Ajattelinpa kysäistä, että kutsutteko te buddhalaisuutta "harjoittavat" ihmiset itseänne buddhalaisiksi? Jos joku kysyy uskontoanne, mitä vastaatte? Ihan mielenkiinnosta vain kysyin :)
Palstalla pyöriville
Minä vain
141106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Erittäin hyvä kysymys. Harjoituksen alkuvaiheessa minulle oli nimenomaan tärkeää se, että tein buddhalaista harjoitusta, oli tärkeää sanoa itseäni buddhalaiseksi. Mutta jos nykyään joku sitä erikseen kysyisi, tuskin vastaisin että olen buddhalainen, ei sikäli etten sitä olisi.. mutta ottaen huomioon että elämme suomalaisessa kulttuurissa, sanan sisältö voi saada monien mielessä erilaisen merkityksen kuin mitä se henkilökohtaisesti minulle merkitsee.
Ehkä vastaisin että teen buddhalaisia harjoituksia, meditoin, ja että buddhalaisella etiikalla on ollut minulle paljon annettavaa. Sitä etiikkaa pyrin toteuttamaan käytännössä. Täyttääkö tuo "buddhalaisena olemisen kriteerit"?
En tiedä, vaikea selittää, toivottavasti sait jotain selkoa kirjoituksestani:)
elämän katsomus?
asenne elämään?
maailman katsomus?
elämän asenne?
sovellettua Buddhaa!käytät kelvollisimpia osia ,hyvin toimii.hylkää jos ei sovi ajatuksiisi,
kuitenkin oikea keskittyminen,oikea tarkoitus..jne
Jos on keskustelutilanne, jossa kerrotaan mihin uskontokuntaan kuulutaan, sanon silloin pitäväni buddhalaista filosofiaa mulle sopivimpana maailmankatsomuksena ja olevani erään buddhalaisen liikkeen jäsen.
Buddhalaisuus on mielestäni enemmän filosofia kuin uskonto, tietysti täytyy uskoa Buddhan oppeihin jota voi josain vaiheessa vaihtaa uskomuksen kokemukseen.
Susku von ........
Kyllä kerron kysyttäessä olevani buddhalainen, koska buddhalaisuus täyttää elämänkatsomusosaston päässäni täydellisesti. Kuulun myös erääseen sanghaan, eli siinä mielessä olen "puolivirallisestikin" buddhalainen.
Väärinymmärryksiin auttaa keskustelu eli tiedon jakaminen. Tiedon lisääntyessä ihmiset eivät yleensä pidä buddhalaisuutta enää mitenkään kummallisena valintana. Päin vastoin, usein esittävät kiinnostuneina kysymyksiä oma-aloitteisesti. Myös se, ettei käännytä, auttaa asiaa.
Kysyttäessä, Theravada-buddhalaiseksi ja yritän selittää mitä se minulle merkitsee.
Theravada opettaja Ajahn Brahmavamso sanoi että eri traditiot ovat sama kakku eri koristeilla, yhdyn siihen mutta ilmoitan kuitenkin olevani nimenomaan Theravada-buddhalainen sillä onhan niitä erojakin minkä perusteella olen linjan valinnut.
Mielestäni on hyvä että ottaa valitsemastaan traditiosta kaiken irti oli se sitten mikä hyvänsä. Nyt meni vähän ohi sun kysymyksen sori!
Siihen en halua lähteä että sanon: "Ei buddhalaisuutta ole loppujen lopuksi olemassa, seon vain sana, mitään itseä ei oikeastaan ole olemassa, en ole oikeastaan mitään joten en voi olla Buddhalainenkaan...blaa,blaa,blaa, ja sitten hymyilisin kaikkitietävää autuasta hymyä"
Tuo kuulostais ensikertalaiselle niin etovalta egoilulta ettei paremmasta väliä.
Mielestäni Buddhalaisuus on uskonto, eikä uskonto ole huono asia, sillä Buddhalaisuudessahan se ei tarkoita että mitään pitäisi uskoa, päinvastoin kaikkea tulee epäillä.
Nykyään uskonto tuntuu olevan kirosana, ja kaikki haluaa suunnilleen luoda oman Buddhalaisen filosofian ja selittää sen rakennetta muille.
Mitä vikaa on vanhoissa kunnon Buddhan opetuksissa, ainoa vika taitaa olla siinä että me ei seurata niitä koska silloin pitää mennä halujen suhteen vasta virtaan.
Sitten tulee opettajia jotka sanoo että kaikkia halujaan voi toteuttaa kunhan ei takerru siihen??? Kuulostaa oudolta?
Anyways, kerron olevani buddhalainen, yleensä sille hymyillään. Toivon kuitenkin että vilpitön harjoittelu saa parempia puolia minusta esiin niin paljon että joku kiinnostuu sitä kautta kysymään että mitä se buddhalaisuus sitten oikein on.
Jos kukaan ei innostu kysymään niin siitä tiedän että en ole harjoitellut tarpeeksi.
Hei. Osaatko neuvoa jotain suomennettua kirja Theravada-buddhalaisuudesta? Minua on kiinnostanut juuri "perusbuddhalaisuus".
Miten muuten suhtaudut bodhisattva-ihanteeseen, eikös se ole mahayanan puolelta?
En tiedä yhtään hyvää suomennettua Theravada-kirjaa. Saattaa niitä silti olla. Englanniksi löytyy paljon.
Kysyit Boddhisatva ihanteesta.
Minulle on järkeä siinä että ensin täytyy auttaa itsensä pois virrasta jotta pystyisi onkimaan muita sieltä pois.
Jos alkaa uimalla työntämään kaikki muut rannalle niin voimat loppuu nopeasti eikä voi pelastaa montaakaan.
Mulle Boddhisatva meinaa ensimmäisen asteen valaistunutta tai sitä korkeampaa.
Ensimmäisen asteen valaistunut eli "virtaanastuja" syntyy korkeintaan seitsemän kertaa ja valaistuu sitten, eli mikään ei enää voi estää hänen valaistumistaan eikä hän voi enää syntyä ihmistä alemmille tasoille.
Mutta onhan Theravada-buddhalaisuudessakin tehty lupauksia syntyä kaukaisen tulevaisuuden Buddhaksi, esim. muistaakseni kaksi Burman kuningasta on tehnyt moisen lupauksen. Eli tulevaisuuden Buddhiksi on jo ruuhkaakin. Jos joku lupaa niin mikäpä siinä, mutta henkilö kohtaisesti kunnioitan Buddhan jälkeen eniten entisiä ja nykyisiä Arahateja eli täysin valaistuneita.
Mielestäni heidän polku ei ole pienipolku niinkuin jotkut Boddhisatva ihanteen edustajat antavat ymmärtää.
Ja eikö Buddhan viimeinen ohje ollut pyrkiä kaikin voimin valaistumiseen. Ilman valaistuneita Dhamma katoaa maailmasta opetti Buddha.
Buddha sanoi että hän opettaa avoimella kädellä, eli mitään salaista tai ertyis oppia ei ole.
Siihen en usko että Buddha olisi opettanut jollekin ryhmälle eritavalla kuin toiselle. Kun jotkut väittää että hän opetti Boddhisattva ihanteen niille jotka olivat siihen valmiita ja viisaampia kuin jotkut toiset.
toistaiseksi paras esitys!rules...
Voi hurja kun monet täällä kuulostaa korkealentoiselta. :O Mulle bodhisattva-ihanne on tärkeä juttu, mutta olen vaan ottanut sen hirveän käytännönläheisesti: pyrin auttamaan jos voin. Mitään maailman pelastamista en tosin yritä. ;D Ihmisen henkisen kehityksen yksi mitta on myötätunto. Sitä voi harjoitella mutta ei suorittaa saati teeskennellä. Sitä joko on tai ei ole. Vähän niin kuin kristityt sanoo että surkaa surevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa.
Harvoin kysytään uskontoa. Jos joku kysyy, sanon kyllä että olen buddhalainen. Muuten en edes välitä korostaa sitä onko jonkunlainen tai -läinen. Lähinnä buddhalaisuutta on kysyneet japanilaiset vieraat, jotka tulee ekaa kertaa meille: thanka ja bodhisattva-patsas herättää kysymyksiä. Suomalainen tapa on enemmän ihmetellä mielessään mutta olla hiljaa aiheesta. =) Olen kuullut takana päin ihmettelyä että mikä se mun uskonto onkaan.
oli korkealentoisemmin kirjoitettu kuin omasi? Minä ainakin kirjoitin asioita jotka ovat minulle faktoja ilman lennokkuutta.
Kirjoituksen perusteella on vaikea määritellä mikä on kirjoittajan mielentila.
Itse kuulostan myös itselleni typerältä jo senkin vuoksi että kirjoitan kirjakieltä koska Oulun murretta on niin vaikia kirijottaa. Sen vuoksi en tuntisi edes itseäni tältä palstalta (oma kirjoitus kuulostaa tärkeilevältä).
Asenteeni ei ole Boddhisattva vastainen siinä mielessä että jos joku muu haluaa sitä ahrjoittaa, kerroin vain miksi se ei iske juuri minulle kun kysyttiin.
Niin ja siitä vielä että suurin osa tuntemistani ihmisistä ei tiedä että olen Buddhalainen. Kaikki suomessa asuvat aasialaiset tuttuni tosin tietävät, koska heille se on jotenkin luonnollista kertoa.
Oon samaa mieltä että myötätuntoa ei voi teeskennellä. Ei voi vain päättää että nyt alan rakastamaan kaikkia.
Myötätunto on automaattinen luonnollinen seuraus mielen puhdistumisesta ja mielestäni se on yhtä suurta pienillä ja suurilla poluilla.
Viittasin esim. tuohon sun tco kirjoitukseesi "kirja", mutta ehkä en vain osannut lukea sitä kuten sen tarkoitit.
Sinänsä pääpointti ei ollut muiden arvostelemisessa vaikka otsikointi olikin varmaan vähän taitamattomasti valittu vaan siinä että mulle buddhalaisuus on käytännön läheistä ja arkipäiväistä. En osaa hienoimpiin filosofeintin sanoa oikein mitään.
"Voi hurja kun monet täällä kuulostaa korkealentoiselta"....Ai? Minä kun en ole korkealentoisilta kuulostaviin juttuihin täällä törmäillyt :P, vaan erilaisiin mielenkiintoisiin kirjoituksiin ja mielipiteisiin ja ajatuksiin, joista monista ollut minulle apuakin.
Minulla on monesti vaikea muotoilla ajautksiani sanoiksi, varsinkin ottaen huomioon palstan teeman. Joskus kun olen kirjoittanut jotain, tulee hölmö olo, ja sitten ei voikaan muuta kuin palata hengityksen tarkkailuun:)
Mielestäni kuitenkin on helpompi kirjoittaa näistä asioista kuin jos keskustelisin "henkeviä" livenä. Tulisi liian vakava ja tärkeilevä olo.