Olen itse joskus joutunut turvautumaan mielenterveyspalveluihin.
Nyt minua on pyydetty vertaistukiryhmään, olisi aikaa ja itse haluaisin mennä.
Mieheni sanoo: hullujen kanssa et enää ole.
Mitä ihmettä.
Nyt minua on pyydetty vertaistukiryhmään, olisi aikaa ja itse haluaisin mennä.
Mieheni sanoo: hullujen kanssa et enää ole.
Mitä ihmettä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hullu on eri asia kuin mielenterveys, hullu ei parane, mutta mielensairaus paranee, koska se on usein traumatisoinnin seuraus.
Tarkasta tietosi.
Jos olisin miehesi, olisin hyviiläni, että saisit vertaistukea. Mene ihmeessä, kun itsekin haluat.
käsitit sää nyt väärin tahallas vai etkö ymmärtänyt aloitusta.
Tyhmyydelleni en voi mitään. Miten sinä aloituksen käsitit? Valaise minua.
aloittaja on itse parantunut mielenterveysongelmistaan ja vertaistukiryhmä auttaa sairastuneita näin mää oon asian ymmärtänyt mm syöpäsairaiden vertaistukiryhmiin kuuluu ihmisä jotka ovat parantuneet syövästä.
Niinpä. Varmasti niihin osallistuu toipuneitakin, antaen toivoa toipuville.
Kaikesta voi parantua, omaisenikin sairasti kauan masennusta. Syöpäsairaiden tukiryhmistä on omakohtaista tietoa, vanhempani antamana.
ja parasta tukea ja apua saa toipuneilta ja varmaan osaavat kertoa parhaat keinot selviytymiseen on kyseessä sitten mikä tahansa sairaus.
Nii,mää ymmärsin, että pyydettii tukihenkilöks.
Eikä siihen perusteena tartte olla itse joskus sairastuneena.
Mielenkiintoista ja tärkeää työtä.Kokemusta on.
Mulle tuli reilu vuas sit siihen stoppi,ku alkoi liikaa "tulla mm.surut kotti".
Siin on tärkiää osata rajata asiat ja sihe pystyy hyväl "ammattitairol."
Ns.koululuspalavereitaki pirettii joka kk,niist sai hyvää oppia.
mene ihmeessä jos on aikaa ja halua sellainen ihminen on paras apu toiselle joka on itse kokenut saman sano miehelles että oonhan mää sunkin kanssas.
Ap.
Kyllä menenkin, olen sen jo päättänyt.
Kiitos tiina, taidanpa sanoakin.
peukalo pystyyn ja menoks samalla kun sanot miehelles kerro terkkuja multa ;)))))
Miehesi asenne on ikävän yleinen - vieläkin. Pelätään, että hulluus tarttuu...
Tiedän kyllä mielenterveyskuntoutujia, jotka välttävät vertaistukiryhmiä tuosta samasta syystä. He katsovat, että "terveiden" seura tukee heitä paremmin.
Mutta yrittänyttä ei laiteta. Mene mukaan ja katso, millaista on.
Tarkka paikka.
Aina olemassa vaara, että amatööri aiheuttaa enenpi vahinkoa, kuin on hyödyksi. Ite sain ihan tarpeekseni AA- huuhaasta. Oli vähän ryyppä ollut päällä ja aattelin alkaa kuivistelemaan. Hitto, ne on ihan dorkia uskoksia kaikki. Just sellaista jengiä, mitä ei todellakaan halua tavata. Ja ne nimenomaan kieltää parantumasta, pitää vain toipua, päivä kerrallaan, lopun ikänsä, aa- kerholaisten kanssa palavereissa:DD
Mielenterveys ongelmiahan net alkkisongelmatkin on, kyllä sellaiseen pitää saada ammattiapua, ei mitään huuhaata. Ja tleensäkin mielenterveysjutut on niin pirun herkkiä, ihan jokaisella. Jos veetuttaa ja joutuu idioottien "vertaistukiryhmään", sen jälkeen ihan varmasti veetuttaa vielä enenpi.
Mutta tää siis on vaan mun mielipide.
=DW=
Mitä helvatan ammattitonta apua on, jos joku parantunut kertoo omakohtaisista asioistaan?
Ennemminkin on asiatonta lääkärien, ynnä muiden itsekuvitelluin osaajien opit.
Minusta ihmisen on nöyrryttävä ymmärtämään oma ongelmansa, jotta voi ottaa oppia muiltakin, ei vain ohittaa se olan kohautuksella.
Idioottejako ovat parantuneet? Minusta taas päinvastaisia.
Mielipiteitä, mitäpä muitakaan me amatöörit voimme sanailla?
AAssa ei saa parantua, siellä toivutaan.
Vaan tiesithän sen, olethan selkeä aa- fanaatikko, luota vain jumalaasi, minä luotan lääketieteeseen.
=DW=
Olen maallikko, kaikessa. Minulla ei ole Jumalaa, pidä se hyvänäsi. Yritän vain olla ymmärtäväni ihmisiä peloissaan.
Tabujako viinan sijaan? Mieli turtana, kummastakin.
Mielen sairaudet ovat erilaisia (kolme pistettä). On niitä, jotka ovat elinikäisiä ja niitä, joista toivutaan. Ammatti-ihmisen tehtävä on erottaa ne toisistaan.
Joop, sepä siinä just onkin.
Mun mielestä, jos joku on lopettanut viinan käyttämisen kymmeniä vuosia sitten ja hokee olevansa alkoholisti ja kulkee palavereissa rukoilemassa, on ihan varmasti parantunut alkoholismista. Tilalle tullut muita mielenterveydenongelmia.Luulotauti ja uskontofanatismi.
Ja pitäiisi myös hoitaa.Mutta kuten kaikki suljetut uskonnolliset yhteisöt, ei aa.sta saa erota, eikä irtaantua, sitä pitää olla alkoholisti lopun ikänsä, jos niitten kans alkaa millekkään.
=DW=
En tunne AA:n ideologiaa kovin hyvin, mutta minusta siellä aika selvästi sanotaan, että riippuvuus alkoholiin korvataan riippuvuudella ryhmään ja tähän "korkeampaan voimaan". Kai se sitten katsotaan riittäväksi "parantumiseksi" jos pysyy kuivilla.
.
Tuossa vähän perustietoa miten AA toimii täällä suomessa.
Etusivun kohta:Mitä AA on ? kertoo mitenkä se toimii myös käytännössä.
nimim. kokemusta vuodesta -75
http://www.aasuomi.fi/
Onneksi olkoon, naapurin eki (raittiudesta). Mun hatarat tiedot on peräisin jostakin monisteesta ja tutun kertomasta. Hän on kyllä jättänyt AA:n - ja pysynyt raittiina.
Kiitti vaan demeter.
Empä ole itsekään käynyt enään ryhmissä sitten 80 luvun mutta pysynyt kyllä raittiina.Parin AA-tutun kanssa on tullut pidettyä yhteyttä ja saanut heiltä vähän tietoa missä siellä mennään.Esimerkkinä kuullut mm. kuinka muutama yli 30 vuotta selvänä ollut on retkahtanut ja juonut itsensä hengiltä.
Eli on se alkoholismi todella hengenvaarallinen sairaus jos se kohdalle sattuu, eikä siitä parannuta vaikka onkin joitain harvoja poikkeuksia...väitetään .
Sivusta.
Netg on suomessakin jakautuneet useampaan lahkoon, jotka on sitten jotenkin oppiriidoissa keskenään. Laitetaans linkki vanhoillisiin, tai miksi niitä sanoisi, ne on kaikista ärhäkimpiä, nämät aasuomalaiset koittaa olla edistyksekkäämpiä
http://www.aa.fi/12a.html
Ja tgietenkin webalcoholic, jonka suuntauksesta en ole vieläkään saanut mitään selkoa, mutta se ainoa noista, joissa muutakin kuin paatosta:
http://www.webalcoholic.com/
No mä siis ite aikanaan järkytyin, kun aloin perehtymään asiaan. Ne oikeasti koittaa tunkea virallisen terveydenhuollon sektoreille, vaikka kyseessä aivan joku muu asia.
=DW=
eiköhän ton alkoholin kanssa oo vähän sama juttu kun tupakan jos niistä kerran pääsee eroon niin taatusti taas kerran maistamalla jää koukkuun oon mää kuullu alkoholistin sanovan että jos ei otakkaan niin on niin tylsää eikä enää oo koskaan hauskaa missään jos lähtee jonnekkin ja ainakin näistä vertaistukiryhmistä saattaa löytyä uusia ystäviä entisten ystävien tilalle joiden kanssa on tottunu vapaa ajat kännäämään ja jos joku pääsee uskon avulla eroon alkoholismistaan ei se mun mielestä oo mikään paha asia vaikka ite en oo vielä tähän ikään mennessä uskontoo tarvinnu uskoisin että sitäkin kautta löytyy yhteisö joillekkin jonne he tuntevat kuuluvansa mää tunnen muutaman alkoholistin eri yhteiskuntaluokista ja kyllä kaikki ovat sitä mieltä että alkoholisti on aina alkoholisti ja jos siitä on päässy eroon ei voi nenää maistaa pisaraakaan itse tiedän vanhana tupakkanaisena etten voi maistaa tupakkaa nimittäin jos maistan niin taatusti jään koukkuun oonhan mää siihen ennenkin jääny niin monta kertaa koukkuun mikskä se siitä muuttuu.
Kyllä ryhmäriippuvuuskin on parempi kuin alkoholismi.
juopot tarvitsevat riippuvuutensa, saavat sen vaikka kaurapuurosta kun oikein eläytyvät.
Etköhän sinä itse päätä mihin aikaasi laitat, ei sinun miehesi. Muistan kuijaa rikki olin lapsiavioliittoni päättymisestä... murruin todella. Menin jutusteleen tukihenkilöiden kanssa ja sain itseluottamukseni takaisin.
Päätin ettei kukaan eikä koskaan enää murra minua valheillaan...voi elämää... miten paljon tuskaa antoikaan liki 30v. Siitäkin oli vain selvittävä.
Hakeuduin Sosiaalialan oppilaitokseen moneksi vuodeksi ja aloin tajuun omiakin kokemuksiani. Elämä on, kukin elää tavoillaan ja tahoillaan... minä määrään minun käsitykseni, ei kukaan toinen. Rakasta itseäsi ylikaiken, kukaan ei voi sanella sinulle yhtikäs mitään, piä se muistissa.
Monestihan mielenliikkujen "epätoimintaa" on selitetty aivotoiminnan kemiallisina reaktoimisina, väärinasennettuina.
Kuka niihin itse voi vaikuttaa?
Kaipa vastaus löytyy täältä, rikkiviisaiden puheista.
Aloittajalle tovon kaikkea hyvää. Hienoa, että olet innokas omassasi.
Aloittajalle
Kuuntele miestäsi ja arvosta hänenkin näkemystään, keskustelkaa.
Sinun parastasihan hän kai tarkoittaa ja saattaa tietää paremmin kuin sinä, mikä on sinulle hyväksi ja jaksamisesi. Yhteen sanaan ei kannata takertua.
Jos ja kun, ehkä ei, mies vain pelkää leimaantumista?
Miksi estäisi vaimoaan yrittämästä olla pelastus/pelastautua vertaisryhmän avulla?
Hänen paras lie avunanto, ja-otto?
Vertaistukijana voi palaa itse loppuun. Ennenkuin aloitat muista käydä työhön tarvittava koulutus. Vertaitukija joutuu ennen tukisuhdetta allekirjoittaa erilaisia sopimuksia, joista vaitiolosopimus on tärkeimpiä.
Kovin on yksipuolinen näkemys tuossa yllä olevissa viesteissä vertaistukiryhmistä. Ne on suurelta osin ihan muuta kuin AAta.
Tässä linkissä jotain periaatteesta
http://www.mielenterveysseura.fi/vertaistukiryhmat
Aloituksesta ei käynyt ilmi oletko itse hakeutumassa ryhmään vai kenties jo ohjaajakoulutukseen. Molempia suosittelen. Ryhmissä jaetaan kokemuksia, mikä on hyvin helpottavaa ja auttaa ymmärtämään omia elämäntilanteitaan. Saa suhteellisuustajua ainakin ja oppii muutamaan suhtautumistapojaan ehkä parempaan suuntaan.
Sivusta.
Mä vedin kehiin törkeimmän esimerkin, mistä olen ikinä kuullut. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että terveydenhoito, etenkin mielenterveydenhoito pitää olla kokonaan ammattilaisten asia. Amatööri voi "omine kokemuksineen" olla tuhoisa. Hoitopuolenhommiin ei muutenkaan tahdo löytyä ammattitaitoista porukkaa, mutta kun sinne sotketaan mukaan ties mitä kirjekurssin käyneitä siivoojia tai mitä lie idiootteja muka tukiryhmiin, lopputulos voi olla mitä tahansa.
Mua ei kiinnostas pätkääkään alkaa selittään omista asioistani jollekin "vaitiolovelvollisuuspaperin" kirjoittaneelle typerykselle, joka tosiaan käynyt jonkun kirjekurssin. Hoitohommelit perustuu luottamukseen. Olen parissa tapauksessa joutunut vaihtamaan julkisenpuolen lekurin yksityiseen, yksinkertaisesti siksi, että lekuri, mikä ollut tyrkyllä on ollut epäluotettavan oloinen, vaikka paperit ja koulutus viimesen päälle olleetkin.
Noin muuten. Tässä seuraillut kun naapurinheppuli on innoissaan kulkenut SPR.n mukana ties kuinka kymmeniä vuosia. Sen mieliasia on just jokin henkinen tuki jne. Joopajoo, kun nyt satun tuntemaan tyypin, ennen yritän sitoa itse itseni tai ommella haavani, kuin päästän sen onnettomuudessa tms lähelle itseäni. Mukava mieshän se on ja innokas ja käy jatkuvasti kursseja ja kilpailuja. Mutta kun sen älykkyys vastaa katuharjaa.
Ja kandee hokata, uskiksilla tapana ängetä käännytysmielessä mukaan kaikkeen vapaaehtoistyöhön. Siitä voi helpolla tulla täydellinen kynnyskysymys. Ykskään jeesustelu väärään paikkaan väärälle potilaalle, se siitä hoitosuhteesta. Ja mä nimenomaan törmäsin ikäväkseni aa.han, niistä uskonkiihkoilijoista ole kuin harmia ja hidastavat parantumista, jos ei ole mielessä vaihtaa jokin ongelma vielä pahempaan.
=DW=
Olen tykänny sun monest kirjotuksest,mut ny olet mettäs....
Vertaistuki mittää hoitotyätä ole.Vaaratont siis.On pal yksinäissii ihmissii,joil ei ol
läheist kenel voi puhuu.Sun tartte olla ku KORVAT,emmää ainaska ikinä ollut,eikä
mittää neuvoi eres saakka antaa tyyliin :Otaks vai eks enää syä lääkkeit.
Sää jätit sen tärkiän sanan pois :TUKI.Hoirot hoitaa ammatti-ihmiset ja tulihenkilönä sää vaan TUET !
Se on totta,että siin voi palaa loppuun,mut nii mones muussaki tyäs.Emmää loppuun palanu,mut osain ehkä sit ajois lopettaa hommat.Varsinki ku lähipiiri tarvis mus enemmä.
Uskonjutuist en kuullu mittää ainaska meijän ryhmän paris.On väärin tuputtaa uskoas ! Siin samaa miältä sun kans !
Kyllä minustakin pitää olla kriittinen näissä asioissa - siis mielenterveyteen liittyvissä. Hyvä tahto ei aina riitä auttamaan vaikeuksissa olevaa. Pitkä sairaushistoria vaatii ammattitaitoisen auttajan, ihan jo lääkityksenkin vuoksi.
Mutta lähimmäinen voi aina olla toiselle. Kai vertaistuki on lähinnä sitä.
Ja kun muutakaan ei ole tarjolla esim. koko ajan lisääntyvän masennuksen hoitoon, niin on kai se tyhjää parempi.
Mutta ikävä kyllä näitä lähimmäisauttajia vaanii koko ajan itsetärkeyden vaara.
Lehdet ovat täynnä selviytymistarinoita. Selvityjä kirjoittaa kokemuksistaan kirjan tai luo uuden uran muiden kouluttajana.
Saahan sitä kouluttaa, mutta olen itse ollut huomaavinani, että kouluttajat kouluttavat muutaman vuoden, sitten loppuvat voimat tai asiakkaat. Kai sekin kertoo siitä, että oma pätevyys ei ehkä ollut sitä mitä luuli.
Silti vapaaehtoispohjalta tehdään varmasti myös hyvää työtä ja selvää on, että tulevaisuudessa sen varaan lasketaan yhä enemmän kun palvelujen alasajoa jatketaan ja niitä siirretään yksityiselle puolelle.
Ukkosi lause...."hullujen kanssa et enää ole." Kertoo hänest tosi pal.Onpa sulla lapselline miäs.....siis jos tosiaan tommosta suustaan päästää vaiko tartteeks sun istuu kotona vaa hänen vieres ?
Se on antoisaa työtä,kun osaa pitää rajat.
Mitä toi lause oikein em.tarkottaa ?
Aloita sit vanhusten ystäväpalvelus,jos tahdot jotain hyvää tehdä vapaa-ehtoistyön merkeissä.Suasittelen !
Mies käytti vaimonsa kanssa puhuessaan kansanomaista ilmaisua, ja sinulle se kertoo hänest tosi pal? Entäpä jos hän olisi sanonut mielenterveysongelmaisten kanssa et enää ole? Olisiko se ollut sinusta parempi?
Ensimmäiseksi minulle tuli mieleen, että mies, tuntien vaimonsa ja tietäen tilanteen ja olosuhteet, haluaa hyvää tarkoittaen pistää vähän stoppia asioille, joita ei ehkä ole huolellisesti ja pitemmällä tähtäimellä ajateltu.
Täällä aika huoletta käytetään hyvinkin epäkorrekteja ilmaisuja, ja suututaan jos joku sitä paheksuu. Ihmetyttää, että yhden yleisesti (ja enimmäkseen kai hyväntahtoisesti ja huumorilla) käytetyn sanan perusteella lähdetään esittämään arvioita jonkun puolisosta.
Yleensäkin luulen, että puolisot keskenään puhuessaan puhuvat hieman eri tavalla kuin sivullisten kuullen.
Minusta tuo mammakin huomasi asian ytimen kertovan koko pariskunnasta paljon.Mies määrää mitä vaimo tekee!
Samaa mieltä:lapsellinen mies,typerästi sanottu.
Mieskö se teillä määrää, mitä saat tehdä ja mitä et ja jopa ajattelusi? Hulluutta on enemmän tai vähemmän meissä jokaisessa, jos asiaa halutaan niin nimittää.
Mene ryhmään, jos kerran siltä tuntuu. Mene, jos jaksat kuunnella myös muita, sillä eniten jokainen haluaa puhua vain itsestään ja kertoa kokemuksiaan. Siinä mielessä tukiryhmän anti voi jäädä hyvin vähäiseksi. Tämä asia on näiden tukiryhmien heikko kohta. Sama mikä meillä on muutenkin kaikessa kanssakäymisessä nykyään: kuuntelijoita on vähän ja tukijoita, itsestään höpöttäjiä sen sijaan massoittain.
En kuitenkaan sinuna laskisi uskoani parantumisesta tai tukemisesta vain vertaistukiryhmien varaan. Ne saattavat tukea tai sitten eivät yhtään. Kaikki riippuu ryhmän rakenteesta: koosta, miten sairaita osallistujat ovat, taustatekijöistä, ikärakenteesta yms. Vakavasti sairaita on avohoidossa paljon ja heitä on myös tukiryhmissä ongelmineen. Ongelmat saattavat olla suuria ja niiden käsittely voi viedä ajan muilta täysin kerta kerralta. Ryhmän vetäjä on myös tärkeä tekijä. Kuten ihmisissä yleensä, jotkut sopivat vetäjiksi ja jotkut eivät.
Kannattaa hankkia mieluummin yksityispuolelta lisäksi henkilökohtaista terapiaa eli keskustelua nokakkain ammattiauttajan kanssa. Sairaus määrittää, miten tiheästi keskusteluja tarvitaan. Ja sen lisäksi vertaistukiryhmä, jos mukava ryhmä löytyy ja jos se tuntuu auttavan.
Tästäkin eli vertaistukiryhmästä nykyisin puhutaan kuin se olisi apu kaikkeen, niin ei tietenkään ole. Se sopii joillekin, mutta ei kaikille. Samassa määrin kuin tämä nettikirjoittelu ja sen "tuki" osuu vain joillekin.
Tarkoittaako "on pyydetty", että sinua on pyydetty vetämään tällaista ryhmää? Mieti ainakin tarkkaan, jaksatko todella. Sitä miehesi luultavasti pelkää puhuessaan hullujen kanssa olemisesta.
Hieno, kaikenkattava kirjoitus aihesta. Kiitän siitä, lukijana. Toivottavasti aloittajakin sen lukee, kun ei mitään kuulu...
Asuinpaikkakunnallani on jonkinlainen ryhmä, jonka nimi on jotenkin että ´Mielenterveys- ja päideongelmaisten ...´. Itselläni on päihdeongelma, mutta en rekisteröidy ryhmään mielenterveysongelmaiset. Sukulaiset voivat helposti ryhtyä supisemaan keskenään, että tolla on mielenterveysongelma...
Taitaa minulla olla mielenterveysongelma, koska vedän ´lärvit´ pari kertaa viikossa, mutta kuitenkin.
Ymmärrän kantasi, Jeppe´. Mielenterveysongelmaiset ovat alinta kastia ja päihdeongelmainen ei nyt ole mitään, etenkään jos käy työssä...
Eiköhän meiltä kaikilta löydy jonkinasteinen mielenterveysongelma jos tutkimaan ruvetaan. Kaikkia ei vain pidetä sairautena.
Minusta taas puolestaan, ihminen on viisas, jos tiedostaa ongelmansa. Ei mitään hävettävää, vaan kunnioitusta herättävää.
Toki näin (kirjainyhdistelmä) mutta kun kaikki eivät tiedosta ongelmiaan ja siitä seuraa usein se, että ne näkee vain toisissa.