Yläasteikäinen tyttö kuoli talvilomalla. Maanantaina luokanvalvoja piti päivänavauksen ja kertoi tapahtuneesta. Kuunneltiin joku virsi ja sitten mentiin fysiikan tunnille. Tytöt itkivät hysteerisesti ja miespuolinen opettaja yritti vääntää vitsiä. Toisen ryhmän naisopettaja sytytti kynttilän ja aloitti oppitunnin.
Muutaman päivän päästä oli luokanvalvojan tunti, jossa annettii suullisesti kutsu tulla hautajaisiin ja sovittiin lauluharjoituksista. Itse en osallistunut noihin. Luokanvalvoja totesi, että "ihan hyvä, että kuoli niin saatte tällaisenkin kokemuksen." Ketään ei naurattanut.
Näin helposti silloin saatiin hoidettua luokkakaverin kuolema pois päiväjärjestyksestä. En ymmärrä tätä nykyajan kriisivouhotusta missä kuolemasta tehdään elämää suurempi asia.
Muutaman päivän päästä oli luokanvalvojan tunti, jossa annettii suullisesti kutsu tulla hautajaisiin ja sovittiin lauluharjoituksista. Itse en osallistunut noihin. Luokanvalvoja totesi, että "ihan hyvä, että kuoli niin saatte tällaisenkin kokemuksen." Ketään ei naurattanut.
Näin helposti silloin saatiin hoidettua luokkakaverin kuolema pois päiväjärjestyksestä. En ymmärrä tätä nykyajan kriisivouhotusta missä kuolemasta tehdään elämää suurempi asia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä varmasti jollain muulla oli läheisempi suhde kuolleeseen kuin sinulla.