Olen löytänyt ihanan miehen josta en halua luopua ja jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni, mutta hänen 3v poika ei oikein hyväksy minua. Leikkimiseen ja pelleilyyn kelpaan, mutta on paljon tilanteita jossa poika huutaa isiä vain ja jos yritän mennä auttamaan niin huuto ja kiljuminen kovenee. Pidän pojasta kovin ja kaipaan kun poika on äidillään joka toinen vkl. Miten saisin voitettua pojan luottamuksen puolelleni? Ovat olleet kaksin pitkään ja poika taitaa pelätä kiintyä minuun jos vaikka häviän maisemista. Mitä tehdä?
Miten saisi miehen pienen pojan hyväksymään minut?
Rakastunut-80
34289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Miksi tyrkytät itseäsi väkisin????? Etkä huomaa lapsen viestiä, hän ei halua olla sinun kanssa missään tekemisissä.
Anna aikaa! Kaikki vaatii aikaa, myös se että lapsi suhtautuu sinuun luontevasti, Koita siis jaksaa, anna lapselle aikaa, ja kaikki tapahtuu aikanaan.
Ja älä välitä tuon lissun asiattomista kommenteista. Ymmärrät varmaan antaa sille sen ansaitseman arvon, eli älä arvosta sitä paskaakaan.
Minkä tähden lapsetkin pitäisi sotkea isän sotkuihin??
Luulisi olevan miehellä sen verran älliä, että jättäisi omat lapset omien sotkujen ulkopuolelle.
Siinäpä sulle jauhopäälle miettimistä.
Se kun sulle vastaa on kuin huutaisi tyhjään tynnyriin.
Lissu-rukka sen todella todistaa: tyhjimmät tynnyrit kolisevat eniten
www.mll.fi vanhempainnetti antaa hyviä neuvoja. Tuo alla oleva on kopioitu sieltä. Muuten jaksamista ja onnea!
Uhmaikä
3-vuotiaan elämää voi leimata uhmakausi. Uhmakaudella on tärkeä merkitys lapsen harjoitellessa oman tahdon ilmaisua ja säätelyä. Toisilla lapsilla uhma on 3-vuotispäivän kieppeillä jo taantumassa ja voi lakata äkillisestikin. Kehitys voi olla myös aaltomaista: lyhyehköä yhteistyökyvyn ja -halun vaihetta seuraa uusi uhmavaihe. Useimmilla uhmaikä laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana.
Uhmaiän kuohunnat kokenut lapsi on käynyt läpi tärkeän vaiheen itsenäistymiskehitystä, joka kasvattaa hänestä itsenäisen persoonan. Jos vanhemmat asettavat turvalliset rajat, mutta antavat myös tilaa ilmaista ja harjoitella tahtomista, lapselle kehittyy totuudenmukainen kuva itsestään ja taidoistaan sekä siitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä ja oikein.
3-vuotiaalla on jo selkeä tietoisuus omasta minästään. Hän yleensä käyttääkin itsestään sanaa minä ja ilmoittaa usein: ”Minä haluan!” Lapsi myös ymmärtää aiempaa selkeämmin olevansa tyttö tai poika.
Lapsi haluaa harjoitella omatoimisuutta ja toivoo, että hänen osaamisensa ja oikeat tekonsa huomataan ja niistä kiitetään. Rohkaisu, kiitos ja kehuminen tukevat lapsen itsetunnon kehittymistä; hänestä on ihanaa tuottaa vanhemmilleen iloa. Lapselta ei kuitenkaan saa vaatia liiallista pärjäämistä ja osaamista liian varhain. Lapsi on määrätietoisuudestaan ja avoimuudestaan huolimatta varsin herkkä ja pahoittaa mielensä helposti.
Lapsen tunne-elämää kehittää se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja opettaa lastakin tunnistamaan tunteitaan sanoittamalla niitä: ”Sinua suututtaa, kun et saanut sitä lelua.” Samalla lapsi oppii nimeämään erilaisia tunteitaan. Vaikeiden tunteiden jakaminen vanhempien kanssa ja hyväksytyksi tuleminen kiukunkin keskellä ovat tärkeitä kokemuksia. Mahdollisuus saada lohdutusta ja rauhoittua vanhemman avulla antavat lapselle tunteen siitä, että hän on vanhemmalle rakas kaikkine tunteineen.
Rajat luovat turvaa
Tunteisiin on lupa, mutta ei toisten ihmisten eikä tavaroiden vahingoittamiseen. Vanhemman ei pidä pelästyä lapsen tahtoa ja kiukkua. Perustelluista ja järkevistä rajoista on syytä pitää rauhallisesti ja määrätietoisesti kiinni ja selittää, miksi jokin raja on olemassa. Se antaa lapselle loppujen lopuksi turvallisen olon.
Pettymykset ovat väistämätön osa elämää. Rajojen ja sääntöjen asettamisessa pitää arvioida myös niiden kohtuullisuutta. Turhia pettymyksiä ja yhteenottoja ei tarvitse ehdoin tahdoin aiheuttaa. Rajoittaminen loukkaa lasta, tunne voi syventyä häpeäksi, ellei vanhempi pehmennä tilannetta.
totta PETTYMYKSET OVAT OSA ELÄMÄÄ...!! Mutta kukapa lasten pettymiksistä välittää kun aikuisten onni on tärkeempää kuin se mitä lapsi haluaa ja miettii...Säälittäviä on ne lapset, jotka joutuvat pakolla sopeutumaan asioihin, joita ei halua.
Säälittäviä on ne lapset,= miksi nämä lapset ovat säälittäviä?
Jos tarkoitit että sinun käy heitä sääliksi (mikä on taasen aivan eri asia), olisit kirjoittanut niin.
Oletko tosiaankin Lissu, sitä mieltä että, kolme vuotias pystyy kertomaan mitä haluaa ja mitä ei halua elämäänsä. Että hänellä on vaativaan päätöksentekoon tarvittavat kyvyt jo hallussa?
Olen työni puolesta nähnyt (omani ovat jo isoja) näitä kolme vuotiaita, joilla on uhma päällä. Heille ei kelpaa kuin isä tai äiti vuoronperään, vaikka ovat ydinperheen lapsia.
Eli tämänkin kolme vuotiaan kohdalla on kyse ikään kuuluvasta uhmasta, eikä siitä että, osoittaa isän puolisolle mieltään isänsä naisvalinnasta. Kolme vuotias ei kykene vielä moiseen ajatteluun.
Aloittaja saikin jo erittäin hyvän vastauksen nimimerkiltä 2 12
Me emme vaan koskaan ole hyväksyneet emmekä lapsiamme pakottaneet valitsemaan minun tai isänsä uuden naisten välillä. Lapset ovat saaneet elää lapsuuden pienestä pitäen rauhassa ilman isänsä ulkopuolisia ja vieraita naisia. Nyt kiittävät siitä, että emme pakottaneet heitä tapailemaan vieraita naisia.
Me emme voisi ikinä kuvitella että menisille sinne kylille tai että käsikisimme ex isän naiset meille!! Miksi?
Minua ihmetyttää suuresti että siitä tehdään niin iso numero, että miksi lapset ei hyväksy vierasta naista elämään?? Eihän se kuulu millään muotoa lasten velvollisuuksiin.
Meillä ei ole koskaan niin tomittu, mies on saanut vaihtaa tai olla kenen naisen kanssa haluaa, kunhan ei tuo niitä meille eikä pakota meitä heitä tapailemaan, ei ole onneksi koskaan tehnytkään niin, niin paljon rakastaa ja kunnioittaa meitä, ettei halua enempää tuoda ongelmia meille.
Ei kukaan pakota valitsemaan äidin ja iskän uuden pulison välillä. Kyse onkin siitä että tullaan hänen kanssaan toimeen. Olet ymmärtänyt asian aivan väärin.
Ei tarvi tulla toimeen kun emme ole koskaan halunneet heitä meidän elämää sotkemaan enenpää mitä ovat jo tehneet. Mihin me heitä tarvitsisimme? Eikö se olekkaan isän laastari??? Emme ole koskaan vieraita naisia tarvinneet emmekä tarvi nytkään kun rikkoivat perheemme.
Olen ymmärtänyt asian aivan oikein, ne uusnaiset on ex miehen laastareita, ei meidän. Ei lasten tarvi hyväksyä semmoisia töysin vieraita ihmisiä omaan elämään, siltä olemme omat lapset suojanneet.
Mene Lissu pois mun netistä!
" Oletko tosiaankin Lissu, sitä mieltä että, kolme vuotias pystyy kertomaan mitä haluaa ja mitä ei halua elämäänsä. Että hänellä on vaativaan päätöksentekoon tarvittavat kyvyt jo hallussa? "
Kyllä pystyy jos lapsi osaa puhua.
Kysyppä lapselta haluaako hän tikkarin vai jäätelön? Varmasti osaa vastaa jos osaa puhua.
Kolmivuotias tietää aika usein mitä haluaa, hän osaa tunnistaa vieraat ja tutut ihmisetm jos on normaali lapsi.
Kolmivuotias osaa yllättävän paljon. Mutta eri asia, haluaako omat vanhemmat kuunnella lapsen mielipiteitä vai onko heille se ja sama mitä lapsi sanoo, viis hänen tunteistaan!
Kyllä meillä kuunnellaan lapsen tahtoa, ja mietitään mikä on heille parasta. Kun lapset sanoivat ettei halua nähdä isän naisia yhtään, niin piste! Ei heitä pakotettu, ja ovat siitä erittäin onnellisia.
Kyvyt riittävät valitsemaan jätskin tai tikkarin välillä kyllä, se ei ole vaativaa päätöksentekoa vaan mielihalujen hallitsema prosessi, jonka päätös riippuu lapsen omista mieliteoista.
Ilmeisesti et tiedä mitään lapsen psyykkisestä kehityksestä?
Jos lapset olisi sanoneet,että haluavat isälleen niin kai sitten se olisi sinulle sopinut,eikö?Ja vaikka olisi isän uudet naiset olleet siellä,niin olisivat lapset saaneet mennä,jos olisi halunneet?älä kuule unta näe.
Miten jätskin ja tikkarin valinta on verrannollinen siihen että kumppani tulisi toimeen lapsen kanssa?? en nyt oikein ymmärtänyt.
Mutta tuo uhmaikä selittää kyllä paljon. Kiitos kaikille jotka kirjoitti asiallisesti.
Täällä joku ilmoitteli ettei lapsi ole kykenevä valitsemaan mitään.
Kyllä 3 vuotias kykenee valitsemaan.
Osoita se viesti missä sanotaan ettei ole kykenevä valitsemaan MITÄÄN?
Älä nyt hulluja puhu! Kolmivuotias valitsemassa vanhempansa puolisoa?
Ei kutaseni ei... haluat nyt taas vaan ymmärtää tahallasi väärin...
vaan sanomaan mielipiteensä että haluaako olla tekemisissä isän morsmaikkujen kanssa vai ei.
Siis haluaako olla vaan isän kanssa vai haluaako että isän morsmaikut ovat mukana, siitä oli kyse pikkuinen!!!;))
Mitähän mä sitten lissu tekisin ton lapsen kanssa kun kaikesta tunnut kaiken tietävän? Annanko lapsen päättää mieheni puolesta että voimmeko me olla yhdessä???
Anteeksi vaan mutta olemme kumpikin aikuisia, emme anna lapsen määrätä kenen kanssa vanhempi saa seurustella. Ja aloittajalle sen verran että älä masennu, se kuuluu vain ikään, helpottaa heti kun pahin uhma loppu. muistat vain huomioida ja osoittaa lapselle ettet ole menossa mihinkään. Voimia
Niinpä, viis siitä mitä toisten lapset haluaa!! Eiks ookki kiva tunne, kun saa toisten lapsen surulliseksi???
Meillä aikuiset päättävät aikuisten asiat ja suuren osan myös lasten asioista. Sen, mitä lapsi kulloinkin haluaa, otamme todellakin huomioon erittäin rajoitetusti. Eivät siitä sen enempää meidän kuin toistenkaan lapset ole surullisiksi tulleet.
Mikä sinua oikein vaivaa? Was fehlt dir?
Et sinä päätä toisten lasten asioista. Höpö höpö!! Ja sekös sua potuttaa, kun olet se kakkonen miehen ja lasten elämässä.
HANKI ELÄMÄ; OMA ELÄMÄ JA ANNA MUIDEN ELÄÄ OMAANSA!
SORRY MUT MIEHELLE VAIMO ON YKKÖNEN. EX ON PELKKÄ MUISTO SIITÄ KUINKA paskaa ELÄMÄ JOSKUS OLI.
Kylläpäs päätän. Minä ja mieheni päätämme, miten meillä toimitaan. Tietysti. Miten muuten se voisikaan olla?
Ei potuta, ei alkuunkaan. Minä en ole mikään kakkonen eikä ole lapsikaan. Yhdessä näissä jutuissa olemme ja parhaamme teemme. Lapsen äidin määräysvalta ei ulotu meille ja hän tietää sen kyllä, vaikka kerta toisensa jälkeen kuvittelee, että meillä noudatettaisiin hänen kasvatus- ja toimintatapojaan. Ei noudateta eikä tulla koskaan noudattamaan!
Juuri näin, "kakkonen miehen ja lasten elämässä" eli miehelle ykkönen on lapset, sitten kakkonen on puoliso. Lapsille ykkönen on iskä ja kakkonen on iskän puoliso. Juuri näin!
Hyvä tietää. Itselläni on lapsia, samoin kumppanillani. Ehkäpä jätänän haaveet yhteisestä perheestä. En halua olla kakkonen, kolmonen, Jos se ei ole mahdollista, pitää unohtaa koko juttu. Lapsille ei ole hyväksi se, että heihin ripustaudutaan. Lasten tehtävä ei ole rakentaa aikuistan onnea. Aikuisten pitää osata kiintyä toisiinsa, rakentaa vahva suhde. Se tuo turvallisuuden tunteen lapsille.
Hah.. etää isän nainen ohittaa äidinkin???????????????? Älä kuule unta nää... tuo on taas katkeran ihmisen kuvitelmaa.
Äiti on aina ykkönen, luulit sinä mitä tahansa ja yrität laittaa sanoja lasten suuhun!!!
tottakai se lasten äiti on historiaa ja uusi vaimo nykyisyyttä sekä lapset molemmilta.
Sinä lissu elättelet toiveita et exäs pitää sua ykkösenä, mutta seon harhaaaaaaaaaaaa.....
No ei ohita, lapsille äiti on isääkin tärkeempi.
Höpö höpö.....
Hpösis höpsis itsellesi, kultapieni!
lapsella on eronpelko isästään onhan hän kokenut vanhempien eron. turvallisuuden tunne tulee aikanaan. anna hänelle aikaa kyllä se siitä sitten menee. muistan ystäväni jolla oli saman ikäinen lapsi ja käyttäytyi samanlailla.
Mitenkähän minä saisin ex miehen nykyisen naisen omat lapset hyväksymään minut? Se on ollut erittäin vaikea prosessi. Yritän toki antaa aikaa ja hymyillen kuittaa ilkeydet, mutta mutta... he ovat vähän jälessä kehityksestäkin.