Itkupilli vai paatunut paholainen,mikä saa sut kyyneliin?
Itken onnesta,surusta,liikutun hyvästä olosta,myötätunnosta.
Joskus taas itku ei tule millään.Pahin on vielä edessä.
Itken onnesta,surusta,liikutun hyvästä olosta,myötätunnosta.
Joskus taas itku ei tule millään.Pahin on vielä edessä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Uskallan ja kehtaan sanoa olevani herkkä' ihminen itkemään liikuttavissa tilaisuuksissa.
Minulla on vaikeuksia Kirkossa veisata Suvivirttä ja Joulun alla Enkeli Taivaan.
Vihkitilaisuus saa aina tipan silmään ja nieleskelyn aikaan.
Lastenlasten kastetilaisuus on jopa kurja paikka, kun ei pysty sanaa sanomaan, itkua pidätellessäni.
Hautajaiset on oma lukunsa. Niissä voi sentään olla aidosti itkettynyt, huomiota herättämättä.
Jopa surullinen tai oikein kiva elokuva tai näytelmä, tai juhlava tilaisuus, saa minut liikutuksen valtaan.
Jos taas olen pettynyt, tai surullinen, tai loukattu aiheetta, ei kyllä itkuani nähdä.
Kova kipukaan ei itketä. Kiroilua kuullaan sitäkin rajummin.
Olen ilmeisestikin yliherkkä Ihminen, joka ei pysty joka tilanteessa tunteitaan hallitsemaan.
Tätä ominaisuuttani en kuitenkaan häpeä, koska en asialle itse mitään mahda.
Ollaankohan me sukua..:)
Voi miten samoin tunnen.
Itku ei tosiaan ole mitenkään häpeäksi,exäni oli herkempi kuin minä ja useinkin kuulin kun hän alkoi ´niiskuttaa` hiljaa ja silmät oli kyyneleitä tulvillaan.
Yritti peitellä liikutustaan pienestäkin,ja nolostui siitä.Eihän se tee miestä huonommaksi ollenkaan,päinvastoin.
Olisimpa vain tajunnut sen silloin,itkettiin yhdessäkin joskus ihan mitättömistä syistä.Kuten jossain hyvässä konsertissa.
Tunnetila oli niin käsinkosketeltavissa.
Vihaisena en pysty itkemään koskaan,enkä kivusta myös.
Itkemisen syy on milloin mitäkin,kirkot on kamalia paikkoja,valkoisen kynttilän sytyttäminen saa vuokset auki jne.
Herkkää ja puhdistavaa...
Minua ei enää itketä kuten nuorena. Silloin oli noita rakkaussuruja. Mieheni kuoltua itku oli herkässä. Nyt olen taas "kovettunut".
Suomessa tästä on tehty ongelma?
Kyllä kait se ihmisiä välillä itkettää.
Etelä-Euroopassa näytetään tunteet ja se on normaalia.
Jos ei itketä ikinä luulis ihmisen kysyvän itseltään, että mikä vikana?
Mihin tunteet ovat kadonneet? Olenko kone?
Eipä ole kyyneleistä ongelmaa usein syntynyt.
1982 tuli kiukunkyyneleitä kun yritin tappaa kännisen faijani.
Mutsin rauhoittavat sanat saivat otteeni irtoamaan, sen mustelmaisen naisen sanat.
Ikkaisin vielä vähän, ja se kyyneleistä.
Sen jälkeen olenkin kännännyt nätisti.
Varsinkin lasten nähden.
Ja eipä nuo, tietääkseni, ole ketään koskaan hakanneet.
Ainakaan ilman syytä.
Onnea ja onnettomuutta on aina tullut, vaan eivät ole vielä ansainneet kyyneleitä.
H
Et näköjään tykkää kyyneleistä, tiedätkö ne auttaa kovasti silmiä ja puhdistavat kun kyynelkanavia käytetään. Ihmisen kuuluu itkeä välillä ihan oman terveytensä vuoksi.
Jos joutuu olemaan noin vahva ihmisenä ei sen takia tarvitse olla kyynelehtimättä. Se on luonnonmukaista ja antaa lähimmäisille tunteen voimakkaasta ihmisestä joka ymmärtää ja johon voi luottaa!
"Itken ja nauran"
Ei minulla ole mitään kyyneleitä vastaan.
Olen minä valmis epämiehistymään, mutta vain jos siihen on syy.
Haluaisitko sinä tai joku muu, tehdä minusta pehmon?
Suloisenkomean, ohjailtavissa olevan lässykän?
Miehen joka ei koskaan enää voi grillata?
Salaatinsekoittajan? :)
H.
Miehisyys? On vahvuutta olla mies sellaisena kuin luonto on miehen luonut.
Ei mielikuvat miehisyydestä!
Pehmo? On muotia ja keksitty tuote. Ei kukaan ole pehmo, se on vain sana.
Lässykkä taas on ihan jotain muuta se ei liity ihmiseen. Sekin on keksitty sana väärään paikkaan.
Mies voi aina grillata minun puolestani jos haluaa.
Salaatinsekoittaminen ei ole kovin ihmeellistä puuhaa, sopii ihmiselle joka syö.
Polttaa paperossia, kiroilee ja syljeskelee pitkälle krillaa shortseissa ja mustissa kiiltonahkakenkissä.
On mies ei itke kun kauppatorilla kiekkojuhlissa kaljatölkki kourassa,ollaanhan me kaikki sankareita.
Teot rajoittuu puheisiin,pimeellä kujalla olisin enemän varuillani esim tasepapan kun edellä mainitun kovan jätkän kanssa.
Kova jätkä? Kuka semmoseksi syntyy?
Se kova jätkä on sellanen jolla on silmien väli yli metrin.
En osaa sanoa missä vaihees jotkut päättää olla kovia jätkiä ,tuskin syntymässään.
Ehkä muutos tapahtuu kun ei oo kunnon miehen mallia,matkitaan niit eniten kolisevia tynnyreitä.
Voi sinua pientä paaperoista.
Olet itse tehnyt itsellesi jonkinnäköisen haarniskan ja sitten jämähtänyt sinne, sen sisään, josta paluuta ei ole.
Oikea mies grillaa, sekottaa salaatin, vaihtaa renkaat, tanssii salsaa, pukeutuu keskiaikavaatteisiin, soittaa rokkia, ohjelmoi tietokoneella, kääntää maan kukkapenkissä, puolustaa maataan, ojentaa auttavan käden heikommalle.
Oikealla miehellä on täysi ihmisyyden rekisteri.
Itku on herkäss, sekä ilossa, että surussa. Ehkä nyt vanhempana enemmän . Kyllä sitä on itkeä saanut monet surut elämänsä aikana.
Mutta kyllä naurankin paljon...
Minäkin ihmettelen kun en enää yki kuuskymppisenä itse, suutun kyllä jos hermostu, mutta en itke, toisaalta kun nauran kovasti, tulee kyyneleet..
On ollut suuria muutoksia elämässä, olen varmaan kans kovettunut.
Suomeen on syntynyt ns. kova jätkä kulttuuri ja miehet on myyty sille!
Pitää olla kova tai et ole mies!
Kuka opetti?
kyllä miehen pitää olla jotenkin kova, ainakin siinä tapauksessa, ettei ala naisen tossun alle kokonaan, jos tulee ero miehelle ja uusi nainen joutuu kärsimään tälläisestä nössykästä,joka hiippailee ja pelkää kaikkea
Tunnustan....kova itkemää.
Ilost ja surust.
Pojanpoika tokasi äitienpäivä :"Mamma,en tee enää sulle kortteja,kun alat heti itkemään !" Olin taas saanu jonku ihanan runon ja enkelipiirustuksen.
Kova ja paatunut kyyhkyläinen, itkee nykyisin vain vihasta, kiukusta ja pettymyksestä.