheuttaa yleensä uuden kriisin, niinhän sitä sanotaan. MUTTA jotenkin olen oppinut ajattelemaan että tämäkin kriisi olis jossakin vaiheessa tullut eteen ja olen tyytyväinen että se tuli nyt. Pakko koittaa kääntää kaikki positiiviseksi, että elämä voi jatkua. Muistan kun toimeenpiteen tekevä lääkäri sanoi, että naistenpolilla ei välttämättä oteta tarpeeksi hyvin huomioon sitä, miten esiasteista kärsivät potilaat voivat tai että miten heidän mielenterveys voi. Ja sanoi pari karua totuutta siitä, kuinka päivittäin näkee minun ikäisiä nuoria, joilla ei ole enää mitään toivoa siitä että jäisivät ylipäätään henkiin. Se pisti miettimään. Toki taas tammikuun kontrolli pelottaa jos siellä jotain taas olisikin, mutta aika hyvin oon saanut sen pois mielestä ja murehdin sitten vasta jos sen aika tulee.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelen niin suosittelen kaikille, jotka käyvät samaa läpi, että älkää lukeko keskustelupalstoja tai varsinkaan syöpäjärjestöjen sivuja. Musta tuntui, että tuun hulluksi vaikka toki positiivisiakin juttuja löytyi. Silti ihmisellä ,varsinkin minulla, on taipumus pelätä aina pahinta.