Aamusarastus

' kuinka kapea
on se kultainen kajastus
joka ennustaa aamusarastuksen '
toden totta, kuinka upeasti olet tuonkin asian tiivistänyt !

Sama pätee runosi loppuosaankin, eritoten seuraava lause
kalpenevista kasvoista. Mieletöntä tulkintaa jota luen ihastellen
ja ihmetellen. Ihmetellen, koska en olisi itse edes kyennyt samaan.
Muutenkin runosuoneni on ollut tukkeissa pidemmän aikaa, kunpa
kykenisin vielä kirjoittamaan tunnoistani.
Vaikka itse aina korostatkin sitä, että kirjoitat fiktiivisesti voisi silti
olettaa, että olet kokenut kaiken kirjoittamasi.
Eläydyt niin hyvin, joten jatka tyttö kirjoittamista. Olet kuin luotu
synnyttämään laistasi runoutta.

Kiitos kauniista sanoistasi Liona.

Runo aamunsarastuksesta:

Ensivaikutelmana tuntuu, että lauseen:" Niin nopeasti puut kellastuvat
jotka reunustavat tietämme
puistoon", Sanajärjestyksen tulisi olla "Niin nopeasti kellastuvat puut, jotka reunustavat...."
Tämä siis aivan ensivaikutelmana, mutta käyttämäsi muoto antaa upeaa syvyyttä ja tulkinnallisuutta, vaikkakin se ensin vaikuttaa kieliopillisesti nurinkuriselta.
Mahdotonta on tietysti päätellä, teitkö sen tietoisena, vai luontaisen luovuuden ohjaamana, mutta se todella toimii ja asettaa lukijan syventymään runosi sisältöön.
Lindalindan palaute kertoo hyvin pitkälle sen, minkä itsekin runostasi löysin.
Usein vertaan runojas maalaukseen ja niin tälläkin kertaa. Loihdit lukijan silmiin aamunakajastuksen kultaisen hetken, sen herkän hiljaisen kauneuden, joka tuossa tuokiossa elää.
Hilityn herkkä sanarakenne runoissasi luo tunnelman, aivan, kuten siveltimen hennot ja lähes huomaamattomin sävyin laaditut korostukset ja varjostukset sytyttävät maalauksen elämään.

Kiitos runosi upeista tunnelma -ja tunnekuvista.