James Crumley

Lieron tie, Kallojen maa, Viimeinen kunnon suudelma, Oikeaa hulluutta, Äitiä ikävä. Kovaksikeitettyä rikoskirjallisuutta Chandlerin ja Bukowskin yhdistelmänä.

James Crumley

James Crumley 1939-2008
James Crumley
s. 12.10.1939 k. 17.9.2008

Amerikkalaisen nykydekkarin tekijöiden keskeisimpiin nimiin kuulunut James Crumley kuoli pitkän sairauden jälkeen 17. syyskuuta 2008 Missoulassa Montanassa. Hän oli 68-vuotias, syntynyt 12. lokakuuta 1939 Three Riversissä Texasissa.

Crumley julkaisi kirjoja hitaampa tahtiin kuin dekkaristit yleensä, mutta 40 vuodessa syntyi kuitenkin kahdeksan romaania ja pari kertomuskokoelmaa. Verkkainen julkaisutahti teki kirjoista odotettuja tapauksia. Crumley tiedettiin räväkän ja omintakeisen rikosproosan tekijäksi, Chandlerin ja Hammettin perinteen taitavaksi jatkajaksi.

Kirjailija luonnehti itseään "Raymond Chandlerin äpäräpojaksi"; molemmat käsittelivät teoksissaan yhteisiä alueita ja teemoja. Erottavaksi asiaksi Crumley nosti kuitenkin oman sukupolvensa traumaattiset, Vietnamin sotaan liittyvät kokemukset. Ankarasti vastustamaansa sotaan Crumley itse ei joutunut.

Taustaltaan työväenluokkainen Crumley oli 1950- ja 1960-luvun vaihteessa kolmisen vuotta armeijan palveluksessa.

1960-luvulla hän opiskeli historiaa ja suoritti tutkinnon luovasta kirjoittamisesta. Hän opetti alaa vierailevana professorina useissa yliopistoissa. 1980-luvun puolivälistä lähtien hän eli vapaana kirjailijana.

Crumleyn esikoisromaani ilmestyi 1969 ja ensimmäinen rikosromaani The Wrong Case 1975. Siinä hän esitteli yksityisetsivä Milodragovitchin, masennukseen taipuvaisen kokainistin.

Toinen etsivä, Vietnam-veteraani ja baarien mies Sughrue, debytoi romaanissa Viimeinen kunnon suudelma (1978).

Crumleyn teoksissa sotkuisiin ja väkivaltaisiin rikosjuoniin nivoutuu Jack Kerouac -henkisten vaellusromaanien ja Charles Bukowskin tyyppisten juoppotarinoiden aineksia. Henkilöinä on yhteiskunnan hylkiöitä, psykopaatteja ja häviäjiä, joiden joukkoon myös yksityisetsivät sulautuvat luontevasti. Toisaalta Crumley oli tyylitaituri ja satsasi tekstissään kielikuviin ja tunnelmiin.

Suomeksi Crumleylta on käännetty viisi romaania, edellä mainitun lisäksi Äitiä ikävä (1993), Lieron tie (1996), Kallojen maa (2001) sekä viimeiseksi jäänyt Oikeaa hulluutta (2005), jonka suomennos ilmestyi viime kesänä.