Tuon toissapäiväisen ukonilman aikana, tuli mieleeni miten haavoittuva yhteiskuntamme on. Kaikki kotonani on on sähköistetty.
Lämpö, ruuanlaitto, peseytymis, pyykinpesu ja valo! Talvipakkasella on jo katastrofi jäädä pidemmäksi aikaa ilman sähköä, silloin jäätyvät ja halkeavat vesiputket, kukat kuolevat ja pakastimen sisällöt pilaantuvat.
Ei tarvitse mennä kauas ajassa taaksepäin, kun kylätkin kuvattiin, kuinka monta savua oli. Joka tuvan piipusta nousi savuvana, josta laskettiin asujaimisto. Öljylampun äärellä tehtiin askareet ja kynttilöitä valettiin talven tarpeita varten.
Mietin minne menisin pakkasella pidemmän sähkökatkoksen aikana, ja jouduin toteamaan, ettei olisi paikkaa, missä voisi sytyttää tulen, paitsi ulkona!
Takan laittamiseen on kyllä asunnossani lupa, mutta emme katsoneet sitä tarpeelliseksi aikanaan.
Lämpö, ruuanlaitto, peseytymis, pyykinpesu ja valo! Talvipakkasella on jo katastrofi jäädä pidemmäksi aikaa ilman sähköä, silloin jäätyvät ja halkeavat vesiputket, kukat kuolevat ja pakastimen sisällöt pilaantuvat.
Ei tarvitse mennä kauas ajassa taaksepäin, kun kylätkin kuvattiin, kuinka monta savua oli. Joka tuvan piipusta nousi savuvana, josta laskettiin asujaimisto. Öljylampun äärellä tehtiin askareet ja kynttilöitä valettiin talven tarpeita varten.
Mietin minne menisin pakkasella pidemmän sähkökatkoksen aikana, ja jouduin toteamaan, ettei olisi paikkaa, missä voisi sytyttää tulen, paitsi ulkona!
Takan laittamiseen on kyllä asunnossani lupa, mutta emme katsoneet sitä tarpeelliseksi aikanaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No, meillä on valtavan iso, varaava, massiivinen leivinuuni ja avotakka. Senkin voi asentaa varaavaksi. Tietenkin kaikkeen tähän tarvitaan puuta. Onneksemme sitä kasvaa omassa kesämökkimiljöössämme.
Kyllä usein ovat ajatuksesi mieltä kiehtoneet. Eipä taitaisi meidänkään kaukolämpö ilman sähköä toimia. Ei ilman taskulamppuja valon pilkahdusta näkyisi.
Vaikeaa ja hankalaa olisi elo ilman sähköä.
Olin suorittamassa asevelvollisuuttani v.1958. Niihin aikoihin kylämme kautta tehtiin maantie, sen jälkeen sähköt.
Sitä ennen elettiin öljylamppujen ja saunatuijujen aikaa. Talli ja navettatyöt tehtiin öljylyhtyjen valossa, toki pärevaloakin käytettiin tuvassa.
Parhaimmillaan meitä oli kansakoulussa 4 sisarusta. Läksyjä lie tehty kynttilöidenkin valossa. Kouluun matkaa 3.5 km.
Jos yöllä oli tullut paljon lunta, isä kyyditsi hevosreellä kylän laitaan, sukset reestä alle ja loppumatka kai hiihtäen. Monilla koululaisilla pitempi koulumatka.
Ankeaa aikaa, tulee ankea olo jo muistellellessa erityisesti kouluaikoja talven pimeinä kuukausina.
nyt ihan vaan aloittajan kiehtovia jatauksia, taisi itse vastata taas itselleen. Kesämökkimiljöö,,,joopa joo.
Ihanpa, kuule, olen ihan eri ihminen, kuin aloittaja. Asun melkein pohjoisimmassa Suomessamme, ja olen sinua paljon nuorempi.
Miksi ihminen tuomitaan nimimerkkinsä takia? Sitä en lakkaa ihmettelemästä.
Miksi täällä aina luullaan ja luullaan?
Kaunista päivää ja tulevaa sinulle, toivotan!
Kaikenlaisia kuvitelmia niitä onkin!
Tuosta isosta leivinuunista, joka maalaistuvissa usein on, ja sen lisäksi puuliesi keittiössä ja pönttöuunit joka huoneessa, takasikin lämmönlähteen aikanaan, jolloin ei joka tuvassa sähköä ollut vielä ollenkaa.
Muistan Sipoon aikana, jolloin saattoi olla parin kolmenkin tunnin sähkökatko, naapurien tulleen aamukahville, kun soittivat ja kysyivät onko hellassa jo tuli:D
Kyllähän käsinlypsykin onnistui öljylyhdyn valossa niinä aamuina, vedentulo vain oli se hankaluus, lehmien painellessa usein juottoautomaatin rikki janoissaan. Ne kun tarvitsevat kymmeniä litroja vettä per sarvi!
Olisipa meilläkin puuhella, tuhat kertaa mieluummin, kuin tuo älyttömän massiivinen, maankuulun leivinuunimaakarin sorvaama leivinuuni.
Sen lämmitys on päivän kestävä urakka. Tosin, se sitten uhkuukin kuumuuttaan monia vuorokausia.
Olisipa, olisipa, puuhella. Se antaa heti lämpöään, sillä on lokoista laittaa ruokia.
Mutta, haaveeksi jäänee. Silti, haaveita kai saa aina olla, eikä kaikkien tarvitsekaan toteutua.
Voi-voi minnuuki, väärällä vuosisadalla elävää, ehkei nyt sentään vuosituhannella sentään. Tää tykkäämiseni kaikenlaisesta yksinkertaisesta elämäntavasta.
Kaikkee oon saanu onneksi kokea, vanhassa maalaistalossa kun asuimme vuoden verran. Silloin, kun vuorostain läksin riepottelemaan miestäin ja kahta vielä kotona olevaa pitkin "mualimmaa", kun hän jo pääs eläkkeelle. Sitä ennenhän hänen työnsä takia vaihettiin paikkaa, silloin kun käsky kävi.
Mahtavan iso tupa oli siinäkin talossa ja tietysti iso leivinuuni, mut tavallinen hella kans. Isäntätalosta ostettiin vanhanaikasen oikeella tavalla syötetty sianpuolikas syksyllä, ja ah, mitä herkkua se siellä uunissa muhiessaan oli, läskiäki nääs sai ja voi siihen aikaan syödä.
Nii hurjiahan oltiin Kouvolassa asuessa, että kaikista mukavuuksista kerrostalosta muutettiin sellaseen puulämmitteiseen tiilitaloon, kolmas kerros, neljä huonetta ja keittiö....neljä uunia ja hella. On ne venäjänaikaset kasarmityyppiset talot varmaan vielki siel pystyssä varuskunnassa, siitä aikaa 37 vuotta.
Nyt ei ennää tässä muuta oikeaa tulta kuin kynttilät, saapihan ne jo riittää kaiken hillumisen jälkeen.
Tuo läskiasia jäi vähän epätäydelliseks....kyllä minä saan,saisin, haluan, haluaisin syödä vielki hyvää läskiä, mutta kun ei enää mistään saa oikeeta sikkaa. Ottasin kyllä kotielläimeks mielellään ja varmasti syöttäsin hyvin, rapsuttelisin ja kyhnyttäsin, ihan samasta ne miehetki tykkää. Tällä kokemuksella tuliski potria sikoja !!! Voi näitä miun kirjotuksii...taas ehkä epäilyksen häivä jollain lukijalla, miehistäkö sikoja ...voi hyvä sylvi minnuu.
"Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka" , neuvottiin ennen akkametsään lähteviä nuorukaisia. Kotilieden lämpö siintää mielessä maailman tuulissa, miten monta hienoa kirjallista ja kuvallista taideteosta siitä onkaan. Kun saatiin uuteen tupaan piippu ja piisi, saattoi elämä todella alkaa. Onpa ollut lapsilla turvallista herätä valkean sytyttämisen ja hellanrenkaiden ääniin , hakeutua sen lämpöön Ihailen pohjalaisten avarien tupien upeita muurausrakennelmia, lieden, takan ja leivinuunin yhdistelmiä.
Entisajan muurarit olivat arvonsa tuntevaa väkeää, heitä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Mieheni kertoo, miten hän sisaruksineen joutui passaamaan muuraria, juoksuttamaan työkaluja ja kahvia, sukeltamaan muurarin tekohampaita mökkirannasta onnistuneen muurauksen kunniaksi järjestettyjen kemujen jälkeen. Se on avotakka, merkitystä vain tunnelmanluojana ja lämmittelyssä. Paikka on yhteinen tukikohta, mekin haetaan sieltä kotimme takkaan polttopuuta, marjastamassa ja kalastamassa. Mökkitakan otsalla on menneiden kesien muistoina lasten tekemiä savitöitä, järven pohjasta sukelletusta savesta muotoiltuja ja takassa poltettuja sekä muutamia kaarnaveneitä tuohipursineen.
Meidän takka tai paremminkin varaava kaakeliuuni on jokapäiväisessä käytössä lämmityskausina. Säästyy kallista sähköä, ja lämpö säteilee yläkertaankin. Onhan niin tunnelmallistakin häärätä lämmitystöissä, puu tuoksuu hyvälle, tuijotella rauhoittavaa elävää tulta.
aamu kauan sitten eli ennen sähköä
Tuuli oli vinkunut taukoamatta koko yön. Se oli kuljettanut mukanaan lunta, joka liimautui ikkunoihin, suli ja jäätyi lasien pintoihin tehden niistä lähes läpinäkymättömät.
Ensimmäisenä, kuten tavallista, heräsi emäntä, keski-ikäinen, lihavahko nainen. Vanha, rautajalkainen lavitsa narahteli hänen kohottautuessa istualleen pidellen täkkiä rintojensa edessä ikään kuin olisi yrittänyt salata rintojen alkavaa lakastumista. Nainen teki sen siksi, että oli omaksunut tavan jo nuorena sekä siksi, että tuvan kylmänkostea, nukkuvien ihmisten tunkkaama ilma tunkeutui kauhtuneen, flanellisen yöpaidan sisälle.
Istuttuaan hetken siinä narisevalla lavitsalla hän pudotti täkin, hamuili pimeässä permannolla olevat poronnahkaiset tossut jalkaansa, nousi ja kädellä tunnustelemalla etsi pöydällä olevan tulitikkurasian.
Säästääkseen kallisarvoisia tikkuja hän sytytti ensimmäiseksi kynttilän ja puhalsi tikun sammuksiin. Kynttilän heikossa valaistuksessa emäntä pumppasi painetta petromaxiin, sytytti kynttilän liekilla sammuttamansa tikun uudelleen ja sillä sitten kaasuuntuneen öljyn. Petromaxin pistävän kirkas valo miltei sokaisi hetkeksi hänen silmänsä. Lattialla porontaljan peitossa nukkuva isäntä korahti unissaan, käänsi kylkeään ja jatkoi nukkumistaan.
Talon naimaikäinen tytär oli karjakkokoulussa etelässä, ei tulisi kuin jouluksi, jos silloinkaan, Muita lapsia heillä ei ollut. Kaikki kolme poikaa olivat kaatuneet rintamalla. Jäljellä vain seinälle nastoilla kiinnitetyt kuvat.
Saatuaan petromaxin palamaan nainen meni keittiöön, nosti yöpaidan helmat ja kyykistyi istumaan ämpärille. Metallisen ämpärin laita äänteli hetken sihahdellen ja pieneen keittiöön levisi hetkessä virtsan pistävä haju..
Noustuaan ämpäriltä nainen sytytti kynttilällä tuohenpalasen, laittoi sen lieden pesään ja latoi palavan tuohen päälle miehen pilkkomia puita. Varmistuttuaan puiden palavan tasaisesti hän puhalsi kynttilän sammuksiin. Saavissa olevan veden pinta oli yön aikana jäätynyt, Hän hajoitti jääkuoren iskemällä tylsäksi kuluneella puukolla siihen muutaman kerran ja otti kauhalla vettä noen peittämään kattilaan. Poistettuaan liesilevystä kolme rengasta hän laittoi kattilan syntyneen aukon päälle. Sitten hän otti peltisen purkin seinällä olevalta hyllyltä ja ryhtyi mittaamaan paahdetuista rukiinjyvistä jauhamaansa kahvin korviketta kattilaan. Rukiiseen nainen oli sekoittanut hiukan sikuria.
Tänään hän ei lähtisi hiihtämään kirkolle vaikka Paasikiven oli kerrottu puhuvan radiossa itsenäisyydestä.
Auringon nousuun oli vielä lähes kaksi kuukautta.
Tuohan on hyvin aidon tuntuinen tarina, johon mielellään kuulisi jatkoakin, ville vallattomalta! terv. texsanell
Evakkolapsena on vastaavanlainen omakohtainen tarina.
Talvet olivat silloin 40luvulla lumisia ja kylmiä, asuimme pienessä kahden huoneen mökissä yhden talven koska omaa kotia vasta rakennettiin.
Aamulla äiti heräsi hyvissä ajoin virittelin tulet hellaan, irrotteli koukulla renkaita että tuli pääsi suoraan kattilan ja pannun pohjaan, siinä valmistui sitten samanaikaisesti kahvi ja aamupuuro.
Siinä koko kylässä ei ollut sähköjä lainkaan, kaikki toiminnot tehtiin alkeellisesti, mutta tottuneesti, odotettiin sähköpylväiden pystyttämistä ne oli ajettu tien vierille jo syyskesästä.
Öljylamppu oli valonlähde kelmeine valoineen, kyllä se valaisi ja lämmittikin.
Vanhin sisaristani oli jo muuttanut pois kotoa, veljeni oli kai armeijassa ja yksi sisaristani sairaalassa harjoittelemassa ennen kouluun menoa.
Isäni vei hevosella kouluun ja keräsi matkalla olevat muutkin koululaiset kyytiin, monesti maitopullo oli repussa jäätynyt matkalla, silloin piti olla maito ja voileivät omasta takaa, keittoa tai puuroa tuli koulun puolesta lämpimäksi ruuaksi.
Se joka oli ensimmäisenä koululla sytytteli koululuokkien kakluunit lämpiämään, luokat oli korkeita ja lämpö jossain katonrajassa.
Jonkun tehtävänä oli juomaveden haku "kampikaivosta", kaikkea mitä voi tehdä se tehtiin pysyttiin lämpimänä ja meillä oli tosihauskaa täitten askareiden parissa.
Siinä oli lapsuusajan tärkeitä oppeja elämän varalle, pitää toimia että pärjää,
muistissa on monet konstit vielä siltä ajalta, ei mene sormi suuhun isoissakaan koetuksissa.
Opettaja toi jossain vaiheessa luokkaan petromaksin ja sitten oli valoa riittämiin.
Voi näitä tämän tapaisia kertomuksia varmasti monellakin lapsuudesta näin uskon.
Meillä,
täällä pohjan perillä on harvoin noita sähkökatkoksia... Olihan viime talvena yksi tuollainen viisituntinen... Eipä meillä hättää... Puukattilaan puuta ja kiertovesipumppu invertterin ja akun avulla pyörimään... Eipä hättää tule vaikka katkos kestäisi talven yli... Akun lataus kaamoksen aikaan autolla ja auringolla kevään koittaessa kun on noita aurinkopaneleitakin...
Jätinpähän tuon puukattilan varalle vaikka maalämpöä nyt käytänkin... :)
Kyllä jotenkin tulee toimeen jos on varaava takka ja voi valmistaa ruokaa siinäkin, ainahan ihminen keksii pakon edessä selviytymiskeinoja.
Toista onkin sitten lypsykarjataloudessa jossa koneet ovat suuri apuväline, lypsää 2x päivässä, rehut ja vedet sähköä apuna käyttäen tulee just' ajallaan.
Nyky puhelimetkin tarvitsee sähköä, tietty autossakin voi ladata, miten on sitten autottoman vanhuksen puhelin, vain esimerkkinä mainitakseni.
Kaupungeissa ja taajamissa on langat maan alla, niiden päälle ei myrsky kaada puita.
Muistelisin joskus edellisen vuosituhannen lopulla olin matkoilla, ja silloin riehui voimakas syysmyrsky oli kymmeniä tuhansia kotitalouksia ilman sähköä jopa viikkoja.
Oli eräs tällainen suurkarjan omistaja samalla matkalla ja he kertoivat kauhukuvia mitä siellä lomittaja kotimaassa koki.
Tällaiset tapaukset ovat aivan hirveitä, miten eläimet joutuukaan kärsimään, ei niitä suuria lypsykarjoja kukaan käsin ehdi lypsää.
No, tulipa vain mieleeni ja kerroin.
Olen takan pesässä kokeillut ruispalojen paistamista valmiista ruisleipäaineksista, kokonainen limppu ei varmaan onnistuisi. Niistä tuli hyvin kovia ja tummia, ilmeisesti lämpötila oli liian korkea. Maku oli kyllä herkullinen, aromikin kohdallaan. Uunipuuroa laitan sinne joskus hautumaan, kun on isompi porukka syömässä. Pieni määrä tarttuu vain asian reunoille, eikä ihan kuumaan pesään pidä puuroa laittaa. Varmasti karjalanpaistikin onnistuisi. Sähkökatkojen aikaan on joskus talvellakin käytetty ulkona kaasugrilliä ja muurikan kaasupoltinta. En halua sisälle paistettujen silakoiden hajua , joten meillä se herkku valmistuu kautta vuoden ulkosalla. Nokipannulla voi keittää kahvit paitsi nuotiolla, myös grillissä. Olisikohan se luvallista parvekkeella. Monenlaisia näppäriä ja edullisia retkikeittimäkin on, jotka toimivat pienellä kaasupatruunalla.
Puhelimen akkua voi ladata sähkökatkon aikana autoillessa,mutta vartavasten sen takia ajelu on tietysti energian haaskausta. Täpötäyden pakastimen sulaminen tuntuu kauhukuvalta, mutta kyllähän ne siellä kai pari päivääkin säilyvät, ellei availe ovea tai kantta. Jos pakasteet sulaisivat, alkaisi varmaan armoton hillojen ja mehujen keitto ja lihojen paistaminen, jätskit olisivat mennyttä . Meillä on dieselgeneraattori akkujen latausta varten, mutta saisi sillä hätäsähköäkin aikaan. Painava, tilaavievä ja äänekäs mötikka se kylläkin on. Meillä on suvussa karjatilallinen, heillä on omat generaattorit sähkökatkojen varalta.
Kun nyt puhutaan poikkeustilanteista, onkohan kaikilla teillä kotivara, eli hyvin säilyvää muonaa ja vettä vaikkapa ydinlaskeuman varalle. Kynttilöitä, tulitikkuja, taskulamppuja pitää olla aina käden ulottuvilla. Patteriradiokin olisi hyvä, ainakin yksi kännykkä huushollissa aina täydessä latauksessa. Vanhoja turkkeja ei kannata heittää pois, niistä voi koota lämpimät vällyt ja vaikkapa huopa vuoriksi toiselle puolelle...nahkaneula käteen tai koneeseen vaan. Kyllä hätä konstit keksii.
http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/kotivara/
Sairaaloilla on omat varavoimalansa, uskon minäkin että myös maatiloilla jonkinlaiset generaattorit tai aggregaatit. Joskus olen miettinyt, pysähtyykö hissi kerrosten väliin sähkökatkon aikana ja meneenkö hätäviesti perille, eikös sekin ole sähköinen ?
Mitenkähän on vessan käyttö, jos on päivien mittainen sähkökatko. Putket ei kyllä saisi jäätyä sähkön puutteessa, silloin on vika eristyksessä.Kotivarana on aina näkkäriä ja muutama säilykepurkki. Jauhoja ja ryyniä on, mutta kuka niitä kypsentämättä voi syödä. Kyllä menee elämä vaikeaksi jos pitäisi parikin päivää ilman sähköä olla, varsinkin talvella .