aurinkoiset terveiset afrikasta ei voi sanoin kuvailla pitää itse kokea.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Jotain tietäisin minäkin ja oikees olet aurinko on kuumaa sielläpäin.
Tuli mieleen se Vainion laulu sohjoisesta suomesta rohkee olet kun tänne pimeyteen suunnistit.
Ei muuta kun asetuhan taloksi.
Kohta sitä saa, poikaa pohjoisen
maan kylmän sohjoisen, vai miten se nyt meni
Tai poika sohjolan, maan kylmän pohjolan
Tervetuloa takaisin Suomeen, kyllä sulla nyt riittää muisteltavaa.
Kiva kuulla kaikesta mitä näit ja koit.
Ja minul oli vähän ikävä.
paljon ja kaikenlaista mitä ei usko olevan olemassakaan kiva että jollain oli ikävä.
Tervetuloa terveenä takaisin. Onhan se erilainen kokemus, uskon. Afrikasta olen kokeillut vain Tunisian. Missä kaukaa kävit?
malarialääkitys vielä päällä viikon verran oltiin ghanassa kaupungissa kumasi näin peräti kolme valkoihoista siellä kahden viikon aikana asuttiin ystävän luona ja vierailttiin afrikkalaisissa kodeissa vähän toisenlaista kun meillä.
Kävin googlettamassa, tuli mieleen Afrikan tähti peli, joka varmaan oli aikoinaan joka kodissa. Meillä ainakin joka joulu tuli uusi kun entinen oli puhkipelattu. Eikös se ollut rannikko, jossa jos löyti jalokiven sen sai kaksinkertaisena ; )
Minulla oli naapurimaasta oikein läheinen ystävä. Edes se ei saanut minua matkustamaan, en ole Afrikan mantereella käynyt. Tapailimme melko eksoottisesti mm. Oxfordissa, Rio deJaneirossa ja ihan kotonani täällä Suomessa. En ole kuumien paikkojen suosija, joten esim. tämä Suomen syksy sopii minulle hyvin. Luvassa on mm. pulahtaminen järveen illalla ja juhlat pääkaupungissa huomenna. Tällaiset pikkujutut sopivat minulle, ei ole paljon järjestelyjä. Kokemus oli varmaan ikimuistoinen Sinulle.
Tervetuloo takasi !
Eiks vaa ol kiva tulla omasse kottisse.
Mää liihottelin tänne takasi,emmää Afrikas käyny,mut pois olin muutaman kuukaure.Vaikkia oli kirjautuu uurestas,eli "siive tippus" ja olen "mamma vaa",sekä ei onnistunu.Tää sit vihroin ja viimein tärppäs ku sattaa kokeilin.
On sul ollu taatusti mahtava matka ! Kiva,ettes sairastunu.Mun tuttavan poika oli 2kk jollain reppureissul ja toi vaimon tullessas.Ny on simmose sulosen kikkurapään isi.
joo täytyy sanoo että saa ystävä tulla seuraavan kerran meille mää tuskin meen sinne uudestaan tai mistä sen tietää nyt ainakin tuntuu siltä määkin oon tylänny aina suomen vuodenajoista toisista enemmän toisista vähemmän mutta kaikista jossainmäärin eikä koskaan oo ollu ajatus muualle.
kiitti vaan kyllä sieltä varmaan miehet vaimoja sais mukaansa ja toisinpäin ja mikä ettei ghanalaiset ihmiset on ainakin hyvin ystävällistä ja iloista porukkaa ja lapset onnellisen oloisia kun eivät paremmasta tiedä hyvin kunto ja terveys kesti yötkin olis ollu helpompia jos oltas asuttu hotellissa ja olis ollu ilmastointi mutta kun asuttiin toisen kotona niin siellä ei ollu kun tuulettimet katossa.
afrikan tähti on tuttu peli ja just saman mallinenhan se on se afrikka kun se peli nyt kun rupee muisteleen oliskin pitäny viedä kaverin siskon lapsille se peli tuliaisiksi harmi vaan kun ei tullu mieleen ja olishan sitä voinu itekkin pelata kun kahden ja puolensadan linja automatka kesti kuus tuntia yhdellä pysäyksellä tiet oli paikoitellen niin surkeessa kunnossa.
Olin saunassa ja kerroin P:lle, että olit visitillä Ghanassa.
Sain tietopaketin maasta. Orjarannikko aikoinaan, 1600-luvulla hollantilaiset valtasivat portugalilaisilta osan rannikkoa ja linnakkeen, joka toimi hollantilaisten tukikohtana orjakaupalle. Hollantilaiset ryöstivät kylistä terveitä nuoria mustia ja välittivät heidät orjiksi Amerikkaan.
Siirtomaaherruus on taakse jäänyttä aikaa, mutta siitä saa Hollanti kiittää/syyttää itseään sillä siirtomaalaiset olivat myös hollantilaisia ja heille kuului myös emämaan oikeudet.
Hollannissa on paljon Ghanasta aikoinaan maahan muuttaneita, Ghanalaiset ja surinamelaiset asuttavat Itä-Amsterdamia.
Meijän entiset naapurit viettää paljon aikaa vuodesta Afrikas.
Tiedä,vaiks olisit joskus jotain lukenut Rag Paanasesta.Säveltää siellä etc.
Tää pikku-poika on niin lutunen ku nukke,mut isänsä kans asustaa nykysin kahden.Nuori äiti otti ja vilisti muille maille. :(
Asuit koko ajan jonkun tutun luona.OK.Kulttuuriin tutustui sit perin pohjin jo noin pitkäl ajal.Ikimuistoinen reissu.
halpa ajanviettopaikkahan se afrikka olisi paljon halvempi kun nää espanjan ja kreikan lomakohteet mutta... on se kumminkin niin erillaista että en tiedä kotiutuisinko sinne koskaan tuli tutustuttua kyllä perin pohjin nähtyä ja kuultua kaikkee mitä nyt kahdessa viikossa kerkee tusin olis koskaan tullu mentyä jos ei olis tätä ystävää ollut siellä joka antoi meille mahdollisuuden tutustumiseen.
totesin että rohkea olin kun suinpäin lähdin matkaan kohti tuntematonta mutta ei tullut pettymystä kuumaa oli liiankin kuumaa valkoihoiselle kerrankin oli tosi ihana päästä palaamaan takaisin kotiin.
Vaikka oli pahimmat loskakelit kun palasin Brasiliasta, en kaivannut sinne kuumuuteen yhtään.
Meillä on niin raikas ilma hengittää sen kostean kuumuuden jälkeen.
En ole käynyt Marokkoa pidemmällä Afrikassa, silloin ei ollut kovin kuuma.
Thaimaa ei ole minun paikkani, kävin viime talvena, oli vain läkähdyttävän kuumaa, viihdyin paremmin ilmastoidussa huoneessa.
Minulle mieleisin ilmasto on Kanarialla, mutta makunsa kullakin.
liian paljon ihmisiä pienellä alueella paljon pakokaasua hiekka pölisee haisee pahalle kuuma niin kuuma että vesi valui pitkin ihoa kun pikkusenkin liikutti itseään joo en kaipaa takaisin mutta aika kultaa muistot.
Jeps tervetuloa kotiin, minäkin jo mielessäni mietin että kuinkakos kauan siellä reissussa oikein ollaankaan... Kerro sitten vähin erin mitä kaikkea koit, jooko ;-D
Pääasia kuitenkin että terveenä tulit takaisin!
jeps pitää kertoa aina kun joku juttu tulee mieleen nyt on niin sekaisin kulttuurishokista ettei oikeen osaa vielä sanoo paljon mitään.
Oliko samanlaista kuin Gambiassa?
mää en oo käyny gambiassa mutta maa on kaks kolmasosaa suomen pinta alasta siinä kaupungissa me oltiin ihmisiä seitsemätoista ja puoli miljoonaa kaikki keskeneräistä tiet niin kuoppaisia ettei missään hökkeliä hökkelin viressä koko maa hukkuu roskaan pakokaasuun...
Tarkoitin nyt lähinnä niitä bumstereita vai mitä bumpstereita ne ovat...
ai niitä no enpä tavannu kun ei siellä ollu turistejakaan missä oltiin yks suomalainen mies nähtiin jolla oli ghanalainen nainen mutta se ei liene mitenkään erikoista että sinne mennään naisiin mutta jos naiset menee miehiin niin sehän se vasta kummallista onkin enkä kyllä yhtään ihmettele jos kaikki afrikkalaiset miehet on niin mukavia kun ne joita me tavattiin.
Tervetuloa, jo ihmettelinkin missä olet, se oli siis nyt se kertomasi matka..olet sie rohkea tyttö kun sinne asti tuosta vaan pölähdät, mie en pääse mihkään ..olen yks tupajumi..vaan. :/
Tervetuloa takaisin kotimaahan.Ei siellä varmaan palella tarvinnut....
kiitos pirre ja maarina1 itekkin takasin tullessa oikee mietin että oon mää rohkee tyttö lähtee nettituttavuuden luo afrikkaan mutta ihmistuntemus ei pettäny tälläkään kertaa ei tarvinnu palella kaikki juotu vesi tuli norona ihosta läpi meitä kohdeltiin joka puolella kun kuninkaallisia tulipahan sekin koettua kerran elämässä ja nähtiin varmaan niin paljon enemmän kun tavallisella turistimatkalla.
Oletteko te tavanneet hänet täällä Suomessa, ennen matkaanne?
ei oltu tavattu koskaan ainoastaan kirjoiteltu pari vuotta ja juteltu puhelimessa mutta tyyppi oli just samanlainen kun netissä ja puhelimessa jostain syystä vaan oon ystävystyny hänen kanssaan jostainhan ne ystävät aina tulee niinkun ittestään enkä mää viittiny ruveta laittaan vastaan vaikka hän onkin ihan eri kulttuurista eri värinen eri sukupuolta ja tyttäreni ikäinen ja mun perhe on niin ihana että ne on aina valmiina mun kanssa seikkailuun ja koko ajan musta on tuntunu että tää nuori mies on mun lapsi niin nyt tuntuu vielä enemmän ihan ensimmäisestä hetkestä asti me oltiin niinkun kaikki samaa perhettä kaks viikkoo asuttiin saman katon alla ja oltiin koko ajan yhdessä eikä kertaakaan kenestäkään tuntunu että siellä olis joku ulkopuolinen joka ei kuulu joukkoon.
Sussiunatkoon Siun kanssa, ja jopa olikin ihmeellinen juttu..mutta hieno kokemus kaikkiaan..olenpa melkein kade :)
sitä saa hienoja kokemuksia kun uskaltaa täytyy kyllä sanoo että tää oli meillä ensimmäinen laatuaan.
Olet siis käynyt Afrikan tähdessä, ehkäpäjopa Inkojen aarteissa, joista Kari Mannerla, jo 19-vuotiaan Tähden kehitti.
toi ei tullu mieleen mutta näinhän se on.
tii-na sulla oli varmaan mielenkiintoinen matka, laitoin sulle musiikkiketjuun pari linkkiä "afrikkalaiseen" musaan :)
kyllä oli tosi mielenkiintoinen ja mieleenpainuva pitääpä käydä kuuntelemassa afrikkalaista musaa kiitti =))))))
tuossa on ainaskin hyvä piissi aiheseen. :)
http://www.youtube.com/watch?v=2dcYrG6CRi4
"tii-na-"
Tervetuloa vaan takaisin, korppuihoiseni.
Kuiteski unohdit laittaa nahvaa tarpeeksi..
Sielläpäin on hyvät kalavedet, hän sit laittaa komeimmat valeet sivuilleen?
"Valaastakin" :)
Iloisesti ja huumorilla
YH.
kiitos hatsansaa siellä ei muuten tarvinnu laittaa rasvaa eikä se olis imeytynytkään koska oli koko ajan niin kuumaa ja kosteeta että juotu neste puski kaikki ihon läpi eikä ainakaan ghanalaisten tartte käyttää mitään kosteusvoiteita sen ilmaston takia ja niitten iho on kun silkkii...
tänään oli taas ihan herätä omasta sängystä kömpiä yläkerrasta alakertaan kylmiä vintiportaita pitkin vetää vessa ottaa pakasteesta gluteenitonta leipää ja juoda juhlamokkaa pistää pyykit ja astiat koneeseen ja ottaa ne niistä puhtaina pois joskus sitä ihminen on pienistäkin asioista onnellinen kuten juoksevasta vedestä kylmistä vintinportaista niinkin pienistä asioista syntyy luxus viikko sitten vielä katteltiin kun rouvat kantoi kahdenkymmenen litran vesiämpäreitä päänsä päällä kun ne olivat ensin nostaneet vedet kaivosta auton sisärenkaasta tehdyllä pussilla näytti kevyeltä hommalta se veden nosto mutta kokeilin niin oli kyllä pikkusen raskasta olis jääny ämpärit täyttämättä näillä lihaksilla vauva selässä ja vesiämpäri pään päällä eikös joku laulanu joskus että on lottovoitto syntyä suomeen.
Oliko siellä missä yövyit mukavuuksia?
Olin primitiivisisä olosuhteissa (Suomeen verrattuna), toisessa maanosassa.
Ei ollut lasi-ikkunoita, puusäleikko oli ikkunoissa, ei myös ollut ilmastointia eikä juoksevaa vettä. Oven alla oli iso rako, siitä pääsi monenlaista mönkijää sisään.
Varsinkin liskoja oli paljon ja moskiittoja.
Pahinta oli kuumuus, ei siellä tahtonut saada unta millään, ötökät ja kuumuus vaivasivat.
"tii-na-"
Ei kait hänestä tule uutta matkailualoittajaa?
Jos vähänkin alkaa sinne päin liippaamaan, kaadan 20 litran jää-ämpärin päällensä hänen.
Ja virtuaalisesti pakotan hänet katsomaan YLE:N Areenaa.
Lottovoitolla tuotan Afrikasta paikallista kiljua samanverran.
Ja jos on hänellä mies, niin nauramme hänelle katketaksemme.
Renkaineen kun hän pyörii nurmikollaan.
H.
ei ollu sen kummemmin mukavuuksia talo oli kyllä talo vesi meni mutta ei tullu toisissa ikkunoissa oli säleiköt ja verkot toisissa lasit ulko oven alla oli rako liskoja vilisti pihassa varsinkin mun miestä moskiitot söi joka yö jalat oli aamulla kun tulituksen jäljiltä punasilla pisteillä muakin ne söi mutta mulle ei tuu jälkiä niinkun ei suomenkaan hyttysistä ilmastointia ei ollu mutta katossa ne tuulettimet onneks ei ollu ihan niin alkeellisia olosuhteita kun sulla ötököitä karua ja kuumaa kyllä joo ei passannu kuumuutta ajatella sillon kun nukkumaan rupes anto vaan veden virrata.
jonkun verran saat kestää johonkinhan mun pitää päivittää kun muisti palailee pätkittäin uutta aloitusta en aiheesta tee siitä sitä saat olla varma voimia sulle =))))
"tii-na-"
Love ja muuta silkkistä.
"Hän kehua pajon vielä saa.
Kenen nahkaa sit kunnioittaakaan.
Kilpikonnatkin siellä ne hautaa."
Olkoon kateellisen tarinat tässä. :)
YH.
Minusta on mielenkiintoista lukea matkastasi:)
Toivon että kirjoitat lisää sitä mukaa kuin muistat:)
yks hauskin tapahtuma minkä siellä näki ihan kaupunki alueella ja mikä oli kuulemma ihan normaalia paikallisten mielestä tultiin jostain autolla ja oli jo aika pimeetä katuvaloissa jalkakäytävällä huomasin semmosen mustavalkoisen ilmestyksen vettä tuli jonkun verran vieläkin aikaisemmin oli tullu oikeen lujaa mää kysyin että mikä toi on no sehän oli paikallinen mies joka käytti hyväkseen vesisadetta oli saippoinu ittensä päästä varpaisiin elikkä oli ns suihkussa toivottiin vaan ettei sade loppuis kesken että sais vielä huuhdeltuakin ittensä =))))
Pidän itse aina matkapäiväkirjaa joten tykkään lukea myös muiden kuten nyt Tiinan matkakokemuksia sitä ikään kuin elää mukana.
studio viisvitosessa jutellaan alkoholin kulutuksesta tuli mieleeni taas kerran ghanan matka millään matkallani aikuisikäisenä en ole juonut niin vähän alkoholia kun ghanassa siellä ei paikallinen väestö juuri ollenkaan käyttäny alkoholia en tainnu nähdä kun muutaman kännisen paikallisen eihän niillä tietenkään oo rahaakaan juoda paitsi tietysti rikkailla mutta niitä ei näkyny niillä alueilla missä me liikuttiin ja sekin oli yllättävää että ainoastaan kymmenen prosenttia paikallisista polttaa tupakkaa nää asiat kyllä näkykin siellä katukuvassa alkoholia ja tupakkaa ei ollu myynnissä juuri missään.
voi leipä kylläpä maistuu hyvälle voileipä joka maistuu muullekkin kun pullalle suomessa mennään kaupoissa leipätiskille jossa on viitäkyt sorttia leipää ja pudistellaan päätä täällä ei oo taaskaan sitä mitä mää syön ghanassa oli tasan kahta sorttia pullaleipää toisessa oli sokeria ja toisessa ei ja mitä siihen päälle sit olis laittanu tomaattia kurkkua paprikaa ja taas tomaattia kurkkua ja paprikaa kyllä metu maistuu ihanan suolaselle kyllähän siellä kaikenlaista niin lihaa kun kalaakin paistettiin ja savustettiin teiden varsilla ihan siinä vaan taivasalla mutta jäi meiltä syömättä jopa maistamatta riisiä riisiä ja taas riisiä ja saihan siihen vaihtelua sipulilla tomaatilla pavuilla herkkusieninillä maissinjyvillä ja tulisuutta erillaisilla soosseilla no joo ei tullu kaipuuta paikalliseen ruokaan pitää ihan ruveta miettimään jäikö kaipuuta mihinkään...
Kuolisin, ja nuolisin, jos ei kaupasta saisi ostettua ruisleipää, Floraa ja kalkkunaleikettä, ja Juhla Mokkaa. Niistä juuri nautin, ja mietin sitä, kuinka joku minua ylempi voima antoi takaisin ruokahaluni, josta voisi jokainen tykönään olla onnellinen. Kun se puuttuu, ei kaikki ole yhtään hyvin.
Pienistä onnen hitusista koostuu ihmisen elämän sisältö.
Sitten natustelin vielä ison tomaatin.
mää säilyin hengissä viis kiloo kyllä tippu paino mutta se ei ollu ruokahalun puutteesta vaan siitä ilmastosta ja ettei ollu mitä syödä joutui tyytymään nescafee murukahviin aamuisin yleensä juonkin kahvia vaan aamulla ruokahalu on kyllä ihmiselle tosi tärkee vaikka aina tulee ajateltua kumpa ei olis niin hyvää ruokahalua varsinkin sellaiset ihmiset jotka ei oo kokenu itse ruokahalun menetystä tai seuranneet läheltä ihmistä jolle ruoka ei maistu sairauden takia todellakin pienistä onnen hippusista ihmisen elämä koostuu niin meillä kun afrikassakin mää oon ainakin onnellinen jokaisesta aamusta jolloin saan herätä ja jokaisesta illasta kun saan ruveta nukkumaan ja siitä niin kun sää kirjoitit että leipä maistuu levitteineen ja leikkeleineen.
Arvaapa vain, kuin tippa silmässä aikoinaan katselin oman vanhempani taistelua ruokalautasensa kanssa. Haarukalla ruokaa siirreltiin lautasen laidasta laitaan, tuskin yhtään meni kohteeseensa, suuhun.
Kyllä saisi moni poika ja tyttö olla onnekas elämästään, ja sävyisä lähimmilleen, kun kaikki on hyvin ja kohdallaan. Ei ihmisen onni ole lopulta suuresta kiinni, eikä kannata muutamasta ylikilosta valittaa.
Vitsi, kun olet rohkea. Ihan sieluni silmin olen lukenut kirjoituksiasi Afrikasta.
Kerro vielä lisää, jos saan toivoa.
Muistan erään telkkariohjelman, jossa afrikkalaista sukujuurta oleva enkku, kai, toimittaja meni alkuperäisille kotikonnuilleen. Yritti olla päivän kylän naisten perässä, jota kantoivat suuria kantamuksia. Ylipainoisena hikoili kuin possu, ilman kantamuksia. Ihmetteli, että naiset pärjäsivät käytännössä rikkaruohoja syömällä.
määkin oon seurannu äitini anoppini ja veljeni kuihtumista kun eivät enää ole pystyneet syömään nää on kyllä opettanu olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kun on tää meidän suomenmaa on sellainen maa että täällä arvostellaan ihmisiä tosi helposti ulkonäön ja käytöksen perusteella afrikassa oli tosi ihana olla ihan oma itsensä ei tarvinnu välittää miltä näyttää koska ei siellä kovin fressiltä ja virkeeltä pystyny näyttämään kolmenkymmenen viiden asteen lämmössä ja yhdeksänkymmenenviiden prosentin kosteudessa eikä oikeestaan halunnukkaan varsinkaan niissä tilanteissa kun vieraili ystävän sukulaisten luona semmoisissa kodeissa missä ei ollu kun patjat lattialla hänen tätinsä luona tumman siniseksi maalatussa huoneessa oli yhdellä seinällä kaksi leveetä patjaa peräkkäin toisella patjalla makas nuori hymyilevä nainen kun lähdettiin sieltä pois niin ystävä kertoi että kolme vuotta sitten tämä nainen oli sairastunut ja viety sairaalaan mutta kun ei ollut rahaa hänet oli passitettu takaisin kotiin ja sen jälkeen hän on maannut siinä patjalla kädet ja jalat kippurassa jos ei oo rahaa ei saa hoitoo tää tarkoittaa esim sitä jos umpisuoli tulehtuu ja jos ei oo rahaa niin kotiin vaan oottaan mitä seuraavaks tapahtuu me kyllä sanottiin meidän ystävälle että jos hänelle tulee tämmöinen tilanne ilmoittaa meille niin varmasti autetaan nimittäin monessa asiassa tuli huomattua että se raha joka heille on tosi iso on meille ihan mitättämän pieni summa mää yritin kans vetää kaivosta ylös sitä kymmenen litran auton sisäkumista tehtyä vesipussia ja kun se vesi oli tosi alhaalla siellä kaivossa niin puoleen väliin jäi ja näiltä nuorilta paikallisilta naisilta se kävi kun leikki.
Kiitos tii-na minunkin puolestani siitä, että kerrot kokemastasi. Rohkea olet,
Vaikka näitä raportteja on nähnyt TV:stä, ne tuntuvat erilaiselta, kun "tuttu"
niistä kertoo.
se mua yllätti kun mentiin kumminkin miljoonakaupunkiin sielläkin oli niinkun telkassa ne paikalliset trotrot muunmuassa jotka oli ns linja autoja pakettiautoista tehtyjä pikku busseja oli useemmiten niin tupaten täynnä että osa roikku ulkona ja sisällä istuttiin sylikkäin onneks kumminkaan mun syliin ei kukaan tullu enkä joutunu kenenkään vieraan syliin viiskymppisissä kommentoin just kirpputoreihin siellä tunnuttiin olevan kovasti sitä mieltä ettei uskalleta ostaa mitään vaatteita kun kaikenmaailman elukat on yleistyny suomessa no joo mää oon toista mieltä ja joku kirjoitti että jossain on ollu vessanpönttö ulkona myynnissä vähän epähygieenisen näköistä siinäkin oon toista mieltä kumasissa kaikka oli ulkona myynnissä ja vielä semmosta kamaa jota suomessa viedään suoraan kaatopaikalle heitettiinkin herjalla yks päivä niitä kattellessa ettei meidän tarvi ostaa mitään tuliaisia käydään kotiin mennessä hakeen kaatopaikalta sieltä löytyy parempaa.
Näin on. Siellä mahtaa kaatiksella olla vähemmän roinaa, kuin länsimaissa.
Kun kaikkea on yllin kyllin, ei tarvitse muuta kuin ostaa uutta, ja nirsoilla.
Kyllä meillä täällä olisi kiitoksen aihetta, mutta kun mikään ei riitä.
Varsinkin, kuin kirjoitit, terveydenhoitomme on ensiluokkaista.
Toisaalta surettaa tuokin, että Afrikka on kohta "kehittyneiden" maiden kaatopaikka. Eikös näitä käytöstä poistettuja tietokoneita ja muuta elektroniikkaromua sinne viedä ?
siellä ei oo kaatopaikkoja kaikki jätteet jätetään tienvarsille ja poltetaan pihoissa kaupungin reunamat on kun kaatopaikkoja oot oikeessa demeter sinne niitä viedään meillä loppuun käytettyjä kodinkoneita ja elektroniikkaa...
Kyllä, itsekin muistelin telkusta nähtyä ohjelmaa, jossa pikku naperot irrottelivat kaatopaikalla mm. tietokoneista osia, jotka sitten saivat myytyä eteenpäin.
Jotenkin inhottaa, kuinka sinne aikojen kuluessa on ympätty muunmaalaista "sivistystä". Alkaen hattupäisistä lähetyssaarnaajista, jotka saivat heidän ylleen puettua länsimaista kolttua.
Miksihän Eupooppa on aina kuvitellut olevansa sivistyksen kehto, vaikka esim. Aasiassa on ollut ikiaikaista kulttuuria.
Mehän "löysimme" Amerikankin, vieden mukanamme tauteja, joilla oli vakavat seuraukset.
Juuri tuollaisten kokemusten jälkeen osaa arvostaa suomen puhdasta luontoa ja raikasta ilmaa. Puhumattakaan siitä että jokainen saa apua sairastuttuaan.
Olen seurannut mielenkiinnolla matkakertomustasi.
Olen nähnyt senkin että syöpä vie nielemisrefleksin, vaikka oli nälkä, ei pystynyt syömään.
En valita muutamaa ylimääräistä kiloani, kun on 60 ja kohtalaisen terve, eikä puutu mitään tarpeellista, voiko elämältä muuta vaatia.
Ei elämän tarvitse olla täydellistä, kun osaa iloita siitä, mitä on, eikä surren valittaa sitä, mitä puuttuu.
mää ajattelin afrikasta lähdettyäni että ostan jotain itselleni brysselistä kun kone tekee sinne välilaskun ja aikaa on neljä tuntia kierreltiin siinä putiikkeja ja katteltiin toinen toistaan hienompia vaatteita laukkuja koruja kelloja mää en pystyny ostaan mitään kun mulle tuli sellainen tunne että mulla on kaikkee ja ihan liikaakin aika outo ja jännä tunne ja suomessa kun astu ulos koneesta siitä koneesta kun vietiin bussilla siihen terminaaliin niin se ihana viileys ja raikas ilma vaikkei se lentokentällä varmaan niin extra raikasta se ilma ookkaan mutta vantaalla oli kun raikkaan metsän keskellä accran jälkeen.
tosta vanhasta elektroniikasta kun puhuttiin toissapäivänä tuli mieleeni että länsimaiset nokialaiset kännykät on siellä kova sana vein mennessäni neljä kappaletta ja kaikki meni heti kun kuumille kiville en kyllä niitä ite myyny ottaen huomioon että suomessa niillä ei oo mitään arvoo ja kyllä kai niitä jotkut suomalaiset bisnesmielessä välittääkin afrikkaan mutta mää kyllä lahjottaisin jos jostain saisin vaikka kuinka eri järjestöt ja yhdistykset ja kirkot avustaa afrikan lapsia rakennetaan toinen toistaan hienompia kirkkoja ja kouluja mutta mitä sit kolun jälkeen jos ei oo töitä tai jos on töitä josta saa euron tai kaks päivältä siihen se loppuu vaikka olis kuinka haluja tehdä töitä mistä niitä löytää kun ihmisiä on miljoonia ja vaikka kuinka nuori mies rakastuisi naiseen jos ei oo rahaa elättää perhettään ostaa kolmee lehmää appivanhemmille siihen se tyssää poikamiehenä pysyt koko ikäs ja me eletään kakstuhatta lukua kyllä kolmekymppiset nuoret tarttee sielä ihan yhtä paljon apua kun lapsetkin jos ei vanhemmilla ole varaa kouluttaa niin siihen tyssää siellä ei ole mahdollisuutta käydä koulua ja tehdä työtä samaan aikaan vaikka kuinka olis haluja koska työstä maksetaan niin pieni palkka että sillon ei ole mahdollisuutta elää mulla on ainakin kolahtanu nää nuoret aikuiset kun ajattelen samaa kohtaloa omalleni ja jos muutamalla eurolla pystyn auttamaan se ei mun taloutta hetkauta suuntaan ei toiseen kummilapsia kyllä otetaan kaikenmaailman järjestöjen kautta jonne maksetaan parikymppiä kuussa ja siitä ehkä se euro osaa perille mun mielestä siinä ei juuri oo järkee pitää hyväntekeväisyysjärjestöjä pystyssä joku taas ajattelee musta hullu akka mutta kannattas kokeilla joskus itse kuinka hyvän mielen siitä saa kun tuottaa toiselle ihmiselle onnea ja hyvää mieltä ja pystyy helpottaan hänen elämäänsä tässä vaiheessa taas tulee eteen se miks ei suomeen suomessakin on kurjuutta mutta suomessa on sosiaalihuolto joka pitää huolen mutta afrikassa sitä ei oo minkäänlaista.
Kun saisi sinne pienimuotoisia yrityksiä ja kanavia jotka välittävät esim. käsitöitä maailman markkinoille, ja onhan niitäkin jossain päin Afrikkaa, pääasiassa kai elihankkijamuotoisia..ja sikäläisten naisten koulttamisjärjestöjen kautta..
Ymmärrän, tai voin kuvitella mitä on elää ja olla kun ei olle kuin kuivaa santaa ja kuumuutta, sekä mitä on yrittää kyhätä siitä elanto..hyvähän se on täällä viisastella..mamuista ja muista Afrikan maista tulleitten, muka hyväksikäyttöyrityksistä..:(
En ole käynyt kuin Marokossa, ja kyllä koski syvämmeen kun pikkuinen, ehkä 5 vuotias poika oli kamelipaimenessa yksin kuivien pensaikkojen ja pölyn keskellä..ei ollu pienellä leikkitovereita eikä ..kouluja...itkua pistää väänttämään kun ajattelenkin asiaa..
mää en oo käyny marokossa mutta oon kuullu ystäviltäni jotka ovat siellä käyneet minkälaista siellä on uskon että sieltä löytyy jo aavistus afrikkaa...
Kyllä kaiken tuon näkeminen, mistä kerrot, tii-na, saa miettimään, että eriarvoisuudesta ei puhuta turhaan ja että hädällä ja hädälla on eroa.
Jos meidän pitkäaikaistyöttömät ovat näköalattomia ja toivoa vailla, miten totaalista se onkaan alikeheittyneissä maissa.
Avustaminen järjestöjen kautta saa osakseen aiheellistakin kritiikkiä, mutta kun muutakaan ei oikein keksi. Ja sitten tulee tietysti uskon puute siinäkin, että jos otat yhden kummilapsen maailmalta, sata, ellei tuhat muuta jää ilman kummia...
Itse avustan satunnaisesti eri järjestöjen kautta, mutta en kyllä saa siitä hyvää mieltä pikemminkin huonon omantunnon, kun en avusta enemmään..))
joku jää aina ilman apua kaikkia me ei voida missään tapauksessa auttaa mutta kun edes yhtä niin hyvä on uskon että meidänkin auttaminen tuo turvallisuuden tunnetta ystävällemme kun tietää että jossain on ihmisiä joihin voi turvautua jos tulee hätä mulle on paljon irvaitukkin tästä auttamisesta mutta kun kävin paikanpäällä tiedän että oon tehny ihan oikein ja olen aina valmis auttamaan häntä ja olemaan tukena kaikissa elämäntilanteissa jos en muuten pysty auttamaan niin uskon että tieto siitä että joku välittää auttaa monena vaikeena hetkenä.
Viisasta puhetta, tii-na. Toivon ylläpitäminen on arvokas asia. Uskon myös, että nekin, jotka suhtautuvat auttamiseen kyynisesti, joutuvat ainakin pysähtymään asian eteen, kun näkevät, että joku toinen auttaa - kaikesta huolimatta...
jokainen voi suhtautua auttamiseen omalla laillaan mutta kenenkään ei pitäs mun mielestä aliarvostaa toisten ihmisten auttamishalua mutta täytyy sanoo että sen jälkeen kun olen käynyt paikanpäällä ja kertonut kokemuksiani ei kukaan oo suhtautunu asiaan enää sillai kun vielä ennen mun matkaa jokainen voi ajatella mielessään mitä vaan mutta kaikki jotka pukee ajatuksensa sanoiksi on samaa mielätä kun sinä ja minä tulin hesasta mentiin sinne eilen meidän teatteri porukan kanssa sain taas vastailla kysymyksiin minkälaista oli minkälainen oli tämä meidän poikamme he myös toivottivat dungan tervetulleeksi meidän teatteriporukkaan heti kun se vaan tulee vierailulle suomeen kuulemma aina joku eksoottinen rooli löytyy =))))))
Kiva et palasit, ja lisää vaan pökkyä pessään.
voi etukortit ja asiakastietojen levitys kalliit hinnat ja plaa plaa plaa plaa... mää olisin ostanu vähän vaikka mitä kumasista ja vaikka vähän kalliimmallakin hinnalla mutta kun ei ollu mitään mitä ostaa olis tehny mieli syödä jotain semmosta joka täyttää valtsan muutakin kun riisiä mutten sieltä oikeen keksiny muuta kun papuja herkkusieniä maissia sekaan nam nam tonnikalakin oli niin pahaa että mieluummin se meni roskiin kun kenenkään meidän mahaan muutamasta paikasta sai sellasta broileria jota me voitiin syödä mutta kaks viikkoo broileria apua kukahan siellä veti välistä ja kuinka paljon ei muuten kiinnostanu tippaakaan ei tullu mieleen kuka sillä rikastuu kun mää ostan siltä pussillisen riisiä ostin muuten paljon riisiä ja öljyä niille joilla sitä ei ollu ite varaa ostaa ja kaikkee muutakin mikä on meille itsestäänselvyys ei sieltä saanu lihaa ei makkaraa ei tartte ihmisten purnata hinnasta kuinka on kallista ja kuinka joku rikastuu kun mää ostan sen kalliita tuotteita ei ollu kalliita kun ei ollu mitään ihmiset kumminkin ovat täysin tyytyväisiä siihenkin vähään mitä on tulee toimeen sillä mitä on toista se on me suomalaiset kaikki maksaa liikaa kukaan ei uskalla ostaa ettei vaan joku rikastu mutta kyllä täällä suomessakin löytyy halpaa kannattaa ostaa sitä mikä ei maksa paljoo mitään yks asia siinä vaan tulee eteen täytyy luopua paljosta mutta kyllä silläkin elää eikä ainakaan kukaan pääse rikastuun.
hyvin meni viikko sitten loppui malaria lääkitys itse lääkkeestä ei ollu oikeestaan sen kummempia sivuvaikutuksia kolmantena ja neljäntenä iltana mulla oli sellasia pissa tulehdus tuntemuksia mutta samaan aikaan lääkkeenoton jälkeen sit toisella viikolla vatsa meni kuralle mutta ei ollut kipee ne oli ainoot oireet vaikka mua peloteltiin kovilla sivuvaikutuksilla mutta me kolme ainut oli se kura joka oli kaikilla mutta senkin sai loppumaan sillä lääkkeellä joka on tarkoitettu ripuliin hyvin meni vaikka pelkäsin ja sit vielä sanotaan että lääke ei aina tehoo vaan saattaa saada siitäkin huolimatta malarian mutta uskon että se olis tullu jo jos olis tullu ei kannata näköjään koskaan etukäteen pohtia mahdollista tulevaa sit mää mietin sitä miten mää jaksan sen mahdottoman pitkän matkan varmaan kun tiistai yönä lähdettiin kotoo yhden aikaan niin torstai aamuna oltiin perillä lentojen päälle vielä yöllinen kuuden tunnin linja automatka mutta hyvin meni ihminen on hölmö kun pohtii ja miettii etukäteen tulevaa mutta minkäs sitä luonnolleen voi.
tahtoo takaisin ghanaan siellä sai olla oma itsensä nauraa sillon kun naurattaa itkee sillon kun itkettää eikä kukaan kummastellu ja ihmiset oli niin tyytyväisiä elämäänsä ja oloonsa toisin kun täällä aina puuttuu jotain aina joku on tyhmä ääliö ja on mulla sitä rakasta lastanikin ikävä kai sitä lapseks nyt pitää sanoo vaikka ei se mun oma ookkaan kun täällä jo joku toissa iltana rupes irvaileen mun perheestä tytär on mitä on ja poika on n....ri miehen se jätti tällä kertaa rauhaan nyt kun oon kerannu mielessäni sitä maata ja matkaa ei tuntus ollenkaan ihmeelliseltä että siitä tulis uusi lomamatkakohde meidän perheelle talojakin sais kymmenen suomen talojen hinnalla kyllähän varmaan jo osa suomalaisistakin on löytänyt talvipaikakseen afrikan jotenkin se alkeellisuuskin on ruvennu tuntuun ihanalta tän suomen yltäkylläisyyden jälkeen ja oikeesti jos mää olisin rikas ensimmäisenä menisin takaisin hakisin poikani sieltä tänne suomeen auttaisin elämän alkuun täällä sentään on madollisuuksia tosin kun siellä mutta kun mää en oo rikas eikä musta koskaan tuukkaan kun en edes lottoa koskaan lämpöäkin sieltä kaipaan nivelet ja polvet oli niin hyvässä kunnossa siellä ollessa pysti oikeen oleen polvillaan lattiallakin ja pääs ylös kevyesti nyt alkaa oleen taas niin jäykät nivelet pitänee vaan oottaa ens kesää ja lämpöä että rupee askel kulkemaan notkeasti ja sormet taipumaan ilman nipistelyjä kokeilkaapas hymyä iloa ja tyytyväisyyttä elämään tänään varsinkin kun on paljon ihmisiä liikkeellä kaupoissa kun huomenna on pyhä ja kaikki ostaa taas niin paljon ruokaa että joskus tuntuu että varmaan se loppuu tähän päivään no huomennahan sitä ei saa mutta sunnuntaina taas kun meette niille ruokaostoksille niin hymyilkää jollekkin vastaantulijalle jos saa takaisin sen hymyn tuntemattomalta ihmiseltä se tuntuu oikeen mukavalta varmaan täällä koleessa suomessakin.
täällä on juteltu afrikasta kaivoista siinä sivussa mustista ihmisistä jotenkin alentuvasti ainakin yhdessä kirjoituksessa mikä tekee mustasta valkoista huonomman mulla ainakin on ikävä sitä värien kirjoa välkkyviä avoimia ja rehellisiä silmiä koviin asti leviäviä hymyjä ja valkoisia tasaisia hammasrivejä mistä ne onkin saanu niin mahdottoman hyvät ja vahvat hampaat ei oo ruskeita piikkejä niinkun joillakin suomalaisilla täällä sentään varmaan toi hammashoito on vähän pidemmällä kun afrikassa sodistakin kirjoiteltiin mutta eihän kaikkialla afrikassa sodita ja kaikki ihmiset oli asiallisia hyvin käyttäytyviä vaikka joukossa oli paljon niitäkin joilla ei ollut alkeellisintakaan peruskoulutusta miks niin monet ihmiset kuvittelee olevansa toisia parempia fiksumpia jokaisessa meissä on kumminkin jotain hyvää ollaan me sit minkä värisiä tahansa ja täytyy sanoo että mulla on ikävä mun ystävää josta tuli kahden viikon aikana meille kun oma poika se on tosi hieno tunne kun huomaa että on jollekkin ihmiselle tärkee ja voi jollekkin antaa jotain ainutkertaista.
kattelin tossa just katri helenaa aamuteeveestä lopussa haastattelija kysyi toimiiko hän vielä unicefin lähettiläänä ja kehui toimivansa ja sanoi että hänen mielestään kaikkien joiden oma elämä on kohdallaan niin pitäisi auttaa heikompiosaisia pienistäkin kertyy iso potti millon se elämä sit on kohdallaan mun mielestä sillon kun on katto pään päällä tiukasti ei mitenkään kiikun kaakun että tarttis joka päivä miettiä saanko vielä huomenna asua täällä saa syötyä vatsansa täyteen joka päivä on työpaikka tai eläke hyvät suhteet perheeseen ystäviin sukulaisiin ettei tarvi turhaa energiaa tuhlata oman elämän kasassa pitoon uskoisin että sen jälkeen meillä jokaisella on varaa ajatella myös ihmisiä joilla ei oo hyvä olla antaa tukee vaikka ei aina rahallista joskus vaan se henkinenkin tuki on rahallista tärkeämpi eikä sitä avun tarvitsijaa tarvitse lähteä hakemaan afrikasta vaan se saattaa löytyä ihan naapuristakin pitää vaan pitää silmät ja korvat auki nähdä vähän syvemmälle ei sekään ole aina onnen tae vaikka talous ja ulkokuori on kunnossa joskus vielä ennen kun kävin siellä afrikassa paikanpäällä ja näin ystäväni livenä ja sen kaiken missä hän joutuu elämään ajattelin että sehän on ihan helppoo päästä hänestä eroon lopettaa vaan yhteyden pidon no nyt kun olen tavannut ja tutustunut niin tuli sellainen tunne ettei mulla koskaan voi niin huonosti mennäkkään etteikö mulla olis aikaa hänelle ja sitä paitsi kun itsestä tuntuu ettei jostain syystä jaksa jonain päivänä kummasti saa voimaa kun auttaa toista ja sitä kautta omat pienet ongelmat rupee tuntuun mitättömiltä koska oikeesti meillä on niin hyvä olla täällä suomessa.
nyt se on löytynyt ja pitää lunastaa lupaus joka tuli ghanssa annettua nimittäin scootteri kun viikon siellä hankalasti kuljimme ahtaissa kuumissa trotroissa paikasta toiseen eikä sillon vielä ollut edes kuuma nyt siellä on kolkyt viis astetta lähes koko ajan väkeekin siellä on pyrkimässä niihin trotroihin varsinkin iltaisin kun pitäs mennä kotiin pilvin pimein joskus joutuu odottaan vuoroaan parikin tuntia siinä kuumuudessa onneks meitä kyllä kuljetettiin paljon laina autolla mutta se ei kuulu jokapäiväiseen elämään näin ollen jo ekan viikon jälkeen oltiin sitä mieltä että kun ystävämme löytää hyvän scootterin me kyllä kustannetaan se helpottuu hänen kulkunsa huomattavasti maanantaina pojan toive sit toteutuu ja hän saa allensa kulkupelin great mietittiin siellä ollessamme itseämme kaikkiin tilanteisiin ja miten vois oloa ja eloa helpottaa ja tää oli kyllä yksi päälimmäiseksi nouseva asia miten helposti pääsis kuuman työpäivän jälkeen kotiin ja varsinkin sen matkan jälkeen tuntuu että meillä on yllin kyllin kaikkee ja ihan liikaakiin niin tässä vaiheessa tuntuu helpolta auttaa vähän isommastikkin jossain aloituksessa puhuttiin rahoista ja sijoittamisesta vaikka asuntoon mää oon aina sijoittanu ihmisiin niin rahallisen avun kun muunkin avun mutten summittaisesti vaan sen on tarvinnut ansaita jollain konstin siitä täytyy itsekkin saada jotain vastinetta ei tavaraa eikä rahaa jotain enemmän sellaista mitä ei voi rahalla mitata.
no niin nyt on nuori mies onnellinen scootterin omistaja kuvia tuli jo facebookkiin kulkupelistä ja kiitosta saimme elämän helpottamisesta.
Voi että olette ihania ihmisiä tii-na ja miehesi :)
eikä voi yhtään vähätellä meidän tytön osuutta ennenkun ruvettiin tähän hommaan meidän piti jokaisen hyväksyä se asia nähdä se asia ja tuntea että haluaa auttaa ja jos olikin vielä jotain epävarmuutta omassa mielssä niin kyllä kaikki lähti pois paikanpäällä kiitos pirre kauniista vilpittömistä sanoista.
Kävin eilen elokuvissa, Kaurismäen uusin "Le havre". Loistava elokuva, taideteos, joka keskittyi pitkälti tuohon samaan, josta sinä tii-na kerrot täällä:
ystävyyteen yli rajojen ja siihen millainen heijastusvaikutus on sillä, että joku lähtee "pelastamaan" yhden ihmisen. Se tosiaan voi laittaa hyvät voimat liikkeelle ja vakuuttaa siitä, ettei "auttaminen" ole koskaan turhaa.
pitääpä mennä katsomaan se elokuva harvemmin tulee käytyä mutta tää on varmaan mielenkiintoinen mää óon miettiny tota auttamisasiaa ja kypsytelly mielessäni jo vuosikausia ja en todellakaan olis arvannut että täällä galleriasivuilla ihminen tulee mun sivuille ja haluaa tutustua vilpittömästi ystävystyä ja mää oon yleensäkkin avoin kaikelle pienellä varauksella mutta nyt täytyy kahden vuoden jälkeen sanoo että kannatti jos me ollaan annettu paljon niin ollaan me saatukkin paljon sitä ei voi sanoin kuvata sekin on sellainen asia mikä tarttee itse kokee ja tosiaankaan auttaminen ei ole koskaan turhaa.
Mene ihmeessä katsomaan Le Havre, tii-na. Suosittelen lämpimästi muillekin, ennenkaikkea niille, joilla auttamiseen liittyy ristiriitaisia tunteita. Kaurismäki pystyy pienin elein kuvaamaan suurta asiaa ja kyllä tuon kaltainen elokuva puhuttelee enemmän kuin syyllistäminen, moraalisaarnat ja kylmät tilastot. Samoin tekevät sinun omakohtaiset kokemuksesi, niistä kirjoittaminen täällä.