Se on kohta kolmekymmentä. Se nostaa kohtauksen jos sanon yhdenkin poikkipuolisen sanan äidille. Sit äiti tietysti lepyttelee ja antaa rahaa. Mieshän
on täysi idiootti. Ei siitä ikinä työmiestä tule. Ei ole tähän päivään mennessä
tehnyt työtä. Tyttöystävät lähtee naureskellen karkuun.
on täysi idiootti. Ei siitä ikinä työmiestä tule. Ei ole tähän päivään mennessä
tehnyt työtä. Tyttöystävät lähtee naureskellen karkuun.
Vastaukset 17
Vanhimmat
oot tainnu sanoo useemmankin poikkipuolisen sanan niin vaimolle kun pojallekkin kun hän niin paljon pitää äitinsä puolta onkohan syy isän vai pojan kun ei miehestä työmiestä tule kirjoitukses ei kovin kannustavalta tunnu ettet vaan oo saanu lytättyä itsetuntoa nolliin... tervesisä lattianraosta.
No ei kai se välttämättä näinkään, vai liekö olet feministi... Voi se olla niinkin että isä pelkää peräkammarinpojan tulemista jota äiti ei huomaakaan... Valitettavasti noita peräkammarin poikia tulee turhan tiuhaan, tuttavapiirinikin, lähinnä äidin "paijauksen" tuloksena... Onko sinulla lapsissasi poikia???
tiiä mikä oon mulla ei oo poikaa mutta oon oon huomannu että yleensä lapset niin pojat kun tytöt pitää jostain kummasta syystä äidin puolta mikä siinä sitten lie syynä mulla on kyllä ylihuolehtivaisuus vikaa mutta en pannu vastaan kun tuli sellainen tilanne että tytär muutti pois kotoo kuustoistavuotiaana muuten kyllä napanuora ei oo vielä katkennu.
Kyllä se vaan noin on jotta tuo luopumisen tuska on suurin juuri äidillä... Kyllähän tuon huomasin kun lapseni lähtivät "etsimään omaa elämäänsä"... Kai sitä "napanuoraa" äiti pitää kiinni vaikka sen narun toisessa päässä pyristellään irti...
No minulla on poika ja tyttö jälkikasvuina... On molemmilla perheensä ja noita lapsenlapsiakin kolme... Omillaan kaikki elävät vaikkakin lapsenlapset ovat opiskeluissaan vielä kiinni... Kuitenkin tämä mummila ( lue pappala ) on heille rakas ja kertomansa mukaan esim. ainoa oikean Joulun viettopaikka... :)
Yksi poika on. Hän on niin itseellinen, että harvoin mikään apu kelpaa. Joskus voi pyytää kahvipaketin:) Itsepä vaahtosin yhden peräkammarinpojan tavasta ottaa vanhemmiltaan kaiken ja enemmänkin. Omillaan pärjäämistä korostin ja tulos on tämä.
No kelvataan koiran päivähoitajiksi, mutta ei muuhun.
Toisaalta on hyvä, kun pärjää. Neuvoisin, mutta miniäkandi ei kelpuuta mitään, edes lehtiä. Ehkä nuoruus vaikuttaa.
Meillä kai menee toisinpäin, isän kanssa puhuvat lähinnä koneista. Kasvit ja semmoinen pehmopuoli on ominta minulle.
Kiva, että jaksat.
Kaksihan teitä on ollut kasvattajaa.
Kalle H
Minun kasvatusyrityiset on vaimo tukahduttanut. Miehellä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia kasvattaa.
Niinpä, vaimo tykkää postinkantajasta ja peräkammarinpoika asustaa leikkimökkiä, nöinkö, erehdynkö?
Kiva, olet, automaatti.
Pitäisköhän sinun muuttaa eri asuntoon ettei pojan tarvitsisi vahtia äitiään.
Kyllä se poika on minunkin kaveri, kun setelitukkoa heilutan.
Rintamaitoa vielä?
:)) Apuwa, naurattaa, isi kiusii poikaansa? Olisiko kyseessä myöhäsyntyinen Oidipuskompleksi?
valitettavasti niitä on myös sellaisia äitejä, jotka paapoo jo aikuista poikaansa. Pojalla on tietysti rahat loppu ja hän tulee pyytää 'taskurahaa' mamilta ja mami antaa. Kai tämä poika sentään omassa asunnossaan asuu? Jo 3-kymppinen poika pitää pärjää omillaan, jos kerran tyttöystäväkin on - vai ovatko molemmat luusereita?
pahalta näyttää, kun tyttöystäväkin on mukana kerjuulla.
Peräkammarinpoika, ja äiti ulkoistuu ulkomaan lennoilla. Tuttu juttu, vanha ja vetelys, lie?:))
Liian usein äidit ottavat pojastaan niskaotteen, eivät irroita.
Tunnen useita äidin poikia, eräskin tuli satojen kilometrien päästä luokseni postinhakureissulta:))Oli hätäisesti yön yli ja kiirellä kotiin äidin marmatusta ja mökötystä kuuntelemaan ja katselemaan.
Mie olisi ihan ok. mutta muori ei irroita otettaan pojasta ja poika on liian tottunut 60 ikäisenä muorin komentoon.
Kyllä mamma alkaa olla jo vanha, saa nähdä onko liian myöhäistä pojan nauttia vapaudestaan.
Eräs toinen jäi äidistään orvoksi lähes kuusikymppisenä, naiset huijasivat häneltä omaisuuden äidin kuoleman jälkeen, äidin aikaan oli tyytynyt katselemaan huoneessaan pornoa.
Eräs otti äitinsä ikäisen mummon kumppanikseen kun muori joutui vanhainkotiin.
Näitä kohtaloita on lukemattomia.
Itse patistin poikaani itsenäistymään, se oli joskus hyvinkin rankkaa henkisesti.
Sen olen muuten huomannut että perin harva sellainen mies joka omilla töillään kehuu voi kehua kasvattaneensa hyvän pojan.
No joo, lapsellinen provo. Nämä on tunnetusti juttuja, joihin kuuluu vain kaksi tai korkeintaan kolme lusikkaa ja muut ovat liikaa.
Enpä tiedä, ihmetyttää vain,.että mitä se isä eli aloittaja eli sinä olet tehnyt kaikki nuo kolmekymmentä vuotta, jotka poika on ollut olemassa? Olisko tässä peräti sukupolvien äitiriippuvuus eli pojan isäkin on ollut samanalainen? Ei omena sitten puusta kovin kauas ole osunut. Jos aloittaja Kalle H taas on tälle pojalle jonkinlainen ottoisä tai äidin uusin kumppani: kasvattaminen on jo myöhäistä, tulos on mikä on ja siihen on tyytyminen ainakin sen, joka on perheeseen tullut viimeksi.
Oikeesti nämä pikkurouvajutut ovat vähän tympiviä. Jos kirjoittaja tosiaan on mies, osoittaa juttu ainakin sen,että eipä miehilläkään solidaarisuutta omaa sukupuoltaan kohtaan ole. Juoruakkoja ovat siinä missä naiset.