Minkälaisia kirjoja yleensä luette, vai luetteko mitään? Minulla on juuri meneillään Donald E. Westalaken Huonompi juttu.
Olen useimmat Westlaket lukenut ja ne ovat hauskoja ns. jännäreitä, joissa melkein kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen.
Nämä heput eivät ajattele itseään rikollisina, vaan ammatinharjoittajina tai yksityisyrittäjinä. Koskaan he eivät ryöstä mummoja kadulla, eivätkä siis käy heikompien kimppuun, mikä heille kunniaksi laskettakoon.
http://www.kirjavinkit.fi/kirjailijat/westlake-donald-e/
Harmi että Westlake on kuollut, joten uusia Dortmunderin mokia ei saa enää luettavakseen.
Olen useimmat Westlaket lukenut ja ne ovat hauskoja ns. jännäreitä, joissa melkein kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen.
Nämä heput eivät ajattele itseään rikollisina, vaan ammatinharjoittajina tai yksityisyrittäjinä. Koskaan he eivät ryöstä mummoja kadulla, eivätkä siis käy heikompien kimppuun, mikä heille kunniaksi laskettakoon.
http://www.kirjavinkit.fi/kirjailijat/westlake-donald-e/
Harmi että Westlake on kuollut, joten uusia Dortmunderin mokia ei saa enää luettavakseen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Luen parhaillaan John P. Marguandin kirjaa Vilpittömästi teidän, jotenkin nyt takkuaa. Hauskoja vanhahtavia sanoja sieltä löytyy, kirja on ilmestynyt vuonna 1954.
Vuoroaan odottaa Piiat, kirjoittaja Kathryn Stockett, kertoo mustien ja valkoisten rinnakkain elämisestä 1960-luvulla pikkukaupungissa Mississippissä.
Monenlaista tulee luettua, dekkareitakin.
Westlakeja en ole tainnut koskaan lukea, pitäisikö?
Ehdottomasti pitää lukea Westlaket, jos nauramisesta pitää. Kirjasta Ottakaa pankki kiinni, on tehty myös elokuva, en vaan muista kuka ja milloin, mutta nauroin niin, että olin tuolilta pudota.
Minulla takkuaa kirja Siilin eleganssi. Oletko lukenut? Kovin kehuttu, mutta jotenkin se vaan, en tiedä mitä. Siinä on jonkinlainen synkkä pohjavire. Masentava.
Kuka sitä nyt aina jaksaa nauraa.
Paitsi minä ja sinä joskus harvakseltaan.
Hyvä on, minä luen yhden Westlaken, jos sinä luet Siilin Eleganssin loppuun.
Se on hyvä kirja, lukeminen vaatii vähän sitkeyttä, kuten elämäkin.
Ja luen kyllä tuon Vilpittömänkin, kun saisin rauhassa keskittyä lukemiseen. Ihan mielenkiintoiselta se tuntuu ja kun sitä on minulle suositeltu, niin minun täytyy antaa siitä lausunto.
Valkkaa tuosta laittamastani linkistä yksi Westlake ja kerro mitä pidit. Kai siellä teillä kirjastossa niitä on?
Luet sinä kuitenkin monta Westlakea kun kerran alkuun pääset, vaikka minä en tuota siiliä lukisikaan. Näin on jämpti.
Hyvä on, teen kuten toivot. Varmasti kirjastosta Westlakeja löytyy, minulla on varattuna Anna-Leena Härkösen uusin kirja, kunhan haen sen niin etsin sitten.
Jos mie oikein nätisti pyydän, niin lupaatko yrittää lukea Siilin loppuun?
Olen huono pitämään lupauksia, siksi olenkin päättänyt etten enää koskaan lupaa kenellekään mitään.
Nyt sait tuon siilin tuntumaan entistä vastentahtoisemmalta. yritän, yritän, ehkä, joskus, katellaan josko...
Anceli, the._man, Anceli suositteli Siilin eleganssia kauan sitten ja lopulta sain sen käsiini. Luin puoleen väliin, mutta sitten tuli keskeytys - ELÄMÄ velvollisuuksineen pakkaa häiritä tätä syksyn lukurauhaa. Olen kyllä pitänyt tähänastisesta, mutta luulen, että pidän jatkossa vielä enemmän, kun Kakuro Ozu saapui taloon. Idän viisaus on aina puhutellut minua ja uskon Kakuron
välittävän sitä. Paloma Josse ja hänen perheensä mietityttävät myös...
Sain myös täältä maalta lainattua Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin kirjan Uskon sanat - vähän tuli mieleen tuo viimeinen täällä käyty uskontokeskustelu. Mielenkiintoiselta vaikutti Outi Nyytäjän Menestys ja moraali - ostin kirpparilta ihan omaksi.
Seuraava kaunokirja on mulla ilman muuta Hotakaisen Jumalan sana.
Ihmisen osa oli loistava, sehän taidettiin palkita Ranskassa parhaana käännöskirjana.
Kai se Siilin eleganssi sitten on pakko kahlata loppuun, kun noin kehuit.
Siili on hyvä kirja.
Siitä ei päästä minnekään.
Elämänkertoja, kertomakirjallisuutta, runoja ja historiallisia joihin liitän myös sotakirjallisuuden.
Mitkään dekkarit ei kiinnosta... enää. Yritän etsiä hyvinkin vanhojen kirjailijoiden tuotantoa, jopa tilaamalla jo arkistoiduiduista , olen kiinnostunut enempi jo tapahtuneesta kuin tämänajan höpinöistä.
Luen myöskin mielenkiinnolla yliluonnollisista kokemuksista kertojia, itse toki päätän miten niitä otan elämääni.
Myös yrttikirjat ja luonnosta saadut entivanhat rohdot kiinnostavat.
"meeriameebani"
Kirjoja on paljon, osalle nauretaan, osalle kauhistutaan, osalle eletään, osalle punastutaan jne.
Kirjojen lukeminen ja ymmärtäminen myös muuttuu iän mukana.
Ja kaikista kirjoista saa elämyksen.
Sinäkään et vuosiin ole uskaltanut laittaa varvastasi peiton alta ulos.
Mörkö ei aina pysy sängyn alla.
Aikaisemmissa kommenteissa on lukijoilla alkanut tökkimään joku/jotain.
Joku kirjassa on varmaan mörkö.
Tosin lukijakin saattaa monasti olla oppinut möröksi.
Monissa kirjoissa mörisevät sudet toisilleen paljain hampain.
Lukija ja kirjoittaja.
Susilaumassa aina toinen alistuu.
H.
Voi sua Hunxi... mä niin tasan ymmärrän mitä tarkoitat. Ei ole minusta enää samanlaiseen. Näillä mennään. Mummo vainaani aina sanoi et älähä sie tytöriepu ain juokse, kylhä se elämä siutki opettaa - jos ei muuten niin hiljaa kävelemään.Niin on nyt taitanut käydä minulle.
meeriamanda
Lue Victor Hugon Kurjat. Siinä on loistava kirja.
meeriamanda,
Parapsykologiaa ja yrttitietoutta on mullakin hyllyssäni vaikka miten. Ollaankohan me noitien sukua..)) ? Viime vuosina mun kiinnostus näihin asioihin on kyllä vähentynyt, eikä sillä saralla kai ole kovin paljon tapahtunutkaan viime vuosina.
Hengen ja tiedon messutkin ovat jo tainneet kuivua kokoon, eikä henkiparannuskaan ole enää mitään...
Minulla kun on nyt todellakin aikaa olen lisännyt lukemistani niin netistä kuin kirjastosta joka on tuossa kivenheiton päässä. Tilaankin sinne kuulemistani teoksista ja saan viestin koska kirja on lainattavissa.
En ees tiennyt kuijaa uupunut olin ilman avokkini sairastumista. Meinasin totaalisesti SEOTA ! Nyt käyn aina joskus näiden " hankalimpien" luona ja taas hommat etenee, silti olen laiskana kuin lattiamato...
Katsoa yli 20v armastettuaan ja nähdä pikkuhiljaa muutoksia, kova luonne ei anna periksi.... mut mun päässä soi et " kauanko" yskintäkin jo saa minut hermolle... kun ei ole ikinä lihaksikas ees ollut nyt on ns, kukkakeppi... ja kun en ees tietäisi näistä asiosita mitään olisi sekin helpotus... perkule kun mä tiedän... oottaen hetkeä seuraavaa.! Nyt ei ole ammattitaidosta tavallaan ollut iloa.
Niin, meeri. Tieto lisää tuskaa ja harvoin se, joka on tottunut auttamaan muita
osaa/malttaa auttaa itseään... Minä kai olen säästynyt loppuunpalamiselta huonon stressinsietokyvyn ansiosta..)) Läheisen sairaus tuntuu melkein pahemmalta kuin oma, uskoisin. On niin voimaton. Mutta periksiantamaton luonne on aina vahvuus. Mun vanhin veli sai juuri terveen paperit selätettyään kolmannen syöpänsä.
Onko muuten kisu toipunut ?
Ihan outo kirjailija nimi, mutta nyt on pieni tauko lukuharrastuksessa, vaan eiköhän se elvy kunhan tässä vakiinnutaan vain olemaan.
Olen joskus kirjastosta ottanut ihan summissa täysin oudon kirjailijan kirja ja yllättynyt iloisesti. André Brinkin kohdalla aikoinaan kävi niin.
Suomalaisista Tuomas Lius oli ennestään täysin tuntematon, en ollut nimeäkään kuullut aikaisemmin. Hänen kirjansa Haka oli hyvä. Kirjamessuilla olisi ollut kaksi uudempaa kirjaa häneltä, mutta hinnat niin suolaisia, että jätin ostamatta.
En minä tunnista nikkejä. Mitä oikein höpötät. jumalauta on tämä kummallista. Yksi multinikki uhkailee banneilla, koska "tehtailen" kirjoituksia ja sinä ruikutat, koska en vastaa kaikille.
Rauhoituhan nyt meeri, eivät kaikki aloittajat koskaan vastaa kaikille, ei etenkään hunksi. Mistä päättelet että sinua kusetetaan ja puhu vain omasta puolestasi, älä muiden?
Haistahan sinä MA vaikka kukkasta. Ei ole pakko tulla tähän aloitukseen mitään lukemaan saati vaatimaan.
Mitä vedättämistä sinä oikein mahdat tarkoittaa? Taidat olla vahän pimee. Mene vaikka paskahuusiin akuankkojesi kanssa, jos ei kirjallisuus kiinnosta.
MA
"Kuten jo moni muulin, älä vedätä "
- Mitä tuo on suomen kielellä?
En ole koskaan 50v-palstalla kirjoittanut, joten äläpäs valehtele.
Onko leukojen louskuttelua, kun kirjoittaa kirjoista? Ehkä sinun vajaassa mielessäsi näin saattaa ollakin, enpä ihmettelisi lainkaan.
Miksi et vastannut, kun ehdotin sinulle Hugon kirjaa Kurjat? Eikö kohteliaisuus koskekaan sinua itseäsi?
Kuka on hunzib? Ei veetuta muut kuin kaltaisenne turhan louskuttajat ja toisten arvioijat.
Jokainen on oma itsensä eikä kai ole tarkoituskaan ketään päihittää vai onko?
Mielestäni et itsekään vastaa aina asiallisesti ja luulottelet omiasi.
Laitan asiallisen biisin , ihan järjellisen...
http://www.youtube.com/watch?v=Mdjy27nwe6s
Anthony de Mello on nyt menossa.
Uusin kirja "Katseleminen" (Mietiskelyä Ignatius de Loyolan hengellisten harjoitusten äärellä.)
Tosin luen melko laidasta laitaan jännäreitä ja kaikenlaisia. Mello on vaan sellainen etten ole koskaan pettynyt hänen kirjoissaan.
Mutta suahan tämän laatuinen kirjallisuus ei ilmeisesti kiinnosta. Näin olen ymmärtänyt lukiessani jonkun aloituksesi.
En tunne de Mellon kirjoja lainkaan.
Luen sekä dekkareita, romaaneja, että tietokirjallisuutta. Voisin suositella Kari Enqvistin kirjaa Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Kipeän kaunista kerrontaa.
Kiitos vinkistä, Havahtunut. En tiennytkään, että Mellolta on ilmestynyt uusi kirja.
Aika monta Melloa meillä onkin. Puoliso tykkää kovasti, mutta kun olen itse lukenut paljon tuon tyyppistä kirjallisuutta, en hänestä nyt niin kovasti ole innostunut - tai sitten ei ollut oikea viritys päällä kun olen lukenut. Sitä se vaatii..
Käväisin lukemassa googlessa yhden papin kirjoittaman blogin tuosta suosittelemastasi kirjasta.
Se oli mielenkiintoinen ja meinaan ottaa käsittelyyn sen tulevaisuudessa.
Luin toki niitä muitakin mitä siellä oli mutta tämä blogikirjoitus sai kiinnostumaan.
Kiitos vinkistä.
Kuka pappi Enqvististä kirjoitti? Laittaisitko linkin, kiitos.
Se vaatii todellakin tietyn virityksen.
Mutta loppujen lopuksi eikö kaikki kirjallisuus.
Mellolaisessa mielentilassa en lukisi dekkareita.
Onneksi mielentilat vaihtelee, ja kun on eri päällä voi lukea erilaista kirjallisuutta.
Tässähän tämä
http://juhapetterson.blogspot.com/2010/03/kosmologian-professori-kari-enqvist-on.html
Kiitos. Minä tosin en ihan yhdy tuon papin sanoihin. Ajattelen kirjasta melkoisesti eri tavalla, mutta niinhän se on, että musiikinkin jokainen kuulee eri tavalla ja sisäistää eri tavalla.
"Usein väitetään, että tiede antaa vastauksen siihen, millainen maailma on, kun taas uskonto luo merkityksen maailmalle: tiede kertoo miten ja uskonto miksi. Enqvist kysyy, että mikä tarkalleen ottaen on se merkitys (esim. laivan uppoamiselle), jonka uskonto antaa."
- Hyvä kysymys, eikö vaan?
Ihminen uskoo, kuka mihinkin.
Joku sen uskon pistää tutkimusten piikkiin. Itse katson että sekin on uskoa.
Ihminenhän ne tutkimukset tekee, joten koskaan ei voi olla varmaa että mikään tutkimus on totta. Ja sitten tulee joku tutkimus joka sen edellisen tutkimuksen muuttaa
Uskonnon kautta tapetaan ja tehdään pahaa. Sen tiedän ja myönnän.
Itseäni pidän etsijänä, sitä olen ollut aina ja joskus hyvän jyvän löytänyt. Milloin uskon parista ja toisinaan taas tieteen.
Luen ja tutkin, kuuntelen itseäni. Minulla ei ole yhtään gurua, tai on mutta ne ovat jokainen omansalaisiaan, eikä kaikilla niillä ole samoja ajatuksia.
Tämä elämän voileipäpöytä on käytössäni kokonaisuudessaan, ja siitä todella nautin.
Ei tiede uskoa vaadi, vaan se korjaa itse itseään. Esimerkiksi Darwin aikoinaan ei ollut kuullutkaan DNA:ta, nythän se tiedetään. Mitä mahtaisi Darwin tänä päivänä saada aikaan, kun on on kaikki mahdolliset tutkimuslaitteet käytössä?
Olen joskus saaristossa kesäyönä maannut laiturilla kirkasta tähtitaivasta katsellen ja se tunne omasta pienuudesta ja universumin suuruudesta on melko huumaava kokemus. Täällä me vaan matkataan maailmankaikkeudessa.
Toi on mulle tuttu tunne ja sitäkin jopa haen. Tänäänkin olen rantoja mittaillut.
Eilen oltiin tuttava porukalla tuolla järvisuomessa liikkeellä ja ajattelin että pahus kun ei ole kameraa mukana. Täysin tyyni järvi ja siihen kuvastuva metsä, se oli todella sykähdyttävä.
Pienuuden tunne tulle varsinkin myrskyllä esiin.
Niitä voikkaripöydän parhaita anteja on nuo.
Ei se tiede sitä vaadikaan vaan ihminen uskoo siihen ihan vaatimatta ja sitten selittelee pois uskoaan :))
En minä selittele uskoani pois, koska sellaista ei minulla ole. Tajuan hyvin selvästi sen, että olen vain yksi eliö maapallolla, en sen enempää.
Kun noin sanot, the._man, tulee väistämättä mieleen Esko Valtaoja. Oletko lukenut esim. Kotona maailmankaikkeudessa ? Sitä en ole itse lukenut, mutta sensijaan keskustelukirjan Juha Pihkalan kanssa "Tiedän uskovani, uskon tietäväni". Valtaoja on säkenöivä kirjoittaja, Pihkala on hänen rinnallaan aneeminen, mutta syvällinen pohtija. Heillä oli aikaisempikin keskustelukirja, olisko ollut "Nurkkaan ahdistettu Jumala"... Sitä en ole lukenut.
En nyt ole sinulle enkä muillekaan uskoa tarjoamassa, mutta minusta nuo kaksi OSAAVAT keskustella ja avartaa ainakin minun ajatusmaailmaani.
Olen lukenut. Minulla on Valtaojan kolme kirjaa, eikä hassumpia olekaan. Kotona maailmankaikkeudessa, Avoin tie ja Ihmeitä.
Hyvä kirjoittaja hän on, sitä en kiistä, mutta joskus turhan särmitön. Ei kirjoissaan, mutta puheissaan.
Viimeksi luin Jari Tervon Layla teoksen. Sitä on kovasti kehuttu, mutta en pitänyt. Minusta se oli hirveän sekava. Ennen en ole Tervon kirjoja lukenut.
Kirjan pitää olla mielestäni mukaansa tempaava, että kiinnostus säilyy. Tämä ei ollut...
En ole ainuttakaan Tervon kirjaa lukenut. Kolumneja kylläkin ja hän osaa niissä tiivistyksen, eli olennaisen.
Hyvä että sanot, maarina1. En sitten kovin innolla metsästä tuota Laylaa.
Luin Tervon Poliisin pojan, eikä se nyt erityistä vaikutusta tehnyt. Taitava sanankäyttäjä kompastuu helposti omaan nokkeluuteensa ja anti jää
köykäiseksi sen vuoksi. Ja sekavuus on minulle aina kirjoissa vakava puute, koska olen huono pitämään lankoja käsissäni.
Voihan se kirja jonkun mielestä olla hyväkin, kuka tykkää mistäkin. Oli ensimmäinen Tervon kirja jonka luin ja viimeinen.
Tyttö Siperian junassa
Rosa Liksomin uutta proosaa
Vaikuttava kertomus junamatkasta Venäjän halki
Rosa Liksom: Hytti nro 6, WSOY 2011
Rosa Liksom on proosassaan viehättynyt luetteloista. Niillä hän
kuvaa kulloisenkin kylän tai kaupungin väkeä, maisemia,
sääoloja, tunnelmia, jne...
Kirjassa tyttö, joka on opiskelemassa Moskovassa, lähtee
matkalle Venäjän halki, kuuluisalle Siperian radalle. Hyttikaverinaan hänellä on brutaali mies ja ensi töikseen tyttö
pyytää hytin vaihtoa. Mutta se ei suju helposti. Pitäisi olla rahaa.
Siperian junassakin lahjukset ovat käypää tavaraa.
Niinpä pitää kuunnella miehen juttuja ja tottua siihenkin, että
hän vodkaa nautittuaan alkaa lähennellä ja nimittelee tyttöä
rivoilla ilmauksilla.
Matka on toisaalta masentava, mutta toisaalta sen kuluessa
tyttö saa käsityksen oblomovilaisesta elämänasenteesta, jota
maaseutuväestön tyyli edustaa. Hän kuulee myös lukuisia juttuja
miehen suusta. Joskut jutuista ovat niin härskiä kamaa, että tyttö
joutuu menemään hytin ovelle valmiina pakenemaan.
Liksom on saanut teokseensa aidon todentunnun. Junan kiireetön matka asemalta toiselle, maisemat, ihmiset ja tunnelmat on kuvattu yksi yhteen. Toisaalta luettelointi ja tiettyjen rituaalien samankaltaisuus tekevät kokonaisuudesta myös väsyttävän lukukokemuksen. Mutta kun kirjassa etenee loppulehdille, huomaa, että ehkä tietty pysähtyneisyys on kirjailijan tarkoituskin.
Matkan jännitteen muodostaa hyttikaveri, joka on kokenut monenlaista ja vehdannut kuulemma tuhansien naisten kanssa. Hänellä on luukahvainen kääntöveitsi, jonka iskuihin on moni päättänyt päivänsä. Ehkä jännite ei aivan riitä. Melkoista motivaatiota lukemiseen se kuitenkin antaa.
Ehdottomasti kirja on Liksomin parhaita. Lyhytproosan taitaja
osoittaa kykynsä pitkän proosan kirjoittajana.
Oletteko lukeneet André Brinkin kirjan Tuokio tuulessa? Koskettava kirja valkoisen naisen ja mustan vankikarkurin rakkaudesta.