5 vuotiaalla esikoisella on todella ärsyttävä vaihe menossa, irvistelee ja sanoo kokoajan ja joka asiassa vastaan. Onko ihan normaalia tässä iässä, jotain itsenäistymisuhmaa?
Kiusasi just pikkusiskojaan (3,5 ja 2v), pistin omaan huoneeseen jäähylle, nyt huutaa siellä haluavansa muuttaa pois...
Keskustelu ei auta, irvistely ja vastaansanominen vaan alkaa. Tuntuu, että nyt ei puhe mene yhtään perille. Ainoa mikä toimii on uhkailu, lahjonta ja kiristys. Joka asiasta saa vääntää, tyyliin ulkona on kylmä, oikeesti täytyy laittaa käsineet. Ja sitten siitä, että ei meinaa käsineen väri kelvata.
Vähän aikaa sitten oli hyvä vaihe, omatoiminen ja reipas, mutta nyt pikku sarvipää.
Odotan hoitovapaan loppua...
Kiusasi just pikkusiskojaan (3,5 ja 2v), pistin omaan huoneeseen jäähylle, nyt huutaa siellä haluavansa muuttaa pois...
Keskustelu ei auta, irvistely ja vastaansanominen vaan alkaa. Tuntuu, että nyt ei puhe mene yhtään perille. Ainoa mikä toimii on uhkailu, lahjonta ja kiristys. Joka asiasta saa vääntää, tyyliin ulkona on kylmä, oikeesti täytyy laittaa käsineet. Ja sitten siitä, että ei meinaa käsineen väri kelvata.
Vähän aikaa sitten oli hyvä vaihe, omatoiminen ja reipas, mutta nyt pikku sarvipää.
Odotan hoitovapaan loppua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jep, uhmalta kuulostaa. Meillä myös 5v poika on hyvinkin uhmaava, toistaa kaiken mitä hänelle sanoo, kiusaa 3,5v pikkusiskoaan, mikään ei sovi ja kaikkeen pitää sanoa vastaan vaikka selvästikin tietää olevansa väärässä, huutaa ja raivoaa ja uhkaa myös muuttavansa pois, milloin serkulle tai mummulaan. Meillä siis tuntuu olevan kovin huomion hakemista tuo uhmaaminen. Onneksi näitä ei kuitenkaan ole päivittäin. Uhman ja kiukun aikana ei voi edes yrittää jutella hänelle järkevästi, hän on miettimässä huoneessaan niin kauan että rauhoittuu. Sanon hänelle, että äiti ei tykkää tuollaisesta huutamisesta ja raivoamisesta, jutellaan sitten kun olet rauhoittunut. Välillä siinä menee vain muutama minuutti, välillä parikymmentäkin. Ja sitten kun rauhoittuu, me myös juttelemme, kerron, mikä äitiä harmitti siinä tilanteessa ja kysyn mikä häntä harmitti. Välillä saatamme jutella pitkäänkin ja välillä hän ei välitä sen syvemmin selvitellä tunteitaan. Aina kuitenkin olemme saaneet sovinnon aikaiseksi. Kuitenkin uhmaikäisen kanssa pitää aina muistaa sen jäähyilyn vastapainoksi muistaa myös kiittää ja kehua sitä hyvää ja "ison pojan käytöstä". Täytyy myös muistaa kohdella muita sisaruksia samalla tavalla, meillä pikkusiskokin joutuu silloin tällöin miettimään, mutta ihan yhtä kovaa uhmaa tytöllä ei ole (vielä) ilmennyt. Suoraan jäähylle meillä ei kuitenkaan viedä, vaan annetaan varoitukset, ja sitten kolmannesta mennään miettimään. Kaupppa- yms. reissut selvitään kunnialla, kun ensin kotona kerron kuinka kaupassa ollaan nätisti, ja vielä kerran autossa ennen kuin mennään kauppaan sisään kysyn kuinkas me sovittiin, että kaupassa käyttäydytään. Sielläkin välillä pitää muistuttaa sopimuksesta, mutta kertaakaan ei ole joutunut lähtemään autoon lapsen kanssa loppu ajaksi.
Jäähyily on myös hyvä keino minullekin rauhoittua, ei tule lähdettyä niin helposti mukaan siihen lapsen kiukutteluun. Jäähyn lisäksi meillä on myös käytössä pelikielto tietyksi ajaksi, esimerkiksi 5 päivää. Ja kyllä, meillä siis poika pelaa Nintendo Wiitä, (pelaa Autot-ajopeliä, Super Mariota ja Sonicia), joten pelikielto on sitten se viimeinen keino, jos jäähykään ei auta.