Oli aivan pakko tulla tänne kun ei ole enää muuta!
Olen niin, niin, niin maassa että tuntuu kuin sydämmeni murtuisi lopullisesti.
Tai no niinhän siinä varmasti käykin...
Olen 14-vuotias teinityttö Etelä-suomesta ja minun tarinani on tämä!
Noin puoli vuotta sitten sain tietää että sairastan BULIMIAA ja sen jälkeen aloin laihuttaa kun vaaka alkoi jo näyttää 79kg
Joo se onnistui, mutta sitten olin ali painoinen! En painanut enää kuin 38kg ja olen 168cm pitkä.
Olin sairaalassa pari viikkoa tiputuksessa.
Sitten kun pääsin kotiin, olimme minä, äitini, isäni ja iso-siskoni kanssa ajamassa kotiin kunnes....
Isä ajoi pahan kolarin rekan kanssa. Minulta siskoltani ja äidiltäni läksi taju, sairaalasta herättyämme kysyimme lääkäriltä että missä isä on niin hän sanoi että isä oli kuollut!
Taas rupee itkettää!!!!
Noniin nyt helpotti. Niin isäni kuoleman jälkeen äiti masentui niin että alkoi käyttää huumeita, jonka seurauksena sitten joi itsensä umpikänniin ja läksi ajamaan autoa.
Sinä iltana ihmettelimme iso-siskoni kanssa että missä äiti viipyy, silloin soi siskon puhelin ja siellä sanottiin et äiti on joutunut sairaalaan!
Tilasimme siskoni kanssa taxin sairaalalle ja menimme katsomaan äitiä, äiti otti minua ja siskoani kädestä ja sanoi rakastavansa meitä.
Luulimme että äiti ei selviä, mutta kyllä se siitä jotenkin toipui.
Mutta sitten tapahtui sellainen asia että saimme kuulla että siskoni sairastaa syöpää, jota ei oltu huomattu aikaisemmin.
Siskoni meni niin äkkiä huonoon kuntoon että joutui sairaalaan ja hänkin laihtui aivan älyttömän laihaksi, muutama päivä siitä lääkäri sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä, ja että siskollani on muutama minuutti elinaikaa, minulle ja äidille tuli kiire mennä siskoni luo.
Sisko itki isää eikä tiennyt ettei eläisi enää kauaa ja me äidin kanssa itkimme, kun sisko kuolee ja isä kuoli.
Otimme äidin kanssa siskoa kädestä ja juttelimme mukavia, sanottiin että me rakastetaan häntä paljon ja aina vaikka tapahtuisi mitä. siskoni kysyi että mitä te nyt puhutte? Aloin selittää...
Sitten kun siskoni tajusi että kuolisi pian hän purskahti itkuun. muttei ehtinyt itkeä kauaa kunnes kuoli!
Se oli niin hirveetä katottavaa...
Äiti ja minä läksimme kävellen kotiin päin ja olimme sillan kohdalla kävelemässä, ja äiti pysähtyi, katsoi minuun tarttui minua kädestä ja veti kainaloonsa, ja sanoi minulle...
Olet rakas, älä ikinä unohda minua ja ole vahva!
Sitten äiti kiipesi sillan kaiteelle kääntyi minuun ja sanoi itkien hyvästi rakas tyttöni, älä huoli jaksat kyllä, sitten minä lähdin juoksemaan äitiin päin ja huusin älä hyppää äiti!
En ehtinyt ajoissa! Äiti hyppäsi ja kuoli! Soitin 112 teen ja itkin sillalla iltahämärässä.
Nyt tällä hetkellä asun minun kummin luona väliaikaisesti, en tiedä mitä tässä nyt käy.
Tuntuu niin vitun pahalta!!!!!
Sinä iltana sydän särkyi lopullisesti ja kaiken lisäksi minä sairastan hengenvaarallista tautia.
Haluaisin tehdä itsarin!!!!!!!!!!!!!!!
Olen niin, niin, niin maassa että tuntuu kuin sydämmeni murtuisi lopullisesti.
Tai no niinhän siinä varmasti käykin...
Olen 14-vuotias teinityttö Etelä-suomesta ja minun tarinani on tämä!
Noin puoli vuotta sitten sain tietää että sairastan BULIMIAA ja sen jälkeen aloin laihuttaa kun vaaka alkoi jo näyttää 79kg
Joo se onnistui, mutta sitten olin ali painoinen! En painanut enää kuin 38kg ja olen 168cm pitkä.
Olin sairaalassa pari viikkoa tiputuksessa.
Sitten kun pääsin kotiin, olimme minä, äitini, isäni ja iso-siskoni kanssa ajamassa kotiin kunnes....
Isä ajoi pahan kolarin rekan kanssa. Minulta siskoltani ja äidiltäni läksi taju, sairaalasta herättyämme kysyimme lääkäriltä että missä isä on niin hän sanoi että isä oli kuollut!
Taas rupee itkettää!!!!
Noniin nyt helpotti. Niin isäni kuoleman jälkeen äiti masentui niin että alkoi käyttää huumeita, jonka seurauksena sitten joi itsensä umpikänniin ja läksi ajamaan autoa.
Sinä iltana ihmettelimme iso-siskoni kanssa että missä äiti viipyy, silloin soi siskon puhelin ja siellä sanottiin et äiti on joutunut sairaalaan!
Tilasimme siskoni kanssa taxin sairaalalle ja menimme katsomaan äitiä, äiti otti minua ja siskoani kädestä ja sanoi rakastavansa meitä.
Luulimme että äiti ei selviä, mutta kyllä se siitä jotenkin toipui.
Mutta sitten tapahtui sellainen asia että saimme kuulla että siskoni sairastaa syöpää, jota ei oltu huomattu aikaisemmin.
Siskoni meni niin äkkiä huonoon kuntoon että joutui sairaalaan ja hänkin laihtui aivan älyttömän laihaksi, muutama päivä siitä lääkäri sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä, ja että siskollani on muutama minuutti elinaikaa, minulle ja äidille tuli kiire mennä siskoni luo.
Sisko itki isää eikä tiennyt ettei eläisi enää kauaa ja me äidin kanssa itkimme, kun sisko kuolee ja isä kuoli.
Otimme äidin kanssa siskoa kädestä ja juttelimme mukavia, sanottiin että me rakastetaan häntä paljon ja aina vaikka tapahtuisi mitä. siskoni kysyi että mitä te nyt puhutte? Aloin selittää...
Sitten kun siskoni tajusi että kuolisi pian hän purskahti itkuun. muttei ehtinyt itkeä kauaa kunnes kuoli!
Se oli niin hirveetä katottavaa...
Äiti ja minä läksimme kävellen kotiin päin ja olimme sillan kohdalla kävelemässä, ja äiti pysähtyi, katsoi minuun tarttui minua kädestä ja veti kainaloonsa, ja sanoi minulle...
Olet rakas, älä ikinä unohda minua ja ole vahva!
Sitten äiti kiipesi sillan kaiteelle kääntyi minuun ja sanoi itkien hyvästi rakas tyttöni, älä huoli jaksat kyllä, sitten minä lähdin juoksemaan äitiin päin ja huusin älä hyppää äiti!
En ehtinyt ajoissa! Äiti hyppäsi ja kuoli! Soitin 112 teen ja itkin sillalla iltahämärässä.
Nyt tällä hetkellä asun minun kummin luona väliaikaisesti, en tiedä mitä tässä nyt käy.
Tuntuu niin vitun pahalta!!!!!
Sinä iltana sydän särkyi lopullisesti ja kaiken lisäksi minä sairastan hengenvaarallista tautia.
Haluaisin tehdä itsarin!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikävää jos perheesi on menehtynyt. Yritä kestää.
Ikävää jos tämä on totta.Hieman haiskahtaa trollilta.
Ja kaikki tämä shaisse shit vain puolessa vuodessa joten paska TROLLI!!!
Hyvin epätodennäköistä.
Ole vahvana :) kaikkea hyvää vain sinulle :)
Trolli. 2/5 koska liian epärealistinen ja kirjoitettu Suoli24 foorumille. Mutta kaikki noobit jotka usko, aiheutti juuri hyvän ahdistuksen siitä 2 pistettä.
asdlölli kuittaa.
Tuskinpa näin on käyny. Ajattele ku sun vanhemmat näkis tän kirjotuksen.. vois vähän loukkaantuu ja luulla et haluut niiden oikeesti kuolevan tms. kannattaa miettii mitä tänne kirjottelee, sanon vaan ;)
jos jotku vielä tähän uskoo niin ajatelkaapa:
1. Jaksaako joku 14v tyyttö laihduttaa alle puolessa vuodessa 41 kg? Ja laihtuuko sitä "hups vaan, 41 kg meni niin että humahti, en muistanu käyä puntarilla ja oon alipainoinen!"
2. "Minulta siskoltani ja äidiltäni läksi taju, sairaalasta herättyämme kysyimme lääkäriltä että missä isä on niin hän sanoi että isä oli kuollut!" Opettelis laittaan pilkut paikoilleen ja jättään huutomerkit pois. MUN ISKÄ KUOLI!!!! OKNS PAHA?
Huoh... -__-
silti tulit kotii ja kirjotit tän?
moi,
toivottavasti näät tämän tekstin :::::
olen surullinen puolestani , asun myös eteläsuomessa ja oon lukenu noit juttui paljon ja ymmärrän !!!
Mene psykiatrille hän hoitaa asiasi kuntoon :)
Aloin ihan oikeesti itkemään aika paljon kun luin tän. Sulla on varmaan tosi kurjaa. Rukoilen sun puolesta joka päivä.
paljon hyvää sulle ja koita kestää
Trolli 0/5