Ilmeisesti ne kamerat joita ei myydä joka marketissa tarjouksena ovat marginaalimerkkejä. Jokainen vähänkin alaa ymmärtävä tietää, että kameroita tehdään karkeasti kolmeen kategoriaan:
- kuluttajakamerat
- harrastelijakamerat
- ammattikamerat
Kameroita valmistavat yhtiöt pyrkivät erikoistumaan johonkin tai he panostavat sinne missä ovat suurimmat markkinat. Se monen harrastelijan märkäuni, halpa FF – kennoinen kamera jää ainakin toistaiseksi haaveeksi. FF-kennoinen vehjes tulee kalliiksi ja sellaisten markkinat ovat pienet, siksi Sonyn tapainen yhtiö ei panosta juuri tällä hetkellä siihen. Kyse ei ole osaamisesta vaan busineksesta; tuotekehityskulut valmistuskulut markkinoiden koko kilpailu ao. sekmentissä lopullinen hinta markkinoilla.
Jos otetaan Canon EOS 5D Mark II ja Nikon 700D kyllä ne ovat harrastelijan hankittavissa jos täyskenno on tarpeen. Kun kameramaailman tuli tietokoneiden mukana nopea tuotepäivityssykli niitä ”vanhoja” malleja saa jo aika sopivasti. Toisaalta kuvaus on harraste siinä kun moottoripyöräily, jokainen voi pohtia minkälaisen kaluston saa; matka- tai elintapapyörän hinnalla.
Eli joka haluaa kyllä täyskennoinen löytyy, eikä se ole luovuuden esteenä.
Viesteistä päätellen täällä joku kantaa suurta huolta Olympuksen kameroista ja itse yhtiöstä. Uutisista päätellen Olympuksella tuulee eikä se ole ainut teknologiayhtiö jossa markkina- ja tuotestrategiat ovat uudelleen järjestelyn alaisina. Olympus-yhtiöiden liikevaihdosta 16% on tullut kameroista, loput laboratorioteknologiasta. Väärinkäsitysten välttämiseksi, Zuikon lasit ovat edelleen digilasien parhaimmistoa ja moni ihan tyytyväinen Olympuksen E-sarjaan, kuten minäkin.
Muutenkin tuo mustavalkoinen asenne eri kameramerkkeihin on täysin lapsellista. Jokainen ostaa sellaisen kameran tai järjestelmän minkä katsoo tarpeelliseksi, eihän siihen hankintaan muu vaikuta kun tarve ja käytettävä raha. Hyvin monella harrastelijalla ja ammattilaisella on useiden valmistajien välineitä käytössä, miksi ei olisi? Itselläni on Canon EOS 50D , Olympus E-450 ja Nikon 40D, nämäkin ovat vajaakäytössä kun aika menee muulla kun kuvailussa.
- kuluttajakamerat
- harrastelijakamerat
- ammattikamerat
Kameroita valmistavat yhtiöt pyrkivät erikoistumaan johonkin tai he panostavat sinne missä ovat suurimmat markkinat. Se monen harrastelijan märkäuni, halpa FF – kennoinen kamera jää ainakin toistaiseksi haaveeksi. FF-kennoinen vehjes tulee kalliiksi ja sellaisten markkinat ovat pienet, siksi Sonyn tapainen yhtiö ei panosta juuri tällä hetkellä siihen. Kyse ei ole osaamisesta vaan busineksesta; tuotekehityskulut valmistuskulut markkinoiden koko kilpailu ao. sekmentissä lopullinen hinta markkinoilla.
Jos otetaan Canon EOS 5D Mark II ja Nikon 700D kyllä ne ovat harrastelijan hankittavissa jos täyskenno on tarpeen. Kun kameramaailman tuli tietokoneiden mukana nopea tuotepäivityssykli niitä ”vanhoja” malleja saa jo aika sopivasti. Toisaalta kuvaus on harraste siinä kun moottoripyöräily, jokainen voi pohtia minkälaisen kaluston saa; matka- tai elintapapyörän hinnalla.
Eli joka haluaa kyllä täyskennoinen löytyy, eikä se ole luovuuden esteenä.
Viesteistä päätellen täällä joku kantaa suurta huolta Olympuksen kameroista ja itse yhtiöstä. Uutisista päätellen Olympuksella tuulee eikä se ole ainut teknologiayhtiö jossa markkina- ja tuotestrategiat ovat uudelleen järjestelyn alaisina. Olympus-yhtiöiden liikevaihdosta 16% on tullut kameroista, loput laboratorioteknologiasta. Väärinkäsitysten välttämiseksi, Zuikon lasit ovat edelleen digilasien parhaimmistoa ja moni ihan tyytyväinen Olympuksen E-sarjaan, kuten minäkin.
Muutenkin tuo mustavalkoinen asenne eri kameramerkkeihin on täysin lapsellista. Jokainen ostaa sellaisen kameran tai järjestelmän minkä katsoo tarpeelliseksi, eihän siihen hankintaan muu vaikuta kun tarve ja käytettävä raha. Hyvin monella harrastelijalla ja ammattilaisella on useiden valmistajien välineitä käytössä, miksi ei olisi? Itselläni on Canon EOS 50D , Olympus E-450 ja Nikon 40D, nämäkin ovat vajaakäytössä kun aika menee muulla kun kuvailussa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Keväällä 2012 tulee Sonyltä uusi kinokennoinnoinen 24 MPi:n SLT-digijärkkäri sarjatuliominaisuuksin ja siitä muutaman kuukaiden päästä 36 MPi:n SLT-digijärkkäri pienemmällä sarjakuvausnopeudella kuin tuo edellinen.
http://goo.gl/BuUeX
Niin ja Sonylle on tulossa myös kolmas FF noiden kahden jälkeen joka on jo työn alla. Varmaan tekee kipeetä C/N leirissä kun noita Sonyjä saa arvatenkin pikkurahalla heidän kameroihinsa verraten.
Eihän tuosta Sonysta ole vielä kilpailijaa C/N:n sportti/lintukuvaajille koska Sonyn objektiivivalikoima on liian suppea:pelkällä 300/2.8 ei pitkälle pötkitä vaikka onhan nuo Sigmat käytössä mutta niitä ei kai nuo ammattilaiset kovin paljon suosi. Tuon Sonyn 300/2.8 maksaa vain "pikkurahan" eli n.10000€.
Varmaankin siksi tuota luvattua 500mm f/4:sta on lykätty, että tuon nopeaan sarjakuvaukseen tarkoitetun FF:n saa samalla noihin Olympiakisoihin kunnon lasilla.
http://goo.gl/eTTPd
Ovelampaa tuotetta kun järjestelmäkamera saa hakea?
Kun objektiiveissa on erilaiset jengat joka valmistajalla niin..aidois kun covereissa ja data rungon sisuksessa päivitystä valmiina.
No ehkä erimerkkisissä printtereissäkin on erilaiset mustepatruunat vaikka
halvempi tulostin tulee halvemmaksi hankkia kun monta satsia aitoja musteita?
Eikä kehveliviete vissiin kaikkia piisirullisia voi täyttääkkän pullomusteella ka
uudestaan käyttää?
Enempi olisin huolissani ennen niin kestävien kalliitten merkkituotteitten
nykylaadusta kun ei niitä edes aijota valmistaa kestäviksi.
Mahdollisimman halvalla mahdollismman kallista siis ulos tehtaasta.
Ottamatta sen enempää kantaa siihen mikä on tai oli hyvämerkki?
Olen kokeillut kohtuullisella laukaisutiheydellä aika montaa Nikon runkoa. En ole joutunut niitä uusimaan vikojen takia yhtäkään vaan antanut suvun nuorten käyttöön kun uusien ominaisuuksien himo oin ylittänyt järjen vastustuksen. Kaikki rungot D70 alkaen ovat edelleen käytössä ja toimivat.
Uusimiseen lieneekin useammin muita syitä kuin vioittuminen mitä sitäkin varmasti suuressa joukossa tapahtuu hyvinkin erilaisten ihmisten niitä käyttäessä.
Runkojen päivitykset lienevät suurin syy vaihtoihin ja uusimisiin, silloin yleisesti joku muu alkaa käyttämään sitä vanhaa runkoa joko ostaen tai saaden lahjaksi. Kestävyys lienee syynä varsin harvoilla.
Minulle hyvä merkki on ollut Nikon mutta uskon yleisempien merkkien olevan ihan yhtä hyviä, merkin vaihto vaan, varsinkin jos on muutakin varustusta kuin runko ja perus zoomi alkaa olla niin hankalaa ja kallista, ettei siihen hevillä ala.
Mikäs se on tuo kuluttaja, katsitko itse kuuluvasi tuohon joukkoon?
Eikös nuo FF-kennoiset ole varsinaisia marginaalimalleja.
Niitä näyttä käyttävän vain sponssatut merkkimannekiinit.
Taidat ihan aikuisten oikeasti luulla, että kennon koko voi olla luovuuden este. Mikähän oli vastaava luovuuden este ennen digiaikaa?
Sitten on karkeasti moottoripyöräilyssäkin nuo marginaalimerkit sekä – kuluttajapyörät, harrastelijapyörät ja ammattipyörät – kai?
Aika hauskaa luettavaa....enpä tiedä mitä ajatella;)
Kino-kenno ei ole mikään ihmekapistus, mutta ei se marginaalimallikaan ole. Digiperät ja keskarikamerat ovat marginaalimalleja jos niin ajatellaan.
Itse olen kuvannut d-järkällä v.2002 lähtien ja kinokennoisen ostin alkuvuodesta 2008. Itse omat kamerat hankkinut ja uusin on pian 4-vuotias ja esitelty se on vuonna 2005. En vaihtaisi enää pikkukennoiseen, niitäkin on vielä pari kappaletta.
Eikait kennokoko ole luovuuden este, mutta isompi kenno auttaa huomattavasti pääsemään siihen päämäärään mihin pyrin.
Harrastajallakin voi olla kalliit kamat, ne kun voivat omasta hyvästä työstään saamat ruhtinaalliset summat sijoittaa juuri haluamaansa paikkaan...ostaa auton, moottoripyörän, veneen tai vaikka kameran.
”Jokainen vähänkin alaa ymmärtävä tietää, että” harrastuksia ”tehdään karkeasti kolmeen kategoriaan”:
- kuluttajaharrastelijat
- harrastelijaharrastajat
- ammattiharrastelijat
tai ”karkeasti”
– kuluttajavalokuvaajat
– harrastelijavalokuvaajat
– ammattivalokuvaajat
mutta kyllä tuo – kuluttajamoottoripyöräilijäkin on ihan kiva
kuluttaja-auto monulla jo onkin, nyt on hankinnassa kuluttajaomakotitalo jos pankinjohtaja on ymmärtäväinen.
Sanokaa monun sanoneen, että Sony jyrää Mooren lain tahtiin ja peilinheiluttajat katoaa pikkuhiljaa markkinoilta yksi toisensa jälkeen.
Jäljelle jäänee vain muutamia peilinheiluttajia kuten nyt muutama vrt. nykyään filmiä käyttävät.
”…tehdään karkeasti kolmeen kategoriaan:”
– peilittömät
– puoliläpäisevät
– peilinheiluttajat
Mitä tää vuodatus tarkoitti?
Ketä harrastajaa kiinnostaa Sonyn busibesstrategiat? Mitä tekemistä sillä on kuvan oton kanssa?
Jokainen joka on hurahtanut johonkin harrastukeen kunnolla haluaa mennä siinä eteen päin. Kalastaja on ehkä aloittanut ongella haluaa jossain vaiheessa ehkä huippu kalliin perhovavan. Motoristi aloitti mopolla vanhana pappana haluaa omistaa ja ehkä omistaakin ioson Harikan.Valokuvaaja on saanut innostuksen jollakin pokkarilla etenee pikkukennoisten kautta täyskennoiseen ja jossain vaiheessa pitää palaveria hallituksensa kanssa voisko hankkia vieläkin suuremman. Näin se vaan menee.Mutta onha aina niitä joille riittää kymppikuvat ja kotimonitoimitulostimen A4 ja siihen riittää pikkukenno.
Tuntuu joskus näitä juttuja lukiessa että muutama kaveri täällä toimii erään maahan tuojan äänitorvena. Ei sellaista kommenttia etteikö tiettyä merkkiä kehuttaisi ja paria muuta mennentullen lytättäisi.
Nyt saa hienoja syys kuvia niin pikkukennolle kuin isolla. Eikä merilläkään ole väliä.
Voi hyvät hyssykät sentään!
Kun kirjoitin oman kommenttini tällä sivulla vellovista keskusteluista, se oli ilmeisesti jollekin liikaa?
Olen aikaisemmista kommenteista huomannut, että se ”full frame” on ainut oikea kennoformaatti harrastelijalle. Toin myös sen esiin, että kameravalmistajilla, suunnittelun/valmistuksen painotus ei ole full frameen koska niiden markkinat ovat pienet. Tämä ei tarkoita sitä että väheksyn täyskennoa päinvastoin, kyllä minulle Nikon ”D800” kelpaisi
http://nikonrumors.com/2011/10/03/the-name-will-be-nikon-d800-the-sensor-will-be-36mp-99-probability.aspx/
Kun vertasin moottoripyöräharrastetta valokuvaukseen sekin oli jollekin liikaa. Mitä harrastaa on jokaisen oma asia, lähinnä kyse oli siitä minkä summan sijoittaa harrasteeseen. Meistä amatööreistä 90% on köyhiä, joten jo 5K€ investointi kameraan pistää jo hieman miettimään. Onneksi köyhyys ei kosketa kaikkia, ne "rikkaat" edes kehtaa julkisella paikalla Leica:n M9 halvempaa kameraa esille ottaa.
Myös yritykset jotka valokuvausvälineistöä valmistavat ovat olleet ruodinnan kohteina. Tietysti Olympus kyntää pohjamutia niin tuotteena kun yrityksenä, kuten rakas Nokiamme. Kyse on kuitenkin mielipiteistä / mielikuvista, niin Olympuksen kun Nokian kohdalla. ”Nokia ei osaa tehdä kännyköitä, eikä Olympuksen kameroilla ja optiikalla tee mitään”. Näin se on kun sen voi netistä lukea ja netissähän kaikki tekstit ovat faktaa, siis absoluuttinen totuus...vai mikä se nyt oli?
”Olen aikaisemmista kommenteista huomannut, että se ”full frame” on ainut oikea kennoformaatti harrastelijalle.”
Mistä arvelet moisen huomion johtuvan kun minä en ole moista huomannut?
Pistäppä näytille kommentit johon tuo väitteesi perustuu niin lupaan löytää vähintään samanverran muiden kennokokojen kannattajia!
Voiskiko olla mahdollista, että nuo tarkoittamasi kommentit tulevat sinulle ”omasta päästä”?
Tässähän on taustalla aivan ja ihan se yksinkertainen seikka että, isompikokoista kennoa on ollut ja on yhä huomattavasti kalliimpi
valmistaa kun edes puoltakaan pienempää koska sen hinta ei mene
niin marginaalisesti että puolet suurempi olisi vain puolet kalliimpi.
Koska sellaisen valmistuskustannukset ovat paljon kalliimmat.
Olen Ykän ja Ketun kanssa ihan samaa mieltä siitä, että jokainen sijoittaa harrastukseensa niin paljon kuin itse haluaa ja ennen kaikkea kykenee. On himoharrastajia ja sitten meitä joille valokuvaus on vain yksi harraste muiden joukossa.
Täydellisessä maailmassa kaikilla olisi se kaikkein paras kamera, auto, talo, moottoripyörä, TV sun muut, sen kun selaisi testejä ja valitsisi parhaat päältä.
Siinä tapauksessa olisi jo ehkä järkeä kommentoida toisten hankintoja tyyliin "ei ole järkeä ostaa kameraa xxx kun jo kymppitonnin lisäpanostuksella saa mallin yyy jossa on sitä sun tätä paremmin...".
Vaan kun se ei mene noin. Itselläni kirveli ostaa vajaan 700 euron digijärkkäri mutta ostin kun mieli teki ja juuri ja juuri rahat riitti (ja samalla jouduin tinkimään joistain muista mieliteoista). Jollekin tuossakin on 699 euroa liikaa, jollekin toiselle tuo taas on karkkirahaa jonka voi kuluttaa vaikka päivittäin jos ei muuta keksi.
Nautitaan siis siitä johon pystytään, neuvotaan täällä toisiamme selviytymään niille vermeillä jotka on pystytty hankkimaan eikä aloiteta jokaista kommettia mollaamalla että miten oletkin ostanut tuollaisen romun, eikö vaan?
Maailma kun ei ole mustavalkoinen, etenkään mitä tulee valokuvaukseen :)
Jaa-a, päivitin juuri APS-C-kennoisen Sony A700-kamerani A850-malliin, kun halvalla sai. Ihan kuranttia tavaraa siihen käyttöön mihin on tarkoitettukin. On aika yksioikista olettaa ettei johonkin panosteta, jos tuotetta ei päivitetä.
A850 on ollut vuoden vähemmän aikaa markkinoilla kuin Nikon D700 eikä sillekään ole seuraajaa tullut vielä. Tosiasia on, että kaikki kategoriat ei vanhene samaan tahtiin.
Olen samaa mieltä, että yksioikoinen asenne on haitaksi; samoin jonkun brändin luokittelu "marginaalimerkiksi". Olisihan se kivaa, jos just omaa merkkiä saisi joka kioskista, jos myyjät myös osaisivat asiansa, ja tuki, hinnat, takuut, yms olisivat kohdallaan.
Olennaisempaa onkin seurata sarjoja, koska niissä tuntuu toistuvan johonkin tarkoitukseen tarpeelliset piirteet. Tämä on uudemmissa "kaikki mukana" malleissa tietysti hankalampaa, jos voidaan jättä vähemmälle huomiolle sellaiset piirteet joita ei tehdä ohjelmistolla (kuten käpälöintiergonomia, lisävarusteet, tiivistykset, etc). Kokemuksen myötä nuo esitteiden pitkät piirteiden listat merkitsevät vähemmän, ja esimerkiksi se mitä löytyy suoraan nappulasta ja mitä pitää hakea valikosta, nousee yllättävän arvokkaaksi.
”… se mitä löytyy suoraan nappulasta ja mitä pitää hakea valikosta, nousee yllättävän arvokkaaksi.”
—monella tapaa mielenkiintoinen näkemys joka herättää myös kysymyksiä.
Pitäisikö (t. kannattaisiko) ”suoraan nappulasta” löytyä esim:
– vakainasetus
– kennon puhdistus
– tarkennus
– mittaustapa
– herkkyyasetus
– valkotasapaino
– RAW/JPEGG
– EV-korjaus
Montako nappulaa olisi optimimäärä nappuloita?
Musta olis kiva jos ND:n saisi suoraan nappulasta (esim. –2 ja –4).
jaa, ei kai niitä nappuloita niin montaa tarvisi olla, että tuntee olevansa avaruussukkulan ohjaamossa. Mulla on samantyyppiset nappulat sekä filmirunko Minolta Dynax 7, digirunko Sony A700 (APS-C) ja A850 (täysi kinokennoinen).
Oma nappinsa on eniten tarvittavilla valinnoilla, (näitä käytän kaikissa em rungoissa, sekä filmi että digirungoissa):
- tila-asetus (P, A, S, M, etc) pylpyrässä (joissain hapisjärkkäreissä tämäkin on valikoissa)
- AF/MF (itse asiassa kahdesti, sekä edessä linssin vieressä että myös takana)
- valotuksen korjaus (sekä suoraan etummaisella säätöpyörällä tai erillisen napin kautta)
- valotuksen lukitus
- valotusmittarin tila (arvioiva, keskipainotteinen ja pistemittaus)
- säätö valotukselle (esim. "A"-tilassa aukon asetus, mä olen laittanut tämän taempaan säätöpyörään, mutta makuasia kuin kaikki muukin)
Sitten digirungoissa on tietenkin koko joukko vain niille sopivia, kuten valkotasapaino, herkkyys, vakaajan kytkin, yms. Ja tietenkin erikseen katselutilan merkitykset ja erilliset napit.
Hassua, että mun pokkarissani (Canon G11) on about samat asetukset tehtävissä manuaalisella dedikoidulla kontrollilla, ja joltain osin jopa enemmän säätövaraa siinä, mitä asetuksia voi heittää nimettömälle "omat asetukset" napille.
Niin, ja erityisen lystit on nämä muistipaikat, että esim.
- M1 on tavallinen lähtötilanne (raw, A-tila, f5.6, ISO Auto)
- M2 on naluaaliasetus ISO 200. ja
- M3 on nopein sarjakuvaus automaatilla
Mutta varmasti kaikki tämä on lähinnä ergonomiaa ja lisämukavuutta. Mun halpisfilmirungossa Minolta Dynax 5 on about kaikki samat asetukset, kunhan vaan painaa jotain nappia ja pyörittä sitä ainoaa asetuspyörää. Ekassa digijärkkärissä Sony A100 oli samat asiat valittavassi valikossa tai hivenen hankalammin "asetusrengas-selaus-napinpainallus-pyöritys-hyväksyntä"-reittiä. Kyllä se tuntui hankalalta kun oli tottunut suoraan toimintaan. Toisaalta ymmärtää sen, että monta nappulaa äkkinäistä voi ahdistaa.
Vastasit niin kierrllen ettei noista ota erkkikään selvää.
Mitkä noista valinnoista siis toimivat suoraan nappulasta ilman valikkoa.
Miten tiedät mitä on valittuna ”suoraan nappulasta” jos et katso valikosta (paitsi valotustapa)?
Sai tuosta selityksestäsi sellaisen (harha)käsityksen, että haluaisitkin lisää valikoita ja nappuloita eli oman valikon jokaiselle nappulalle tai/ja oman nappulan jokaiselle valikolle.
Ymmärsinköhän haluamasi nappuloiden määrän ihan väärin?
- tila-asetus, AF/MF kahdesti, valotuksen korjaus, valotuksen lukitus, valotusmittarin tila, säätö valotukselle, valkotasapaino, herkkyys, vakaajan kytkin, yms
Tuosta tullee vähintään 10 nappulaa yms (= EV etc.?)
Lisäksi kai valikot joista näkee mitä vaihtoehtoja kustakin nappulasta on valittavissa?
Jaa, pahoittelen. Tarkoitus ei ollut kierrellä. Kuvasin, mihin nappuloihin olen tyksätynyt ja mitä näistä kolmesta käytettävyydeltään hyvin läheistä sukua olevista, mutta pitkällä aikavälillä syntyneiden runkojen nappuloita löytyy.
Eli siis: Siinä oli lista kokeneen kuvaajan paljon käyttämistä säädöistä, ja halusin korostaa miten näppärään on, että useimmin tarvittavat (tai usein kiireessä tarvittavat) säädöt/valinnat on suoraan saatavissa.
Enpä tarvitse kahta AF/MF-nappia, mutta niitä on kaksi, käytän sitä ylhäällä olevaa, joka on aina käsillä nostamatta katsetta etsimestä. Ja parasta useimmissa näissä suorissa säädöissä kuvaustilanteessa onkin, että niitä voi säätää ottamatta kameraa silmiltä; muutos näkyy etsimen alarivillä.
Valikosta ei haeta samalla tavalla, ainakaan vielä. Tiedä vaikka tulee niin hyviä sähköisiä etsimiä, että niistä pystyy käyttämään valikkojakin, muttei se silti niin nopeaa ole kuin jos asetus on suoraan napin takana.
Olisi kaiketi pitänyt eritellä mitä eniten käyttää, mutta siis pidän aika monen rungon käyttämisen jälkeen tästä nappulavalikoimasta, ja en totisesti haluaisi hakea näitä jostain valikosta aina tarvitessani (kuten monissa aloittelevan järkkärikäyttäjän malleissa pääosin tehdään).
Mutta käytettävyydelle on tärkeää myös, ettei nappeja ole liiaksi (paremmissa pianoissa on 88 kosketinta, joka on juuri sopivasti osaavalle soittajalle ja aivan liian hankalaa aloittelijalle). Mutta siis koen että nämä Dynax 7, A700, A850 oli yksiä onnistuneita esimerkkejä innokkaan harrastajan ja ammattilaisen käyttöliittymästä niissä genreissä mitä on tullut kokeiltua (häät / sosiaaliset tilanteet, maisemat, matkat). Varmasti on muitakin, ja varmaan myös joka merkeissä.
Eli muuttujia on muitakin kuin kuvaajan kokemustaso...
Sorry epäselvyys. Toivottavasti vähän selkeni :-)
Ehkä selkeni fifti-siksti.
Mutta ennenkaikkea otit esille mielenkiintoisen teknisen ”ergonomian”. Ennen tätä keskustelua minulla ei ollut vähäisintäkään käsitystä oman kamerani rungossa olevien nappuloiden, säätöpyörien ja vipujen määrästä, tulipa nekin nyt laskettua.
Jos oikein laskin niin:
– painonappeja yms 18 kpl (objektiivin lukitus, laukaisin, ISO, EV, salama, RAW/FX, katselu, roskis, AE-L, vitka, WB, suotimet, s-synkka, info, menu …)
– käännettäviä vipuja 3 kpl (virtakytkin/terävyysalue, tarkennustapa, tarkennuspisteet
– säätöpyöriä 3 kpl (valotustapa, aika, aukko)
Yhteensä kai 24 nappulaa, enkä kaipaa yhtään lisää, mutta peilin lukitus peukalonapilla olis kiva esim. tuon RAW/FX asemesta.
Olen aloittaja-ykän kanssa samaa mieltä siitä, että ainakin minulle on ihan sama minkä merkkisellä kalustolla joku toinen kuvaa. Ei pidä muita moittia heidän valinnoistaan. Jokaisella on omat kestävät tai kestämättömät perustelunsa. Oma yli 30 vuotinen valintani, Canon F-1 - 5D, on vain tapa. Aloitin sillä ja se on riittänyt ainakin toistaiseksi. Osittain kuolaan raskaan reppuni vuoksi jotakin kevyempää, ehkä jotain ällällä alkavaa, tai kokonaan lopettamista.
Mitä tulee köyhyysrajaan, näyttää aloittaja olevan väärässä. 90 pros. on väärä raja. Viikolla oli Hesarissa juttu rikkaimmasta 1-prosentista. Muistaakseni jossainpäin maailmaa rikkain 1-prosentia väestöstä omisti 43 pros. yksityishenkilöiden varallisuudesta. Suomessa luku muistaakseni oli 23. Tällä oikeasti rikkaalla väestön osalla olis varaa mihin tahansa tuotemerkkiin. Oletan nihilistisesti, että saituus kuitenkin iskee.
Ei ole helppoa Leicallakaan, kun markkinaosuus on niiiiin pieni. Filmiaikana lehtiin sai kuvia kinokoon filmaajat menne tullen, mutta kinarikuvat eivät pääosin kelvanneet laadukkaimpiin painotuotteisiin. Taatusti Leicala kuvatut olivat saamaa rupulaatua - rae ratkaisi. Piti olla vähintään 6x6 tai kinarilla käyttää Kodakchrome 25:sta. Nykyään on toisin, etenkin kun muistaa kuvata täysiä ruutuja. Kun katsoo H.Chartier-Bressonin kuvia, ei uskoisi, että ne on otettu hyvin piirtävillä laseilla. Ja entä valotus, vähän sinne päin. Mitä tästä voi päätellä? Ylimainontaa! Ei tarvitse kuvata huippulaadulla tuottaakseen wow-kuvia. Kun Pispalan huoralta kysyttiin, mitä mieltä hän on isosta, tämä vastasi että yritä kaivaa nenääsi peukalolla. Pikkukenno voittaa täyskennon nopeudessa, ja urheilukuvaajalle kymmenen jpeg:iä sekunnissa on palkan ja mainen tekijä. Että keskustelu jatkukoon.
”Ei ole helppoa Leicallakaan, kun markkinaosuus on niiiiin pieni”
—tuo oli palstan surkein arvaus.
Se menee enneminkin niin, että kellään muulla kameranvalmistajalla ei mene niin hyvin kuin Leicalla ja Sonylla. (huom kumpikaan ei tee lääkkeitä, mutta ovat päätoimialallaan ykkösiä)
vilkaiseppa vaikka noita:
http://www.leica.com/
sateliittikamerat, tähtäimet, geolaitteet, sairaalatekniikka …
Kennon FF-koko on tarkeä vain niille jotka uskovat sen mahdollistavan luovuutta. Mistähän johtuu, että esim keskikoon kenno ei tee samaa?
Erityisen merkiittävä kennon koko näyttää olevan niille joilla on tarve esiintyä ison omistajina (eräänlainen egon tai …:n jatke.
Kyllä mä ainakin halusin FF-kennoon siirtyessäni parempia pikseleitä maisemaan (vähemmän kohinaa) ja kapeamman terävyysalueen. Niin, ja halusin laajakulmat luonteviksi, tuppaa aina laajakulmapää zoomeissa loppumaan. Jos haluaa teleä, APS-C on todella luonteva alusta.
Se kapea terävyysalue todellakin tuli, ja oikeastaan vähän harmittaa, että nyt näkyy hyvin kun fokus on pielessä. Ja kun pitää kuvata pienemmällä aukolla, tärinäkin on lähempänä. Onneksi ne kuvat millä on eniten laadutsa väliä tulee jalustalta, niin tuo on useimmiten siedettävä miinuspuoli.
Niin, ja kun kuvaa yksin, ei ole kelle näyttää sitä ihan edellisen APS-C-rungon näköistä kameraa. Jossain merkeissä täysikennoisia runkoja on myös kooltaan isompia, että näyttääkin isommalta ;-)
"Kennon FF-koko on tarkeä vain niille jotka uskovat sen mahdollistavan luovuutta. Mistähän johtuu, että esim keskikoon kenno ei tee samaa?
Erityisen merkiittävä kennon koko näyttää olevan niille joilla on tarve esiintyä ison omistajina (eräänlainen egon tai …:n jatke. "
Tottahan keskikoon kenno tekee syväterävyyden säätömahdollisuuksiin vielä suuremman vaikutuksen kuin FF-kenno, keskaridigillä kuvaavat ovat vain tosiammattilaisia eivätkä ne retostele turhanpäiten jonnenjoutavilla foorumeilla. Ja kuvalaatukin niissä on pikkukameroita huomattavasti parempi.
Itse kuvaan paljon studiokuvia ja niissä vähintään kinokenno on suorastaan pakollinen, ei niinkään kuvalaadun vaan syväterävyyden hallinnan takia. Jos ei kuvaa studiossa niin kennokoolla ei ole niinkään väliä.
Tämä Sony-hypetys on ryöpsähtänyt ihan naurettavuuksiin asti, kameroita kehutaan vaikka kunnon kokemuksia ja faktaa ei ole olemassakaan. Huvittavaa porukkaa ;)
Kuinkahan paljon näistä kirjoituksista on maahantuojan kirjoittamia? Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua niin miksei sitten rahan teossa.
Tällä on helppo vaikuttaa nuoreen kokemattomaan aloittelijaan kehumalla omaa merkkiä ja mollaamalla kaveria. Tuo kirjoittelu marketti kameroista kun selvästi kohdistuu kahteen merkkiin
Mitäs toi nyt oli todistavinaan, FF-koko? Puhuttaisko pelkästään kameroista. Voidaan tietysti käsitellä tällä palstalla muitakin optisia laitteita kuten takymetrejä, vaaituskoneita, jne. jotka suurelta osin gps- ja laser-tekniikka on syrjäyttänyt. Minäkin käytin Zeissin takymetriä ja vaaituskonetta monena kesänä 70-luvun alkupuolella. Sairaalatekniikassa optiset laitteet ovat volyymiltaan minimaalista, vaikkakin tietyssä paikassa välttämättömiä kapistuksia. Eipä niitä ole edes jokaisessa sairaalassa - vain harvoissa yliopistollisissa, missä muutenkin on erikoisosaamista. Jokaisen firman kuuluu näyttää julkisuudessa kaunista julkisivua kunnes konkurssi kolkuttaa.
Jos Leica olis yleinen kameramerkki, sitä myös näkis ihmisillä. Itse en heti muista missä, mutta mielestäni olen jossakin joskus nähnyt. Muita merkkejä näkee harva se päivä. Leican hyviä ominaisuuksia ei voida kiistää, mutta ominaisuudet eivät kata muuta kuin rajallisen alueen kaikesta siitä mitä kameralla voi kuvata. Kyllä ammattilaiset tietää.
Kerroppa mitä muita kuin Leican kameroita on vakoilusateliiteissa ”ei ole helppoa Leicallakaan”?
”sitä myös näkis ihmisillä”
—joo siitähän tuo hyvin meneminen näkyykin, se onki tuo näkyminen tärkeintä useimmille aloittelijoille.
Mitä useammalla näkyy Canonin halvin marettisuttuzoomkitti sitä paremmin menee Canonin osakkailla?
On maailman paras asia että on markettijärkkäreitä. Sillä jos niitä ei olisi ei olisi koko valokuva harrastusta.Eikä olisi tätä palstaa jossa kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana ja haukkua Canonin marketjärkkäreitä. Sillä kellään ei olisi varaa ostaa Leican vakoilusateliittikameroita. Mutta nyt löytyy marketista kamera johon nuorella aloittelijalla on ehkä varaa. Ja jos harrastus lopahtaa, ei ole heitetty tuhansia euroja kankkulan kaivoon.
Voisiko arvon oi nuoruus kertoa kuinka negatiivinen asenne kannustaa aloittelijaa.
Negatiivinen asenne negatiivinen tulos.
Eläköön marketjärkkärit!
Tämä kaveri kuvittele minun väittäneen, että Leicalla menee huonosti. Mistä niin päättelit? Enkä edes tiedä miten sillä firmalla mene. EVVK. Opettele lukemaan, poika.
En tunne avaruustekniikka, eikä siitä keskustelu ole tämän palstan tarkoitus. Muistan kun katsoin suoraa lähetystä ensimmäisten ihmisten laskeutumisesta kuuhun. Tietoni mukaan sillä oli mukana ja kuvattiin Hasselilla. Ei millään filmiajan kinokameralla, kun niiden laatu ei riittänyt.
Kuussa astutut ensi askeleet kuvattiin Hasselbladilla, siitähän on vaikka kuinka paljon kuvamateriaalia saatavilla.Sitä paitsi Leicalla menee nykyään tosi "lujaa" vaikka he tajusivat vähän liian myöhään panostaa tuohon digitaalipuoleen.
Eihän se kamera muuten muutu miksikään on se myyty sitten marketissa tai ns oikeassa kamerakaupassa. Sehän on ostajan päätös mistä halvemmalla saa.
”Voisiko arvon oi nuoruus kertoa kuinka negatiivinen asenne kannustaa aloittelijaa.”
—no onhan tuota yritettävä kun asiallisesti pyydät.
”asiantuntijana ja haukkua Canonin marketjärkkäreitä”
—tuon aseman Canon lienee saanut mainonnalla ja ”näkymisellä”. Saman hintaiset ovat kaikilla merkeillä hyvin tasapäisiä mitä tulee kuvan laatuun. Merkki lienee tärkeä vain niille joilla on tarvetta näyttää ”…onia”. Ja haukkuminen lienee ”väärän” merkin omistajien huvia. Jos pelkäät, että sinun marketti-Canon haukkumisesta huononee niin vika ei takuulla ole haukkujassa vaan Canonin omistajan itsetunnossa.
Ihan sama imagovimma näyttää koskevan kaikkia muitakin merkkituotteita (automerkit, vaatemerkit …). Minusta piraattituotteet on tästä oiva esimerkki (rantarolexit yms).
1) Sarkasmi on vaikeaa ja minulle se on ylivoimaisen vaikeaa.
2) Halvat kitit, digitekniikka ja internet on merkittävintä mitä kamerakaupan paisumisessa on tapaktunut koko elinaikanani (välineiden hankkimisen jälkeen ilmaista huvia).
En osaa uskoa, että minun asenteellani on vähäisintäkään merkitystä aloittelijoille. Mutta harrastelijoiden määrällä on suunnaton merkitys noiden lelujen valmistajille ja myyjille.
Enkä osaa edes pitää ns. markettiCanonien yms ostelijoita valokuvauksen harrastajina, mutta toivon hartaasti, että olen väärässä. Netin leikkikuviin nuo lelut sopivat aivan erinomaisesti, mutta se taitaa olla ihan toinen harrastus. Noita nettijuttuja en osaa pitää valokuvauksen aloittelijoina vaan heidän harrastuksens tähtäin on ihan toisaalla.
Taitavat nuo halpiskitit kilpailla ”harrastajista” lähinnä kännykkäkameroiden kanssa. Mistähän muuten johtuu, että ostajien ensimmäinen valintakriteeri näyttää olevan HD-video (valokuvauksen harrastajia)?
Minusta hyvän pokkarin hankkijasta tulee useammin valokuvauksen harrastaja kuin noista ”katu-uskottavalla” halpiskitillä esiintyjistä
Oletko huomannut, että tälläkin palstalla esiintyy useita vasta-alkajia jotka kysyvät mitä kannattaisi ostaa ensimmäideksi jos haluaa laatua jota ei tarvitse päivittää viimeistään ensi jouluna. Heidän joukostaan uskon uusien harrastajien tulevan.
Yritänpä kuitenkin kerran vielä:
Onko rantarolexin näyttämä aika huonompi kuin aidon Rolexin näyttämä aika?
Hassu juttu, että juurikin Leica oli kinokameroiden edelläkävijä ja digikameroiden pahnan pohjimmainen.
PENTAX RICOH IMAGING DEUTSCHLAND GmbH
http://www.ricoh.com/about/pri/de.html
Odotan mielenkiinnolla myös tuon PENTAX RICOH ”fuusion” tulevaisuutta
”Eihän se kamera muuten muutu miksikään on se myyty sitten marketissa tai…”
Lienet kai ymmärtänyt ihan väärin mitä tarkoitetaan markettikitillä
”Ei ole helppoa Leicallakaan, kun markkinaosuus on niiiiin pieni”
”Opettele lukemaan, poika.”
Kyllä Leicalla menee erittäinkin hyvin kun markkinaosuus on niiiiin pieni.
Peinillä menee aina hyvin — kai?
Noita vakoilusatelliitteja kun niin harvoin poikkeaa täällä päin, etten ole päässyt tarkastamaan niiden kameroita.
Ihan samaa olen havainnut kuussa kävelijöistä.
Ykksikään ei käy täällä kameraansa näyttämässä
”Noita vakoilusatelliitteja kun niin harvoin poikkeaa täällä päin, etten ole päässyt tarkastamaan niiden kameroita.”
—tuo onkin luotettava osoitus siitä, että ”ei ole helppoa Leicallakaan.
Jos ”Työeläkeläinen” ei ole tarkastanut niiden kameroita niin sellaista ei myöskään ole edes olemassa.
Luullakseni työeläkeläinen ei myöskään käynyt kuussa tarkastamassa Hasseleita joten liekö sekin ihan perätön juttu.
Meneeköhän Hasselillakaan nykyään ihan kivasti?
Mua ei hetkauta miten eri kameramerkeillä menee, pääasia että saan aina kuvata itselleni sopivalla kameralla ja olen tyytyväinen. Mitäpä noista osakkeenomistajien asioista murehtimaan kun ne eivät välitä kuitenkaan tippaakaan kameran ostajien asioista, vain niiden omat voitot ovat niille pääasia.
Itse vaihdoin nykyiseen merkkiin kun edellisestä ei silloin löytynyt itselle sopivaa vaihtoehtoa, nyt ovat vaihdelleet kärkipaikkaa useampaan otteeseen mutta omat kamat ovat olleet käyttökelpoisia koko ajan.
Mulle ei meinaa mitään sekään, kuinka halvalla joku pelikonetehdas tekee harrastekameroita, kun niitä en kuitenkaan itse osta. Peilittöman kameran voin joskus ostaa, jos siinä on muutkin asiat kohdillaan sopivaan hintaan. Mikään sarjakuvausnopeus tai vastaava ei merkkaa mitään.
En tiiä muusta mutta Nikonissa on toi ergonomia kahella hammasrattaalla ollu kiva kun oppii käyttää peukaloo..oikein eikä paina vika nappulasta vahingossa.
Kyllä muisakin merkeissä on säädöt kahdella pyörylällä, tykkään Canonin peukalopyörästä enempi kuin Nikonin takarattaasa.
Nikonin ergonomia on yliarvostettua.
Täs on hyvin yksinkertainen ja kallis asia taustalla nimittäin se pikkuraha et
FF-kennon valmistaminen tulee viellä yhä nykyäänkin huomattavasti kalliimaksi
ku hiemankin pienemmän kuvakennon. Siis hiemanki suurempi verrattuna keskikokoseen.
Ja valmistaja haluaa maksimaalisen voiton oli kenno kuinka pinei tai suuri tahansa etenkin jos ei itse valmista kuvakennoja?
Kyllähän ne muutkin osat ammattikameroissa on paljon laadukkaampia
ku muovirimpuloissa mutta niin on kapitalismi ennen nii arvostettuja laadukkaista kestäviksi koettuha kalliita merkkiruotteita muuttunut ettei enää
voida pitää nyky Fenderiä samana sähkökitarana ku ne aidoimmat ..alkuperäisestä
Kameran filmi on siis yhä aika kallista vaikka se sijaitsis kuvakennossa vailla
vaihtamistarvetta.
Lopettakaa nyt vihdoinkin HYVÄT PELLET!
Pelkääkö muiden mielipiteitä, vai katsotko että sinulla on oikeus käskeä muita lopettamaan.
Älä lue näitä jos tulee pipi!
Onhan tuolla muutama mielipidekin mm. Jurrin Ykällä, suurin osa perinteistä tyhjän inttämistä, josta ei kukaan mitään hyödy.