Olen elatusv. äiti. Lasteni isällä on vakinainen uusi parisuhde. Asun hiukan pidemmällä, ja lapset haluaisivat tavata minua. Olen kumminkin ns. vähävarainen, enkä voi kuljetella-
Lasteni äitipuoli on kieltäytynyt ottamasta lapsia mitenkään "omikseen"- asuu vain lasteni isän taloudessa.Olen ehdottanut kaikille sopivimmaksi ratkaisua, jossa en tapaa lapsiani.
lasten isä ei puhu minkäänlaisista lasten asioista kanssani "halkaistua sanaa". Käytännössä siis äitipuoli on äitinä.
Lasteni äitipuoli on kieltäytynyt ottamasta lapsia mitenkään "omikseen"- asuu vain lasteni isän taloudessa.Olen ehdottanut kaikille sopivimmaksi ratkaisua, jossa en tapaa lapsiani.
lasten isä ei puhu minkäänlaisista lasten asioista kanssani "halkaistua sanaa". Käytännössä siis äitipuoli on äitinä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miksi et halua tavata lapsiasi??
Jos miehesi uusi kumppani on sanonut, ettei ota vastuuta lapsistasi, ei hän millään muotoa ole "äiti" lapsillesi, vaikka naispuolisena henkilönä lasten isän kanssa siinä asuukin!
Eikö miehesi suostu kuljettamaan lapsia luoksesi tapaamiselle? Eikö asiaa voi sopia vaikkapa sossun, lastenvalvojien kanssa? Elareihin tästä
tuskin tulee korotuksia, kompensoimaan matkakuluja, jos olet vähävarainen. Silloin isä maksaisi itse omasta pussistaan kaikki matkat. Kaikki ei suostu siihen.
minkä ikäisiä lapsesi ovat? Voitko olla heidän kanssaan muuten yhteydessä? Kirjeitse, sähköpostitse, shätissä, irkissä, puhelimitse??
Yksi puolipilvinen päivä. Lasteni isän uusi istui ehtoisana... Lasten tuontireissulla, pihassa jossa asun. En ollut saanut asianmukaista tietoa.
Uusi äiti vie jokatapauksessa lasteni arjet ja juhlapäivien emannoinnin, eli äitiyden jutut...
Lasten isältä katoaa YH- korotus lapsilisistään.
En tiedä vaikuttaako minun lapsikorotuksiini.
Lapset pyytävät yhä enemmän luokseni, mutten voi kuljettaa- Tuloni ennen muita menoeriä ovat noin 500 e/kk.
eipä tuo lastenvalvoja-sossu-linja ole puuttunut asiaan... Aikoinaan minulle lueteltiin oikeuteni, mutta silti kirjoitin alle isän vaatiman huoltajuuden. jonka hän tavallaan luovuttaa nyt mieluummin muulle. Niin ymmärsin. Kun muuta en ole kuullut saati... tietenkin olen yhteydessä omiini puhelimitse ja sähköpostitse. en katso sitä äitiydeksi, vaan pitkäksi suruksi.
Hei !
Älä missään nimessä katkaise välejäsi lapsiisi.
Itse olen äitipuoli ja huomaan kuinka paljon lapsi kärsii siitä, ettei hänen äitinsä pidä yhteyttä häneen, kuin korkeintaan kerran kuussa kun tapaavat. Soittojakin tulee todella harvoin. Kyydityksistä meillä ei ole kinaa.
Ajatellaan maalaisjärjellä lapsen parasta.
Itse olen ottanut vastuuta mieheni lapsesta, ehkä jopa liikaakin. Olen todellakin huolestunut ja kiinnostunut hänen hyvinvoinnistaan.
Koskaan en tosin voi sanoa rakastavani häntä kuin omaani. Mutta välitän kuitenkin paljon.
Lapset kärsivät rakkauden puutteesta aika useinkin.Monet ajautuvat pahoihin ongelmiin,koska ovat sitä mieltä ettei kukaan välitä.
Toivottavasti löydätte yhdessä ex.miehesi kanssa ratkaisun tähän.
Lakihan toki velvoittaa etävanhemman hoitamaan kyyditykset. valitettavan usein tälläisissa tapauksissa lapset joutuvat helposti pelinappuloiksi ja senhän tietää mitä siitä seuraa.
lapset tarvitsevat äidin.
Isän tahtoma. Jonka kanssa asiat puhuu, ja vaikka olin vielä kolme vuotta sitten, noin kuusi vuotta eron jälkeen hänen "epävirallinen2 emäntänsä, ja liki päivittäinen äiti, en kelvannut toiseksi huoltajaksi. Nimeni hänen käskemänään olin paperiin pistänyt, ja kuullut oikeuteni, mutta noudatan hänen elämänsä toiveita. Minkä muun vähävarainen voi?
ENHÄN MINÄ PYSY LASTENI ELÄMÄSSÄ, KUN ISÄ PITÄÄ HUOLEN ETTEI SITÄ PÄÄSE SATTUMAAN...
on lasten oikeus -ei vanhempien.
Tiedän tuon. Mutta asia on hankaloitunut: Onko minun väkisin tugettava heille omiani tapaamaan?
Kun kuljetusasia on minun ihan mahdotonta järjestää. Toisekseen lasteni elämiskulut, kun ovat luonani.
Ja esim. jos jompikumpi olisi kuukaudenkin luonani, se tekisi reilusti enemmän menoja kuin mitä minun tuloistani jää vuokran ja laskujen jälkeen.
En minä saa mitään lapsilisiä, tms. heidän elämisekseen! Eikä huoltajakaan noita semmoisilta ajoilta suostu antamaan lasten kuluihin.
No,nytpä tiedät miltä monista isistä tuntuu.Se vaan sattuu olemaan sellaista.Ei sille oikein voi mitään.
Minulta löytyy. Haluan lapsilleni normaalia perhe-elämää. En sitä, että olemattomista tuloistani vaaditaan tuloselvityksiä muutoin kuin virkatietä.
Lasten etu tuntuu olevan jokin pyhä intialainen eläin, jonka varjolla lasten pitää käydä siellä, missä on "hapankorppua ja vettä", eikä oikeeta elämää...
Että luovutan mielelläni konkreettisen äitiyden, kun sille on ottajaa.
Huoltaja säästeli noin 9 vuotta JOLLEKULLE huoltajuutta, ja en mitenkän päin, minään vuonna eläessäni lähellä kelvannut huoltajaksi.
Kun kyselen hyvää lapselle, se onkin vika, tai jotakin... Kieltäydyin eilen ottamasta lapsialuokseni. Kävivät ovella, vaikka olin puhelimitse jo kieltäytynyt. Aion toteuttaa, mikäli suinkin, tätäkaavaa, kunnes lasten perhe-elämä on mallillaan, eikä siten kuin nyt, että muksut kiljuvat luokseni.
M,minä ajattelen, että tulee sekin aika, kun lasteni lasten ristiäiset tulevat. Mummipuoli siellä kumminkin hymyilee onnellisen tietämättömänä, että syrjäytti sen, joka vuosia oli ihan todellinen ja konkreettinen äiti...
Tie miehen sänkyyn kun kulkee ovesta. Ja sydämmeen lasten sydämmen läpi, eikä kovin montaa reikää yhteen sydämmeen sovi...
minkä takia teille tuli avioero?jättikö mies vai sinä?mikä sinusta on normaalia perhe-elämää?sekö että exäsi on loppuikänsä yksin? vai että menette uudelleen yhteen?
kun sitä osaa pyytää.
Lasten matkustaminen ja eläminen tapaajan/elatusvelvollisen/etä-äidin luona tietysti aiheuttaa menoja muutenkin vähäisiin varoihin. Silti on mahdollista saada harkinnanvaraista toimeentulotukea matkakustannuksiin ja elintarvikkeisiin sille ajalle kun lapset ovat luonasi.
Myös tuettuja lomia sosiaalitoinen kautta voi hakea ja ne myönnetään lähes poikkeuksetta, jos vain paikkoja on vapaana.
ihmetyttää että sinä syyllistät tuossa lausessasi" että tulee aika kun lastenlastesi ristiäisissä "mummipuoli" hymyilee onnellisen tietämättömänä että syrjäytti sen joka vuosia oli todellinen ja konkreettinen äiti" tämän "mummipuolen", eikait se ole väärin että j
oku rakastuu sinun entiseen mieheesi vai onko???jospa sinä olet niin mustasukkainen tälle naiselle kun exäsi kelpasi muillekkin kuin sinulle???mene itseesi ja mieti ja hanki oma elämä!!!ja ajattele lapsiasi äläkä vain itseäsi!!!ehkäpä et ollutkaan se todellinen äiti???
Ihan ikioma. Lasten etua kun ajattelee, mutta ei saisi...
En voi luonapitää.Tulojeni takia, ja lasten uusi äiti ei ota huoltajuutta sitten millään... Kyllä kaksi murrosikäistä, jotka joku synnytii, imetti, hoiti sairaina- Pitäisi kelvata, kun ukkokin on kelvannut!
Olin opintoihini asti hyvinkin tiiviisti äiti.
"Sitten pilaannuin..." Opinnoistani ilmeisesti.
Exäni on minusta kuin on, mutta hoitakoon eukkonsa ja lasten asiat, kun ei kerran muutakaan TAHDO.
Lasteni isä vaatinut minua maksamaan. Pitänyt tehdä tuloistani ja pakollisista laskuistani selvitys hänelle. Kiitti, piisasi...
ja lasten etu on tänäänkin, sekä ensi vuonna kunnollinen perhe-elämä.
On perheen tavallista elämää. Siinä on 1 (yksi) äiti, ja sama määrä isiä. Lapsilla tieto, ettei huoli rampata minnekkään, missei ole tietokonetta, tv:tä, ruokaa, kulkupeliä, millä liikkua...
Ei siinä kukaan ole sanonut perheenjäsenten biologisista suhteista mitään.
Vuosia kysellyt sen lasten edun perään, mutta huoltaja näkyy kuulevan huonosti, nytkin, kun hänellä on äitiehdokas jo aikaa ollut asumassa siinä.
Lähteehän nainen, jos hän ei saa hyväksyttyä osaa perheenjäswenenä, vaan kieppuu miehen hupikapineena, ja luuttuaa lattioita, ja katsoo miehen lapsosia... Ainakin minulta syntyisi hyvin liukkaasti se, jos olisin vastaavasti paikalla...
Lue uudelleen, ole hyvä. Luet sen naisen tekstiä, joka haluaa lapsiensa elämälle asioita, eikä itselleen yhtikäs mittään.
Toivoisin vain, että muutama muukin panisi sammaan kekoon kortensa. Aikuiset kun kulkevat elettyään jo jonkin aikaa hautaa kohti. Lapset perivät aikanaan paitsi tuvan, myös elämänasenteita, ja jos joku on korjannut tuvan jo, ja antanut asenteen et kaikkee saa tehä, niin mitä hyvää ovat saaneet?
Kuka maksaa tapaamiskulut
Pääsääntö on, että tapaaja noutaa ja palauttaa lapsen ja maksaa niin matkakulut kuin lapsen oleskelunkin. Jos hänellä ei ole tähän varaa, hän voi vaatia kuluja viime kädessä toimeentulotukena. Mikäli sosiaalitoimi ei huomioi tapaamiskuluja toimeentulotukilaskelmassaan, tapaajan kannattaa ehdottomasti vaatia asia sosiaalilautakunnan käsiteltäväksi.
Vanhemmat voivat luonnollisesti sopia muustakin tapaamiskulujen jaosta, kuten usein tehdään, jos matkakulut ovat erityisen suuret esimerkiksi useita lentomatkoja vuodessa.
mitä sinä luulet että se uusi eukko siellä exäsi luona tekee päivätpitkät??? jos ei samoja kotitöitä kuten sinäkin kun vielä olit siellä "äitinä"?meinaatko että se on vain exäsi "hupikapineena" kuten sinäkin kuvittelit olevasi ja että exäsi ja lapsesi tekevät kaikki kotityöt? sinunkin olisi kannattanut jättää lapset tekemättä ,jos vain olit hupikapine ja lähteä aikoinaan lätkimään!viattomat lapset saa kärsiä sun tempuistasi!!!kyllä se vielä sulle kostaantuu,että ootteleppas niitä aikoja!!!
Tuloni: Työmarkkinatuki, ja asumistuki. Kesäkuulle sain itselleni tt.tukea paikkaamaan sitä opintojen jälkeistä karenssia. Minun oli muutettava pois soluasunnosta, mikä nosti vuokraa yli 250 euroon. Muita pakollisia laskujani on n.15 euroa: Sähkölasku. Puhelimen kulut. Elatukseen menee koko lapsikorotus, ja lisäksi 20 % veroja mittarin kautta.
Muuttaessani minulla oli yksi ainoa oma huonekalu: Pikkuinen pöytä. Onneksi esim. astiat, ja petivehkeitä kolmelle.
Soskussa kerrottiin ykskantaan, että minun on jatkossa selvittävä. ehkä se jotenkin onnistuu, mutta siinä ei ole kenenkään matkustuskuluja! Kaiken pakollisen jälkeen käteen jää alle 150 euroa/kk! Vesilaskun tasauskuussa en edes uskalla ajatella, mitä jää.
Mikähän siinä sitten, kun... Jotkut jossain päin suomea saavat toimeentulotukea vaikka mihin. En minä ainakaan ole tottunut moiseen, ja tietennin uskon, jos sossutäti minulle kertoo, miten on. Mitä muuta voisin? Samainen sossutäti muuten kysyi, kuin kauan aion olla paikkakunnalla. Käsitin, että minun olisi syytä kiireesti häipyä... En oikein tiedä minne, kun täällä olen kirjoilla, ja ei muutakaan kotia ole kuin se yksi.
En tietääkseni juopottele juuri, enkä räyhää kylillä muutenkaan, tms... Että en aiheuta paikkakunnalla sen suurempia häiriöitä.
ensimmäisenä opintovuotenani nuorempi poikani sai turpiinsa paikallisilta. Onneksi vanhempi veli meni väliin. Kauan siinä meni, että vahdin isojen lasten pihaleikkejä! Ja neuvvoin pojat vaikka valehtelenmaan, jos joku aikoo päälle tulla, että äiti on mäen/kulman... jne takana.
Ja milloin ovat olleet täällä, niin sydän jääkylmänä olen pelännyt, milloin toinen tulee sanomaan jotakin ikävää sattuneen. Et mikä se lasten etu on, jossei oma koti kullan kallis, missei lyö tuntematon, eikä vastaavaa...
En mitään muuta niin odota kuin töitä... Taas hain, mutta jos pääsen, se tietää muuttoa pitemmälle. Että lasten paras on se äiti, mikä heillä on saatavilla, sanoi siihen lapsi mitä tahansa. Ainakaan kukaan ei tarvitse päiviään ikävään pilata.
En niinkuin millään jaksa hyväksyä köyhyydestä syyllistämistä. EU: n vietyä ammatin, ja uuden nyt hankkineena.
Jahkas saan töitä... Siihen asti uusperheen äitee saa vaan luvan hoitaa osansa.
Anteeksi. Kaikilla paikkakunnilla ei ole mahdollista opiskella. Eikä töitäkään. Et tuota tullut miettineeksi?
Miksi ihmeessä et halua tavata lapsiasi ? Raha ei ole se oikea ongelma, tiedät sen itsekin että apua on saatavilla.
Et myöskään halua miesystäväsi uutta naisystävää lastesi elämään.
Mitä sitten haluat ?
Jos et halua tavata lapsiasi tee se heille selväksi ja poistu takavasemmalle. Jätä myös exäsi sitten rauhaan.
EKSÄ IHAN RAUHASSA. EIKÄ HÄNELLÄ OLE NAISYSTÄVÄÄ, VAAN AVOVAIMO. En ole kiusannut lasten isää, en estä parisuhde-, tai perhe-eloa.
Näin. Lasten isä siis paukauttaa muksut minulle tai vaatii minua hakemaan. Vaikkei ole senttiäkään. Euroista puhumatta millä hakea. Tulojeni jälkeen Heinäkuussakin on myös laskut!
Jääpi noin 68 egeä.
Tietääkseni se ei ihan riitä kolmeensataan kilsaan ja kahden murrosikäisen ruokaan useammaksi päiväksi, sekä minun kuukauden päivittäismenoihini!