Terriereistä?

Itse olin 12v kun sain ekan koirani perhekoiramme kuoltua kaksi vuotta aiemmin ja päädyimme pienempään rotuun perheeni kanssa eli minusta tuli iloisen ystävällisen terhakan kettuterrierin omistaja.. :)

Terrieri menee ekana koirana ihan hyvin kunhan saa toimintaa meillä toiminta oli hiihtolenkit/uintiretket/metsälenkit koiruus vapaana muiden koirien kanssa.Eikä ongelmia ollut, sitten kun aika jätti vanhuudentuoman sairauden (syöpä) vuoksi otin uuden kettuterrierin jonka kanssa puolestaan tokoillaan, koirapuistoillaan ja hieman agilitya ja hakua.

Suosittelisin narttua. Terrierit ei ole haukkuherkkiä yleisesti. Hyviä vaihtoehtoja nuo mainitsemasi ja rauhallisempia kuin oma terrini. :)

Vehnäterrieri on todellinen perhekoira.
Aina iloinen mutta pieniääninen.

Kannattaa ainakin ensimmäiseksi koiraksi hommata narttu. Urokset ovat luonteiltaan kovempia ja täten haastavampia. Nartut ovat myös keskimäärin lapsi- ja pentuystävällisempiäkin kuin urokset, vaikkakin yksilöeroja löytyy, ja jokainen koira tulee totuttaa lapsiin pennusta asti, jotta aikuisena suhtautuu riittävän lempeästi ja kärsivällisesti perheen tuleviin lapsiin. Koira tottuu yksinoloon, jos luottaa omistajaansa, eli ei koe tulleensä hylätyksi. Pennusta asti koira onkin hyvä totuttaa olemaan kotona säännöllisesti vaihtelevia aikoja yksikseen. Kaikista terrieriroduista ollaan saatu jalostuksella nykypäivään asti sosiaalisempia kuin ennenvanhaa. Luolametsästys, rottajahdit ja koiratappelut ovat vähentyneet tai muuttuneet laittomiksi, jonka seurauksena myös terrierit ovat muuttuneet vähemmän ärtyisiksi luonteiltaan.

Komppaan edellistä kirjoitusta. Minulla on reilut 20v kokemusta cairneista, joista osa on ollut metsästysvaistoisia, osa ei. Metsästysvaisto ei sinällään tee koirasta ärtyisää, ehkäpä päinvastoin minun kokemukseni mukaan. Metsästyskoiranhan on tultava nimenomaan saumattomasti ohjaajansa kanssa juttuun ja näin ollen ne koirat ovat usein yllättävänkin sosiaalisia, varsinkin ihmisiä kohtaan. Koiratappelut ovat, syystäkin, laittomia ja ehkäpä, joitakin harvoja tähän tarkoitukseen jalostettuja rotuja lukuunottamatta, ei näitä luonteenpiirteitä juurikaan terriereissä enää ole. Itse halveksin syvästi niitä raakalaismaisia ja saidtisia ihmisiä, jotka koiria tappeluttavat. Onneksi tällaista toimintaa ei enää paljoa ole ja se on selkeän laitonta. Rangaistukset vain pitäisi olla paljon kovempia, kuten yleensäkin meillä rikoksissa, joissa aiheutetaan fyysistä kärsimystä. En ymmärrä miksi laki on niin lepsu eläinrääkkääjiä kohtaan.

Mutta, nyt eksyin aiheesta. Narttu on ehkä tosiaan helpompi ensimmäiseksi koiraksi, mutta uroksistakin suurin osa on aika helppoja. Cairneista ainakin. Ihan pikkulapsien kanssa täytyy, kuten aina koirien kyseenollessa, olla varovainen. Koira ei aina ymmärrä, jos sitä esim. kipeästi vetää korvasta. Vanhempien tulee tämä tietysti ymmärtää ja toimia sen mukaan. Koiran totuttaminen yksinoloon, lapsiin ja vieraisiin ihmisiin sekä toisiin koiriin, on aina tehtävä, olipa koira mitä rotua hyvänsä.

Kiitti noista vastauksista, lisää sais toki tulla. ;)

Eli ei olla ihan pihalla tän asian kans.
Muuten oisko silkkiterrieri tai walesinterrierri huono vaihtoehto.

g70 : En ole enää pikkulapsi, enkä tule kiskomaan koiraa korvista(tai muualta) joten en oikein ymmärtänyt tota...

Älä ainakaan urosta ensimmäiseksi koiraksi ota. Narttu pehmeämpi ja täten parempi alkuun.

Omia kokemuksia noista roduista ois kiva kuulla, sekä muista terriereista.

Jos haluat hiukan isomman, niin ota Tiibetin terrierinarttu. Vaikka se oikeasti on paimenkoira, riittää siinä virtaa. Ja on todella perheystävällinen. Turkkia ei tarvitse trimmata, vaan harjata perusteellisesti pari kertaa viikossa tai pitää karva lyhyenä, jolloin on myös terrierin näköinen. Karvaa ei myöskään lähde.

kokemusta minulla on sekä australian että vehnäterrieristä.
Ensimmäisenä mainittu on uskomattoman ihana ja kaunis rotu! meillä on useampi koira kotona ja australianterrierit tulevat todella hyvin toimeen toisten koirien kanssa, myös lasten kanssa. Ihanan luontoinen ja sopivan pienikokoinen koira joka sopii todella hyvin agilityyn ja mitä vain haluaakin harrastaa.
Narttua suosittelen ensimmäiseksi koiraksi.

Sanomasi lenkitys määrä riittää aivan hyvin.
Ja yksin terrieri pystyy olemaan viisikin tuntia.
Kunhan sillä on leluja peti ja vesikuppi saatavilla.

Brasilianterrieri on hyvä vaihtoehto

Tiibetinterrieri on hyvä lenkkikaveri ja mukava seurakoira.
Monipuolinen perhekoira.

Mitä tarkoitat jämäkkyydellä? Miten se näkyy koirakoulutuksessasi ja arkipäivän rutiineissa? Laita esimerkkejä mikä on jämäkkää toimintaa.

Sinulle on ehdotettu melko karvaisiakin koiria. Jaksatko hoitaa esim. Vehnä ja tiibetinterrierin pitkiä turkkeja ja entäpä kura/sade säät. Jos haaveilet agilityn harrastamisesta, niin borderterrieri olisi varmaan myöskin harkitsemisen arvoinen rotu. Itse en ole ns. terrierifani, mutta bordereita on tavannut, ja vaikuttavat mukavilta, eikä niillä ole hapsukarvoja.

Borderterrierit pitää nyppiä jotta turkki pysyy kunnossa. Mutta niin kyllä useat muutkin terrierit pitää nyppiä.

Suosittelen bedlingtoninterrieriä.Sopii hyvin agilityyn ja ToKoon.Koira painaa 7-10kg ,helppo kuljettaa sylissä matkoillakin.On ihmisrakas.Sopii myös kerrostaloon,ei hauku ovikellon soidessa.Ei lähde karvaa,eikä haise koiralle.Minun koirani on aina siellä missä minäkin,nukutaankin samasa sängyssä,ei uskollisempaa ystävää voi olla kuin bedlington.

Muistakaa hyvät ihmiset, että kaikki koirat ovat YKSILÖITÄ! Eli niiden luonnetta ei voi kuvailla tarkkaan.

Ei kannata ottaa pentua jos se joutuu viettämään 4,5h yksin!

Ottaako uroksen vai nartun, on ihan makuasia. Kyllä narttukin voi olla jääräpäinen ja hormooniensa vietävissä. Enemmän se on narun toisesta päästä kiinni, kuinka koiran kouluttaa ja opettaa tavoille.
Samaten kun räksyttäminen, koirasta kuin koirasta saa kyllä räksyn, jos antaa sen tehdä sitä, koulutuksella saat "hiljaisen" koiran.

Jos olet kiinnostunut australianterriereistä, käyppäs vilkaisemassa Huovispäivän-kennelin kotisivujamme. Sieltä löydät tietoa ja kuvia koiristamme

http://koti.mbnet.fi/~simkii/

Hyvä lenkkikaveri.

.