Voi voi sentään....!
Nyt on niin että minä olen ottanut,tai saanut 20.000volttia joskus tuohon oikeaan käteeni ja elän edelleenkin....ihme kyllä!
Olin joskus nuorena miehenä töissä paikallisen energiayhtiön palveluksessa ja teimme työparini kanssa muuntamoasennustöitä eräässä puistomuuntamossa jossa ei pitänyt olla vielä erottimien takana jännitettä.....!
Vaan oli siellä,sain todellakin oikeaan käteeni suoraan tuon 20.000voltin sähköiskun ja...voin sanoa että se tuntui todella iskulta..!
vertaisin niin että ihan kuin joku olisi lyönyt täysillä halolla selkään......!
Tajuntaani en menettänyt,näin hienot valokaaret kun ne leiskui samalla kuin hervottomana olin kaatunut puiselle lattialle...muistan hyvin tuon tapahtumaketjun vielä tänä päivänäkin!
Työkaverini oli ihan paniikissa ja lähti kärräämään minua sairaalaan...minä edelleenkin tajuissani ja tolpillani,olinhan minä sen verran shokissa tietenkin mutta ihan tajusin kyllä kaiken mitä oli tapahtunut.
Kamalinta oli se,että vaikka miten käskit tahdonvoimallasi kätesi liikkua,mitään ei tapahtunut...et hallinnut omaa raajaasi mitenkään vaan se oli ihan hervoton.
Kuitenkaan en mitenkään panikoinut tai ollut muutenkaan järkyttynyt,luultavasti tuo shokki oli sen verran vielä rauhoittanut mielenikin.
No,lääkäri tutki vammani ja paketoi sekä salvasi palaneen käteni ja jonka jälkeen pääsin pois sairaalasta,ihme kyllä,kävelin omin jaloin työpaikalleni ja se on jäänyt mieleeni että henkinen mieleni oli virittynyt niin korkealle että minä poika vaan viheltelin ihan kuin ei mitään olisi ollutkaan....muistan sen hyvin miten korkealla oli mielialani....se oli vahva kokemus,sen voin sanoa!!!!!!!!!!!!!!
Työkaverini, jotka tietenkin jo olivat kuulleet tapahtumasta,katselivat varmaan minua ihmeissään kun saavuin työpaikalleni muutaman tunnin kuluttua,olinhan juuri palannut "haudan takaa" elävien kirjoihin.Jätin työpaikalleni sairaslomalappuni ja lähdin kotiin parantelemaan itseäni niin henkisellä kuin ruummiillisellakin puolella!
Tuon muutaman tunnin aikana oli käteni olkanivel palautunut jotenkin hallintaani....sain jonkinlaista liikettä ja heiluntaa aikaiseksi..Kun taas kului muutamia tunteja niin sitten sain kyynerpääni jotenkin vähin erin liikkeelle ja siitä edelleen ajan saatossa lähti ranne ja jopa sormetkin liikkumaan.....!
Seuraavana yönä en sitten nukkunut silmällistäkään...niin helvetillinen kipu oli!!!!!!!!
Nimittäin silmäni olivat reikiintyneet valokaaren ultraviolettisäteilystä kait miltei puhki asti,kaikki hitsarit tietävät kyllä mitä tarkoitan!
Käteni kipu ei ollut juurikaan mitään verrattuna silmiin...ne oli tosi kipeät.
No,kaikesta selvittiin ja samaan työpaikkaan palattiin aikanaan takaisin ja tänään,yli 30-vuotta myöhemmin,työpaikkani on jo toinen mutta....käteni on täysin kunnossa,vain muutama tulitikkuaskin kokoinen paloarpi näkyy muistona tapahtuneesta,toinen kyynerpäässä isompana ja toinen ranteessa valtimon kohdalla pienempänä.
Muistan vielä sen miten jonkin aikaa...kai muutamia vuosia ehkä,tuo tapahtuma oli niin voimakkaasti mielessäni että olin erikoisen huolellinen asennustöitteni turvallisuuden osalta.
Koko työikäni olen tehnyt sähkötöitä,silloin kunnallisessa laitoksessa ja nykyisin yksityisenä urakoitsijana mutta...minulle ei ole jäänyt siitä sen kummempia kammoja sähköä kohtaan.
Tässä vanhan äijän muistot vuosikymmenten takaa sähkön voimasta ja kokemukseeni perustuen voin sanoa sen olevan vaarallista...minulla säilyi henki ja selvisin vain vähäisin vammoin mutta yleensä siinä kyllä kuolee ainakin noilla jännitteillä.....!
Nyt on niin että minä olen ottanut,tai saanut 20.000volttia joskus tuohon oikeaan käteeni ja elän edelleenkin....ihme kyllä!
Olin joskus nuorena miehenä töissä paikallisen energiayhtiön palveluksessa ja teimme työparini kanssa muuntamoasennustöitä eräässä puistomuuntamossa jossa ei pitänyt olla vielä erottimien takana jännitettä.....!
Vaan oli siellä,sain todellakin oikeaan käteeni suoraan tuon 20.000voltin sähköiskun ja...voin sanoa että se tuntui todella iskulta..!
vertaisin niin että ihan kuin joku olisi lyönyt täysillä halolla selkään......!
Tajuntaani en menettänyt,näin hienot valokaaret kun ne leiskui samalla kuin hervottomana olin kaatunut puiselle lattialle...muistan hyvin tuon tapahtumaketjun vielä tänä päivänäkin!
Työkaverini oli ihan paniikissa ja lähti kärräämään minua sairaalaan...minä edelleenkin tajuissani ja tolpillani,olinhan minä sen verran shokissa tietenkin mutta ihan tajusin kyllä kaiken mitä oli tapahtunut.
Kamalinta oli se,että vaikka miten käskit tahdonvoimallasi kätesi liikkua,mitään ei tapahtunut...et hallinnut omaa raajaasi mitenkään vaan se oli ihan hervoton.
Kuitenkaan en mitenkään panikoinut tai ollut muutenkaan järkyttynyt,luultavasti tuo shokki oli sen verran vielä rauhoittanut mielenikin.
No,lääkäri tutki vammani ja paketoi sekä salvasi palaneen käteni ja jonka jälkeen pääsin pois sairaalasta,ihme kyllä,kävelin omin jaloin työpaikalleni ja se on jäänyt mieleeni että henkinen mieleni oli virittynyt niin korkealle että minä poika vaan viheltelin ihan kuin ei mitään olisi ollutkaan....muistan sen hyvin miten korkealla oli mielialani....se oli vahva kokemus,sen voin sanoa!!!!!!!!!!!!!!
Työkaverini, jotka tietenkin jo olivat kuulleet tapahtumasta,katselivat varmaan minua ihmeissään kun saavuin työpaikalleni muutaman tunnin kuluttua,olinhan juuri palannut "haudan takaa" elävien kirjoihin.Jätin työpaikalleni sairaslomalappuni ja lähdin kotiin parantelemaan itseäni niin henkisellä kuin ruummiillisellakin puolella!
Tuon muutaman tunnin aikana oli käteni olkanivel palautunut jotenkin hallintaani....sain jonkinlaista liikettä ja heiluntaa aikaiseksi..Kun taas kului muutamia tunteja niin sitten sain kyynerpääni jotenkin vähin erin liikkeelle ja siitä edelleen ajan saatossa lähti ranne ja jopa sormetkin liikkumaan.....!
Seuraavana yönä en sitten nukkunut silmällistäkään...niin helvetillinen kipu oli!!!!!!!!
Nimittäin silmäni olivat reikiintyneet valokaaren ultraviolettisäteilystä kait miltei puhki asti,kaikki hitsarit tietävät kyllä mitä tarkoitan!
Käteni kipu ei ollut juurikaan mitään verrattuna silmiin...ne oli tosi kipeät.
No,kaikesta selvittiin ja samaan työpaikkaan palattiin aikanaan takaisin ja tänään,yli 30-vuotta myöhemmin,työpaikkani on jo toinen mutta....käteni on täysin kunnossa,vain muutama tulitikkuaskin kokoinen paloarpi näkyy muistona tapahtuneesta,toinen kyynerpäässä isompana ja toinen ranteessa valtimon kohdalla pienempänä.
Muistan vielä sen miten jonkin aikaa...kai muutamia vuosia ehkä,tuo tapahtuma oli niin voimakkaasti mielessäni että olin erikoisen huolellinen asennustöitteni turvallisuuden osalta.
Koko työikäni olen tehnyt sähkötöitä,silloin kunnallisessa laitoksessa ja nykyisin yksityisenä urakoitsijana mutta...minulle ei ole jäänyt siitä sen kummempia kammoja sähköä kohtaan.
Tässä vanhan äijän muistot vuosikymmenten takaa sähkön voimasta ja kokemukseeni perustuen voin sanoa sen olevan vaarallista...minulla säilyi henki ja selvisin vain vähäisin vammoin mutta yleensä siinä kyllä kuolee ainakin noilla jännitteillä.....!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noilla jännitteillä?
Virta se on joka tappaa. Tuleehan auton sytkästäkin tuo 20000v.
Auton sytysjärjstelmästä vaan ei tuo 50mA ja yli ehto tahdo täyttyä!
Täällä ajelee taksia toimivalla kädellään samasta jännitteestä aikoinaan siipeensä saanut henkilö.
hienoa kun säilyit hengissä!
Tiedän tapauksen, jossa oli käydä myöskin huonosti. Ammattikoulun opettaja oli tekemässä sähköasennusta sähköpääkeskuksessa, kun hänen ruuvimeisselinsä lipsahti käsista ja osui virtakiskoihin. Syntyi valtaisa valokaari, jonka seurauksena opettaja loukkaantui. Sähköiskua hän ei saanut, mutta valokaari poltti ihoa ja vaurioitti silmiä. Hän jäi pitkälle sairaslomalle. Myöhemmin hän palasi töihin. Pysyviä vammoja ei onneksi jäänyt.
Kyllä Ismo puhuu virran osuudesta totuuden sanoja: Eihän jännite tapa, vaan nimenomaan virta! Jouduin aikanaan järjestämään valtakunnallisen, kokopäiväisen seminaarin ukkosen aiheuttamien tuhojen ennalta ehkäisemiseksi, johon kutsuin luennoitsijoiksi silloisen Suomen Tasavallan parhaat asiantuntijat aina Teknillistä Korkeakoulua myöten.
Tilaisuuden alkajaisiksi mitattiin erittäin suurohmisella jännitemittarilla ihmisten sisältämiä jännitteitä. Vieressäni istunut keinokuituiseen puseroon sonnustautunut nainen veti oman kroppansa lukemiksi 36,000 volttia eikä lestadiolaisuudestaan huolimatta ollut hautaan menossa.
Jottei kommenttini menisi "Huuhaa-osastolle", on ohimennen todettava, että kyseinen seminaari pidettiin Pääesikunnan Keskuspalviljongissa muistikuvani mukaan aikakaudella 1980-1982.
Siis hilseen alla piilee vaatteista ja ihmisyksilöistä riippuen 20,000-40,000 voltin jännitteitä, mutta ilman ampereita. Jos tuo em. nainen olisi rivakasti riisunut julkisesti puseronsa, uskoisin tuon jännitelukeman olleen huomattavasti korkeamman.
Eipä siis ihme, että tiettyihin ruuti- yms. varastoihin EI SAA mennä esim. nylonpaitaan sonnustautuneena.
Kyllä ainakin noina hyvinä aikoina se iltapimeällä riisuttu nylonpaita rätisi ja ritisi iskien tulta ja tappuraa, joten kysymyksessä todellakin ovat korkeakouluprofessoreiden mittaamat kymmenet kilovoltit.