ja niin pitkä oli tuo tutkimus, että laitan sen useampaan osaan. Lukekoon kuka jaksaa, mutta älköön kukaan sanoko, ettei koirien terveyttä olisi mikään taho tutkinut. ;)
Kielioppi ei ole täydellistä, siitä ei tarvitse huomauttaa (tiedän itsekin) :)
Kielioppi ei ole täydellistä, siitä ei tarvitse huomauttaa (tiedän itsekin) :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Agrian viisivuotisraportti 1995 - 1999
(s.1.)
Agria raportoi vahinkotilastoista viisivuosittain. Agrian viisivuotiskirjelmä on ainoa säännöllisesti ilmestyvä vahinkotilasto eläimistä. Kaikille niille, jotka kartoittavat ja inventoivat ongelmien laajutta/paikkaa eri eläinten ja eri rotujen kesken, on tällaisesta tilastosta suurta hyötyä.
(Pekka Olson, johtava eläinlääkäri)
( s.2)
---tavallisimmat syyt eläinlääkärikuluvakuutuksen korvaushakemuksiin koirien kohdalla ovat kohtutulehdukset, nisäkasvaimet, ihokasvaimet. Näitä kolmea diagnoosia hyvitettiin vuonna 1999 yhteensä 24,5 miljoonalla kruunulla.
Henkivakuutuksessa tavallisimpia syitä korvaushakemuksiin olivat liikenneonnettomuudet, lonkkaniveldysplasia ja epilepsia joita yhteensä korvattiin 2,5 miljoonalla kruunulla.
(Anders Mellberg, tj, Agria Eläinvakuutukset)
1.BERNHARDINKOIRA
2.TANSKANDOGGI
3.LANDSEER
4.LEONBERGER
5.MASTIFFI
6.ROTTWEILER
7.SCHÄFER
(s. 9)
Pieneläinten terveys, sairaus ja kuolema
Kuinka voivat eläimemme? Mitkä koirarodut voivat parhaiten ja mitkä sairaudet ovat yleisimpiä milläkin rodulla?
Agrian tietopankki, jota jatkuvasti täydennetään uusilla tiedoilla, voi antaa tietoa siitä miten eri koirarodut voivat. ---
Agiran tietopankki on suurin aktiivista koirapopulaatiota koskeva tietopankki maailmassa. Koirat rekisteröidään tietopankkiin nuorina, kun ne vakuutetaan, ja sen jälkeen voidaan seurata kun ne sairastuvat, kuolevat tai vakuutus päättyy.
Ensisijainen tarkoitus tällä tutkimuksella oli arvioida, voiko Agrian tietopankkia käyttää tilastojen tekemiseen koirien sairauksista ja kuolemasta. (tutkimus kuvassa, eläinlääkäri Agneta Egenvall, )
Tutkimuksessa kartoitettiin Ruotsin koirapopulaatiota vuonna 1998. "Sifo" haastatteli yli 12 000 kotitaloutta, joissa mahdollisesti on koira/ mahdollisesti hankitaan koira. Tärkeätä oli verrata miten suuri osa Ruotsin koirista on vakuutettu, ja kuinka vakuutetut koirat eroavat ei-vakuutetuista koirista.
Edelleen tutkittiin Agrian tietopankin oikeellisuutta. Tämä tehtiin vertaamalla rotua, sukupuolta, ikää ja tietopankin diagnooseja eläinlääkäreiden sairauskertomuksiin.
(s. 10)
Tutkimus jatkoi kuolleisuus- ja sairaustilastojen valmistamisella vuosien 1992, 1993, 1995 ja 1996 perusteella.
Kuolleisuus laskettiin niiden koirien perusteella, joilla oli henkivakuutus - vain 10 vuoden ikään saakka.
800 000 koiraa
Koirat voivat olla vakuutettuja eläinlääkärikulujen varalta koko elinajaksi, mutta suhteellisen harva yli 12-vuotias koira löytyi tietopankista. Lasketut riskit yli 12-vuotiaille koirille muodostuivat hyvin epätarkoiksi/epävarmoiksi, ja tästä syystä laskettiin/arvioitiin tutkimuksessa koirien sairastavuutta vain 12-vuoden ikään saakka.
On tärkeää huomauttaa, että sairastavuutta arvioitiin kuten se prosenttiosuus tietopankin koirista, jotka olivat saaneet kalliista eläinlääkärihoidosta korvausta. Tähän ei tietenkään kuulu se eläinlääkärihoito, joka alittaa omavastuuosuuden.
Tulos ensimmäisestä tutkimuksesta oli, että 15,5% ruotsalaisilla kotitalouksilla on koira. Kokonaiskoiramäärä on 800 000, josta noin 68% on vakuutettu eläinlääkärikulujen varalta, ja 58% vakuutettu henkivakuutuksella.
Vakuutetuista koirista noin 60% oli vakuutettu Agrialla. Ero vakuutettujen ja vakuuttamattomien koirien välillä oli se, että vakuutettuja sekarotuisia oli vähemmän (kuin vakuuttamattomia) ja vakuutettujen koirien ikä oli alhaisempi (kuin vakuuttamattomien).
(s.11)
Kun AgrIan tietopankin dataa verrattiin sairaskertomuksiin, oli yhtäpitävyys rodun, iän ja sukupuolen välillä erittäin hyvä. Yhtäpitävyys tutkimuksen ja A.tietopankin diagnoosien välillä oli melko hyvä, 85%.
3% kaikista henkivakuutetuista koirista kuoli tai lopetettiin vuosittain. Rotujen väliset suuret erot näkyvät taulukossa 1. (sivulla 12) Siinä näkyvät suuririskiset rodut ja tavallisimmat rodut A.Tietopankissa. Listan huipulla ovat suurikasvuiset rodut, joista 5-10% kuolee vuosittain. Alhaisen riskin ryhmässä sama (kuolleisuus)luku on pyöreästi 1% ja siellä löytyy uudelleen esimerkiksi useita metsästysrotuja, pystykorvia ja pieniä terrierejä.
Kuolleisuus oli jonkin verran alhaisempi nartuilla kuin uroksilla (? ei varma käännös). Tähän kuolleisuuteen kuuluvat myös ne koirat jotka lopetetaan ilman korvaukseen oikeuttavaa syytä, kuten luonnevian vuoksi.
Erot maaseudun ja kaupungin välillä
Keskimäärin 13% kaikista eläinlääkärikuluvakuutetuista koirista sai korvausta Agrialta. Myös tässä olevat suuret erot rotujen välillä, näkyvät taulukossa 2 (sivulla 12), jossa näytetään korkeanriskinrodut, matalariskiset rodut ja riskit kymmenen vuoden ajalta tavallisimmilla roduilla. Yleensä ottaen uroskoirilla oli suurempi sairastavuus elämänsä alussa. Nartut saivat korvausta eläinlääkärikuluistsa useimmiten kuusi vuotiaina tai sitä vanhempina. Koko sukupuoliero tässä iässä voidaan selittää sillä, että nartut sairastuvat kohtutulehduksiin ja nisäkasvaimiin.
Jos tutkitaan kuolleisuutta ja sairastavuutta eri osissa maata, niin huomataan että kuolleisuus on yhtä suuri jokapuolella. Mutta sairastavuus vaihtelee eri osissa maata selkeästi. Jos koira asuu Tukholmassa, Malmössa tai Göteborgissa, on riski kuolla ennen 10 vuoden ikää 18%. Koira joka asuu alueella, jossa on vähemmän kuin 27000 asukasta, on riski 12%. Ja jotka asuvat vielä harvemmin asutuilla alueilla, riski on vielä pienempi.
Riski, että koira kuolee ennen 10 vuoden ikää, on vain 7%. Tämä johtuu osittain siitä, että terveimmät koirarodut ovat tavallisia harvaan asutuilla alueilla, mutta myös siitä, että koiranomistajat näillä alueilla "vähemmän usein" ottavat vakuutuksen eläinlääkärikulujen varalta. Tutkielman tilastot eivät anna vastausta miksi näin on, ja syitä voi vain arvailla. Ehkä maalla asuvat viivyttelevät kauemmin, ennenkuin hakevat eläinlääkäriapua pikku vaivoihin. Eläinlääkärit eivät ehkä ota vastaan yhtä nopeasti ja oireet vain yksinkertaisesti menevät ohi.Eläinlääkärit ehkä tekevät vähemmän tutkimuksia, ja kulut eivät nouse omavastuurajan yli.
Yhteenvetona tästä tutkimuksesta on, että Agrian tietopankki on käyttökelpoinen tutkimuksiin, sillä varauksella että vanhemmat koirat ovat vakuutettuja pienemmällä laajuudella. ----
TAULUKOT:
1. KUOLLEISUUS vuosina 1995-1996
KORKEAN RISKIN KOIRARODUT
Irlannin susikoira (en jaksa laittaa prosentteja...)
Tanskandoggi
Bernhardinkoira
Dobermann
"Berner sennenhund"
Bokseri
Leonberg
Greyhound
Mopsi
TAVALLISIA ROTUJA RISKIJÄRJESTYKSESSÄ
Saksanpaimenkoira
Cavalier
Dreeveri
Mäyräkoira (normaalikoko)
Englanninspringerspanieli
Sekarotuinen
Labradorinnoutaja
Kultainen noutaja
Villakoira (keskikoko/kääpiö)
Kääpiömäyräkoira
2. SAIRASTAVUUS 1995-1996 (riski kalliiseen eläinlääkärihoitoon)
KORKEAN RISKIN KOIRARODUT
Bokseri
Irlannin susikoira
Tanskandoggi
Dobermann
Suursnautseri
"berner sennenhund"
Airedalen terrieri
Rottweiler
Keskikokoinen snautseri
Sileäkarvainen noutaja
TAVALLISIA ROTUJA RISKIJÄRJESTYKSESSÄ
Englannin cockerspanieli
Cavalier
Saksanpaimenkoira
Englanninspringerspanieli
Labradorinnoutaja
Kultainen noutaja
Villakoira (keskikoko, kääpiö)
Mäyräkoira (normaalikoko)
Sekarotuinen
Dreeveri
MATALANRISKIN KOIRARODUT
Buhund (norjanpystykorva)
Schillerinajokoira
"jämthund"
"hamiltonstövare"
Harmaa pystykorva
Siperian husky
Karjalankarhukoira
"smålandsstövare"
Suomenpystykorva
Pohjanpystykorva
.....huomatkaa omat kotimaiset rotumme. ;)
Ainakin tämän Suomennoksen mukaan tul ilmi, että sekarotuisille otetaan vähemmän vakuutuksia kuin puhdasrotuisille. Ja, että sekarotuiset eivät ole yhtään sen terveempiä kuin rotukoiratkaan keskimäärin. Kuolleisuus 95-96. Korkean riskin rotuja on juuri nämä ruttunaamat ym. Mutta sitten nuo ihan keskivertokoirat ovat näitä ihan tavallisia koiria. Ja sekarotuinen kuului molemmissa tuohon tavallisia rotuja riskijärjestyksessä ryhmään. Eli jos katsotaan keskimääräistä rotukoiraa ja keskimääräistä seropia, niin en usko että on mitään eroa.
EI AINAKAAN SAIRASTAVUUDESSA, MUTTA KUOLLEISUUDESSA EHKÄ. Tuokin tietysti riippuu ihan mihin rotuihin verrataan ja mitä rotuja seropissa on.
On seropia terveellisempiä rotuja ja seropia sairaampia rotuja, joten minä en ainakaan saanut mistään kohtaa käsitystä, että seropit olisivat terveempiä. Sain vaan käsityksen, että seropeja vakuutetaan vähemmän. Mistä lie johtuu?
Joku voi katsoa asian niin, että sekarotuinen löytyy listalta - nehän ovat siis yhtä sairaita kuin rotukoirat.
Joku toinen voi katsoa asian niin, että sekarotuisen riski sairastua on huomattavasti pienempi kuin monien tunnettujen rotujen.
Itse ihmettelin sitä, että maalla koiria vakuutetaan vähemmän... maalla kun on varmaan suurin osa metsästävistä koirista, joilla tietenkin kannattaisi olla ainakin henkivakuutus. Niin usein sattuu metsästävälle koiralle jotain jahdin aikana. :(
Sen verran luotan tuohon tutkimukseen (ja mutu-tietoon tanskandoggeista, boksereista, dobbereista yms) että en IKINÄ ottaisi koiraa noista pahimmista riskiryhmistä. Yksi hyvä esimerkki on tuttavani tanskis, ikää alle 2 vuotta ja jo 2 silmien korjausleikkausta takana. Syynä liian jalostettu ulkomuoto (roikkuvat alaluomet).
Mutta minua nyt muutenkin viehättävät nuo terveemmät, alkukantaiset, kotimaiset rodut :) koiralla saa mieluiten olla pystyt korvat ja ulkokoiran turkki. :D
löytyy täältä
http://www.agria.se/Agria/bilder.nsf/LookUpByKey/Femars skrift/$file/Femarsskrift.pdf
Ei vaan, ei tarvitse ;-) . Mutta tutkimuksia ja teorioita seporeiden terveydestä on vaikka kuinka (tässä osa):
Armstrong 2000. Longevity in the Standard Poodle. http://www.canine-genetics.com/lifespan.html. Linkki tarkastettu 8.12.2003.
Egenvall, Bonnet, Olson & Hedhammar 2000. Gender, age, breed and geographic pattern of morbidity and mortality in insured dogs during 1995 and 1996. Veterinary Record 146: 519-525.
Falconer & MacKay 1996. Introduction to quantitative genetics. 4th edition. Longman, Harlow, Essex.
Irion, Schaffer, Famula, Eggleston, Hughes & Pedersen 2003.Analysis of genetic variation in 28 dog breed populations with 100 microsatellite markers. Journal of Heredity 94(1): 81-87.
Michell 1999. Longevity of British breeds of dog and its relationships with sex, size, cardiovascular variables and disease. Veterinary Record 145: 625-629.
Mäki, Groen, Liinamo & Ojala 2001. Population structure, inbreeding trend and their association with hip and elbow dysplasia in dogs. Animal Science 73: 217- 228.
Patronek, Waters & Glickman 1997. Comparative longevity of pet dogs and humans: implications for gerontology research. Journal of Gerontology 52A: B171- B178.
Smith, Meier, Geffen, Mech, Burch, Adams & Wayne 1997.Is incest common in gray wolf packs? Behavioural Ecology 8(4): 384-391.
Spengler 1994. Population und genetischer Fortbestand des Rassehundes. Hundewelt 7/94.
Vila, Savolainen, Maldonando, Amorim, Rice, Honeycutt, Crandall, Lundeberg & Wayne 1997. Multiple and ancient origins of the Domestic Dog. Report. Science 276(5319): 1687-1689.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000389&posting=22000000003686910
Jos jaksatte, niin Kylmää faktaa -viestissä on vähän kommenttia ruotsalaistutkimuksesta - vaikka ei minulla ruotsalaisia vastaan sinänsä mitään ole.