Maalaustelineessä tököttää luonnos odottamassa jatkotoimenpiteitä, ei inspaa.
Eilen lamppu syttyi ja sitten hurahdin, aloitin suunnittelutyön. Kiertelin kodinsisustuskauppoja ja leluliikkeitä. Kyselin, katselin, vertailin ja funtsin, ei ,ei ja ei, mutta sitten muistin, minulla on mökillä hyvin vanha keittiökaapin yläosa. Se on odottanut uutta alkua elämälleen jo vuosia ensin ulkovaraston seinällä ja viime kesän mökin kuistilla.
Ei kun tuumasta toimeen ajoin mökille hakemaan kaappia. Keräilin remonttireiskalaukuun tarvittavia kaluja, puuvarastosta löysin vaneria. Tapanani on sanoa jos jotain tarvitsen, että mitä mökillä ei ole sitä en tarvitse ja niin kävinytkin nytkin, kaikki tarvittava löytyi. Palasin kotiin toteuttamaan unelmaani, joka on muhinut jo kauan mielessäni.
Aloitin tekemään kaapista nukkekotia, jonka kalustan vanhanaikaisesti. Eli nyt alkaa myös vanhojen leluhuonekalujen keräily. Talon tulevat asukkaatkin aijon hankkia keräilyerinä matkoiltani.
Aloitin työt poistamalla keittiökaapin ovet varovasti sillä niistä teen ullakon ja kattorakenteet. Vanerista sahasin lattiat. Löysin muovimattoa ja tapettirullan. Sovittelin, leikkelin ja istuin ja mietin. Upottauduin työn touhuun, unohtaen, että en ollut edes syönyt mitään kokopäivänä. Havahduin nälkään ja selkääni särki oli aika lopettaa.
Jätin talon odottamaan, voi olla, että maalaan sisätilat sillä tapetointi ja muovimatot eivät sittenkään taida olla sitä mitä haluan. Ostin lehmuksen vihreää petsilakkaa, ehkä käsittelen seinät sillä.... jaa... katsotaan.
Oletko sinä hurahtanut johonkin harrastukseen tänä syksynä?
Eilen lamppu syttyi ja sitten hurahdin, aloitin suunnittelutyön. Kiertelin kodinsisustuskauppoja ja leluliikkeitä. Kyselin, katselin, vertailin ja funtsin, ei ,ei ja ei, mutta sitten muistin, minulla on mökillä hyvin vanha keittiökaapin yläosa. Se on odottanut uutta alkua elämälleen jo vuosia ensin ulkovaraston seinällä ja viime kesän mökin kuistilla.
Ei kun tuumasta toimeen ajoin mökille hakemaan kaappia. Keräilin remonttireiskalaukuun tarvittavia kaluja, puuvarastosta löysin vaneria. Tapanani on sanoa jos jotain tarvitsen, että mitä mökillä ei ole sitä en tarvitse ja niin kävinytkin nytkin, kaikki tarvittava löytyi. Palasin kotiin toteuttamaan unelmaani, joka on muhinut jo kauan mielessäni.
Aloitin tekemään kaapista nukkekotia, jonka kalustan vanhanaikaisesti. Eli nyt alkaa myös vanhojen leluhuonekalujen keräily. Talon tulevat asukkaatkin aijon hankkia keräilyerinä matkoiltani.
Aloitin työt poistamalla keittiökaapin ovet varovasti sillä niistä teen ullakon ja kattorakenteet. Vanerista sahasin lattiat. Löysin muovimattoa ja tapettirullan. Sovittelin, leikkelin ja istuin ja mietin. Upottauduin työn touhuun, unohtaen, että en ollut edes syönyt mitään kokopäivänä. Havahduin nälkään ja selkääni särki oli aika lopettaa.
Jätin talon odottamaan, voi olla, että maalaan sisätilat sillä tapetointi ja muovimatot eivät sittenkään taida olla sitä mitä haluan. Ostin lehmuksen vihreää petsilakkaa, ehkä käsittelen seinät sillä.... jaa... katsotaan.
Oletko sinä hurahtanut johonkin harrastukseen tänä syksynä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
En vielä, muutto urakka on vienyt melkein kaiken energiani, mutta kunhan mie pääsen tässä asettumaan, niin sitten - tai... kohta ainakin.
Olen mie ilmoittautunut kahelle kansalaisopiston kurssillekin, mutku en ole joutanut käymään nyt niissäkään..ja lankoja olen kasaillut koriin jos tuo niska-olkapää oireyhtymä sallisi edes sukkien/lapasten kutomisen, ainakin pienten kokojen..:)
Olisi kiva aloittaa jotain ihan ennenkokeilematonta, mutku jne..
Minulla oli joku aika sitten mielessä tiffanytöiden opettelu, mutta en löytänyt ketään, joka olisi voinut alkuun opastaa. Se jäi nyt muhimaan. Tässä välissä Petteri kävi katsomassa nukketaloni edistymistä ja antoi tosi hyvän vinkin. Jätän seinät puunväriseksi ja lattiat matotan kuhunkin tilaan sopivalla muovimatolla.
Olen niin hurahtanut, että piti käydä kaivelemassa yhtä lelulootaa josta löysin pienen kahvikaluston. Ja seinältä otin kauniin pienen minitaulun joka sitten pannaan olohuoneen seinälle. No, hupsis, ensin pitää kuitenkin talo kunnostaa.
Mihin kursseille ilmoittauduit?
Olet siis muuttohommeleissa se urakka pitäisi tehdä viiden vuoden välein niin ei pääsisi kamaa kertymään nurkkiin. Uskallitko isolla kädellä heittää joutavia menemään?
Ja paljon..nyt ei jäänyt perillisille sitä vaivaa...
Mutta, minikodin kalustaminen ja kasaaminen on varmaan ihan kivaa, ja antaahan se mahdollisuuden tosiaan aloittaa keräilyharrastuksenkin, eli niitten esim. pienten astiastojen haalimiseen kirppareilta ja matkoilta.
Ryhmät oli ihan liikunnan ja laulun puolelta.., mutta ehkä jo ensi viikolla pääsen niihin. Varmaan aloitan joskus jotain tuontyylistä, kuin tifanityöt..tai ikonimaalausta tms..söperrystä. :)
Löysin komeron aarteista hyvin vanhan pienen kuttaperkkaisen vauvanuken. Keräsin aikoinaan nukkeja, joten sieltä löytyi myös äitee lapselle sekä vaunut . Keittiöön löysin kahviannun, paistinpannun ja eilen löysin sievän kukallisen posliiniastiaston ; )
Vietin runsaasti aikaa viime tammi- ja helmikuussa naisten kuntosalilla, mutta laulua en ole sitten tyttökerhoaikojen harrastanut, rajansa kaikella sentään ; )
Kuinka sopeutuminen erilaiseen ympäristöön on alkanut. Oletteko jo myynyt tilanne?
Huomenna muutetaan, ja eiköhän me sopeuduta, siellon kaikki lapset ja lapsenlapset, - tänään olin jo neuvolassa piiiitkästä aikaa, olin toisina käsinä äidille kun molemmilla lapsilla oli neuvola vuorot, - ja näin sillä reissulla monta ihanaa vauvaa..:) Taijjankin ruveta vierailemaan siellä useammin..he..
Myyty on maat ja mannut, tosin niitä ei ole ollutkaan paljoa, vain vajaan hehtaarin tontti. Onneksi kesämökkerö jäi, ehkä tuleekin oltua siellä tulevaisuudessa enemmän.
Siellähän se nököttää pressutallin edessä,pinnaltaan harmaantuneena.
Pikkaisen vinossa kun se painui soraan kesällä.
Yläpää aivan yhtä mössöä,lukuisten iskujen jäljiltä mutta tuuman syvyydeltä tervettä suomalaista petäjää.
Niinkuin arvasitkin vanha uskollinen hakkuutukkihan se siellä muistelee kesää.
Silloin ylsin lähes täydelliseen suoritukseen, yksi isku ja kaunis muotovalio klapi tippui maahan .
Se täydellisyys on vaatinut koulupoikana alkaneen harjoittelun ,kesät puukasalla ,aina uurestaan sama täydellisyyden tavoittelu.
Meni 48 v ennen kuin sain peukalon oikeaan asentoon kirveen varrella. sillä sen kanssa tähdätään isku maaliinsa..
Pienen hurahtamisen koin alkaessani latoa verkkohäkki kiviaitaa ,vaativa laji köyhälle .
Uteluisin, että mikäähän tuo vaativa lajisi niinku pitää sisällään, - kiviäkö verkon sisällä, vai? :)
Joko ostat valmiin häkin johon kivet ladotaan mahdollisimman tarkkaan neliöön.
Tai teet itse vapaamuotoisen häkin ,sellaisia häkkejä voi latoa päällekkäin ja rinnakkain mahottomat määrät.
Tulee komeeta muuria,mut klapin hakkuu on ykkös hurahrus.
Olen nähnyt häkkikivikiukaita, niin ja sellaisen kiviaidankin senhän voisi koristella mätkimällä laastia sinne tänne, siitä tulisi ikään kuin muurattu kiviaita.
No tiedä häntä onnistuisiko ; ) Minulla odottaa ensi kesää kasa koivupölkkyjä, mutta taidan jättää pojille pilkkeen teon, se ei ole oikein minun hurausjutskani.
Ai tuollaisia, meillon niissä ollu aina puita..no ympäristötaidetta sinällään...tai taidetta ja taidetta..
Hesassa itään suuntautuvalla väylällä näkyy olevan kiviaitaa "katiskaverkon" sisässä. Mietin joskus ohi ajaessani miten se kestää törmäystä, ilmeisesti antaa periksi sen verran että vallan hirveää jälkeä ei autossa istuvista tule? En tiedä enkä ole ko. ideasta mistään sattunut lukemaan. Melu- ja näkösuoja-aitaa, ehkä?
Minä tarvitsisin muutaman vanhan kivinavettakiven että saisin rajattua talon eteläpäätyyn tulevan (?) pergolan, tai terassin, tai miksi niitä nyt kutsutaan. Sen verran korkea kivirakennelman pitäisi olla että se suojaisi kylmältä talvituulelta esim. ruusut joita joskus kuvittelen sinne istuttavani...
Tietääkö joku joutenolevia navetankiviä? Niitä homma on jäänyt puuttumaan.
Mä kudon pakanoille villasukkia
Tänä syksynä hurahdin taas marjoihin kaikenlaisiin, karpaloitakin löytyi. Sitten sieniin, kantarelleja ja suppilovahveroita .
Ja piha- ja puutarhatöihin ja -lehtiin - tosi kivoja ja mielenkiintoisia juttuja löytyy puutarhalehdistä.
Haloin pölleistä puolikkaita ja rakentelin 3 kukka-allasta pihaan odottamaan ensi kevättä. Niihin voisi istuttaa samettiruusuja tai muita kesäkukkia.
Piha ja puutarha on päättymätön tarina, tekemistä vaikka kuinka paljon. Aina jotain keskeneräistä, kivaa silti.
Luonto valmistautuu talveen ja iloisesti toivottelen kukkaset ja kasvit uinumaan talvilevolle. Ehkä ensi keväänä vielä tapaamme.
Ellei - niin keskeneräisiä töitä jatkaa joku toinen.
Puutarhatyöt ovat minun kesähurauksiani. Viimeiset tomaatit ovat kypsymässä ikkunalaudalla. Ovat jo lähes punaisia ja pari valmista söin aamiaspöydässä.
Puutarhan lehdistä olen tehnyt hiilipaperi kopioita, joita käytän posliinin maalauksessa. Tallennan myös erivärisiä syksyn lehtiä koska niiden avulla syntyy oikeat värisävyt maalatessa.
Hollannista kannan joka kerta jotain, tänä syksynä kipollisen tammenterhoja. Niistä ajattelin tehdä jotain joulujutskia.
Hyvä Sinä. Sinussa on ainesta vaikk mihin.
Marjojen ja sienten keräämistä olen harrastanut niin kauan kuin muistan, joten se ei ole mitää uutta.
Tänä syksynä kokeilin tehdä vaahteran lehdistä ruusuja. Melkein kaikista tuli keltaisia koska vaahteraan ei tullutkaan tänä syksynä iloisia oranssi-punaisia värisävyjä. Vaahteran lehdistä saa kauniita ovikranssejakin. Lakaisin jo lehdet viime viikolla kompostiin.
Jatkoin viime vuosien tapaan kansalaisopiston kursseja, sekä kesällä aloittamaani liikuntaharrastusta.
Suunnittelin eräänlaisia malleja joita toteutan sitä mukaa kuin aikaa riittää. Hyvällä alulla ovat, osittain valmistakin on jo tullut.
Levätessäni kirjoittelein niitä näitä mitä mieleen tulee. Useimmiten olen illalla siihenkin jo liian väsynyt ja kaatunut sänkyyn nettiä avaamatta .
Minulle on koppeutunut sellainen käytäntö, että jos huraus on päällä en juurikaan nettaile.
Pääsäntöisesti kirjoittelen hiukka ennen puolta päivää tai sitten kymmenen jälkeen illalla. ; )
Mitä sinä malleja sinä suunnittelet?
Enpäs minäkään nettaile jatkuvasti.
Joskus suunnitteluvaihe tökkii ja yritän miettiä miten olisi paras tehdä ja mitkä värit sointuisi keskenään. Tai en ole saanut mistään juuri niihin väreihin sointuvaa lankaa tai muuta tarviketta, mietin vaihtoehtoa tai joudun muuttamaan malleja. Muuta ajatellessa pulma saattaa ratketa aivan itsestään jonkin ajan kuluttua. ; )
Olen suunnitellut malleja ym omiin tekeleisiin, itselleni ja perheelleni. En myyntiin.
Kuulosti jotenkin tosi tutulta tuo touhusi. Tunnistin täsmälleen. Olen saanut ja saan joskus edelleen samanlaisia tekemisinspiksiä ja silloin en muista edes syödä. Sitä mitä ei ole, se tehdään. Tämä inspispohjalta tekeminen saattaa olla puutyötä, askartelua, maalauksia, aikaisemmin käsitöitä, milloin mitäkin ... joka tapauksessa johonkin asiaan täydesti uppoutumista. Nykyisin vähän harvemmin kuin ennen, kun on niin monenlaista tekemistä muutenkin elämässä.
Laitoin pastan hautumaan sillä on taas unohtunut.
Olen saanut paljon aikaseksi. Itseasiassa olen yllättynyt kuinka kivasti nikkarointi edistyy. Tietty entisöintikokemus auttaa eikä tule tehtyä virheitä.
Tänään kävin vanhan tuttavani luona väriliikkeessä. Hän sekoitti minulle lähes saman värin jolla kaappi oli aikojen alussa maalattu. Maalasin kaapin ulkopuolelta sekä nikkaroin harjakaton. Kaappi on sen verran pitkulainen, että harjakaton viereen suunnittelen kattoterassia.
Ystäväni keräsi liikkeen varastosta pieniä kaakeleita, joista tulee upea kaakelointi keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Lähetin viestin esikoiselle, että jos hän vaikka etsisi Kauko-Idän matkallaan basaareista itämaisia nukkekotimattoja.
Jos nyt kuitenkin lähtisin syömään ; )
Kuulostaa mielenkiintoiselta projektisi. Kun virityksesi on valmiina, niin laitapa profiiliisi kuva siitä. :) Tiedän, miltä tuntuu, kun on innostus päällä, silloin syntyy tulosta - ja yleensä hyvännäköistäkin, kun sitä sydämellä tehdään.
Joskus kun iski päälle tilkkupeittoinspis, ensin pilkottiin vanhat jämävaatteet tilkuiksi ja kun innostus ei laantunut ja halukasta jälkipolvea oli ottajaksi, niin sitten pitikin jo mennä kauppaan ostamaan uusia keskenään ihanasti sopivia kankaita, pilkkoa ne paloiksi ja ommella taas yhteen kirjaviksi unelmiksi. Aivan järjetöntä, mutta niin kivaa. Mutta kuka on sanonut, että kivan pitäisi olla myös järkevää?
Olen joskus todennut, että melkein kaikkea muuta olen yrittänyt itse tehdä, mutta kenkiä en vielä ole yrittänyt suutaroida. :)) En toki väitä, että tulokset aina olisivat olleet mestarillisia. :))
Piti lähteä Petterin luokse kun epäilin, että olen ollut liikaa maalinhajuissa. Jätin ikkunat auki ja kun palasin oli hajut tiessään.
Otin jo muutaman kuvan sillä Petterin tytär on hyvin taitellinen ja sainkin muutaman vinkin mille puolen taloa sijoitan harjakaton ja mille terassin. En laita kattoa kiinni vaan jätän muunteluvaran sillä tajusin, että tämä juttu ei olekaan sellainen kerralla valmis vaan taitaa olla niin, että se alkaa ajan kanssa kasvamaan korkeutta ; )
Näin vierailtuani englannin kuninkaallisten linnassa ison huoneen keskiosan kokoisen nukketalon, mutta en nyt taida ihan niin suuruuden hullu olla ei ole tilakaan eikä komistusta sellaista pikkurahalla saa.
Laitan kuvan kun se on jokseenkin valmis tältä erää.
Saat pitää varasi, että kun "ei-kerralla-valmis-pikkutalosi" kasvaa, myös muuta taloasi joudut kohta leventämään ja korottamaan. :)) Hauskaa asiassa on myös, että kun projekti elää sitä toteuttaessasi, niin lopulta lopputulos on yllätys itsellesikin. Ainakin ihan erilainen kuin alkusuunnitelma, muttei yhtään huonompi. Elämä on seikkailua! :)
Ihan oikeasti on todella hauskaa nähdä joskus lopputulos. Tässä ihan innostuu itsekin ... kunhan tästä lunssasta ja köhästäni selviän ... nousin juuri päivänokosilta ... jokin luova projekti on aina hyvä olla menossansa, vaikka vaatimattomampikin.
Toivoo nimimerkki Samanlainen ähertäjä.
kerro terkut petterille!
Oi niitä aikoja!
Mikä on taide, kai tiedät.
Tarina on tosi. Oli vuosi ehkä 1972 oli tv auki, siinä taidetta ja suomalaista ameriikasta aihe oli kai hyvä ja maalaus näkyi-- aihe historia--- i USA. (iTV)
Tuli aika 1976 ehkä-- hän oli täällä--ostin (vaihdoin) kaksi, kävi mielessä ei ole oikein. Kävin näyttämässä taulut (iso kaupunki jne.) hän kysyi kuinka vanhoja, sanoin näkyy alhaalla, hän sanoi ei mitään arvoa.
Minulla on paljon taidetta kotona vain nämä kaksi suomalaiset, ne käyttävät hyviltä maalattu vanhalla tekniikalla (öljy). kaikki ei ole rahaa sen tiedän--tänään olisi ollut.
Huomenta!
Mielestäni me palstalla kirjoittelevat meidän pitää erottaa taiteen tekeminen ammattina ja taiteen tekeminen harrastuksena.
Suurien taiteilijoiden töihin voi sijoittaa rahaa bisnesmielessä, mutta olen huomannut, että taiteeseen sijoitetut varat eivät useinkaan hyödytä sijoittajaa vaan jälkipolvia. Samoin kuten todellisten taiteilijoiden elämäntyökin. Teokset nousevat arvoon arvaamattomaan taiteilijan kuoleman jälkeen.
En ole taiteenkerääjä saati taiteilija sanan varsinaisessa merkityksessä. En ole liioin kirjailija vaan teen omia jutskojani ihan omaksi ja läheisteni ilokseni.
Minullakin on vanhoja tauluja komeron kätköissä, joskus tekisi mieli arvioittaa ne. Taulut ovat syntymäkotoani minulle kulkeutuneita enkä usko, että meillä oli arvotaidetta seinillä no jaa, tiedä häntä aikojen kukuessa voi olla, että nekin ovat nostaneet arvoaan.
Olimme tänään vierailulla kummipojan luona. Taloprojekti lepää tämän päivän, mutta lapsenmielistä touhua on riittänyt sillä kummipoikamme perheessä on seitsemän lasta. Toin hollanninkielisiä satukirjoja heille matkaltani.
Kuinka ollakaan sinulla on tytär 7-vuotta vanha. Minkä ikäisenä pyöräytit tyttäresi?
Minä teen nukketalon itselleni, eikä se ole tarkoitettu leikkikaluksi vaan koristeesineeksi.
Etkö osaa enää lukeakaan?
Apunailona puhuu lapsenlapsesta.
Kiva kun oikaisit, ei selvinnyt vaikka yritin lukea useasti.
"Nyt kudonkin pikku mattoja sellaisilla pikku kangaspuilla, joita sitten vaihdellaan. Tyttö kun on juuri tuo 7-v, mutta odotan vain, koska itse luovutat sitten tekeleesi lapsenlapsille."
Niin, tyttö on 7-v, mutta kenen? Älä vaivaa päätäsi enää mokomalla, kun et kuitenkaan ymmärrä.
Apunailona miksi et kiukuttele omalla nikilläsi?
Huomenta aikaisinhan olet hereillä, itse heräsin äskeen. Aloitan nyt tuvan siivouksen, vein jo matot ulos ja kohta imuri alkaa laulamaan.
Naapurin rouva oli pudottanut Askel lehden oviluukusta nukkuessani, luin sitä aamukahvipöydässä.
Siinä kun oli pari kuvaa aiheesta, unelmien koti - nukketalojen historiaa 1800-luvulta 1900-luvun loppuun.
Minua syytetään usein oikeinkirjoitusvirheistä, johtuen nimimerkistäni joten ole jatkossa huolellisempi kun kirjoitat lapsenlapsistasi, silloin ventovieraiden ei tarvitse oikoa kirjoituksiasi.
Oliko entinen nimimerkkisi leijanna? Kuhan kysyn.
Jopa soppa syntyi kun kysyin kirjoituksesi perusteella, että kuinka vanhana sait "lapsesi".
Seuraava potilas ymmärsi sinun puhuvan lapsenlapsistaan ja vähättelee ymmärtämystäni ; ) Ja nyt sinä oletkin lapseton ja 70-vuotias.
No sattuhan näitä väärinkäsityksiä. Mielestäni olin asialinen tosin sain epäasiallisia vastauksia. Ei kannata vetää herneitä nenuun jos kysyn asioita selventääkseni kuvaa henkilöstä jonka kanssa keskustelen. En ole tottunut puhumaan seinille vaan aina on juttukaverina ollut fyysinen vastine.
Olin tuossa aikeissa aloitusta pukata juuri näistä askarteluista mitä lapsena teimme ja mitä teimme lastemme kanssa. taitaa olla kuitenki parenpi, että en tee aloituksia vaan kommentoin toisten koska aina alkaa ketjun edetessä ilmaantua omituisia sekoiluja.
Mutta asiaan.
Minulla oli tapana lasteni kanssa askarrella. Kun esikoinen oli vajaa 6-vuotias lähetimme pikkukakkoseen syyskirjasen, jonka valmistimme värikäistä syksyn lehdistä ja mm. ruusunmarjoista. Katselimme tapamme mukaan pikku kakkosta ja se pojan kirjanen näytettiin ja luettiin tekstit.
Meillä on taltioituna tuo ohjelma sillä saimme sen lehti ilmoituksen jälkeen eräältä perhepäivähoitajalta kopioitavaksi.
Minullakin kun olin lapsi oli serkkujena kanssa metsässä majoja. Siellä oli myös teatteri pienellä kalliolla. Voi niitä ihania kesiä kun leikimme aarteen etsintää ja näyttelimme pieniä näytelmiä.
Tänään siivouksen jälkeen lähdin Tiimariin. Ostin jouluisia askartelujutskoja.
Miksi suhtautua kaikkiin ihmisiin epäluulolla, onko hän sittenkin "joku toinen joka oli ennen"? Onko sen edes väliä? Saahan tänne kirjoittaa, vaikka ei nyt joka asiaansa julki pöyhistelisikään.
Ei kyse ole epäluulosta. Kyse on uteliaisuudesta. Olen utelias tyttö, jota kiehtoo piiloleikit. Sitten on sellaisia tyttöjä ja poikia, jotka haluavat leikkiä kanssani samoja piiloleikkejä niin kuin nyt sinäkin ; ) piiri pieni pyörii jne.
Otan kohta nallen kainaloon ja menen tutimaan.
Hurahdus alkaa tasaantumaan. Nukkekodin kattoterassi pisti nikkarointikykyni koetukselle, mutta lopputulos on sellainen kuin olin ajatellut. Vielä olisi ullakon takaseinän paikoilleen laitto, katsotaan jahka kehtaan. Neiti Marplea katsoessa värkkäsin villalankamaton makuukamariin.
Nyt alkaa jo maalaustelineellä oleva luonnos kiinnostamaan ; )