Haute Couture,

Hauskaa välillä osallistua tällaiseen aiheeseen, joskus vuosia sitten avasin samantapaisen. Hiukan samantyyppisiä naisia tunnumme olevan Susmorsiamen kanssa pukeutumisen suhteen, olen sentilleen samanpitunenkin ja aina hyvin naiselliseksi luonnehdittu. Sen verran nuorempi olen, etten liivien puristuksesta juuri mitään tiedä, BB-ruudullinen uumilta tiukka ja helmasta leveä mekko minulla sentään oli. 60-luvun pukeutumisidolini oli Jackie Kennedy, vaikka nuori tyttö olinkin.Hyvin istuvat kotelomekot omin tyylikseni, Marimekon kankaista usein, ja sama mekon malli miellyttää vieläkin. Nuorempi tytär on vain vähän pitempi kuin minä, hänelle ne sopivat. Silloin 60-luvulla ylioppilaatkin pukeutuivat lakkiaisissaan sovinnaisesti jakkupukuun , hansikkaatkin oli, ja iltajuhlassa oli erikseen iltapuku, tosin meillä kaikilla lyhyet.

Opiskeluaikana tarttui hippityylikin, pitkät kukkahameet ja hiukset. Työssä ollessa tietysti täytyi pukeutua siististi, hame ja sievä neule on minullakin ollut useimmiten yllä. Olen täällä palstallakin kertonut omia ompeluksiani matkahuovista pakkashameiksi ja ohjeet kesäiseen kietaisuhameeseen. Kesämekkojakin olen ommellut , saa mieleisään ja edullisesti.

Pitkiä iltapukuja en ole paljoa tarvinnut, muutamassa tohtorikaronkassa ja hienommissa valmistujaisissa sentään . Teetin tummanpunaisen samettisen talvijuhlaan ja ostin kesäisen vanhan roosan värisen , jossa on satiinia alla ja sifonkia päällä. Äitini valmisti minulle käsin Kaukolan kansallispuvun , joka on ollut kovassa käytössä kuoroharrastuksen takia. Se on nilkkapituinen ja pidän sitä siihen kuuluvan hunnun kanssa.

Korkokengistä minäkin pidän, mutta pahimpaan piikkarivaiheesseen en onneksi ehtinyt niin pitkäksi aikaa, että olisin jalkani pilannut. Lastenlasten kanssa on naurettu valokuvista mummin mikroshortsi-maksiliiviyhdistelmää paksukorkoklopoineen ja minimekkoa reisimittaisine vinyylisaappaineen. Kunnon lenkkarit minulla on lenkillä, kumisaappaat märällä, pitäähän olla jo koirankin takia paljon liikkeellä. Varmasti Sinäkin löytäisit urheiluliikkeen asiatuntevan myyjän opastuksella sopivat. Nämä nykyiset piikkikärkikorkkarit ovat ihmeellisiä, niissä on tyhjää tilaa kärjessä niin paljon, että varpaat sopivat niihin vääntyilemättä. Mutta paljon on nättejä ja naisellisia terveellisiäkin kenkiä tarjolla .

Istuvat farkut tuntuvat mukavilta, niitten avulla on hyvä pysytellä linjoissaan. Farkkuhameita on kaapissani monenpituisia, en välitä onko muodinmukainen lahkeen leveys tai helman pituus. Koruja on matkan varrella kertynyt lapsentekopalkkioina ja merkkipäivinä, perintönäkin, mutta samat lempikorvikset on yleensä arkikäytössä, sama kultasydän ohuessa ketjussaan yötäpäivää. Hattua en minäkään oikein osaa käyttää, viimaiselle lenkille ja tuuliselle merelle laitan kiltisti pipon, koviin pakkasiin lämpimän huppupäähineen. Viimeinen vaateostokseni on kyyhkynharmaa villakankainen polvipituinen hyvin leikattu ulsteri, siinä on siisti kaupunkiasustetta pitkäksi aikaa, värikäs kaulahuivi ja hanskat vaan lisäksi. Enpä minäkään enää ole mikään vaatekauppojen vakituinen koluaja, pengon mieluummin omaa vaatekaappiani ja tuunailen vanhojani, kilistelen puikkojani.

Nyt on paksu froteeaamutakki ja villasukat. Tulin aamulenkiltä suihkun kautta vilkaisemaan palstaa.

Aivan mainio aloitus tämä on, eipä juuri tästä aiheesta ole ollutkaan puhetta, olen monesti kuullut sanottavan että olisi aina entiset vaateet säilytettävä, kas kun muoti kiertää toistaan, ja vaihtuu joka vuosi.

Saumasukat minäkin muistan, ja pidinhän minäkin niitä ja sai olla jatkuvasti katsomassa taakseen että missäpäin ne saumat on ja aina oli korjattavaa, mutta olivat tosi kauniit kyllä, kun ne yhdistettiin 10 cm korkoihin, niin voi vaan aavistellaa mikä huikea olikaan näky.

En minä ole väheksynyt pipoa enkä lenkkareitakaan, olen ne pukenut päälleni kun olen lenkille lähtenyt,muut kuteet ei ole tullut kysymykseenkään.

Kirpputoreilta en ole ostanut vaatteita enkä nykyään enään tuhlaakkaan ostamalla jatkuvasti jotain uutta niinkuin nuorena.

Nyt riittää perus varasto vatteissa, kun menotkin on vähentyneet.

Katsoin tuon ohelman myös, ihan viehättävää olikin. Varsinkin New Yoekista hankittu takki second hand myymälästä!

Toki vaatteet tekevät paljon, onneksi on tullut hankittua tarpeelliset ja mieluisat asut. Tyttäret ovat vain kovin innoissaan joistakin, joten tulee annettua (ehkä ostettuakin) kun tietää heidän tarpeensa:)

Kengät on minullekin merkinneet pukeutumisessa paljon, kyllä sirot kengät juhla-asun kruunaa. samoin hiukset!

Iltapuvuille ei ole juuri käyttöä, mutta perusvaatteet joka lähtöön löytyvät.
Olen pitkien hameiden suosija kotiasuinakin, on sekä naiselliset, että lämpimät ja oloasuja käytän myös kotiasuina.

Kerran ostin second hand liikkestä Korkeavuorenkadulta merkkihuivin, peevelin kallis silti, kyllä he osaavat hinnoitella.

Eipä silti, on kotimaiset Marja Kurki huivitkin kalliita, joskin ovat laatutavaraa!
Lenkkareita en ole minäkään ostanut, mutta puutarhatöihin taidan hankkia kroksit ens kesänä, niin mukavan kevyiltä ne tyttären tuntuivat ja hyvät pestä.

Graavasin juuri silakkafileitä etikkaliemeen, täytyy taas kädet putsaa sitruunalla, kun fileet irroittelin, moikka taas.

Ritva Wächter tuntui tutulta, vaikka lienee tuttuus peräisin 1960-luvulta, niin arvioisin. Ihan hyvin järki tuntui hänellä edelleen toimivan, sitä aina ensimmäiseksi tulee katsoneeksi. Miellyttävä Ritva!

Minä käytän vain polvipituisia hameita, aikaisemmin lyhyempiäkin, mutta harvoinhan talvisaikaan pitkiksistä malttaa luopua.

Muutamia juhlia on matkan varrella ollut, joihin on pitkä juhlaleninki tullut hankittua. Ovat tallessa! :)

Leppoisaa iltapäivää

Ahaa, että vaatekauppaan mieli tekee.

Minun kyllä pitäisi jotain osata sanoa ainakin vaatteista kun olen niitten parissa parissa vuosikymmenet touhunnut.
Muodista en tiedä oikeastaan enää mitään kun olen pois lähtenyt työelämästä.
Silloin olin tietoinen aina ennen muita minkälainen vaate ja malli ja.muoti on taas tulossa

Ja kyllä kone pyöri ja kolisi kun valmistin kotona kolmen mukulan ja omat vaatteenikin työ-ajan jälkeen.
Nyt niitä lojuu vintissä ja kaikissa komeroissa käyttökelvottomina. Itselleni ei mahdu ja tyttärille ovat vanhanaikaisia.

Sain opetukseni ompelemiseen sota-aikana kun Amerikasta tulleista vaatteista korjailin hienoja tekeleitä itselleni.
Sitten kun alkoi saamaan kankaita ja olin jo töissä niin ostin sellaisen punaisen ja valkokukkaisen kankaan, josta tein hienon mekon, Se oli ensimmäiseni oikein uusi ja niin sampperin hieno, ainakin omasta mielestäni.
Juhlamekkoja en ole koskaan tarvinnut, en ole päässyt juhlallisiin tilaisuuksiin.

Silkkisukissa meinasin palelluttaa sääreni vuonna -50 kun eka kertaa meni tanssimaan täällä missä nykyisinkin asun.
Isä oli ostanut ed.keväänä tämän mökin mutta kun tuli talvi, kulkuyhteydet oli kaameat.Tiet tukossa koska isännät ei saaneet auki niitä kinoksia traktoreillaan.

Sen jälkeenhän tuli nailonsukat käyttöön, onneksi ei minulla sellaisia silloin ollut kun kinoksissa kahlasin. Joillakin olivat joskus jäätyneet jalkoihin kiinni.

Ja korkokengät, ne oli minullakin. kauniita olivat ja sääretkin näyttivät niissä upeilta..

Myös liivit, ne olla piti, kroppa täytyi olla piukasti nätissä muodossa, jopa toissäkin.
Se olikin heti kotiintulon eka tehtävä, ottaa pois puristavat vaatteet.

Koruja ei ollut minulla liiemmälti, sellaiset kesärihkamat olivat kukkarolleni käypiä ostoksia. Viime viikolla just' annoin lapsenlapselleni kultaiset korvakoruni . joita myöhemmäåssä vaiheessa pystyin ostelemaan.
Nykyisin en käytä koruja, ne vain "puristavat".

Muita vaatteitakaan en enää ostele kuin yö-ja alusasut.
Pitkät housut ovat käytössä ja toppatakki talvisin.
Hameet ei oikein enää ole minun makuuni , siis itselläni.

(Minun koneeni renkkaa niin oudosti , joskus sanat katoavat ja korjatessani jälkikäteen, kadonneet sanat ovat tekstissä siellä täällä , lieköhän pölyä täynnä
koko kone.