Nythän on niin, että moni ihminen hankkii vasta keski-ikäisenä ajokortin.
Jos minulla ei olisi ajokorttia, niin en todellakaan lähtisi sitä enää hankkimaan syystä, että minulla on liikaa huonoja kokemuksia autoista sekä kaikesta niihin liittyvästä.
Suhtaudun nykyään liian emotionaalisesti siihen, että autossa saattaa jokin osa rikkoontua ja pahinta on, jos olen itse osallisena tuossa tapahtumaketjussa.
Nytkin meni pari päivää siihen, että pelkäsin rikkoneeni auton renkaat ja syynä oli se, että huomasin vasta jälkikäteen ajaneeni tiellä, johon oli jätetty leikattuja orapihlajan oksia. Tunnetusti orapihlajassa on pitkät ja terävät piikit.
Minulle nimittäin On käynyt niin, että metallinen piikki on tarttunut renkaaseen ja kun olen sen vetänyt irti, koko rengas on tyhjentynyt.
Tällä kertaa selvisin säikähdyksellä, mutta huh huh...
Kerran jouduin ajamaan pimeässä ja autosta loppui tuulilasin pesuneste. Minä sitten löysin lumikasan kaiken pimeyden keskellä, heitin lunta tuulilasiin ja laitoin pyyhkijät päälle. Seuraava havainto oli, että tuulilasi oli naarmujen peitossa. Tuo lumikasa oli täynnä pieniä kiviä.
Onko teillä muuttunut käsitys autoista ja autoilusta kokemusten myötä?
Jos minulla ei olisi ajokorttia, niin en todellakaan lähtisi sitä enää hankkimaan syystä, että minulla on liikaa huonoja kokemuksia autoista sekä kaikesta niihin liittyvästä.
Suhtaudun nykyään liian emotionaalisesti siihen, että autossa saattaa jokin osa rikkoontua ja pahinta on, jos olen itse osallisena tuossa tapahtumaketjussa.
Nytkin meni pari päivää siihen, että pelkäsin rikkoneeni auton renkaat ja syynä oli se, että huomasin vasta jälkikäteen ajaneeni tiellä, johon oli jätetty leikattuja orapihlajan oksia. Tunnetusti orapihlajassa on pitkät ja terävät piikit.
Minulle nimittäin On käynyt niin, että metallinen piikki on tarttunut renkaaseen ja kun olen sen vetänyt irti, koko rengas on tyhjentynyt.
Tällä kertaa selvisin säikähdyksellä, mutta huh huh...
Kerran jouduin ajamaan pimeässä ja autosta loppui tuulilasin pesuneste. Minä sitten löysin lumikasan kaiken pimeyden keskellä, heitin lunta tuulilasiin ja laitoin pyyhkijät päälle. Seuraava havainto oli, että tuulilasi oli naarmujen peitossa. Tuo lumikasa oli täynnä pieniä kiviä.
Onko teillä muuttunut käsitys autoista ja autoilusta kokemusten myötä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lisäksi useampi autoni on ilkivaltaisesti rikottu eikä tuossa mitään henkilökohtaista ole, sillä samalla on mennyt monen muunkin auto korjauskuntoon.
sata muuta asiaa alkaen siitä, että monta kertaa on täytynyt kerjätä ihmisiä työntämään auto käyntiin ( no tuossa ei nuorempana ollut ongelmia, kun oli kaunis ja miehet auttoivat mielellään), mutta nytkin oli sellainen juttu, että jäähdytinjärjestelmä hajosi samalla reissulla, kun auton ensin sai työntämällä käyntiin ja syy, miksi akku oli tyhjentynyt, istuu tässä kirjoittamassa eli olin unohtanut autosta valot päälle.
Itse hankin ajokortin 18-vuotiaana ja ajoin ja omistin auton vuoteen 1991 saakka. Sitten möin auton pois enkä ole sen jälkeen ajanut metriäkään - täytyisi kai mennä autokouluun ottamaan muutamia ajotunteja että uskaltaisi lähteä uudelleen liikenteeseen.
No joo.
Eipä sitä olisi töissä pystynyt kulkemaan ja pilhartsin saaminenkin olisi ollut kiven takana nuorempana ilman autoa. Täysin välttämätön kampe.
Nykyään lähes tarpeeton, ei kaupungissa autolle ole paljoa käyttöä, oikeastaan ei ollenkaan. Mökillä edelleen välttämätön, joka päivä ei kulje linja-autokaan.
Mua enenpi huolettaa, mistä asiallinen auto , jos joskus pakko hankkia veres kulkupeli arjalaisen muskeliauton tilalle. Ton pystyy vielä ite korjaileen aika pitkälle, vanhan aikaista tekniikkaa, kestävää. Nykyauotoissa niin valtavasti ties mitä hilavitkuttimia ja tietokoneita, että merkkikorjaamohommiksi menee pikkurempatkin.
Mikä muuten lie handekin mesen kohtalo, se joskus näytti kirjoittaneeen, että oli kännissä ajanut sen romuksi? Sääli hyvää autoa...
=DW=
Tuli mieleen sellainenkin, kun parkkipaikalla joku nainen lykkäsi auton oven auki niin, että se teki jäljen minun autooni, hänen reaktionsa oli nauraa tapahtumalle kurkku suorana!? Hänen miehensä, jolla ilmeisesti oli ymmärrystä auton kalleuden päälle, haukkui tämän naisensa.
Vaikka olisi kuinka pienestä asiasta kysymys hyvänsä, niin kaikki nuo vievät paljon aikaa ja kuluttavat energiaa.
Jos kulut olisi kilometriperusteisia, niin olisihan se mukava auto olla olemassa niitä satunnaisia matkoja varten. Mutta kun rahastetaan kiihtyvällä vauhdilla ajamatontakin autoa, niin pakkohan se on luopua turhista maksusuorituksista. Yleiset kulkuneuvot eivät tarjoa kunnollista vaihtoehtoa pienimmillä paikkakunnilla, ja taksin käyttö on satunnaisestikkin jotenkin outoa, kun on aina tottunut liikkumaan omalla autolla.
Sitten kun autoa ei enää ole, niin on kai hautauduttava yhä syvemmälle omaan lokeroonsa, ja toivottava pikaista pois lähtöä täältä ikuisuuteen. Näin sen varmaan päättäjätkin ovat pienissä "päissään" ajatelleet tapahtuvan.
Kyllä autolla ajotaito kannattaa säilyttää niin kauan kuin vain vähänkin on siihen mahdollisuuksia.
Nimittäin kaikenlainen tarkaavaisuus,reagointi ym.taidot säilyvät terävinä paljon pitempään kuin sellaisilla,jotka nauttivat vieressä olijan roolista.
Autoilu ei ole pers´aukisten hommaa.
Aiai jos ajattelee itse tekevänä topikin ja sitten sihen vastailevansa kaikenaika voisi olla järkevää muuttaa kirjoistustyyliä
varsinkin kappalejakoja
Enemmän huolettaa, jos autosta joutuu luopumaan. Orpo olo silloin.
Se on tuo näkö, mikä voi huonontua.Suvussa paljon silmäsairautta.
Auto on työkalu, ja se on mulla kyllä sen näköinen.
On nuo kiesit ollu sen verran kunnossa, ettei ole tarvinnut peljätä, että tielle jättävät, ja löpöä on aina tankissa, ettei sekään ole päässyt loppumaan.
Mitä ne puheet punaisesta Jaguaaristasi ovat?
Kakkonen 22.05!
Täyttä höpinää semmoset puheet mulla on jaku-vaari, vanha mersu.
Hyvä suhde Tojotaan!
Minulla on ainakin hyvä suhde 20 vuotta vanhaan Tojotaani, jolla ajelen päivittäin Essolle. Se auto ei ole koskaan jättänyt tielle, ja sen takakontista löytyy aina muutama pullo keskaria. Eihän tällaisella vanhalla Tojotalla suurta statusarvoa ole, mutta käyttöarvo sillä on vielä kohdallaan. Aion ajella sillä Tojotalla hautaan asti.
Keskari on melko mieto löydös takakontista.
Kallis, välttämätön paha. Hiekkalaatikkoiästä olen onneksi päässyt ja välttää tommonen vähän vanhempi ja halvempi, kunhan se nyt on suht. hyvä ajettava.
En rakasta tien päällä olemista ja huono auto tekee siitä entistä vastenmielisempää, huono ajettavuus vähänkin pidemmällä matkalla rasittaa ja väsyttää.
Kuka pahus on jättänyt orapihlajan oksia tielle. Asuin aikoinaan rivitalossa, jossa osa talkoolaisista oli aika huolettomia noiden orapihlajan oksien kanssa, ei ne kuulemma auton rengasta puhki saa. Ja ihan varmalla saa, kun sopivasti osuu.
Ite niitä sitten yritin keräillä, ensimmäisenä mielessä koiran tassut. Koiran tassut säästyi, mutta vaimon fillarista ja naapurin autosta ehti mennä rengas.
Onhan se suhtautuminen autoihin ja autoiluun toki muuttunut sitten ajokorttivuoden 1974 jälkeen. Nykyään auto on vain välttämätön paha, joka mahdollistaa liikkumisen paikasta A paikkaan B. Enää ei rällätä turhia, eikä sitä autoa viitsisi juuri rassata. Nytkin jarrulevyt odottavat vaihtoa, ei vaan huvittaisi, joskus 70 ja 80 luvulla olisi ollut ihan mukava pikku homma.
Ja suhtautuminen autoiluun on muuttunut paljon myös liikenneturvallisuuden suhteen. Näin jälkikäteen ajatellen nuorena tuli otettua aika paljon turhaa riskiä liikenteessä, joskus oli todella suojelusenkelikin mukana. Näin vanhempana ne riskit paremmin tiedostaa ja välttää ylimääräiset sellaiset.
Hyvä, että joku ymmärtää piikkien päälle. Mitä mieltä muuten olet kurttulehtiruusupensaista; niitähän on istutettu jokaisen parkkipaikan ympärystät täyteen niin, ettei ovesta sovi ulos, jos sattuu paikka olemaan reunassa?
Eivätkö ne raavi auton maalipinnan naarmuille vai olenko taas hysteerinen auton suhteen?
Ps. Terveisiä Ransulle ja ompas sinulla komea halkopino kuvassa.
Olen rakastunut autooni. Se on ollut luotettava kaveri joka päivä, Tietenkin joku pikkukremppa siinä on ollut , mutta aina on kyytiä saanut kun siihen ollut tarvis. Se on auttanut minua muutossa, kantanut raskaita ostoskasseja, kuljettanut nurkumatta lehdet paperinkeräykseen.
Kyllä hopeanharmaa ystäväni on kaikki kaikessa minulle. Hän myös ymmärtää vapauden kaipuuni.
Kaikki autot ovat olleet aikansa kivoja. Kesällä mullakin puhkesi rengas. Ajoin tyhjällä kumilla rengasliikkeeseen ja paikkasivat, sekä täyttivät renkaat typellä.
Nyt syksyllä ei olem kyllä kovin kivaa ajella urheilukiesillä ja siksipä pitääkin ostaa toinen auto, jonka jo luulin löytäneeni muutama päivä sitten, mutten löytänytkään.
Nuorempana tykkäsi ajellam pitkiäkin matkoja ja välillä melkom kovaakin. Kerrankin ruotsissa ollessani Lisebergin huvipuistoon menossa ohitin 70;n alueella poliisimoottoripyörän. En silloin tiennyt bettä ruotsalaisilla moottoripyöräpoliiseilla on vaalean siniset ajoasut ja olin hiukka paniikissa kun ajoi vierelle ja rupesi seitsemää sormea heiluttelemaan,
Nosti kädet ilmaan ja pyörittelin päätäni. Poliisi lähti kovaa ohitseni ja pysähtyi nopeusrajoitusmerkin alle ja osoitti kädellään sitä. Nyökkäsin ja hiljensin nopeutta. Ajoi vielä jonkin aikaa vierelläni ja lähti sitten kovaa vautia eteenpäin.
Kai minä autoilusta tykkään vielääkin, jos vaan on hyvää seuraa.
Tätä kukaan jaksa lukea, mutta kirjoitimpahan kiusallani:D