Olen ravistanut rakkauden viitan harteiltani
kuin kauhtuneen harmaan viitan,
tuhannesti paikatun ja kokoon kurotun....
Näin menee elämä...
kerran se oli valoisa ja lämmin,
valmiina juhlaan ja arkeen,
itkuun ja nauruun,
elämään ja kuolemaan.
Tänään riittävät muistot.
kuin kauhtuneen harmaan viitan,
tuhannesti paikatun ja kokoon kurotun....
Näin menee elämä...
kerran se oli valoisa ja lämmin,
valmiina juhlaan ja arkeen,
itkuun ja nauruun,
elämään ja kuolemaan.
Tänään riittävät muistot.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus se on noinkin...
Olenkohan kirjoittanut "runoni"/mietteeni väärälle palstalle. Koen olevani ilonpilaaja, kun saan vain miinuksia .
Voi voi....onkohan elämä tosiaankin tehnyt minusta liiankin realistin :(
Kiitos kommentistasi, herkkähipiä.