Ihmisarvo.

Mistä näin aikaisin aamusta löysitkin noin monimutkaisen ajatuksen, vaan mitäs siinä ainakin jotain tässä tuli mieleeni.
Minun mielestäni on omattava itseisarvo että pystyy kehittämään ihmisarvoa, näin nähtynä tulee sitten ajatuksiin toisten arvo, niin jos kelle tulee.
Arvostusta ja kunnioitusta toisia kohtaan jokainen mittailee mielessään.
Korkeasti koulutettuna arvostetuissa viroissa toimivatkaan eivät aina tunne olevan ihmisarvoisia, Stalin, Hitler, Saddam, Idi Amin tulee ainakin mieleen heitä on paljon jotka vallan himossaan eliminoivat toisia kanssaihmisiä.
Jokaisella on ihmisarvo sen voi myös menettää,

Tutu menetti toisten vallan himosta ihmisarvonsa, vankeudessa ihmiset hänen ympärillään tukivat ja hän jaksoi jatkaa päästyään vapaaksi.
Eikös hänenkin tapauksessaan lopulta paljastunut että kaikkein läheisin henkilö oli petturi?

Otit hienon esimerkin rauhannobelisti Desmond Tutusta, joka on elämänsä omistanut rotueroittelua vastustavana taistelijana.
Kun ajatteleekin mitä musta väestö on saanut kestää, ja yhä vieläkin, voi ymmärtää miten jo syntymä ratkaisee mihin kastiin kuulut.
Jokainen syntynyt lapsi on oikeutettu saamaan ihmisarvonsa jo syntymässään, mutta näin ei aina tapahdu. Yhteiskunta eriarvoistaa monessa maassa jo kastin perusteella, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut.

Demokraattisissa maissa ehkä vähiten sentään, mutta kyllä sitä löytyy niissäkin. Nuo ns. *sankarit*, jotka nousevat vastustamaan eriarvoisuutta ovat poikkeusihmisiä, joiden ansiosta silmät aukeavat näkemään epäkohtia.

Kun ajattelee, etteivät värilliset saaneet käyttää samaa kirjastoakaan kuin valkoiset, wc:tä, asuinalueista puhumattakaan, ja kouluja, voi tajuta vaikeudet sieltä erottautua.
YK:N ihmisoikeuden julistus on paikallaan muistuttamaan jokaisen syntyneen oikeudesta ihmiarvoiseen elämään.

Ihmisarvo aiheena on suunnattoman laaja, siksi onkin hyvä lähestyä sitä näin : mitä siitä ensinnä mieleen juolahtaa. Varmasti meille jokaiselle on annettu kotoa evästyssanoiksi : "Eläkää ihmisiksi!"

Ihmisarvon loukkauksia paheksutaan virankin puolesta, tuomitaan muissa maissa tapahtuvia hirmutekoja. Jokainen näkee Suomessakin lähiympäristössään loukattavan heikompien oikeutta arvokkaaseen elämään ja tasapuoliseen kohteluun, syyllistyy siihen joskus jossain määrin itsekin - ainakin siten, ettei puutu asiaan. Ihmisarvon kunnioitus kuulostaa komealta juhlapuheissa teemapäivinä arvovaltaisista suista. Koetanpa tänään erityisesti tarkkailla, miten on minun oman ihmisarvostukseni tasapuolisuuden laita. Eikö ihmisarvo ole se, jonka jokainen ihminen , paatunein rikollinenkin, ansaitsee ?

Eletään ihmisiksi !

Millä ja miten ihmisarvoa yritetään mitata? Rahallako? Sitähän tehdään, vaikkapa ostamalla urheilijoita, huippuja huippuhintaan. Tai pörssiyhtiöön kovapintaisia teknoraatteja tekemään "likainen työ." Walhroosin sanoma, että pörssiyhtiön ainoa tavoite on tuottaa osakkailleen mahdollisimman suuri voitto.(en pistä lainausmerkkeihin, mutta näin se sanoma meni) Siinä tavoitteessa ei kysellä isänmaallisuutta, eikä ihmisarvoja, eikä muitakaan yhteiskunnallisia arvoja. Vain raha ja pörssi ratkaisee - ihmisillä on välineen arvo, käytetään ja hylätään.

Kun tavoiltteena on ihmisarvo, tasa-arvon ratkaisu lienee ainoa, että pyritään luomaan samat lähtökohdat taustoista huolimatta. Kyllä vastuuta on jätettävä myös itsekullekin. Jos vertaa tätä ikäluokkaa ja niitä vaikeuksia, niin kyllä siinäkin on hyvinkin paljon edistytty. Saatu järjestäytymisoikeus, ay- toiminta, työehtoja, eläkelait ja nuoremmille sukupolville jo melko hyvät, tuetutkin opistelumahdollisuudet. On se sairaanhoito ja vanhuuden turvakin kehittynyt, vaikka tästä tulee tuleekin aiheellista kritiikkiä. Niin myös kaikesta muustakin, ainahan on korjaamisen varaa. Mutta en hakkaa päätä seinään, kieltämällä kaiken kehittymisen. Eikä äärimäisiä "kriitikoitakaan" voi millään kohtuudella tyydyttää. Ei voi lähteä siitä, että yksilö voi tehdä, tai olla tekemättä mitä tahansa. Sitä ei saisi "rahakaan ratkaista", jos pyrkimys on luoda ihmisarvoinen elämä mahdollisimman laajasti.

Ei marxilainen tavoite, että " jokainen antaa kykyjensä mukaan, ja saa tarpeidensa mukaan", ole huono. Se vain ei "keskenkasvuisille" ihmisyhteisöille sopinut, eikä ole missään toteutunut edes lähellekään. Eikä tämä ko. tavoite pidä edes sisällään tasapäistämistä, jolla se yleensä torjutaan naurettavaksi. Sairaan ahneuden se kyllä rajoittaisi. Tämä vain siksi, että voi olla ihan hyviä asioita, mutta liian vaikeita tässä ajassa toteutettavaksi.

Ihmisarvon voi tuntea, kun on työllään saanut kohtuullisen toimeentulon, kun sairaana ja vanhana on autettu. Nämäkään eivät aina toteudu ja silloin voi tuntea menettäneensä ihmisarvonsa. Toiset kituvat "kunniakkaasti" vähälläkin, joitakin ei täytä mikään. Ihmisarvonsa tuntemiseksi kyllä täytyy jokaisen itsensäkin "pistää tikkuja ristiin."

On se arvo minkä antaa itselleen sellaisessa tilanteessa missä kukaan ei tunnu antavan pikkunardistille arvoa. Kun ihminen on sitten itselleen antamansa ihmisarvon varassa, hän voi kehittyä aikamoiseksi julmuriksi. Joku käyttää itselleen antamiaan poliisioikeuksia toisten komentamiseksi toimimaan kuten hän itse on nähnyt oikeaksi, yleensä kaikissa asioissa.

Nyt ei ole kysymys palstakäyttäytymisestä, vaan yleisesti minusta ja toisista kansalaisista tässä maassa.
Annettais enempi arvoa kaikille, vaikka he rikkovat minun sääntöjä sillä eiväthän he tiedä niistä säännöistä.

Eräs uusi naapuri luetteli naapureille mitä saa minäkin aikana tehdä. Kuten avotulen käytön rajoittaminen oli tärkeä hänelle. Sanoin hänelle, että taidat olla poliisi. "Niinhän minä olen" hän vastasi. Ei kylläkään oikeasti ole mikään poliisi.

Nyt hän itse polttaa kaikenlaista haisevaa roskaa pihallaan oman kaivonsa vieressä tuontuostakin. Eikä ole liittynyt jätteen kuljetus palveluun vaikka laki määrää. vaikeaa on H..vetin ...vetti !

Tästähän kaikki lähtee : Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin. Tosin meidän länsimaisten arvojen maassa tämä lähtökohta on paljon helpompi toteuttaa ja vaatia kuin maissa, joissa jo lähtökohtaisesti ollaan hyvin eriarvoisia. Miten voi lasta kasvattaa hyvään omanarvontuntoon maissa, joissa toisinajattelijoita vainotaan ja kidutetaan, sukupuoleen liittyy suorastaan kirouksia, sosiaalisista turvaverkoista ei ole tietoakaan. Toisinajattelijoita ei aina täälläkään tervehditä ummehtuneita käsityksiä tuulettavina ja tuoreita näkökulmia tuovina.

Olemme tosiaan mestareita kehittämään omia hyvän elämän malleja ja muokkaamaan muita niihin sopiviksi, vetomaan oman tontin omistuoikeuksiin ilmatilaa myöten. Toinen asia onkin, arvostammeko naapurin ihmisoikeutta puhtaaseen hengitysilmaan .

Tulenpa törkyjuttuineni sekoittamaan tämänkin ketjun.

Tuolta rivien välistä löydän tunnusmerkkejä itsestäni huomaten olevani ihmisarvoton sekä itseisarvoton , täysin turha tollo.
Hassua kun yritän pärjäillä viisaitten seurassa kun en kuitenkaan pärjää.

. Enhän pysty sanomaan edes mielipidettäni ihmisarvostakaan, tunnen vain että viisas ei vähän viisaampaa ole yhtään arvokkaampi.
Tulee myös mieleen näkemys viisaampien kohtelevan alaarvoisina heikompiaan.

Yhteenkin viestiini sain onnistuneen kuvauksen,
(Olisiko kumminkin niin että 70 palstalla on parempi yleinen viisaus.)
Olen sen huomannut jo itsekin , mutta lukemana se oli tosi huomion arvoinen.

Kun on tuollainen otsikko, josta googlettamallakin löytää 166 000 kirjoitusta, niin tokko pystymme pitkässäkään ketjussa kaikkea käsitteeseen sisältyvää esiin tuoman, saatikka että joku yksin siihen pystyisi. Eipä tarvitse edes yrittää olla etevä ajatuksissaan, lupa on jotain mieleen tulevaa kirjoittaa.
Ketju kokonaisuudessaan on mielenkiintoinen, kun jokainen kortensa kekoon laittaa. Kultajyviä aina joukossa on.
Minulle tuli mieleen sanonta, jota ennen vanhaan käytettiin. Silloin ei ollut olemassa vielä nykyisenlaista raskaudenehkäisyä. Sanottiin, että lapsesta ei penniäkään maksaisi, mutta pois ei antaisi miljoonastakaan. Siinä tapahtui mahtava arvonnousu äkkiä.
Muuten ihmisarvo on minusta läheisessä liitossa tasa-arvon ja etiikan kanssa. Vaikka ihminen olisi millainen tahansa, ihmisarvon takia häntä on kohdeltava ihmisarvoisesti. Siinä kiteytyy ennakkoluulojen, alistamisten ja toiselta puolen laupeuden ja armahtamisen kautta ihmisen suhde ihmiseen. Samalla siinä arvottaa oman itsensä.
On paljon ristiriitaisuutta miten ihmisyyttä toteutetaan. Sodassa on oikeus tappaa vihollinen, ei ole vihollisella silloin ihmisarvoa, kuitenkin vankien pitää saada oikeudenmukainen ja ihmisarvoinen kohtelu.
Oikein panee miettimään omaa suhtautumistaan. Heikoille on helpompi "antaa" ihmisarvo. Miten "annan" sen rikkaille, kuuluisille ja vallassa oleville. Kuuluuko se heille, vai onko heillä liikaa sitä arvoa jo luonnostaan.
Nyt alkaa jo aivot nyrjähtämään, siksi onkin paras lopettaa.

pia kuin toiset, puhutaan mitä tahansa korulauseita. Näin Suomessakin. Vangeilla on ylöspito ja saavat ulkoilla ja opiskella, pääsevät lomille ja perhettä saa tavata. Heitä HOIDETAAN, se on vankeinHOITOA nykyisin. Vanhuksia samaan aikaan säilössä sänkyjensä pohjalla märkinä ja aliravittuina. Ulos pääsystä ei tietoakaan. Ilmankos monet ulkomaalaisetkin tykkää täällä lusia.
Muista maista vouhkataan, siitä saa vaikka nobelin, kuten Ahtisaari.

Vangit saavat jopa päivärahaa,palkkaa kuukausittain.
Tätä en tahtonut uskoa todeksi! Tämmöistä kuulin .
Olen aina kuvitellut,että vankila on jokin kamala paikka,
mutta tämä ei kait enää pidä paikkaansa!

Voi teiän kanssanne, miten monipuolisesti ootte ratkoneet tätäkin vaikeaa ja laajaa asiaa, luin ihan antaumuksella! Olipa hyvä, että annoin tehtäväksenne ajatustyön ja ite läksin minulle aina mieluisiin, onneks välillä ees pääsee, ruumillisiin aherruksiin. Ikävä kyllä kuitenkin puuttui halonhakkuu, kuivat koivuhalot on mukava lohkoilla ja laittaa jämptiin pinoon ihailtavaksi.

Näkeepä tässä, miten viksua porukkaa on 70-plussalaiset.
Jottain tuli mieleen minullakin tässä ettoneilta noustuani, voi olla sammaa mieltä olemista vaan jo edellä lausuttuihin.
Omanarvontunto, kun ihminen on tehnyt parhaansa, kykyjensä mukaan intohimoisesti työnsä, ja yrittänyt itsenäisesti keksiä ratkaisunsa, voi tuntea tyytyväisyyttä. Elämäntyönsä suoritettuaan nyt vanhempana kasvanut niin, että "kehtaa" ja osaa pyytää apuakin, jos ei kaikesta itse selviä.

Tuo marxilaisuuden ajatus on hyvä myös...tekee kykyjensä mukaan - saa tarpeidensa mukaan. Samoin vastuunkanto omista tekemisistään.
Demokratiaan liittyenhän kaikkien pitäisi olla samanarvoisia, olla ainakin mahdollisuus asettua samalle lähtöviivalle, itsestä riippuu sitten jatko.

Kultturien merkitys on tietysti erilainen, esimerkiksi Idän ja Lännen erot ovat suuret, ja sitten minkä mukaan mikin ihmisarvoksi lasketaan. No, vaikkapa sillä beduiinilla, jota tässä piakkoin oottelen saapuvaksi kamelillaan, ennen lumen tuloa toivottavasti, niin toivonpa minäki, että hällä on suuret lammaskatraat siellä kotosallaan....arvostan entistä enemmän !!! Saan minäki vaan kellahdella upeilla arabimatoilla sitten.

Idän kulttuureista tuli viel mieleen, että joissakin niistä kaikilla elollisilla olennoilla on yhtä suuri arvo elää kuin ihmisellä....no vaikkapa Intian lehmä, ja joissain jopa kukkanen.
Viel vilahti mieleen, onko arvostettava enemmän ihmistä, joka on tehnyt suuren elämäntyön, saanut merkittävää aikaan....vertailuna vaikkapa arkkiatri Ylppö ja suurin piirtein työttömänä, asunnottomanakin elänyt katujen kasvatti viinapullon hankkiminen saavutuksenaan.

Mutta lukemattomia arvoeroja on nykyaikana, lisääntyy vaan tää eriarvoisuus....rahan, mammonan omistaja lienee yhteiskunnan enemmän, ainakin päättäjien ja virkamiesten, arvostama kuin tavallinen vähävraine pulliainen. "Rahalla saa ja hevosella pääsee."

Enpä taas tiiä, puhiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiuinko asssssssssssssssssssssssssssssssssiaa vai aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.......voi perhaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaana, taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaassssssssssssssssss tää vika !!!

mekin ansaitsemme