Olen 53-vuotias ja seurannut tätä palstaa n. 3 vuotta, eli siitä alkaen, kun omat vv-oireeni alkoivat ilmaantua. Olen normaalipainoinen, ikäni liikuntaa runsaasti harrastanut, työssäkäyvä nainen, jolla on aikuiset lapset ja ihana mies - jo kohta 30 vuotta.
Eli elämäni on taustoiltaan kunnossa. Ainahan jotain harmia ja murhetta on, mutta selvitty on.
Ensimmäiset vv-oireeni koin sinä kesänä, jolloin täytin 50 vuotta. Ennen ei ollut juuri mitään, paitsi aika pahat PMS-oireet, joihin Menohop auttoi.
Näinä kolmena vuotena on oloni huonontunut sykäyksittäin. Kesät meni paremmin, mutta talvet ovat olleet aika pahoja. Tämä syksy ihan suoranaista helvettiä.
11 kk aikana mulla on ollut yhdet menkat.
Jos olisikin ollut vain kuumat aallot tai hiustenlähtö, en olisi ajatustakaan uhrannut hormonikorvaushoidolle. Minun oireeni olivat (toivottavasti imperfektiin jää...) kurjuusjärjestyksessä: nivel- ja lihaskivut, unettomuus, päänsärky, väsymys, keskittymiskyvyttömyys, muistin huononeminen, masennus, haluttomuus, hiustenlähtö ja kuumat aallot sekä yöhikoilu.
9.10. aloitin lopulta hormonihoidon - edellisellä viikolla pelkäsin joutuvani jo mielisairaalaan tai pitkälle sairauslomalle. Eka viikon otin Femoston 1/10 joka päivä, ja toisella viikolla joka toinen päivä.
Kahden viikon jälkeen olen kuin haudasta noussut.
Olen nukkunut jo öitä ilman unilääkettä (ennen en nukkunut edes lääkkeellä), olen jaksanut lenkkeillä ja jopa pitää yhteyttä joihinkin ystäviin.
Toivon, että tämä jatkuu näin. Olen itkenyt helpotuksesta...
Eli elämäni on taustoiltaan kunnossa. Ainahan jotain harmia ja murhetta on, mutta selvitty on.
Ensimmäiset vv-oireeni koin sinä kesänä, jolloin täytin 50 vuotta. Ennen ei ollut juuri mitään, paitsi aika pahat PMS-oireet, joihin Menohop auttoi.
Näinä kolmena vuotena on oloni huonontunut sykäyksittäin. Kesät meni paremmin, mutta talvet ovat olleet aika pahoja. Tämä syksy ihan suoranaista helvettiä.
11 kk aikana mulla on ollut yhdet menkat.
Jos olisikin ollut vain kuumat aallot tai hiustenlähtö, en olisi ajatustakaan uhrannut hormonikorvaushoidolle. Minun oireeni olivat (toivottavasti imperfektiin jää...) kurjuusjärjestyksessä: nivel- ja lihaskivut, unettomuus, päänsärky, väsymys, keskittymiskyvyttömyys, muistin huononeminen, masennus, haluttomuus, hiustenlähtö ja kuumat aallot sekä yöhikoilu.
9.10. aloitin lopulta hormonihoidon - edellisellä viikolla pelkäsin joutuvani jo mielisairaalaan tai pitkälle sairauslomalle. Eka viikon otin Femoston 1/10 joka päivä, ja toisella viikolla joka toinen päivä.
Kahden viikon jälkeen olen kuin haudasta noussut.
Olen nukkunut jo öitä ilman unilääkettä (ennen en nukkunut edes lääkkeellä), olen jaksanut lenkkeillä ja jopa pitää yhteyttä joihinkin ystäviin.
Toivon, että tämä jatkuu näin. Olen itkenyt helpotuksesta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Femoston on aika mietoa ei pahimmasta päästä ollenkaan, joten Hyvää jatkoa sulle:D Olen kuukauden kokeillut em. ja se alkoi auttamaan muutamassa päivässä. Ainoa mistä en pitänyt oli raju kivulias vuoto. Ehkäpä oli paljon tyhjennettävää ja ois ehkä ajan kanssa tasaantunut, mutta lopetin sen kuukauden jälkeen. Vaivat alkoivat palata vasta kolmen vko jälkeen.
Ei mulla kylläkään noin pahoja vv-vaivoja ole ollutkaan. Olen nyt käyttänyt kohta kolme vko Macajauhetta ja olen huomattavasti rauhoittunut, enkä tressaa juuri mistään ja nukun hyvin. Jaksan kaiken näköistä ja aloitekyky on palannut. Olen jopa alkanut siivoskelemaan, kun se viime vuosina on ollut ihan pakkopullaa. Ainakin nyt näyttää, että olis Macan ansiota. Sain tältä palstalta vihjeen ja olen siitä kiitollinen:D
Kyllä nuo oireet voivat olla todella pahojakin, en minäkään olisi selvinnyt kokopäivätyöstä 53:n ikäisenä, jolloin oireet olivat pahimmillaan ja kuukautiset loppuivat. "Valvoin" lähes kaksi vuotta. Yö meni tavallisesti niin, että nukahdin rättiväsyneenä kello 11.00 ja heräsin hätkähtäen kuumaan aaltoon viimeistään noin kello 1.00. Sen jälkeen valvoin useimmiten aamuun saakka, jolloin nukahdin pari tuntia. Olin lopulta kuin pystyyn kuollut. Mikään ei auttanut. Nukuin yhden ainoan yön kunnolla kuukaudessa ja se oli yleensä se ajankohta, jolloin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Onneksi unettomuus alkoi vähetä pikkuhiljaa ja nykyisin nukun melkein seitsemän tuntia yössä heräten vain pari kertaa.
Lääkäreiden pitäsi kiinnittää mielestäni enemmän huomiota juuri tuohon unen laatuun, se jos mikä sairastuttaa ihmisen lopullisesti. Naisten kai oletetaan kestävän nukkumattakin vaikka mitä. Kyllä miehiä siinä asiassa hoidetaan.
Hyvä kun olet löytänyt avun, toivottavasti jaksat kestää tämänkin vaiheen elämässäsi.
Olen myös aloittanut Femoston 1/10:n, vasta ensimmäinen viikko takana,mutta nyt olen nukkunut vuosiin koko yön ravaamatta wc:ssä, hikoilukohtauksia ei ole ollut ollenkaan, vaikka se olikin kohtuullisen vähäistä luultavasti alhaisen verenpaineen vuoksi, ja nyt saan molemmat silmäluomet auki heti herättyäni (liekö kellään muulla vastaavanlaista oiretta), eikä päänsärky-migreenioireista tietoakaan, jotka mielestäni johtuvat hormonaalisista muutoksista. Vielä kun hiukset kasvaisivat entisen lailla, kynsissä ainakin näkyi jo merkkejä siihen suuntaan.
Tämä vaikutus on niin selvä, että alkaa melkein itkettämään, sen vuoksi kun pelkään haittavaikutuksia, mutta senkin olen nyt ehtinyt havaita, mitä se on, jos en käytä hormonikorvausta. Minulla kun on ikää 56, joten voi ne 'vanhuusoireiden' radikaali ilmaantuminen johtua yksinomaan vuosistakin, käsivarretkin on yhtä selluliittia, selkä on jäykistynyt muutamassa kuukaudessa ja varsinkin reisilihakset papparoituneet. Mistään Maccasta en ole kuullutkaan, kalaöljyä, kalsiumia ja D-vitamiinia napsin päivittäin, harvakseltaan muita mitä kaapista löytyy. Oireita on ilmaantunut tasaista tahtia siitä lähtien kun täytin 45, mutta varsinaisesti menopaussi alkoi vasta tänä vuonna.
Kiitos kaikille vastauksista :). Syön myös D-vitamiinia, B-vitamiiniyhdistelmää (vahvaa), Omega-rasvahappoja ja Piimax-C:tä. Noita olen popsinut jo pitkään. Verenpaine on kunnossa (valtavan sukurasituksen takia lääkitys, vaikkei omat arvot kovin pahat olekaan).
"Onnea matkalle" -tyypille: mun yöni oli just tuollaiset samanlaiset. Jo koko viime talven ja varsinkin elokuusta alkaen taas syksyllä yhtä h-vettiä...
Riskejä tietysti on. Hiukan minua rauhoittaa se arvio, jonka sain gyneltä. Koska hän tietää elämäntapani ja on hoitanut minua pian 30 vuotta, hän päätteli, että mulla on muuten erittäin pieni syöpäriski, kun ei ole muita riskitekijöitä.
Talven yli ainakin aion tota Femostonia syödä. Keväällä yritän pitää taukoa. Saapi nähdä, millainen vuoto tulee. Viime vuonna oli kolmet menkat ja tänä vuonna yhdet, kaikki aika normaalit.
Vaikka mulla on nuorena ollut aika raskas elämänvaihe, en näin kamalaksi olisi vaihdevuosia osannut kuvitella. Olin kyllä ihan loppu. Lähipiirikin jo huolestui.
Toivotaan, että tästä selviämme suht koht ehjin nahoin kaikki :).