Miten avioliitto määritellään? Mikä tai mitä avioliitto on?
Avioliitto voidaan toki määritellä juridisin perustein, mutta erityisen moni avioliitossa oleva tai siihen astuva ei perustele avioliittoon haluamistaan pelkillä juridisilla puolilla. Eli mikä se silloin on?
Oma tarinani:
Avokkini kosi minua, olin vastata kyllä, mutta en tunnu osaavan perustella kunnolla edes itselleni, miksi haluan avioon. Ja lopulta tulin tulokseen, etten edes tiedä, mikä avioliitto on...
Olemme avokkini kanssa jutelleet asiasta, ja lopulta sain hänetkin hämmentyneeksi asiasta. Hänen alkuperäiset perustelunsa olivat tekoihin liittyvää: "haluan viettää loppuelämäni kanssasi", "rakastan sinua ja olen valmis sitoutumaan". Tilastojen valossa tuollainen lopullinen sitoutuminenkin tuntuu hieman ontuvalta perustelulta, ja yhdessä voi olla ilman avioliittoakin. Epävarmuutta liitossamme ei ole, joten emme tarvitse myöskään varmistusta toiselta, että hän haluaa olla parisuhteessa.
Otanko avioliiton liian vakavasti, koska en voi vastata avopuolisolleni kyllä, vaikka yhdessä ollaan oltu kohta vuosikymmen, asuttu useampia vuosia ja rakkautta riittää?
Osaisiko joku selittää minulle, mikä avioliitto on?
Mikä tai mitä ihmettä avioliitto oikein on?
95
3053
Vastaukset
- ol playa
olen myös pohtinut tätä paljon. Avoliiton ja avioliiton ero on minulle selvä.
Avioliitto tarkoittaa, että Luoja otetaan mukaan kuvioon. Hän on kuin kolmas pyörä ja siunaa liiton. Miehestä ja vaimosta tulee 'yksi liha', mikä on ihan eri kuin sama ruokakunta. Osan vaikutuksista näen arjessa mutta paljon avioliiton merkityksestä on hengellisessä maailmassa.
Eroja on muitakin mutta tuo on se olennaisin ero.- fakta_homma
"Avioliitto tarkoittaa, että Luoja otetaan mukaan kuvioon."
Roskaa. Avioliitto tarkoittaa sitä että yhdessäolo on virallistettu. Nimet on todistetusti paperissa, eikä kyseessä ole mikään suusanallinen sopimus.
Kaikissa virallisissa tapaukset työhönotosta asunnon ostoon ja pankkilainaan pistetään sopimus paperille ja nimi alle. Avioliitto on juuri tätä. Siitä voi erota kuten kaikista muistakin esimerkeistä, mutta niin kauan kun se on voimassa, sopimusta noudatetaan.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? - lapsi muuttaa kaiken
fakta_homma kirjoitti:
"Avioliitto tarkoittaa, että Luoja otetaan mukaan kuvioon."
Roskaa. Avioliitto tarkoittaa sitä että yhdessäolo on virallistettu. Nimet on todistetusti paperissa, eikä kyseessä ole mikään suusanallinen sopimus.
Kaikissa virallisissa tapaukset työhönotosta asunnon ostoon ja pankkilainaan pistetään sopimus paperille ja nimi alle. Avioliitto on juuri tätä. Siitä voi erota kuten kaikista muistakin esimerkeistä, mutta niin kauan kun se on voimassa, sopimusta noudatetaan.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?No ei se mitään roskaa ole! ;))
Tottakai uskoville se jumalan edessä avioon meneminen on se juttunsa ja se heille suotakoon!
Mutta toki naimisiin voi mennä tuomarinkin edessä ja siihen ei jumalia tarvita ei-uskoville.
Itse menin naimisiin vasta, kun esikoinen potki mahassa, muuten en olisi mennyt.
Se, että teen yhdessä jonkun kanssa uuden ihmisen, on sen verran yhteinen, suuri juttu, että se vaatii sormukset ja tunteen, että tässä ollaan nyt virallisesti perheenä, muksut eivät saa kuulla koskaan keneltäkään olevansa jotain "lehtolapsia". Perhe muuttaa kaiken ja naimisiinmeno tekee siitä sitovamman jutun.
Avioliitto on instituutti.
Rahan kanssakin lapsen tullessa tulee vaikeuksia, jos ajattelutapa avoliitolaisten tapaan, on että jokainen kustantaa itsensä ja kaikki puoliksi.
Kyllä se äiti on lapsen kanssa siinä ihmeissään centtejensä kanssa, kun ei omat rahat riitäkkään elämiseen, kun pitää omista nipistää vielä lapsen tarpeisiinkin puolet, kun isukki huussaa omaa palkkaansa omiiin harrastuksiin ja isompituloisena sitten ottaa asunnonkin omiin nimiinsä, josta avokin pitää silti maksaa vuokraa.
Avioliitossa kaikki on yhteistä, joten ei tule tuollaisia ongelmiakaan. lapsi muuttaa kaiken kirjoitti:
No ei se mitään roskaa ole! ;))
Tottakai uskoville se jumalan edessä avioon meneminen on se juttunsa ja se heille suotakoon!
Mutta toki naimisiin voi mennä tuomarinkin edessä ja siihen ei jumalia tarvita ei-uskoville.
Itse menin naimisiin vasta, kun esikoinen potki mahassa, muuten en olisi mennyt.
Se, että teen yhdessä jonkun kanssa uuden ihmisen, on sen verran yhteinen, suuri juttu, että se vaatii sormukset ja tunteen, että tässä ollaan nyt virallisesti perheenä, muksut eivät saa kuulla koskaan keneltäkään olevansa jotain "lehtolapsia". Perhe muuttaa kaiken ja naimisiinmeno tekee siitä sitovamman jutun.
Avioliitto on instituutti.
Rahan kanssakin lapsen tullessa tulee vaikeuksia, jos ajattelutapa avoliitolaisten tapaan, on että jokainen kustantaa itsensä ja kaikki puoliksi.
Kyllä se äiti on lapsen kanssa siinä ihmeissään centtejensä kanssa, kun ei omat rahat riitäkkään elämiseen, kun pitää omista nipistää vielä lapsen tarpeisiinkin puolet, kun isukki huussaa omaa palkkaansa omiiin harrastuksiin ja isompituloisena sitten ottaa asunnonkin omiin nimiinsä, josta avokin pitää silti maksaa vuokraa.
Avioliitossa kaikki on yhteistä, joten ei tule tuollaisia ongelmiakaan."Rahan kanssakin lapsen tullessa tulee vaikeuksia, jos ajattelutapa avoliitolaisten tapaan, on että jokainen kustantaa itsensä ja kaikki puoliksi."
Meillä se ei muuttuisi miksikään, jos menisimme naimisiin. Kaikki laitettaisi puoliksi ja kustantaisimme omat asiamme, kuten nyt avoliitossakin. Ei avioliitto ole mikään omistussuhde, että kaikki pitäisi sitten tehdä näin ja näin ja omistan puolisoni! On edelleen omat pankkitilit ja yhteinen pankkitili.- Sinisilmäinenkö
lapsi muuttaa kaiken kirjoitti:
No ei se mitään roskaa ole! ;))
Tottakai uskoville se jumalan edessä avioon meneminen on se juttunsa ja se heille suotakoon!
Mutta toki naimisiin voi mennä tuomarinkin edessä ja siihen ei jumalia tarvita ei-uskoville.
Itse menin naimisiin vasta, kun esikoinen potki mahassa, muuten en olisi mennyt.
Se, että teen yhdessä jonkun kanssa uuden ihmisen, on sen verran yhteinen, suuri juttu, että se vaatii sormukset ja tunteen, että tässä ollaan nyt virallisesti perheenä, muksut eivät saa kuulla koskaan keneltäkään olevansa jotain "lehtolapsia". Perhe muuttaa kaiken ja naimisiinmeno tekee siitä sitovamman jutun.
Avioliitto on instituutti.
Rahan kanssakin lapsen tullessa tulee vaikeuksia, jos ajattelutapa avoliitolaisten tapaan, on että jokainen kustantaa itsensä ja kaikki puoliksi.
Kyllä se äiti on lapsen kanssa siinä ihmeissään centtejensä kanssa, kun ei omat rahat riitäkkään elämiseen, kun pitää omista nipistää vielä lapsen tarpeisiinkin puolet, kun isukki huussaa omaa palkkaansa omiiin harrastuksiin ja isompituloisena sitten ottaa asunnonkin omiin nimiinsä, josta avokin pitää silti maksaa vuokraa.
Avioliitossa kaikki on yhteistä, joten ei tule tuollaisia ongelmiakaan."Avioliitossa kaikki on yhteistä, joten ei tule tuollaisia ongelmiakaan."
Höpöhöpö...jos ei ole yhteistä tiliä ja tai vaikka olisi, niin jos toinen on tuhlari, ei siitä yhteisestä tilistä paljon hyötyä ole. - mk
lapsi muuttaa kaiken kirjoitti:
No ei se mitään roskaa ole! ;))
Tottakai uskoville se jumalan edessä avioon meneminen on se juttunsa ja se heille suotakoon!
Mutta toki naimisiin voi mennä tuomarinkin edessä ja siihen ei jumalia tarvita ei-uskoville.
Itse menin naimisiin vasta, kun esikoinen potki mahassa, muuten en olisi mennyt.
Se, että teen yhdessä jonkun kanssa uuden ihmisen, on sen verran yhteinen, suuri juttu, että se vaatii sormukset ja tunteen, että tässä ollaan nyt virallisesti perheenä, muksut eivät saa kuulla koskaan keneltäkään olevansa jotain "lehtolapsia". Perhe muuttaa kaiken ja naimisiinmeno tekee siitä sitovamman jutun.
Avioliitto on instituutti.
Rahan kanssakin lapsen tullessa tulee vaikeuksia, jos ajattelutapa avoliitolaisten tapaan, on että jokainen kustantaa itsensä ja kaikki puoliksi.
Kyllä se äiti on lapsen kanssa siinä ihmeissään centtejensä kanssa, kun ei omat rahat riitäkkään elämiseen, kun pitää omista nipistää vielä lapsen tarpeisiinkin puolet, kun isukki huussaa omaa palkkaansa omiiin harrastuksiin ja isompituloisena sitten ottaa asunnonkin omiin nimiinsä, josta avokin pitää silti maksaa vuokraa.
Avioliitossa kaikki on yhteistä, joten ei tule tuollaisia ongelmiakaan.Ei ole kaikki yhteistä koska eron tullessa velat ovta sen kenen nimissä ne ovat ja niin edelleen. Jos omaisuus on vain toisen nimissä niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää nettovarallisuutta enemmän maksaa puolet siitä köyhemmälle. Esim. jos on omakotitalo jonka arvo on vaikka 300000€ ja siitä on velkaa 250000€ ja ovat miehn nimissä ja naisella ei ole kuin säästöjä 25000€ niin miehellä nettovarallisuus 50000€ ja naisella 25000€ niin mies maksaa naiselle 12500€ ja se tulee siit äkun miehen varallisuudesta vähennetään naisen varallisuus niin rikkaamalla on varallisuutta 25000€ ja se mene puoliksi. Sen takia kannatta tehdä avioehto siten että vain yhteinen omaisuus kuuluu avio.oikeuden piiriin.
mk kirjoitti:
Ei ole kaikki yhteistä koska eron tullessa velat ovta sen kenen nimissä ne ovat ja niin edelleen. Jos omaisuus on vain toisen nimissä niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää nettovarallisuutta enemmän maksaa puolet siitä köyhemmälle. Esim. jos on omakotitalo jonka arvo on vaikka 300000€ ja siitä on velkaa 250000€ ja ovat miehn nimissä ja naisella ei ole kuin säästöjä 25000€ niin miehellä nettovarallisuus 50000€ ja naisella 25000€ niin mies maksaa naiselle 12500€ ja se tulee siit äkun miehen varallisuudesta vähennetään naisen varallisuus niin rikkaamalla on varallisuutta 25000€ ja se mene puoliksi. Sen takia kannatta tehdä avioehto siten että vain yhteinen omaisuus kuuluu avio.oikeuden piiriin.
"Ei ole kaikki yhteistä koska eron tullessa velat ovta sen kenen nimissä ne ovat ja niin edelleen. Jos omaisuus on vain toisen nimissä niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää..."
TODELLISESSA avioliitossa kaikki on yhteistä. Ei ole sellaisia käsitteitä kuin "minun" tai "sinun". Jos sellaisia on niin silloin on kysymys jostakin muusta kuin avioliitosta, siitäkin huolimatta, että he juridisesti olisivat avioliitossa.
Oikeaan avioliittoon ei myöskään kuulu sellainen käsite kuin avioero. Eihän se voi olla mikään liitto, jos siitä voi erota. Silloin kysymys on vain ehdollisesta suhteesta, eikä mistään liitosta.
Avioliittoon ei tästä syystä kuulu myöskään mitään avioehtoja, koska todellisessa avioliitossa puolisot ovat EHDOITTA sitoutuneet toisiinsa koko elämän ajaksi. Jos näin ei ole silloin kysymys ei ole avioliitosta, sanoipa lakikirja mitä hyvänsä.
Jeesus sanoi avioliitosta osuvasti: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt.19:5-6)
Avioliitossa kahdesta tulee yksi. Yksi ei voi erota mistään!"Missä menee raja uskovan ja ei-uskovan välillä? Entä silloin, kun ei oikein usko tähän jumalajuttuun, mutta kuitenkin kuuluu kirkoon? Missä menee se raja, jossa ihmisestä tulee uskova?"
Henkilö on uskova, kun hän uskoo Jumalaan, Jeesuksen sovitustyöhön ja tunnustaa muille ihmisille Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja Herrakseen.
Kirkkoon kuuluminen ei tee kenestäkään uskovaa.
"Kummastuttaa, että uskovat omivat kirkollisen palvelunsa vain heidän käytettäväkseen. Eikö kirkko ja sen palvelut olekaan kaikkia varten, riippumatta siitä, ovatko he uskovaisia vai eivät ole niin uskovaisia"
Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että kaikki ihmiset olisivat uskossa ja juuri näitä uskovia ihmisiä varten avioliitto alunperin säädettiin jo luomiskertomuksessa.- Onko vaimo
Jaakob kirjoitti:
"Ei ole kaikki yhteistä koska eron tullessa velat ovta sen kenen nimissä ne ovat ja niin edelleen. Jos omaisuus on vain toisen nimissä niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää..."
TODELLISESSA avioliitossa kaikki on yhteistä. Ei ole sellaisia käsitteitä kuin "minun" tai "sinun". Jos sellaisia on niin silloin on kysymys jostakin muusta kuin avioliitosta, siitäkin huolimatta, että he juridisesti olisivat avioliitossa.
Oikeaan avioliittoon ei myöskään kuulu sellainen käsite kuin avioero. Eihän se voi olla mikään liitto, jos siitä voi erota. Silloin kysymys on vain ehdollisesta suhteesta, eikä mistään liitosta.
Avioliittoon ei tästä syystä kuulu myöskään mitään avioehtoja, koska todellisessa avioliitossa puolisot ovat EHDOITTA sitoutuneet toisiinsa koko elämän ajaksi. Jos näin ei ole silloin kysymys ei ole avioliitosta, sanoipa lakikirja mitä hyvänsä.
Jeesus sanoi avioliitosta osuvasti: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt.19:5-6)
Avioliitossa kahdesta tulee yksi. Yksi ei voi erota mistään!siis sidottu mieheensä niin pitkään kuin tämä elää? Onko Jumalan yksi liha syntynyt aina vain ensimmäisessä yhdynnässä?
- huoh -,-
Pitäisköhän sun mennä yläasteelle takasin?
- KXLCUFIGTJ7OWE58K7WG
lapsi muuttaa kaiken kirjoitti:
No ei se mitään roskaa ole! ;))
Tottakai uskoville se jumalan edessä avioon meneminen on se juttunsa ja se heille suotakoon!
Mutta toki naimisiin voi mennä tuomarinkin edessä ja siihen ei jumalia tarvita ei-uskoville.
Itse menin naimisiin vasta, kun esikoinen potki mahassa, muuten en olisi mennyt.
Se, että teen yhdessä jonkun kanssa uuden ihmisen, on sen verran yhteinen, suuri juttu, että se vaatii sormukset ja tunteen, että tässä ollaan nyt virallisesti perheenä, muksut eivät saa kuulla koskaan keneltäkään olevansa jotain "lehtolapsia". Perhe muuttaa kaiken ja naimisiinmeno tekee siitä sitovamman jutun.
Avioliitto on instituutti.
Rahan kanssakin lapsen tullessa tulee vaikeuksia, jos ajattelutapa avoliitolaisten tapaan, on että jokainen kustantaa itsensä ja kaikki puoliksi.
Kyllä se äiti on lapsen kanssa siinä ihmeissään centtejensä kanssa, kun ei omat rahat riitäkkään elämiseen, kun pitää omista nipistää vielä lapsen tarpeisiinkin puolet, kun isukki huussaa omaa palkkaansa omiiin harrastuksiin ja isompituloisena sitten ottaa asunnonkin omiin nimiinsä, josta avokin pitää silti maksaa vuokraa.
Avioliitossa kaikki on yhteistä, joten ei tule tuollaisia ongelmiakaan.ÄLÄ NYT TYHMÄ SOTKE TÄHÄN KETÄÄN USKOVAISIA!! HE OVAT IHAN OMAA PEDO SAKKIA!! AVIOEHTO TULEE TEHDÄ AINA!!! OLI MIKÄ OLI. KAIKKI LIITOT KAATUU JOSKUS.JA SILLOIN AVIOEHTO TARKKAN LAADITTUNA TOIMII!!!!!
- ja niin edelleen
KXLCUFIGTJ7OWE58K7WG kirjoitti:
ÄLÄ NYT TYHMÄ SOTKE TÄHÄN KETÄÄN USKOVAISIA!! HE OVAT IHAN OMAA PEDO SAKKIA!! AVIOEHTO TULEE TEHDÄ AINA!!! OLI MIKÄ OLI. KAIKKI LIITOT KAATUU JOSKUS.JA SILLOIN AVIOEHTO TARKKAN LAADITTUNA TOIMII!!!!!
Kiristääkö vanne sun päätä vai miksi sun pitää huutaa (isot kirjaimet).
- näinhän se menee
Jaakob kirjoitti:
"Ei ole kaikki yhteistä koska eron tullessa velat ovta sen kenen nimissä ne ovat ja niin edelleen. Jos omaisuus on vain toisen nimissä niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää..."
TODELLISESSA avioliitossa kaikki on yhteistä. Ei ole sellaisia käsitteitä kuin "minun" tai "sinun". Jos sellaisia on niin silloin on kysymys jostakin muusta kuin avioliitosta, siitäkin huolimatta, että he juridisesti olisivat avioliitossa.
Oikeaan avioliittoon ei myöskään kuulu sellainen käsite kuin avioero. Eihän se voi olla mikään liitto, jos siitä voi erota. Silloin kysymys on vain ehdollisesta suhteesta, eikä mistään liitosta.
Avioliittoon ei tästä syystä kuulu myöskään mitään avioehtoja, koska todellisessa avioliitossa puolisot ovat EHDOITTA sitoutuneet toisiinsa koko elämän ajaksi. Jos näin ei ole silloin kysymys ei ole avioliitosta, sanoipa lakikirja mitä hyvänsä.
Jeesus sanoi avioliitosta osuvasti: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt.19:5-6)
Avioliitossa kahdesta tulee yksi. Yksi ei voi erota mistään!Suomessa avioliitto on se, mikä eduskunnan säätämässä laissa määrätään. Ja siinä kummallakin osapuolella on oma varallisuutensa, omat velkansa ja oma itsenäisyytensä. Ja oikeus erota avioliitosta laissa määrättyjen kaavojen mukaan. Se on se ainoa, mikä Suomessa on oikea avioliitto.
Maailmojasyleileviä periaatteita voi siihen liittää kukin uskonnollisen kuppikuntansa mukaan. Mutta ne eivät muuta lain silmissä avioliittoa mitenkään, siis sitä ainoata avioliittoa, joka Suomi-nimisessä maassa tunnetaan. - avioliittolainen
mk kirjoitti:
Ei ole kaikki yhteistä koska eron tullessa velat ovta sen kenen nimissä ne ovat ja niin edelleen. Jos omaisuus on vain toisen nimissä niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää nettovarallisuutta enemmän maksaa puolet siitä köyhemmälle. Esim. jos on omakotitalo jonka arvo on vaikka 300000€ ja siitä on velkaa 250000€ ja ovat miehn nimissä ja naisella ei ole kuin säästöjä 25000€ niin miehellä nettovarallisuus 50000€ ja naisella 25000€ niin mies maksaa naiselle 12500€ ja se tulee siit äkun miehen varallisuudesta vähennetään naisen varallisuus niin rikkaamalla on varallisuutta 25000€ ja se mene puoliksi. Sen takia kannatta tehdä avioehto siten että vain yhteinen omaisuus kuuluu avio.oikeuden piiriin.
Taisit unohtaa, että aviossa ollessa yhteiseen kotiin otetusta lainasta ovat vastuussa molemmat puolisot riippumatta siitä, kenen nimissä laina on otettu. Jos esim. sähkölaskut ovat miehen nimissä ja mies jättää maksamatta niin laskuja voidaan periä myös vaimolta jne.
- sir_von_baughen
näinhän se menee kirjoitti:
Suomessa avioliitto on se, mikä eduskunnan säätämässä laissa määrätään. Ja siinä kummallakin osapuolella on oma varallisuutensa, omat velkansa ja oma itsenäisyytensä. Ja oikeus erota avioliitosta laissa määrättyjen kaavojen mukaan. Se on se ainoa, mikä Suomessa on oikea avioliitto.
Maailmojasyleileviä periaatteita voi siihen liittää kukin uskonnollisen kuppikuntansa mukaan. Mutta ne eivät muuta lain silmissä avioliittoa mitenkään, siis sitä ainoata avioliittoa, joka Suomi-nimisessä maassa tunnetaan.Nyt ei taas tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa.Tämä osoittaa juuri tyyppillisesti se mitenkä paljon ihmiset ajattelee asioita etukäteen.Ei ole sitten tullut aikaisemmin mieleen kun kuitenkin pysyvässä parisuhteessa olet ollut että mitä jos se mies kosasee et mitä se tarkoittaa ja haluatko edes.
Vastaavasti miehen olisi tullut miettiä myös mitä se tarkoittaa eikä vain kosia tradition takia.
Ainakaan,sen ei kyllä kuulu olla mikään juridinen juttu missä iloitaan että päästään toisen omaisuuden puolikkaasta nauttimaan kuten moni vastannut tuntui ajattelevan.
Eikä sitä määritellä muutenkaan juridisesti vaan kyse on yhteen kuuluvuuden tunteesta,haluaa jakaa elämän toisen kanssa.
Avioiliiton kuuluu olla rakkaudenliitto jossa molemmat haluaa osoittaa toisillensa rakkautta ja tämän osoittaakseen sitoutuvat loppu elämäkseen yhteen.
Siinä on avioliiton määritelmä.Sitten jos halutaan liittää Jumala ja silmien edessä sitoutuminen niiin ok.
Mutta kuitenkin,tuntuu että tätähän harva tänäpäivänä ymmärtää.Ihmisille on vain tärkeintä mennä mäheltää eteenpäin koska yhteiskunta vaatii,se on normaalia taikka "koska olen kaveripiirisä ainut naimaton".
Enään ei ajatella omilla aivoilla ja kuunnella tunne puolta vaan annetaan palaa eteenpäin pinnallisista syistä.En kyllä ihmettele sinällään avioero tilastoja kun tälläisiäkin kyselijöitä ja vastaajia löytyy. - näinhän se menee
sir_von_baughen kirjoitti:
Nyt ei taas tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa.Tämä osoittaa juuri tyyppillisesti se mitenkä paljon ihmiset ajattelee asioita etukäteen.Ei ole sitten tullut aikaisemmin mieleen kun kuitenkin pysyvässä parisuhteessa olet ollut että mitä jos se mies kosasee et mitä se tarkoittaa ja haluatko edes.
Vastaavasti miehen olisi tullut miettiä myös mitä se tarkoittaa eikä vain kosia tradition takia.
Ainakaan,sen ei kyllä kuulu olla mikään juridinen juttu missä iloitaan että päästään toisen omaisuuden puolikkaasta nauttimaan kuten moni vastannut tuntui ajattelevan.
Eikä sitä määritellä muutenkaan juridisesti vaan kyse on yhteen kuuluvuuden tunteesta,haluaa jakaa elämän toisen kanssa.
Avioiliiton kuuluu olla rakkaudenliitto jossa molemmat haluaa osoittaa toisillensa rakkautta ja tämän osoittaakseen sitoutuvat loppu elämäkseen yhteen.
Siinä on avioliiton määritelmä.Sitten jos halutaan liittää Jumala ja silmien edessä sitoutuminen niiin ok.
Mutta kuitenkin,tuntuu että tätähän harva tänäpäivänä ymmärtää.Ihmisille on vain tärkeintä mennä mäheltää eteenpäin koska yhteiskunta vaatii,se on normaalia taikka "koska olen kaveripiirisä ainut naimaton".
Enään ei ajatella omilla aivoilla ja kuunnella tunne puolta vaan annetaan palaa eteenpäin pinnallisista syistä.En kyllä ihmettele sinällään avioero tilastoja kun tälläisiäkin kyselijöitä ja vastaajia löytyy.Ja edellinen kirjoitus oli tarkoitettu vastaukseksi, niin kenelle? Jos meinaan minulle, niin pointti jäi kyllä selviämättä, että miksi tuollainen paatos.
- ...
Avioliitto on miehen ja naisen välinen Jumalan siunaama liitto .
Avoliitto on terminä vielä kummallisempi ollaan liitossa ja erillään yhtäaikaa.
Kannatan avioliittoa ainoana oikeana parisuteena. näinhän se menee kirjoitti:
Suomessa avioliitto on se, mikä eduskunnan säätämässä laissa määrätään. Ja siinä kummallakin osapuolella on oma varallisuutensa, omat velkansa ja oma itsenäisyytensä. Ja oikeus erota avioliitosta laissa määrättyjen kaavojen mukaan. Se on se ainoa, mikä Suomessa on oikea avioliitto.
Maailmojasyleileviä periaatteita voi siihen liittää kukin uskonnollisen kuppikuntansa mukaan. Mutta ne eivät muuta lain silmissä avioliittoa mitenkään, siis sitä ainoata avioliittoa, joka Suomi-nimisessä maassa tunnetaan."Suomessa avioliitto on se, mikä eduskunnan säätämässä laissa määrätään. Ja siinä kummallakin osapuolella on oma varallisuutensa, omat velkansa ja oma itsenäisyytensä"
Avioliitto on aina sitä, mitä Jumala, avioliiton asettaja, siitä sanoo, eikä Suomella ole mitään erivapautta siinä, vaikka ediskunta säätäisi siitä mitä tahansa.
Jumalan Sana on aina eduskunnan säätämien lakien yläpuolella.
- oho!
Sanot sen itse, tässä:
"Avioliitto voidaan toki määritellä juridisin perustein".
Kaikki muu, mitä haluat avioliittoon liittää, on jokaisen oman pään sisällä. Siis tunteet, mielikuvat, toiveet, uskonnolliset merkitykset... Niitä voi olla tai olla olematta. Ja yhdellä ne eivät ole välttämättä samoja kuin toisella. Juridiikka on ainoa, mitä avioliitto varmasti on. Se on juridinen sopimus.
Koska olet asian kanssa noin hukassa, miksi avioliiton pitäisi olla jotain muuta - selkeästi määriteltävää - kuin juridiikkaa? - ioida
No jos teillä on lapsia tai aiotte niitä hankkia niin kannattaisi kyllä ottaa avioliitto harkintaan, varsinkin jos muutenkin koet että teillä on halua ja tahtoa olla yhdessä (myös vastatuulessa). Ikinä ei voi olla varma miten käy, ja tämä meidän yhteiskunta on rakennettu aikalailla avioliittoon ja perheisiin perustuvaksi. Eli toisen vanhemman sairastuessa tai kuollessa, on kieltämättä avioliitto lapsille taloudellinen turva. Varsinkin jos ollaan pienituloisia (esim. leskeneläke)
Jos taas et voi edes taata että pysyt hänen rinnallaan vaikeimpien aikojen eteentullessa, esim puolison masennus, sairaus, työkyvyttömyys, lapsen mahdollinen sairaus/vamma, intohimon laantuminen, taloudelliset vaikeudet jne (lista on loputon), niin älä mene naimisiin. Oikeasti, voin luvata että jossain vaiheessa elämää tulee ongelmia. Silloin täytyy löytää tahtoa.
Olen itse sitä mieltä että avioliitto on jokseenkin pyhä, hengellinen liitto myös, mutta en siitä viitsinyt sen kummemmin alkaa, kun aloittajan tekstistä tulee mieleen että tuskin on uskonnollinen ja silloin sellaisesta puhuminen on turhaa ja epäkohteliastakin. Kukin tyylillään siis, mutta nuo lapset ovat se peruste minkä minä keksisin avioliitolle ns hengellisen liiton lisäksi. - Cloetta...
Avioliitto on kahden ihmisen sopimus yhdessä elämisestä. ´Lähinnähän se on juridinen asia. Mutta käytännössä jokainen avioliitto on sellainen, milaiseksi sen osapuolet tekevät.
Itse olen ollut naimissa vuosikymmeniä ja minulla avioliitto on tapa sitoutua toiseen ihmiseen, ja ihan oikeasti "niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin".
Avioliitto on myös kulttuurinen instituutio mutta ei sen sisältöä ole tietenkään tarkemmin määritelty. Toimivan avioliiton elementteja on toki tutkittu.
En tiedä miten muuten avioliitto poikkeaa avoliitosta kuin juriselta näkökulmaltaan mutta minulle se on myös julkinen tieto tai ilmoitus siitä, että olemme mieheni kanssa sitoutuneet toisiimme.
Minulle avioliitto on tärkeä asia. - fys_team
Yleensä aine on kiinteä, neste tai kaasu.
- hieman alkeita
Avioliitto on rakkauden tunnustamista yhteisölle jossa olet jäsenenä. Avoliitto on vain kahdenvälinen rakkauden tunnustus.
Avioliiton merkittävyys näkyy myös seremoniana ja sakramenttina. Avoliitossa näitä lähimmäksi päästään muuttoilmoitusta täytettäessä tai myöhemmin lastenvalvojalle isyystunnustusta tehtäessä. Kun vähän miettii avioliiton historiaa, niin tänä päivänä se on ennen kaikkea juridinen sopimus.
”Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen yhteiselämän muoto. Avioliiton osapuolia kutsutaan aviopuolisoiksi eli puolisoiksi.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto
Yhä sillä on joitakin etuja verrattuna avoliittoon, mutta ero kapenevat koko ajan. Omaisuuden tasaus eron yhteydessä ellei ole sovittu toisin avioehdolla, sekä oikeus lesken eläkkeeseen ovat ne tärkeimmät. Ehkä lapset ”tunnustaminen” on juoheampaa, kaikki liitossa syntyneet laitetaan miehen lapsiksi.
Avioliitto kuten avoliittokin on kahden aikuisen suhde, jossa on sovittu elämän jakaminen toisen kanssa. Tähän taas jokainen pari tekee ne omat säännöt, kuinka se elo sujuu. Oikeastaan haasvain muoto on avoliitto, sillä silloin ei ole oikein kiristyskeinoja (ellei ole lapsia) ja se todella perustuu vapaaehtoisuuteen ja vahvaan kiintymykseen.
Nykyään ei avioliitto sitouta sen enempää kuin avoliittokaan noin henkisesti, taloudellisesti tuota sitovuutta voi olla enemmän. Ero on molemmissa yhtä helppo, tosin avioeroa tulee hakea jotta se on juridisesti pätevä.
Kulttuurillinen juttu taas on, kumpaa se oma yhteisö pitää parempana. Avoliittolaisia saatetaan ahdistella mutta avioliitto voi antaa enemmän vapauksia, joita yhteisö ei niin kontrolloi.
Uskonnollinen puoli taas on se, josta parit päättävät itse. Jos haluaa sen seurakunnan siunauksen, silloin tulee yleensä solmia valtiovallan hyväksymä avioliittokin. Vain luterilaisella sekä ortodoksisella kirkolla on oikeus vihkiä viralliseen liittoon, muilla uskonnollisilla yhteisöllä sitä ei ole. Niistä jotkut solmivat siis siviiliavioliiton, joka sitten siunataan seurakunnassa.- on niitä!
Muuten samaa mieltä mummelin kanssa, mutta vihkimisoikeus on laajempi kuin mummeli väittää. Oikeusministeriön sivuilta
"Kirkollisen vihkimisen saa avioliittolain mukaan toimittaa:
evankelis-luterilaisen kirkon pappi
ortodoksisen kirkkokunnan pappi
rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeus."
http://www.om.fi/17897.htm
Tällainen lista löytyy netistä http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/vihkimisoikeudet.html
Kyllä, tuolta löytyy myös ne muut. Olit aivan oiekassa!
- jupi jupi jupisoo
mittee työ jupisette.kun mennään naimisiin se on julkinen lupa kuksia,joka kuksii muuloin se on luvatonta,kun pappi sanoi aamen vaimo pääsi pörssiosakkaaksi miljooniin kiinni,nyt se ajeloo mersulla turkki piällä.että on komiata katella.ikkuista onnee siinä tarvitaa,nyt se on oekee pörssi meklari monta milliä hommana mulle rahhoo lissee,kohta on oltu 40 vuotta yhessä.välilä on usiampi mersu pihassa,mie oon niitä realisoena välilä,ja ostana uuvempia ja komiampia,myö yhessä paestetaa hirvee,ja kylyvetää ja reissataa yhessä.se on sitä avioliittoa,koko rahalla täyvelä syvämelä,tuuha kaenaloo ku männää nukkumaa,ja sillei että ottaa toese huomioo,eikä piia´ks.
- ap
Kiitos kaikille asiallisista ja fiksuista vastauksista! Auttoivat paljon yrittäessä hahmottaa omaa ajattelumalliaan.
Alan itse(kin) kallistua sille kannalle, että avioliitto on perustavanlaatuisesti vain juridinen sopimus. Kuitenkin esimerkiksi hääpäivänvietto liittyy minulle henkilökohtaisesti parisuhteeseen ja sitoutumiseen eikä niinkään omaisuuden jaotteluun. Hääjuhlan koen siis itse parisuhteen juhlimisena, jonka voisin tavallaan erottaa tuosta juridisesta sopimuksesta.
Nyt varmaankin pitää enää pohtia haluanko tuollaisen rituaalin (=hääjuhlan, oli se sitten vietetty ihan kahdestaa tai suurella seurueella), jolla juhlin parisuhdettani, koska juridiset puolet tuntuvat hyvin järkeviltä. Joku voi toki ajatella hääjuhlan ja siihen liittyvät rituaalit jonkinlaisena syvempänä sitoutumisenakin tai muuta, mutta omassa tilanteessani se tuntuisi hieman hassulta :)
Sen verran tein taustatyötä, että ilmeisesti monessa länsimaisessa maassa (mm. Ruotsi ja Ranska) juridinen puoli on erotettu henkisestä sikäli, että kaikki käyvät maistraatissa kirjoittamassa avioliittopaperit ja sen jälkeen halutessaan ihmiset järjestävät juhlat. Tavallaan selkeää, ja jos olisi sen alunpitäen tiennyt, en ehkä olisi ollut niin hämmentynyt. No, aina oppii lisää.- zähkäri
seuraavaksi voit keskittyä pohtimaan, että minne valo katoaa. Siis jos haluat....vaikutat pohtijalta ja viipymistä suurten kysymysten äärellä.
- mecaniikkari
zähkäri kirjoitti:
seuraavaksi voit keskittyä pohtimaan, että minne valo katoaa. Siis jos haluat....vaikutat pohtijalta ja viipymistä suurten kysymysten äärellä.
Valo kulkenee eteenpäin. Minne, sitä voisikin pohtia, mutta ei taida kuulua tälle palstalle?
Parempi olisi pohtia vaikka, miten eri tavoin voi sitoutua ja millaisia nyassieroja eri sitoutumisissa voisi olla.
Miten joku sitoutuu syvemmin? Mistä sen tietää? Onko se sanoja vai jotain mitattavaa? Onko lopputulos tiedossa vasta esim. kuoleman jälkeen, jolloin tulos voidaan varmistaa (jos voidaan)? mecaniikkari kirjoitti:
Valo kulkenee eteenpäin. Minne, sitä voisikin pohtia, mutta ei taida kuulua tälle palstalle?
Parempi olisi pohtia vaikka, miten eri tavoin voi sitoutua ja millaisia nyassieroja eri sitoutumisissa voisi olla.
Miten joku sitoutuu syvemmin? Mistä sen tietää? Onko se sanoja vai jotain mitattavaa? Onko lopputulos tiedossa vasta esim. kuoleman jälkeen, jolloin tulos voidaan varmistaa (jos voidaan)?Sitoutumisessa on aina eroja. Toiselle se voi olla sitä, että todella haluaa elää toisen kanssa ja varautuu myös niihin vastoinkäymisiin. Toiselle se voi olla vain sitä, että täyttää pitkin hampain velvollisuudet, mutta salaa sitten touhuaa niitä kivempia juttuja. Joku pelkää, ettei se toinen sitoudu kylliksi muuten kuin uhkien ja pelkojen avulla, joku taas aprikoi, että onko hänessä kylliksi ”vetovoimaa” jotta sen toisen kiintymys pysyy yllä.
Kuten huomaat, ei siihen todellisuudessa vaikuta kuin kahden ihmisen päätökset ja mielikuvat. Jos virallinen liitto tuntuu paremmalta, niin toki niin täytyy tehdä. Se vain ei takaa sitä, että se toinen jaksaisi rakastaa yhtään sen kummemmin kuin avoliitossakaan. Ehkä avioliiton eromenettely voi viivästyttää muutaman vuoden sitä, ennen kuin se ero haetaan.
Mitä mieltä muuten itse olet kulissiliitoista?- zähkäri
mecaniikkari kirjoitti:
Valo kulkenee eteenpäin. Minne, sitä voisikin pohtia, mutta ei taida kuulua tälle palstalle?
Parempi olisi pohtia vaikka, miten eri tavoin voi sitoutua ja millaisia nyassieroja eri sitoutumisissa voisi olla.
Miten joku sitoutuu syvemmin? Mistä sen tietää? Onko se sanoja vai jotain mitattavaa? Onko lopputulos tiedossa vasta esim. kuoleman jälkeen, jolloin tulos voidaan varmistaa (jos voidaan)?Herra armahda meitä.
- minä!!
Eli:
Avioliitto = juridinen omaisuudenjakosopimus
häät = juhla parisuhteelle
sormus = merkki siitä, että on pitkäaikaisesti ja virallisesti varattu, "älä iske minua!" (ei siis suoranaisesti mitään lupauksia tai liittoja)? - Juridinen näkökulma
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta. Ensi vuonna tulee täyteen 15 vuotta ja ajattelimme vihdoin ja viimein virallistaa suhteemme. Yhteiselomme on ollut mukavaa, kuluneet vuodet ovat olleet antoisia. Vaikka olemme onnellisesti yhdessä, yhteiskunnan silmissä olemme toisillemme ventovieraita. Tämä on asia, jonka takia ainakin itse haluan avioon. Olisimme virallisesti me.
- hajurakoa, pliis!
Juu, mieti kuitenkin tätäkin, että moni on vastaavassa tilanteessa sitten kohta vuoden päästä eronnut, kun on sanonut sen "tahdon.."
Olen miettinyt, mistäkähän se johtuu ja tullut siihen tulokseen, että sitä silloin pysähtyy oikeasti miettimään, sitä yhdessäoloaan ja huomaakin, että se olikin aika vapaata tahtoa se avoliitto ja naimisiinmeno teki siitä liian holhoavaa, mistä rimpuilee sitten irti!
Se oma tahto ei enää jotenkin toteudukkaan, kun on viralliseti vaimo ja aviomies? - Tai sitten
hajurakoa, pliis! kirjoitti:
Juu, mieti kuitenkin tätäkin, että moni on vastaavassa tilanteessa sitten kohta vuoden päästä eronnut, kun on sanonut sen "tahdon.."
Olen miettinyt, mistäkähän se johtuu ja tullut siihen tulokseen, että sitä silloin pysähtyy oikeasti miettimään, sitä yhdessäoloaan ja huomaakin, että se olikin aika vapaata tahtoa se avoliitto ja naimisiinmeno teki siitä liian holhoavaa, mistä rimpuilee sitten irti!
Se oma tahto ei enää jotenkin toteudukkaan, kun on viralliseti vaimo ja aviomies?naimisiin mennään, jotta tylsä suhde korjattaisiin hienommaksi kuin se onkaan! (vrt. lapsen hankkiminen)
- "Lumeliittolainen"!
Onneksi olkoon pitköstä suhteesta. Suomessa poliisiviranomaiset tulkitsevat
liiton lumeavioliitoksi, jos kumppani on kotoisin muualta kuin Suomesta. Ilmeisesti homo-ja lesboliitot ovat ns. normaaleja liittoja heterosuhteeseen verrattuna. Ulkomaalaislaissa ei ole mitään mainintaa ns. lumeavioliitoista,
mutta siitä huolimatta niin hallinto-oikeus,maahanmuuttovirasto ja tietysti ite polliisi on tämän käsitteen löytänyt jostain alan kirjallisuudesta tai sossuviranomaisten tutkimuksista.
Avioliitto on aina tabu. Sen esteet tutkivat konsulaatit ja maistraatit. Maistraatin antama avioliittotodistus on juridisesti pätevä paperi eikä sitä voi missään olosuhteissa maallikko viranomainen kyseenalaistaa. Kirjoitan tätä, koska minulla on todella ala-arvoisia kokemuksia Suomen viranomaisten avioliittotulkinnoissaan kohdallani.
- 8+9
Lainaus ap:lta: Sen verran tein taustatyötä, että ilmeisesti monessa länsimaisessa maassa (mm. Ruotsi ja Ranska) juridinen puoli on erotettu henkisestä sikäli, että kaikki käyvät maistraatissa kirjoittamassa avioliittopaperit ja sen jälkeen halutessaan ihmiset järjestävät juhlat. Tavallaan selkeää, ja jos olisi sen alunpitäen tiennyt, en ehkä olisi ollut niin hämmentynyt. No, aina oppii lisää.
Ainahan se Suomessakin on niin, että ensin on se virallinen vihkimisosuus ja sitten juhla, jos niin haluaa. Ei ole pakko järjestää mitään juhlaa.
Avioliitto on ennen muuta juridinen sopimus ja olisi hyvä olla perillä avioliiton oikeusvaikutuksista ennen kuin sen sopimuksen solmii. - Ros Kaposti & &
Ihmettelen miksi ihminen pitäisi sitoa esim. kirkon tekemänä. Taloudellinen sitoutuminen missä eurot tuhlataan yhteisesti ei myöskään ole järkevää . Yhteiselo sujuu hyvin järkevästi asennoituen sotkematta uskontoa tai yhteiskuntaa parisuhteeseen .
"Avomieheni kosi minua"! Voi pyhä yksinkertaisuus! Asutaan yhdessä vuosikausia, tehdään jokunen äpäräkin, ja sitten toinen "kosii". Mitä helkutan kosimista siinä enää on? Suomessa on toteutunut neuvostovenäläisten naisten 1920-luvun unelma; siinä sukupuoliyhteys on yhtä yksinkertainen asia kuin jos joisi lasin vettä.
Pidetään häät, "morsiamella" on valkoinen puku, huntu ja yhteiset/pelkästään morsiamen/sulhasen skidit roikottaa laahusta?- Tyhjent. vast.
Oikeastaan avioliitto on sitä, mitä avioliittolaissa lukee. Ei mitään muuta. Ja jos halutaan ajatella romanttisesti, avioliitto on merkki myös siitä, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan enemmän kuin ketään muuta ja uskovat tunteensa kestävän koko loppuelämän. Useimmat avioliitot taitavat perustua siihen, että ihminen ei halua elää yksinään ja ilman seksiä. Jos puolisoksi ei saada juuri sitä tärkeintä henkilöä, niin sitten tyydytään johonkuhun toiseen.
- avioliitto on itkua
porua, pettämistä ja lopulta eroamista. Siinä ainekset reilusti
yli puolelle Suomen avioliitoista.
Eipä paljoa houkuttele moinen humpuuki. - 3333e3
avioliitto on vankila.
- avio-onni
Minulle avioliitto on ennen kaikkea lupaus Jumalan ja toisten ihmisten läsnäollessa rakastaa ja olla uskollinen toiselle ihmiselle elämän loppuun asti. Avioliitto on myös jurillinen asiakirja, jolla lapsiin, omaisuuteen jne liittyvä lainsäädäntö ja käytänteet selkiävät parisuhteessa. Minulle avioliitto on valinta, jolla suljen elämästäni pois muut miehet ja suljen sen takaportin, josta vielä avoliitossa on helppo paeta. Avioliitto on sitova ja pätevä, toisin kuin avoliitto. Suvussani avioliittoa on kunnioitettu aina ja yhdessä on oltu rakkaudesta, ei sen vuoksi, että ollaan vaan totuttu olemaan yhdessä, ei ole varaa erota tms. Avioliitto on rakastumista samaan ihmiseen yhä uudelleen ja uudelleen ja rakastaminen säilyy läpi elämän. Naimisiin ei kannata mennä, jos vähänkin epäröi, silloin ei ole valinnut oikeaa ihmistä rinnalleen.
- sydän raskas täällä
olen kanssasi samaa mieltä.entäpä ku vuosikymmenien päästä toinen ilmoittaa,et on rakastanut toista koko ajan.yhteiset lapset ja koti.rakkaus ei ole päättyny vielä.se on kova pala purra.uskollinen on ollu mulle.mutta mielessä toinen.punnitse tarkoin ennekuin sanot tahdon.jos tään elämänkoulun oisin tieny silloin nuorenpana,en tahtois vaikka kuin siltä tuntuis.jos vähänkin epäröit,niin ålä mene.toivon onnea jos siltä tuntuu.
- Poly_A
Jäänne viime vuosituhannelta. Ihan turha. Lähinnä tarkoitus on saada nuoret miehet halukkaasti rintamalle isänmaata puolustamaan.
Eläkää keskenänne niinkuin keskenne päätätte. Avioliitto on uskisten hommaa. - Ou nou..
Hei.. Älä välitä.
Ei muutkaan naiset tiedä sitä mitä se tarkoittaa. On vain kiva olla ja tyhmänä esittää ymmärtävänsä yhtä jos toista asiaa ja sitten erehdyksen kautta todeta että kyllähän minä nyt tuon tiesin Tarkoitin vain vain aivan muuta jne.. mutinaa..
Nainen voi näyttää ja piilotella tyhmyyttään monella eri tavoin. Näin ne naiset on aina toiminut ja tulee toiminaan jossa ei ole mitään hel***in järkeä. - gvfdg,jkjk
Ei kannata mennä virallisesti naimisiin. Jos ero jostain syystä tulee niin se vain vaikeuttaa asioita ihan turhaan. Ja hyvä suhde ei paperinpalasta parane eikä huonokaan suhde parane joten ei kannata juridisesti naida.
- eikaikukaan
Kuka haluaa sitoutua tuollaisen kanssa joka jo miettii mahdollista eroa alusta alkaen??
UUSI SIVIILISÄÄTY!
Yhteiskuntaamme on muodostunut uusi siviilisääty; Vastuuta- ja sitoutumista pakoilevien perhepinnareiden sääty.
He ovat avopareiksi kutsuttuja pariskuntia, joiden tarkoituksena on asua yhdessä ja nauttia seksistä, kuten avioliitossa, ottamatta kuitenkaan sitä vastuuta, mikä avioliittoon kuuluu. Siksi he eivät halua tulla vihityksi avioliittoon. He haluavat varmistaa, että heillä on mahdollisimman helppo ulospääsy tästä ihmissuhteesta silloin kun heille vain mieleen juolahtaa. Sen jälkeen he katsovat oikeudekseen mennä harrastamaan seksiä seuraavan henkilön kanssa jne.
He kutsuvat suhdettaan "Avoliitoksi". Kuitenkaan tämän "liiton" sääntöjä ja ehtoja ei ole kirjoitettu mihinkään, eikä niitä ole tiettävästi suullisestikaan lausuttu koskaan.
He eivät ole tiettävästi koskaan kenenkään todistajan läsnä ollessa sitoutuneet rakastamaan toisiaan millään ehdoilla. Avoliitossa eläjä ei siten todellisuudessa ole liitossa kenenkään kanssa.
Heidän filosofiansa mukaan kenelläkään ei ole oikeutta puuttua heidän elämäänsä ja vaativat, että heidän on saatava tehdä, mitä vain itse haluavat. Erityisesti heitä ärsyttää uskovat henkilöt, jotka uskaltavat varoittaa heitä siitä, että heidän elämäntapansa ei ole Jumalan tahdon mukaista.- ,,,,
Jaakob kirjoitti:
UUSI SIVIILISÄÄTY!
Yhteiskuntaamme on muodostunut uusi siviilisääty; Vastuuta- ja sitoutumista pakoilevien perhepinnareiden sääty.
He ovat avopareiksi kutsuttuja pariskuntia, joiden tarkoituksena on asua yhdessä ja nauttia seksistä, kuten avioliitossa, ottamatta kuitenkaan sitä vastuuta, mikä avioliittoon kuuluu. Siksi he eivät halua tulla vihityksi avioliittoon. He haluavat varmistaa, että heillä on mahdollisimman helppo ulospääsy tästä ihmissuhteesta silloin kun heille vain mieleen juolahtaa. Sen jälkeen he katsovat oikeudekseen mennä harrastamaan seksiä seuraavan henkilön kanssa jne.
He kutsuvat suhdettaan "Avoliitoksi". Kuitenkaan tämän "liiton" sääntöjä ja ehtoja ei ole kirjoitettu mihinkään, eikä niitä ole tiettävästi suullisestikaan lausuttu koskaan.
He eivät ole tiettävästi koskaan kenenkään todistajan läsnä ollessa sitoutuneet rakastamaan toisiaan millään ehdoilla. Avoliitossa eläjä ei siten todellisuudessa ole liitossa kenenkään kanssa.
Heidän filosofiansa mukaan kenelläkään ei ole oikeutta puuttua heidän elämäänsä ja vaativat, että heidän on saatava tehdä, mitä vain itse haluavat. Erityisesti heitä ärsyttää uskovat henkilöt, jotka uskaltavat varoittaa heitä siitä, että heidän elämäntapansa ei ole Jumalan tahdon mukaista.Oltiin avoliitossa 28 vuotta. Saatiin kaksi lasta. Ostettiin yhteinen asunto yhteisellä asuntolainalla. Oli yhteiset vastuut kuten avioliitossa.
Vastuun ottaminen ei ole kiinni kummastakaan liitosta. Jos mies tai nainen ei halua ottaa vastuuta tai haluavat päästä ulos suhteesta niin se käy molemmissa liitoissa. Ei avioliitto pidättele silloin. Liittojen säännöt ja ehdot voi olla mitä vaan mutta kummasti ne unohtuu avioliitoissakin. Sitoutua voi vaikka mihin mutta ei todistajistakaan ole apua jos haluaa irti sitoutumisistaan.
Miksi avioeroja muuten olisi niin paljon?
Meidän avoliitto päättyi sen 28vuoden jälkeen. Olisi päättynyt vaikka olisimme olleet naimisissa. Juridisesti ero on helppo mutta henkisesti vaikea niinkuin kaikenlaisissa eroissa. Ei pitkää avoliittoakaan päätetä sen helpommin kun avioliittoa. Liittojen erona on vain nimet joissain papereissa joka on vain pikkuseikka.
- inas, -71
Menin muutama kuukausi sitten naimisiin, ensimmäisen kerran elämässäni. Olen 40-vuotias nainen ja takanani on useampi seurustelusuhde, pari pitkääkin. Minulle tämä oli oikea hetki mennä naimisiin, minusta vain tuntui siltä. Kuten joku tuolla osuvasti totesikin, syyt avioon menolle ovat kunkin ihmisen pään sisällä. Niin minullakin. Ehkä ikä on tuonut sen, että tuntuu mukavalta virallistaa suhde ja sanoa "mieheni" sen sijaan että puhuisi aina miesystävästä. Olen huomannut senkin, että jollain tavalla naimisiin menoni on myös sitouttanut minua enemmän suhteeseen. En ole ennenkään kovin helposti eronnut suhteistani, mutta nyt minulla on ehkä enemmän se tunne vastoinkäymisten kohdalla, että olen nyt naimisissa ja suhtaudun asioihin siten, että ongelmat selvitetään ja tulevaisuuden suunitelmiin suhtaudutaan siten, että niistä pidetään kiinni.
Tsemppiä sinulle, ei naimisiin meneminen yhtään hassumpaa ole, ei se ainakaan mitään huonoa tuo tullessaan, uskoisin! Avioliitto on ihmisen turhin keksimä instituutio.
Ihmettelen sitä, miksi kaikki tahtovat nykypäivänäkin avioliittoon eivätkä vaadi lain muuttamista!? Minulle ei riitä syyksi se, että avioliitto on juridisempi kuin avoliitto kun lopulta se on vain lakikysymys saada avoliitto tasavertaiseksi avioliiton kanssa.
Liittyykö siihen pelko, että muuten menettää puolisonsa mikäli ei mene tämän kanssa avioliittoon? Puolisonsa voi menettää yhtä hyvin myöskin avioliitossa.
Avoliitossa elää usein ne ihmiset, jotka rakastavat toisiaan ja haluavat elää toistensa kanssa ilman sen suurempaa merkitystä ja syytä sille.
Avioliitossakin olisi hyväksi isyyden tunnustaminen, eikä isyys silloinkaan tulisi automaattisesti. Ei kysymys ole mistään luottamuspulasta vaan ennemminkin juridisista syistä. Voinhan todeta, että avoliitossakin isyyden tunnustaminen on täysin turha, koska itse koen olevani sitoutunut avovaimooni yhtälailla kuin hän olisi minun aviovaimoni sen parisuhteen siviilisäädystä piittaamatta. Mikään parisuhde ei toimi, mikäli ei ole tositarkoituksella ja tarpeeksi sitoutuneita toisiinsa.
Pitkän ajan avoliitossa asunut pariskunta pitäisi saada täysin samanlaiset oikeudet toisiinsa kuin avioparinkin, eikä sen oikeudellisuuksien saamiseen tulisi vaatia avioliittoon vihkimistä!! Vaikka ko. vihkiminen järjestettäisi maistraatissa niin siihen on turhaa meiltä kysyä: "Tahdotko sinä ottaa..."? Olemme "tahtoneet" olla pariskunta jo 8 vuotta (emme varmaankaan asuisi enää yhdessä, jos emme tahtoisi?) ja minusta tuntuu loukkaavalta kysyä moisia muodollisuusasioita.
nimimerkki, "avoliitossa 8 vuotta elänyt"- pohtintaa tästä
Avoliitosta kyllä erotaan paljon helpommin kun avioliitosta ja siihen nykyään muutetaan jopa parin kuukauden "seukkailun" jälkeen joten ei se nyt kyllä suurimmalle osalle ole todellakaan sama kuin avioliitto. Tietty kun ne lailliset oikeudet muutettaisiin, lakkaisi se turha yhteen muuttaminenkin, vai? No ei, jos pitkällä aikavälillä. Niin no.
Itse en pidä sitä samana. Kun maistraatissakin voi mennä naimisiin, ja kerran on oikeasti sitoutunut, miksi ei voisi mennä naimisiin? Jos sinä olet yhtä sitoutunut eli voisit aivan yhtälailla olla naimisissa, miksi et olisi? Maistraatissa ei tule uskonnollista merkitystä, ja te rakastaisitte toisianne, ilman sen suurempaa merkitystä ja syytä sille. Jos olet yhtä sitoutunut kuin olla naimisissa, mitä eroa sillä on vaikka olisit naimisissa, ei se mikään kovin iso asia ole, ja miksi ihmeessä joku nipottaisi jostain 10 minuutin muodollisuudesta? Ai että juuri se 10 minuutin lyhyt kaava loukkaa sinua... Niin varmaan. Mikä siinä loukkaa niin erikoisesti? Se että siihen menee niin monta arvokasta minuuttia vai se että joku kehtaa kysyä, et taida olla ihan varma siis vastauksesta vai?
Jos olet yhtä sitoutunut siviilisäädystä piittaamatta, eikö olisi sama olla sitten naimisissa? Lakiasioita voi joutua hoitamaan kuntoon monella tapaa, ja tämä ei todellakaan kuulu monimutkaisimpiin. Lisäksi avioliitto helpottaa esim. työttömyys yms. tuki ja muitten asioitten hoitoa. Avoerollahan olisikin helppo kusettaa yhtä sun toista tukea, etua ja muuta, kun kukaan ei oikeastaan voisi edes todistaa asiaa... Avoliitossahan tosin nykyäänkin asustelee "yksinhuoltajia" jotka parhaimmillaan kiskovat elatusmaksujakin... Että kyllähän tässä on jo ties mitä juridisia ongelmia. Toisaalta myös oikeuksia, esimerkiksi omaisuuden jaon suhteen, mistä ei synny samanlaista ongelmaa eron sattuessa. Ottaen huomioon miten moni avopari eroaa, se on hyvä asia.
Nimeä ei tarvitse enää muuttaa ja lasten nimet voi päättää kumman mukaan vaan. Isyyden tunnustaminen olisi naurettava asia avioliitossa, oli miten oli. Joten mitään vaivaa sinänsä avioliitosta ei ole.
Asiaa voi pyöritellä ja hyöritellä, plussat ja miinukset säilyy tavallaan, mutta niin säilyy myös kysymys, miksi ihan oikeasti et muka voi sitä 10 minuuttia uhrata ja vastata "tahdon" jos kerran jo niin tahdot ja se on ihan se ja sama? Miksi samantekevää lakia pitäisi edes muuttaa, sehän on... ihan sama. Joten se on sama myös toiseen suuntaan.
Lopultakin se kai kulminoituu nimenomaan siihen sitoumuksen kysymykseen. 8 vuotta on lyhyt aika.
- niin.
Avioliitto on aikansa elänyt.
- avioon ehkä haluava
Saako sitten Avioliitossa kullia päivittäin? En ole saanut sitä tarpeeksi, ja olen ajatellut sala-rakastajaa. aikka yhdessä ollaan oltu kohta vuosikymmen, asuttu useampia vuosia ja rakkautta riittää - silti en saa tarpeeksi kullia.
Voisiko joku vastaajista auttaa tässä? Kun kuviakin lisättiin avaukseen ,niin KULLINPUUTE ON AKUUTTI ASIA nyt. Avoliitosta on helpompi lähteä kävelemään, avioliitossa oleva miettii pidempään ja tekee töitä enemmän sen eteen.
Tämä harhakäsitys pitää näemmä vielä pintansa.
Kaikista ihmissuhteista, joissa vähääkään on ollut välittämistä, tulee tuskaa sen päättyessä. Avioliitosta voi lähteä ihan yhtä helposti, laittaa paperit vetämään, pakkaa laukkunsa ja lähtee – eron saa yksipuoleisestikin.
Köyhällä, jolla ei ole omaisuutta, ei tule edes mitään rahallisia vaikutuksia. Puolen vuoden päästä, pääset uudestaan naimisiin, jos siltä tuntuu. Ennen se ollut noin helppoa.
Eiköhän suurin osa ”avoliitoista” ole nuorten solmimia, lähinnä siksi että on helpompi saada asunto ja elinkustannukset ovat halvemmat. Samalla opetellaan yhdessä elämistä. Vanhaan aikaan mennä rätkäytettiin naimisiin, kun haluttiin päästä kotoa pois ja itsenäistyä. Usein siinä mentiin ojasta allikkoon.
Uusi laki turvaa myös avoerossa;
”Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta soveltuu avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteisiä lapsia. Näissä avoliitoissa sovelletaan irtainten esineiden osalta ns. yhteisomistusolettamaa. … Laki mahdollistaa myös hyvityksen vaatimisen tilanteessa, jossa avopuoliso on työllään tai varallisuuspanoksellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta.”
http://www.oikeus.fi/41244.htm
Että voi joutua tekemään ihan yhtä paljon ”töitä” kun eroaa avoliitosta!
- mirror
Tiedä sitten jos toisella osapuolella on jonkinlainen tarve tähän. Ihmettelen kuitenkin kovin "valmis sitoutumaan" , mihin? Sitoutua voi kyllä ilmankin ja henkilökohtaisesti.
Avioliitto on suurimmaksi osaksi uskonnollista riittiä, uskon. Sitä on toteutettu jo aikoja sitten vaikkakin sen takia että sillä näytettiin muille että on sitoutunut ja se oli merkki muille "heimolaisille" että heihin ei sitten kajota. Eiköhän nämä syyt päde tänäkin päivänä. En oikein keksi muuta syytä kuin, epävarmuus? Suhdetta kohtaan? Jonkinlainen varmuus asiasta että "nyt yhdessä ja pysytään".
Itselläni ei ole minkäänlaista mielenkiintoa naimisiinmenoon, koska jos syynä ei ole muille se tiedoksi antaminen (vaikka voi vain julistaa sanallisesti miten on voitu hankkia jotkin symboliset esineet ja sanottu valat), en ymmärrä mikseikö voisi olla ilmankin.
Sitoutumista voi osoittaa monella tapaa. - jurristeriaa
Avioliitto on avioliittolain mukaisesti juridinen sopimus.
Se tarkoittaa yhteisvastuuta perheen, myös puolison elättämiseksi.
Tarkoittaa avio-oikeutta puolison omaisuuteen (jos liitto ei ole lyhyt) erotilanteessa eikä ole avioehtoa.
Ja perintökaaren kautta se tarkoittaa perintöoikeutta ja lesken oikeutta käyttöoikeutta asuntoon. Myös leskeneläke on mahdollista.
Monet kauan avoliitosta eläneet menevätkin naimisiin kuusikymppisinä, jotta perintöasioista ei tulisi hankalia toisen kuollessa. - hörhömagneetti
Kertokaapa nyt sitten se, että miksi mennä naimisiin ja etsiä muuta seuraa/salarakasta/yhdenillanjuttua?
Olen useasti (sinkkunaisena) törmännyt naimisissa oleviin miehiin, jotka vikittelevät ja vokottelevat. Vaimosta kysyttäessä yleisin vastaus on, että on se siellä kotona, enkä mä siltä saa kaikkea mitä haluan, eikä se tarvi tietää mitään. Ja useimmiten luvataan pilvet taivaalta eroineen, jos vaan antaisin heille mahdollisuuden.
Itse olen sen verran uskollista ja rehellistä luonnetta, että ihmettelen useasti, että mikä ihmisiä vaivaa. Miksi mennä naimisiin, jos halutaan tai etsitään jotain muuta? Eikös avioliitto ole juuri sitä sitoutumista? Mihin sitoudutaan? Onko se sitoutumista, jos haaveillaan toisista? Vaivaako kaikkia heti tänne kaikki mulle nyt mania? Vai eikö van mikään enää riitä?
Oma suhtautuminen ja usko avioliittoon on ainakin karissut ropinalla pois, seuratessa ihmisten etenkin miesten toimintaa. Totta kai rehellistä ja uskollistakin sakkia löytyy (kuten omat vanhempani) ja varmasti paljon, mutta näiden vuosien aikana, mitä minullekin on kertynyt, näitä avioliitossa olevia vikittelijöit löytyy reippaasti enemmän kuin yksi tai kaksi.
Jos menette naimisiin, niin olkaa sitten siinä ja nauttikaa juuri siitä! - hugopossu
Avioliitto on maailman laajimalle levinnyt pandemia.
- 30 vuotta onnellinen
Olen ollut naimisissa 30 vuotta ja huom saman miehen kanssa. Avioliitto on mielestäni rakkaudessa tehty sitoumus, elää ja kunnioittaa toista ihmistä vierellään. Nykyajan ihmiset tuntuvat hakevan vain omaa etuaan ajavia ratkaisuja. Luojaa minä en sotke tähän liittoon. Olemme ja vanhenemme yhdessä ystävinä,rakastettuina niin vaikeuksissa kuin onnen hetkinä. Avoliiton koen hatarana kumppanuutena ja osoituksena siitä ettei ole varma omista tunteistaan eikä kumppan. Ikäänkuin ei haluaisi tunnustaa, että minä olen sinun ja annan itseni sinulle....mietihän asiaa.
- JK
EI OLE SELITÄÄ
- alwaysmarried
Avioliitto on ainut ja oikea tapa sitoutua toiseen ihmiseen loppuelämän ajaksi. Ehkä ajattelen vanhanaikaisesti joidenkin mielestä, mutta itse en kokisi suhdetta turvalliseksi avoliitossa enkä todellakaan alkaisi hankkimaan avoliittoon lapsia. Jos ei ole valmis menemään naimisiin toisen kanssa, niin silloin ei tosissaan halua elää yhdessä sinne asti kunnes kuolema erottaa. Ja vaikka myönnän että monet varmasti liittävät avioliiton uskonnollisiin asioihin, niin siitä huolimatta se tekee kahdesta ihmisestä samanarvoiset kumppanit ja pohjan mihin on hyvä alkaa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja perhettä!
- ihme juttu
Miksi niin usein toinen kuitenkin lähtee kalppimaan avioliitosta? Jo ennen kuolemaa..
- EL.a . k:IM
avioon ehkä haluava
Oikea avioliitto on sellainen, joka solmitaan Jumalan edessä.
Ei siinä ole juridiikan kanssa mitään tekemistä.
Mutta jos menet Jumalan edessä naimisiin, niin mieti tarkkaan vihkivalasi.
Ei Suomen laki siinä paljon paina, jos Jumala käskee pitää sen valan.
Mutta jos et uskalla tehdä avioliittoa Jumalan edessä, niin duunaile joku muu systeemi, mikä perustuu juridiikkaan.
En mä ainakaan voi sulle kertoa, pitäiskö sun avioitua.
Mieti se ihan itse.
Mutta liitto, joka on tehty Jumalan edessä on mahdoton purkaa ilman Jumalan lupaa. Sitä ei yksikään ihminen särje.
Se sitoo, vaikka joku virasto myöntäis eron.
Ja sellaisen liiton irtisanominen Jumalalta on tosi vaikea saada.
Isä ei oikein tykkäile, että sovittuja juttuja puretaan.- Ihme homma
"Ei siinä ole juridiikan kanssa mitään tekemistä."
Miksiköhän meillä on avioliittolaki?
Joo lakkautetaan vaan avioliittolaki...
- rakas/rakas
menimme naimisiin maistraatissa v1985, maistraatissa sen takia ettei tarvinut mitään juhlia sukulaisille järkätä, kerroimme vasta 2viikkkoa jälkeenpäin.Olimme ostaneet aiemmin jo ok-talon avoliitossa asuessamme ja rahaa tarvi muuallekin kuin sukujuhliin, näin ei 'häät' maksaneet mitään.Avioon mentiin tietysti siksi kun toisiamme rakastettiin, mutta senpuoleen olisimme voineet olla avoliitossakin. Se, että halusimme turvata toisemme taloudellisesti, jos jotain sattuu, oli se syy suhteen virallistamiseen.Nythän perimme toinen toisemme jos jompi kumpi vaikka kuolee, avoliitossa ei näin ollut....Ja erilaisin asiakirjoin olemme myös varmistaneet toisen vakavasti sairastuessa molempien edut.Joten terminä avioliitto on pelkkää juridiikkaa, joka varmistaa rakkaiden taloudellisen turvan.
Avioliitto on se juttu, mihin nuoret ryhtyy saadakseen kivat bileet ja paljon tarpeettomia lahjoja. Tärkeintä on se, että vanhemmat maksaa yleensä bileet.
Avioliitto on se juttu, mistä sitten myöhemmin erotaan, kun se ei enää olekaan kivaa.
Avioliitto on alunperin se juttu, minkä kirkko keksi pitääkseen ihmiset herran kurissa ja nuhteessa.
Avioliitto on se juttu, mikä ennen solmittiin perinteisesti heteroparien kesken, nykyään se on mahdollista myös samaa sukupuolta olevien kesken ja tulevaisuudessa myös ihmisen ja eläimen väillä.
Nauttikaa avioliitoistanne!Avioliiton historia on mielenkiintoinen;
”Kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1000-luvulla mutta 1300-luvulla se alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.”
”Joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä; pappia ei tarvittu.”
”Kirkot saattoivat rekisteröidä avioliittoja mutta tämä ei ollut välttämätöntä, eikä valtiollakaan ollut roolia avioliitossa.”
”Joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä; pappia ei tarvittu.”
”Vastauskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trentin neuvosto määräsi, että roomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli solmittu papin ja kahden muun todistajan läsnäollessa. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti "elinikäiseen yhteiselämään".”
"Englannissa avioliitto oli pätevä sillä, että puolisot olivat suostuvaisia ja asuivat yhdessä kunnes lordi Hardwicken asetus 1753 asetti lisävaatimuksia kuten todistajien läsnäollessa suoritetun uskonnollisen seremonian."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto#Historia
http://suomisanakirja.fi/avioliitto#Historia
Itse asiassa avioliittoon valtiot sekaantuivat silloin, kun alkoi olla niin paljon riitaa sitä kuka oli milloinkin lapsen huoltaja ja oliko avioliitto (tai nykyään avoliitto) todella sovittu. Väestörekisterijärjestelmät siis ovat yksi tärkeä ja merkittävä tekijä sille, että aivoliitoista säädettiin ihan erilliset lait.
- piparitassu
Kyllä, otat asian ehdottomasti aivan liian vakavasti. Itse en koskaan pikkutyttönä haaveillut suurista häistä ja kermakakkumekosta enkä muutenkaan tullut ikinä edes ajatelleeksi koko avioliiton mahdollisuutta. Kun avomieheni päätti, (huom siis todellakin päätti) että menemme naimisiin niin en keksinyt juurikaan syitä kieltäytymiselle. Mietin, että miksi ihmeessä avioituisimme, jos niitä nimiä paperissa ei huomioida millään tavalla, ellemme eroa, tai toinen meistä potkaise tyhjää. Sitten tulin ajatelleeksi, että eroprosessi on kuitenkin varsin helppo nykyään ja parisuhteen päättäminen on vaikeaa huolimatta siitä, onko aviossa vai eikö. Suostuinko avioliittoon siis siksi, että ajatus eroamisesta ei juurikaan huoleta? Ehkäpä. Vai suostuinko siksi, että saatiin aikaiseksi aika hauskat pippalot? Varsin mahdollista. Toinen puoliskoni on niitä ihmisiä, joiden mielestä avioliitto on luonnollinen osa parisuhdetta ja minä taas sanoin että "no samapa tuo.. ööö.. okei"
- Atte Ateisti
Juridiikkaa.
Avioliitolla on seurauksia Suomen lain edessä, mm. keskinäiseen perimysoikeuteen liittyen ja myös erotilanteessa omaisuuden jakamiseen. Avoliitossa ei tällaisia sitoumuksia ole.
Avioiiton saa Suomessa suorittaa esim. maistraatin henkikirjoittajalla tai sitten papilla. Kaikissa maissa papilla ei ole vihkimaoikeutta valtion edustajana. Kuvaavaa on, että vaikka pappi saakin vihkiä parin, hän ei saa päättää erosta, vaan siihen vaaditaan maallisen tuomioistuimen päätös.
Välillä tapaa uskovaisten kristittyjen kommentteja, että avioliitto jopa sanana on kirkon yksinoikeus. Näin ei ole, sillä silloin esim. muslimien yms. toisuskoisten liitot eivät olisi lain edessä hyväksyttäviä avioliittoja. Kristilliset piirit ovat tällä yrittäneet torpata ennen kaikkea homoseksuaalien oikeutta käyttää liitostaan avioliitto-sanaa. - -------------------
OLI MITEN OLI AVIOLIITON SUHTEEN NIIN SE EI OLE JUMALAN ASETTAMA KUTEN PAPIT OVAT VÄITTÄNEET!
RAAMATUN MUKAAN JEESUS OLI KAANAAN HÄISSÄ EIKÄ HÄNKÄÄN SITÄ ASETTANUT MUTTA PERKELEEN PERISYNTISILLÄ, RIKOLLISEN KRISTINUSKON herra epäjumalia PALVALILLA SE ON RITUAALI VALHEENA JA RAHASTUS KEINONA.
SIIS, TÄSSÄ KIRKON NETTI SIVULLA ON TÖRKEÄ VALE JUMALAN JA JEESUKSEN NIMESSÄ. "heijastuu näkemys" ON ILMEISESTI JONKU VAPAAMUURARIEN OPPIA. HUOMATKAA, ETTÄ VÄITTEELLE EI OLE LAITETTU JUMALAN JA JEESUKSEN OMAN SANAN TIETOA!!!:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Avioliittoon_vihkiminen
Avioliittoon vihkiminen
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pappi toimittaa avioliittoon vihkimisen. Siinä tapahtuu kaksi asiaa. Yhteiskunnan kannalta vihkiminen on oikeudellinen tapahtuma, jossa avioliitto saa lainvoiman. Siksi vihkijällä on oltava kelpoisuus tehtävän suorittamiseen. Kirkolle vihkiminen on papin toimittama hengellinen tilaisuus ja jumalanpalvelus.
Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä heijastuu näkemys, jonka mukaan avioliitto on Jumalan asettama ja Jeesuksen vahvistama. Vihkimisen siunaus kohdistuu ensi sijassa siihen liittoon, jonka nainen ja mies solmivat. Samalla puolisoille rukoillaan voimaa elää keskinäisessä rakkaudessa ja uskollisuudessa. - Eri_ka
No hyvä selvis tämäkin tuolta edeltä, avioliitossa asia kuulutetaan koko kansalle". Haluan suhteen minun ja hänen kanssaan = ajatelkoot kansa ja (sukulaiset mitä tykkäävät) Itselleni mie sen kaverin otan enkä suvulle.
- VUONNA 1968
Tässä otteita 90-vuotiaan norjalaisen naisen näystä vuodelta 1968:
"Minä sain nähdä maailman karttana. Minä näin Euroopan - maasta maahan. Näin Skandinavian ja Norjan. Minä näin asioita, joita tulee tapahtumaan juuri ennen Jeesuksen paluuta, juuri ennen kuin suuri onnettomuus purkautuu ihmisten päälle. Onnettomuus, jonka vertaista emme koskaan ole kokeneet ja nähneet. Aivan ennen Jeesuksen paluuta ja koettelemusten alkua koemme liennytyksen ajan, jollaista ei koskaan ennen ole ollut. Tulee rauha ja tämä rauha kestää pitkään. Tänä rauhanaikana tapahtuu sotavarustusten supistamista monissa maissa, myös Norjassa. Kolmas maailmansota syttyy tavalla, jota kukaan ei ole odottanut ja odottamattomalta suunnalta, ja me olemme yhtä valmistautumattomia kuin olimme 9. huhtikuuta 1940...
...vertaansa vailla oleva moraalin hajoaminen. Ihmiset tulevat elämään niin kuin naimisissa olevat olematta naimisissa. Yhteen muuttaminen ennen avioliittoa lisääntyy suuressa määrin. Tämä tapa tulee hiipimään kristillisiin seurakuntiin ja tätä ei vastusteta aktiivisesti. Myös synti luontoa vastaan suvaitaan. Aivan ennen Jeesuksen paluuta näytetään TV-ohjelmia, joita emme ole koskaan ennen nähneet. TV tulee täyttymään niin hirvittävästä väkivallasta, että se opettaa kansaa murhaamaan ja tekemään lopun toisistaan. Kaduilla kävelemisestä tulee turvatonta. Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa, ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan.
Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.
Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntimme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta - ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy...
(PROFETIA luettavissa kokonaisuudessaan mm.: www.israel-apu.org/profetia/naky1968.html Ensinnäkin teillä ei ole nyt mitään liittoa vaikka yhdessä asuttekin. Liittoa ei voi olla avossa. Sehän on järjenvastaista, epäloogista. Avosuhde ei ole siis sellainen yhdessäolemisen muoto jota voisi millään syyllä liitoksi kutsua.
Ja miksi sellaisen pariskunnan joka on jo pitkään tuntenut ja syvällisesti toisiinsa tutustuneet, tulisi avioitua. Siksi että se on asioiden järjestys jota Jumala tahtoo ihmisen noudattavan.
Olen sitä mieltä että ihmiset avioituvat liian nopeasti ja liian lyhyen tuttavuuden perusteella. Sanotaan että semmoinen kaksi vuotta on sopiva aika tutustumiseen ja päätöksen tekemiseen siitä tahtooko jatkaa toisen kanssa yhteistä elämää vai lähteä erilleen. Eräs vanha sananlasku sanoo; "Elä rakkaasi kanssa kaikki vuodentajat niin opit tuntemaan hänet". Vähän naivi ilmaisu mutta menkööt...
Kihlaus ei myöskään ole sitä että juodaan kakkukahvit tai kuoharilasit kun on vaihdettu sormukset. Kihlaus ei ole sormusten vaihtamista. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Lupaus siitä että nyt alkaa hääjärjestelyt. En ymmärrä niitä kummajaisia jotka ovat kihloissa vuosikaudet. Ilmeisesti he vaan merkkaavat toisensa toisilleen ja se sormus toimii siinä symboliikkana. Mutta mitään Jumalallista tai hengellistä ulottuvuutta siinä ei kyllä ole.
Kihlaus tulisi aina toimittaa Kirkossa, hengellisen isän luona. Siitä ei ole pakko järjestää semmoista seremoniaa kuin avioliittoon vihkimisestä eli kruunauksesta. Kihlauksen voi toimittaa niin että läsnä ovat vain pappi ja kihlapari koska siinä tilanteessa ei vielä vahvisteta mitään juridisesti eikä sidota taivaassa myöskään yhteen eikä näin ollen tarvita todistajia tapahtumalle.
Eli kun kosiminen on tapahtunut ja jos siihen on myöntävä vastaus saatu niin sitten kihlapari käy ostamassa sormukset ja ottavat yhteyttä sielunpaimeneen ja sopivat kihlaamisesta.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Kihlaus
Kieltäytyminen avioliitosta tai kirkollisesta kihlauksesta on kapinaa Jumalaa kohtaan. Sellaisissa suhteissa elävät joutuvat olemaan "oman onnensa nojassa". Jumala ei heitä kuule eikä siunaa.Liitto on kahden ihmisen sopimus nykyään, ennen se oli sukujen välinen sopimus. Se että valtio on sotkeutunut asiaan, ei muuta asiaa!
Se on vallan toinen juttu, millaisin perustein liitto sovitaan. Ennen rakkaus oli sivuseikka, nykyään sitä vaaditaan. Kihlaus oli muinoin se pätevä sopimus, sillä kerrottiin julkisesti että ollaan liitossa. Nykyaika on tehnyt siitä jotain muuta. Muista että;
Matteuksen evankeliumi:
1:18 Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.
Eikä edes alkuseurakunta tuntenut valtiollista avioliittoa ennen kuin 1500 luvun jälkeen!
- Mitä on avioliitto
Kun kerran kysyt ,mitä avioliitto on ? Vastaus on, lue Raamatusta 1.mooses:2luku jakeet21-24 ensimmäinen avioliitto. eli he ovat yhtä lihaa. ja se merkitsee ,että he synnyttävät lapsia ja hekin ovat samaa verta ja lihaa. Moni on nyt erimieltä tästä asiasta ,mutta tämä on alkuperäinen avioliiton tarkoitus. Kaikki eivät todellakaan kuulu kirkkoon ja siksi maistraatissa vihkiminen on aivan yhtä pitävä.Siksi Raamattu on ainut pätevä kirja opastamaan aviopuolisoita miten heidän on toimittava tässä liitossa ,koska Jumala on avioliiton alkuunpania. Avioliitto on kyllä yhtä pitävä ,vaikka ei uskoisikaan Jumalaan ,mutta silloin ihmiset keksii omia sääntöjä siihen ja tekee omien sääntöjensä mukaan, siksi on niin paljon avioeroja, kun ei noudateta Raamatun ohjeita avioliitossa.
- avio ei ole ihmisen
asettama vaan minkä Jumala on yhdistänyt, se on pysyvä ensimmäisssä.
- AvioApina
avioliitto on kulttuurisidonnainen teema, joka lisäksi liittyy uskovaisten plörinöihin saatanasta ja helvetistä.
avioliittoon myös lakitekninen asia.
avioliittoon tääsee viikossa mutta eroon siitä pääsee minimissään 6kk:ssa.
avioliitossa on paljon vastuita ja velvollisuuksia, mutta vähän vapauksia.
avioliitosta kun eroaa, niin sitä joutuu puolittamaan kaiken parin kanssa, halusi tai ei, ihan vaan siksi että pappi sanoi amen.
Kannattaa siis hankkia avioehto.
(Mielestäni asian pitäisi olla toisin päin, eli oletusarvoisesti parin omaisuudet olisivat erillisiä, mutta avioehdolla niistä voisi vapaaehtoisesti tehdä yhteiset.)
Avioliitto ei tuo eläman arkeen mitään uutta, edelleen pitää tiskata, huolehtia raha-asioista ja lapsista.
Lisäksi voi miettiä, että kannattaako yhden päivän takia maksaa tuhansia tai kymmeniä tuhansia, siksi vaan että pääsee tallustelemaan kirkkoon ja syöttämään sukulaisia.
Avioero voi olla todella kallis. Onneksi juristien tuntipalkka on aika pieni :-) - huoh -.-
Pitäisköhän sun mennä takasin yläasteelle?
- heuh
kyllä jo yläasteikäinen tietää nuo asiat
- juridinen sopimus
Tänä päivänä avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus kahden ihmisen välillä. Sopimus joka koskee ensisijaisesti
- varallisuutta
- tuloja
- pariskunnan lapsia
- ohjaa tiedonanto velvollisuutta viranomaisten osalta
Se yksinkertaistaa asioita lasten syntyessä (ei virastossa parisuhdeselvityksiä ja tunnustamisia), suojaa avioeron tai puolison kuoleman tullessa heikompaa osapuolta tai leskeksi jäävää (perintöverotus, leskeneläke, varallisuuden jako ym) ja se ohjaa kuolin- ja onnettomuustapauksissa viranomaisten tiedonantovelvollisuutta.
Itse ateistina en jumala-asioista piittaa. Missään nimessä en kuitenkaan suostuisi olemaan ilman avioliittoa, on selkeää kun asiat on sovittu. Muussa tapauksessa pitäisi sitten tehdä jotain monimutkaisempia erillissopimuksia joihin tarvisi jo lakimiehen apua.
Yleensähän ihmiset eivät näistä piittaa vaan kuvittelevat olevan ihan sama onko avo- vai avioliitossa. Vasta kun lapsen syntymä, puolison kuolema tai ero (esim. 15 vuoden suhteen jälkeen) tulee ajankohtaiseksi tajutaan miksi avioliitto olisi ollut järkevä solmia.
Erityisesti avopuolison kuoleminen 20-30 vuoden yhdessäolon jälkeen on aina niin raastavaa. Siinä saa jäljelle jäänyt todella kylmää vettä niskaansa. Näistä on niin todella surullisia esimerkkejä, mutta ei nyt niistä sen enempää. - OmaKokemus
Aviolitto on sielunkumppaneiden välinen sopimus ja tila joia kaikille ei tässä elämässä ole suotu. Jotkut Jumala haluaa pitää naimattomina että he voivat täyttää jonkun tärkeän tehtävän.
Avioliitto on kahde sielun sopimus- jotka ennen tähän maalliseen kehoon tuloaan ovat yhdessä sopineet, esim. toinen nuorempi sielu haluaa oppia yhteiseloa ja rakkautta toiseen mikä kasvattaa puolestaan tätä sielua henkisesti ja ehkä poistaa huonoa karmaa (edellisissä elämissä tehdyt pahat teot).
Nämä sielut kasvavat ja tapaavat toisensa sopimuksen mukaan jonkun elämänkäänteen takia. He tunnistavat toisensa ja rakkaus heidän välillään on ensisilmäyksestä hyvin vahvaa, kuin tunnistaisi vanhan rakastetun.
Heidän liittonsa on siis jo siunattu taivaassa- ennen heidän astumistaan fyysiseen kehoon, fyysiseen maailmaamme.
He tietävät mikä heitä toisiinsa sitoo- he aistivat sen. Totuus on että oikeastaan mitään kirkollisia menoja ei tarvita, tämä rakkaus on niin puhdas että sen tietää ja tuntee että Jumalalla on näppinsä pelissä. He rakastavat toisiaan niin että haluavat antaa elämänsä toiselle ja sitoutua häneen loppuelämäkseen ja jakaakseen elämänkoulunsa.
Maan päällä avioliitto on kuin vitsi, enkä yhtään ihmettele että sitä niin halveksutaan. Avioliiton todellinen merkitys on liattu ja saatettu häpeään. Parit menenvät naimisiin hienoin kirkollisin menoin ja luulevat että saavat näin liitolleen siunauksen joka ei oikeasti perustu aitoon puhtaaseen rakkauteen (onneksi näin ei aina käy) vaan maalliseen hyötyyn kuten status, raha, seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen..
Sitten näissä liitoissa harrastetaan kaikkrea iljettävyyksiä pettämistä ja muuta. Nämä liitot päättyvät eroon koska ne eivät ole alkaneet oikealta pohjalta.
Näitä liittoja halveksitaan myös henkimaailmassa ja säälitään koska ne vain lisäävät siihen sitoutuneiden sielujen syntejä (karmantaakkaa).
Näistä epäaidoista liitoista syntyneet lapset ovat myös ongelma. Kun tällainen epäaito pari yhtyy toisiinsa niin heidän välinen energiansa kutsuu alemman henkisen kehitystason sieluja tulevan sikiön kehoon (sellaisia jotka eivät ole kehittyneet niin että olisivat pystyneet puhdistamaan sielustaan sellaisia piirteitä kuin kateus, viha, väkivalta tai himo) ja sitten ihmetellään kun nuorison käyttäytyy mitä oudommin. Tämäkin ongelma on valtaisa jo henkimaailmasta käsin.
Avioliitto solmitaan taivaassa.
Tätä maailmaan todella rakastetaan- mutta näinä aikoina myös säälitään.
Rakkaus on sielun todellinen olemus. Vain rakkaus puhuttelee sitä. Olemme kaikki yhtä, ainoa asia mikä meidät erottaa toisistamme on karmamme (syntiemme) laatu sekä maallinen egomme. Se on kärsimyksen ydin. Paha karma tuottaa kärsimystä tässä elämässä. Hyvä karma tuo siunauksia. Meidän tekomme, ei väliä missä elämässämme olemme ne tehneet, ovat sielumme kantotaakkana.
Muistakaa harkita tekonne tarkkaan ja kunnioittaa puolisoitanne koska tekonne seuraavat teitä kun jätätte kehonne ja siirrytte uuteen! - Brysselinpitsiä
Avioliitto on kirkon ja valtion hyväksymää ja lailistamaa prostituutiota jota ei kuitenkaan suositella valtiontoimestakaan alle 2000 € nettopalkkaa saaville miehille sen keskinäisen rikkoutumisherkkyyden ja vaikeitten sielunhoidollisten kysymysten vuoksi.
- bear80
lukekaa täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto - seirenis
Yllä kirjoitettiin:
"Avoliitosta on helpompi lähteä kävelemään, avioliitossa oleva miettii pidempään ja tekee töitä enemmän sen eteen. "
Itse taas olen sitä mieltä, että sitä joko haluaa panostaa parisuhteeseensa, tai sitten ei.
Jos suhteeseen saa lisää kestoa sormukset ostamalla ja sillä, että pitää kemut sukulaisille, niin silloin sellaisen suhteen jatkuminen perustuu sormuksiin ja juhlapäivään. Tärkeintähän on toki se, että kumppanukset rakentavat itsensänäköisen suhteen.
Sitä voipi kukin miettiä tykönänsä, mitkä temput parhaiten saavat suhteen kestämään ja toimimaan - sormukset ostamalla ja vala vannomalla vaiko keskittymällä yhdessäolon sisältöön ja tekoihin suhteen muotoseikkojen ja sanojen sijaan.
Jotenkin vaan tulen surullisen haikeaksi ihmisten puolesta, ketkä pakonomaisesti hakevat lisää luottamusta kumppaniinsa erinäisiä perinneriittejä suorittamalla.- vanha perinne
Satutteko tietämään, mitä riittejä muualla on? Meillä kun tuntuu olevan vain jotain kakun syömsitä ja riisinheittoa... Ei järin suomalaista.
- jhlium
Mikä on avioliitto?
"En tiedä. Saas nähä. ARVOTUS." - Elämäntarkoitus3
Kysymys on erinomainen ja tämä asia tulisi ns : selkokielellä opettaa jo peruskoulusta alkaen!
Miehenä en ole koskaan ymmärtänyt kyseistä asiaa ja olen törmännyt vuosikymmeniä avioliitossa olleena jokapäivä tähän samaan kysymykseen. Ihmettelen miksi ihmeessä olen avioliitossa sillä ongelma on se etten ole kokenut avioliittoon kuuluvan ksitteistön mukaista myötäelämistä ja vaikutusta koko-aikana.
Parisuhteessa olisin voinut elää mutta avioliittoa en ole kokenut ollenkaan järkevänä ja perusteltuna ja se johtuu siitä kun se onkin osoittautunut kiristyshelvetiksi siihen vedoten!!
Siis avioliitto käsittääkseni tuhoaa todella hyviä ihmis-suhteita ja parisuhteita. Eli mikäli olette tietoisia ja jopa onnellisia niin en todellakaan usko että miten avioliitto suhdetta parantaa ? Se voi olla vaan tyydytystä jomman kumman henkilökohtaisiin joko pidempiin tai lyhyempiin huoliin itsetuntemuksesta.
Avioliitto on yhteiskunna ja juridiikan väline käsitellä ihmissuhteita vain ja ainoastaa lainopillisesti ja taloudellisesti. Taas avioliittolaki on keino sitotuttaa ns ikuisuus riippuvuus ja mahdolisuus riistää toiselta tai ovelasti jättää kostonmahdollisuus parisuhteen keskinäiselle haasteelle.
Nykyaikainen elämä on todellakin arvokasta joka sen oivaltaa ja täten avioliitto ja laki siitä tuhoaa vaan sen joten pitäkää onnesta kiinni.- just joo
Elämän tarkoitus on levittää dna mahdollisimman laajalle. Sitä tarkoitusta rikkoo avioliitto, kun ei voi suhteilla hyvissä ihmissuhteissa vapaasti dnataan jaellen.
Mahtava yksisilmäisen syvältä tuleva totuus.
- no huh huh
Käsittääkseni avioliitto on vapaaehtoinen ja siitä pääse halutessaan pois. Jos liiton jäsenet on urpoja ei se tee avioliitosta huonoa.
Auto ei ole huono jos sillä ajetaan kolari, vaan kuljettaja.
Koko kysymys on aivan turha; ajanvietteenä tylsää ja turhauttavaa pohtimista. - tim luusua.
HAUSKA KESKUSTELU! OMANA OSUUTENANI SIIHEN KERRON TEILLE ERÄÄN HUVITTAVAN TAPAHTUMAN, JOKA SATTUI PARI PÄIVÄÄ SITTEN TÄÄLLÄ MEILLÄPÄIN.
Jaska muijaansa hän suuttui,
naamans mustaks nyt muuttui.
Lähti siitä ulos suoriin,
meni oikopäätä huo-riin.
Huo-ra oli aika paksu,
mutta silti käteismaksu,
Jaskan piti hälle maksaa,
sitten vasta "kärkee kastaa"
pääsi pillluun paksun lutkan,
kotimatkall' teki mutkan.
Eukkons näki baarissa,
siellä kiima mones vaarissa,
jätkillä nyt seisoi molo,
vessan oven eessä jono,
siellä jatkät kaikki pani,
Jaskan muijaa - "hyvä hani"
luonnehtivat Jaskan akkaa;
veri Jaskan päähän pakkaa.
Lähti huo-ran luokse takas,
monta kertaa porton makas.
Mutta sitten rahat loppu,
kotiin tuli Jaskan hoppu.
Mikä jutun opetus?
Ei kai mikään, mut nyt lopetus
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuvat! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki, 22, on puhjennut naisena kukkaan - Some sekoaa: "Sä..."
Ooo, kaunis aikuinen nainen Helmistä on kasvanut siinä yli 80-vuotiaan Dannyn rinnalla! Katso uudet kuvat: https://ww685503- 613684
Suodatinpussin kastelemalla saa parempaa kahvia
Kokeilin niksiä ja kyllä tämä kahvi on parempaa nyt. Ei lainkaan maistu paperiselta. Huljuttelee hanan alla suppiloa pap1532725Tidätkö nainen
että suoraan sanottuna v.tut.aa että pääsit näin lähelle minua. Ei olisi oikeasti aikaa tähän mutta silti aina välillä o1052166Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.1031980Oho! Arja Koriseva paljastaa TTK:n ekasta suorasta lähetyksestä: "On vähän ärsyttävä yhtälö!"
Upea Arja Koriseva! Tsemppiä haasteelliseen tilanteeseen! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-arja-koriseva-211299Onkohan sinulla kaikki hyvin?
Nyt vähän sellainen outo tunne tuli. Sinun asiasi niin ei minulle toki tarvitse kertoa. Kunhan mietin...381277En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois961268Huikeeta, mahtavaa, ihan mielettömän upeeta
Me ostettiin talo Espanjasta. Tosin saadaan käyttää sitä vain muutama viikko vuodessa kun on monta muutakin ostajaa! M1951222- 1731136