Millainen meteli päiväsaikaan on sallittua ja millainen ei? Ja saako soittaa lastensuojeluun vasta silloin kun tapahtuu vain fyysistä väkivaltaa? Entä henkinen väkivalta?
Muutin puoli vuotta sitten rivitaloon, jossa on kaksi kerrosta. Yläkerrassamme asuu suomalainen yh-äiti kahden 11-13-vuotiaan lastensa kanssa. Melu on aivan käsittämätöntä, riidellään ihan kaikesta mahdollisesta. Ihan kaikesta. Olen alkanut täällä kiroilla heitä kaikkia hulluiksi, jotka tarvitsevat hoitoa suljetulla osastolla. :/ Kohta minäkin tarvitsen hoitoa, ellei mikään muutu.
Arkipäivisin ensimmäinen riita koskee heräämistä. Sitten hampaiden pesua, pukeutumista ja syömistä. Kouluunlähteminen on näille kaksosille vaikeaa. Menevät sinne ovet paukkuen, äiti saattaa vielä karjua ikkunasta "Kypärä päähän!!!!!". Tai sitten joku lapsi menee esim. hakemaan unohtuneita avaimia ja äiti sitten huutaa "jumalautaa", koska hänen "rakas" lapsensa myöhästyy nyt koulusta. Koulusta tultuaan äiti saattaa kirota sitä, että joutui avaamaan lapsilleensa oven, ja jos lapset pimpottavat ovea, he rämpyttävät ovikelloa niin kauan, kunnes joku tulee sen oven avaamaan.
Melua, kolinaa. Sitten tapellaan taas läksyjen teosta ja päivällisestä. Melua, kolinaa. Tapellaan siitä, ettei läksyjä ollakaan tehty vaan ollaan koneella tai pelataan pleikkaria. Melua, kolinaa. Ja sitten viimeisenä tapellaan nukkumaanmenosta.... melua, kolinaa... Kaikki äänet kuuluvat selkeästi tänne alas, kaikki, mitä he sanovat toisilleen. Kiroilua, paljon kiroilua.
Eivät lapsetkaan käyttäydy kuin viattomat pikkuenkelit. He esimerkiksi nauravat äitinsä raivohuudoille, ärsyttävät häntä lisää (esimerkiksi potkimalla häntä jalkaan ja haukkumalla ämmäksi), käskevät häntä hakemaan lisää leipää pöytään (sillä välin kun tyhjentävät lautasen ruuat lattialle, koska ruoka on niin pahaa, jne).
Sitten joskus kuulen, kun tämä äiti nyyhkyttää vessassa ja selittää, miten paska kasvattaja on ja miten on luonut hirviöitä. Puoli vuotta sitten äiti uhkasi lyödä lapsiaan, mutta meni parvekkeelle rauhoittumaan ja itkemään. Lapset nauroivat ja toistivat, mitä äiti oli sanonut. "Mä lyön kohta teitä, mä lyön kohta teitä, ha ha haa." Fyysistä väkivaltaa en ole huomannut/kuullut, mutta tuo melu käy jo oman terveyden päälle. En jaksa enää.
Kaksi tuntia sitten lähetin isännöisijälle viestiä. En ole puhunut tämän yh-äidin kanssa kertaakaan, koska en uskalla. Pelkään häntä, koska hän raivostuu omille lapsilleen ihan pienestäkin asiasta. Pystyykö hän ottamaan kritiikkiä vastaan, aikuinen aikuiselta?
Jaan tämän tarinan teille, koska haluan kuulla, onko joillakin juuri lapsiperheistä samanlaisia kokemuksia. Missä menee lapsiperheen melun raja? Onko kaikki melu sallittua vain, koska lapsia on talossa?
Muutin puoli vuotta sitten rivitaloon, jossa on kaksi kerrosta. Yläkerrassamme asuu suomalainen yh-äiti kahden 11-13-vuotiaan lastensa kanssa. Melu on aivan käsittämätöntä, riidellään ihan kaikesta mahdollisesta. Ihan kaikesta. Olen alkanut täällä kiroilla heitä kaikkia hulluiksi, jotka tarvitsevat hoitoa suljetulla osastolla. :/ Kohta minäkin tarvitsen hoitoa, ellei mikään muutu.
Arkipäivisin ensimmäinen riita koskee heräämistä. Sitten hampaiden pesua, pukeutumista ja syömistä. Kouluunlähteminen on näille kaksosille vaikeaa. Menevät sinne ovet paukkuen, äiti saattaa vielä karjua ikkunasta "Kypärä päähän!!!!!". Tai sitten joku lapsi menee esim. hakemaan unohtuneita avaimia ja äiti sitten huutaa "jumalautaa", koska hänen "rakas" lapsensa myöhästyy nyt koulusta. Koulusta tultuaan äiti saattaa kirota sitä, että joutui avaamaan lapsilleensa oven, ja jos lapset pimpottavat ovea, he rämpyttävät ovikelloa niin kauan, kunnes joku tulee sen oven avaamaan.
Melua, kolinaa. Sitten tapellaan taas läksyjen teosta ja päivällisestä. Melua, kolinaa. Tapellaan siitä, ettei läksyjä ollakaan tehty vaan ollaan koneella tai pelataan pleikkaria. Melua, kolinaa. Ja sitten viimeisenä tapellaan nukkumaanmenosta.... melua, kolinaa... Kaikki äänet kuuluvat selkeästi tänne alas, kaikki, mitä he sanovat toisilleen. Kiroilua, paljon kiroilua.
Eivät lapsetkaan käyttäydy kuin viattomat pikkuenkelit. He esimerkiksi nauravat äitinsä raivohuudoille, ärsyttävät häntä lisää (esimerkiksi potkimalla häntä jalkaan ja haukkumalla ämmäksi), käskevät häntä hakemaan lisää leipää pöytään (sillä välin kun tyhjentävät lautasen ruuat lattialle, koska ruoka on niin pahaa, jne).
Sitten joskus kuulen, kun tämä äiti nyyhkyttää vessassa ja selittää, miten paska kasvattaja on ja miten on luonut hirviöitä. Puoli vuotta sitten äiti uhkasi lyödä lapsiaan, mutta meni parvekkeelle rauhoittumaan ja itkemään. Lapset nauroivat ja toistivat, mitä äiti oli sanonut. "Mä lyön kohta teitä, mä lyön kohta teitä, ha ha haa." Fyysistä väkivaltaa en ole huomannut/kuullut, mutta tuo melu käy jo oman terveyden päälle. En jaksa enää.
Kaksi tuntia sitten lähetin isännöisijälle viestiä. En ole puhunut tämän yh-äidin kanssa kertaakaan, koska en uskalla. Pelkään häntä, koska hän raivostuu omille lapsilleen ihan pienestäkin asiasta. Pystyykö hän ottamaan kritiikkiä vastaan, aikuinen aikuiselta?
Jaan tämän tarinan teille, koska haluan kuulla, onko joillakin juuri lapsiperheistä samanlaisia kokemuksia. Missä menee lapsiperheen melun raja? Onko kaikki melu sallittua vain, koska lapsia on talossa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.