syöttäminen on yhtä helvettiä

Oletko kokeillut sormiruokailua? Vauva saisi omaan tahtiinsa tutustua kiinteisiin. Meillä vauva ei huutanut syötettäessä, ei vaan hyvän alun jälkeen yksinkertaisesti enää huolinut lusikkaa lähellekään suuta. Sormiruokailun kautta homma lähti onneksi pikkuhiljaa sujumaan. Lusikalla ruoka alkoi mennä suuhun vasta sitten kun oppi itse käyttämään lusikkaa. Nyt on 1,5-vuotias ja syö reippaasti kaikkea mitä tarjotaan. Pyytää jopa joskus lisää, vaikka puoli vuotta sitten ajattelin, että saan ikuisesti taistella tuon kanssa ruokailuista. Ei ollut myöskään vaikeuksia siirtyä syömään samaa ruokaa meidän kanssa, kun oli sormiruokaillessa tottunut jo karkeampiin paloihin.

... Ja voiskohan olla hampaita tulossa?

meidän tyttö ei suostu lusikasta syömään mitään mutta teen kaiken sit velliksi ja pullosta

Onko hampaita tulossa? Meillä ei tyttö silloin syösty syömään lämmintä ruokaa, vaan kylmänä/huoneenlämpöisenä menee alas.

Tai voit kokeilla tuota sormiruokailua.

Yksi keino on myös yrittää myöhäistää vähän ruokailua, että ehtii kunnolla tulemaan nälkä.

Pakottamisella ei saa mitään aikaiseksi. Ei lapsi varmasti nälkään kuole, kun syö sitten kun on nälkä.

Lapsilla voi olla kausia, jolloin ruoka ei maistu ja kausia jolloin syödään koko ajan. Se on normaalia. Lapset osaavat aika hyvin säädellä luonnostaan sitä minkäverran syövät.

Onko lapsella nuha tai flunssa joka vie ruokahalua? Sekin voi olla syynä ettei ruoka maistu.

Olisi hyvä, jos itse pystyisit rentoutumaan. Jos olet hermona niin se tarttuu lapseen, ikävä kyllä ja sitten on taas oravanpyörä valmis eikä lapsi ehkä suostu syömään. Jaksamista ja voimia sinulle!

Tuo sormiruoka saattaisi olla tosi hyvä juttu. Kuulostaa siltä, että oot tosi turhautunu syöttämisyrityksiin ja vauva taas saattaa jo etukäteen reagoida sinun jännittymiseen.

Ei se lapsi nälkään kuole jos maitoa menee tai tisua eli unohda pakko syöttö ja rauhoita tilanne. Jätä lusikka hommat pois ja laita lautaselle tai anna käteen marjoja, maissinaksua, herneitä.... Anna vauvan itse ottaa mitä ottaa äläkä tuputa millään lailla.

Ootte molemmat varmaan ansainneet levon rasittavilta syöttöyrityksiltä.

Meillä oli samanlaista, tyttö nyt 9kk, mut sit jätettiin välipala iltapäivästä pois, ni alkoi maistumaan paremmin, pidennettiin ruokailuvälit n. 4 tuntiin, paitsi iltaruoan ja puuron väli ei niin pitkä. Edelleen alkaa usein huuto kun laitetaan tuoliin ja lappu kaulaan mut nyt rauhottuu kuitenkin jo nopeesti, täytyy myöntää et se on melko raivostuttavaa kun se syönti ei suju :( joskus auttoi kun antoi ensin jonkin verran maitoa, mut usein huuto jatkui kun otti pullon pois suusta. juo edelleen mielummin pullosta kuin mukista. Ja kyllähän sen huomas et jos ite hermostui ni laps huus viel enempi, tietenkin... mut ei sille aina vaan voi mitään kun ärsyttää :(

koitahan jaksella!

Jos itse hermoilet ei siitä varmasti tule mitään. Jos pitäisit vähän taukoa ja lepuuttaisit hermoja, osta vellitutteja Ainun pulloihin ja tee niihin hienoista soseista ja korvikkeesta seoksia. Kokeile erilaisia soseita ja jos voimia riittää niin toisten neuvomaa sormiruokailua, tärkeintä kuitenkin että nyt huokaset itse. Ei se lapsi ikuisuuksia pullosta syö, kunhan on valmis normi ruokailuun niin sitten on...itselleni on pääasia että lapsi syö, oli se sitten pullosta tai jotenkin muutoin.

Meillä tulee kauhea huuto jos on vähänkään liian paljon nälkä ja ruoka viipyy....siinä sitten huutaa pääpunasena vaikka olis lusikka nenän edessä.

Ja sitä se tulee olemaankin ellet ITSE MUUTA KÄYTTÄYTYMISTÄ!

Mitä enemmän itse raivoot ja pakota, sitä enemmän lapsi laittaa vastaan!
Sinä teet ruokailusta kauhua ja pelkoa ja se istuu lapseen pitkään ja syvästi. Tuolla konstilla se ei tule ikinä onnistumaan. Sama on nukkuminen ja potalla käyminen, Ei niitä pakolla tehdä ja opeteta.

Suosittelen sulle katsomaan telkusta lastenhoito ohjelmia, Avalla muistaaksein tulee joku Kasvu ..ohjelma myöhään.. siellä psykologi opettaa lapsia syömään ja kaikea muutakin ongelmaa.

Niinkuin koiriakin, ensin omistaja hoidetaan sitten vasta koira. Niin tässäkin ensin sinut pitää saada ymmärtämään ja siten vasta lapsi.

Näkeekö niitä netistä? Kiinnostaisi kyllä nähdä, mutta meillä ei ole televisiota.

Ootpa itserakas ämmä. Kumpi teitsä on vauva ja kumpi aikuinen? Olet tainnut päästä liian helpolla kun jaksat noin kiukutella. Mietippä jos lapsesi olisi huomenna poissa. Minkälainen päivä sillä oli se viimeinen päivä? Kyllä sitten kaduttaisi että tuli rutistua itse.

No joo, kyllähän tunteistaankin voi puhua, mutta suodatetusti, sillä nykyisin varsinkin on muotia, että kaikki mitä ajattelee, ja sylki suuhun tuo hölötetään ulos.

Lapsia , ja varsinkin hyvin pieniä lapsia hoidettaessa, ei huudeta, ei kiroilla ,eikä muutenkaan käyttäydytä sopimattomasti.

TÄMÄ KAIKKI KYLLÄ VAATII LEHMÄN HERMOT, JA PALJON KÄRSIVÄLLISYYTTÄ , MUTTA KYLLÄ SE VAUVA, JA LAPSI ON SEN ANSAINNUT !

Jos lapsi juo liikaa maitoa? Ja siksi ei ole nälkä tai ruokahalua.
Tai jos on sen sortin ihminen ettei halua syöttämistä; laita eteen ruoka palasina ja anna syödä itse, tämäkin vaatii hermoja ja aikaa mutta eipä ole taistelua syömisen kanssa.
Minä laitan sormiruoan eteen ja samalla syötän vahinkoja sivusta niin ettei toinen itse ruokaillessaan huomaa että äiti syöttää, myös vaikea tapaus toi kakkonen.

Ja esikoisen vaikeusajan kanssa tein monesti niin että ajoitin ruokailuja kauppareissuille; ihmisten joukossa ja ympäristöä katsellessa se ruoka menee vahingossa. Ja joskus syötin leikin ohessa lapsen huoneessa, siis vain harvoin ettei tullut tavaksi.

Molemmilla on ollut mitä moninaisempi kasa leluja tai kirjoja ruokailuissa mukana, muuten ei olisi mennyt mikään alas. Jotkut lapset tarvii tekemistä ruokailuun vaikka se vähän onkin vasten "sääntöjä". Tästä tavasta kyllä pääsee eroon sitten myöhemmin. Parempi kun lapsi syö, keinolla millä hyvänsä.
Ja eteen voi antaa esim sipulin tai keittiövälineitä, niitä on kivempi ihmetellä kuin tuttuja leluja.

hei mulla kesti noin 6kk kun alko syömään ihan kiltisti ja minä lapsia hoisin kun oli pieniä niin minä aina olin ekana vaihtamassa vaipan ja pesin eikä ees heränny ees siihen ja annoin maitopullon ja vaihdoin kuivat niin kaikki oli ok ja aamulla söivät ilman huutamartta mut vaimo vaan veti sikeitä minä olen hoitanu niitä melkein pienestä asti ja 1v sit erottiin niin nyt ne lapset on mulla ja kaikki on ok ja nyt ne on jos poika 9v ja tyttö8v anteeks tää loppu ei ollu oikeen tarkoitus tähän laittaa hauku vauikka jos tuntuu pahalta tää mun tex olen nyt yn isä äitiä näkee tarvittaessa

Laita lapselle tuttipulloon ruuat. Tee iso reikä tuttiin ja soseuta liemeksi kaikki ruuat. Minulla on kolme lasta ja pari heistä tosi vaikeita just tuossa iässä syöttää. Nuorimmaisen kanssa en enää stressannut vaan laitoin tuttipulloon lähes kaiken ruuan. Maha täyttyi, lapsi kasvoi, ja toimii nykyisin opettajana. Siis kasvoi pitkä nainen, kunnon kansalainen, yliopistokoulutettu, vaikka en kaikkien ohjeitten mukaan mennytkään. Tuttipullo oli lähes 4-vuotiaaksi, kunnes tyttö itse totesi että alanpa nyt ite syömään lusikalla.
Toisen lapsen opetin syömään esim. perunaa siten että soseutin perunan lautaselle ja kaadoin viereen keon hienoa sokeria. Kastelin ensin jokaisen lusikanpään jossa perunaa, sokerissa, sitten joka toisen. Harvennin kerta kerralla sokerin määrää ja lopulla se jäi pois ja perunakin alkoi maistua. Lapsi on nyt on aikunen ja hänellä ehjät hampaat, vaikka sokeria hiukan saikin. Hampaat tietenkin iltaisin pestiin aina, sitten kun niitä puhkesi.

käämit_menee

Kokeile erimerkkistä pöperöä.

Vaavit on aika herkkiä hajuastillaan, kun niiden muut aistit ei ole vielä niin kehittynyt,

Kaikille pilteille ei sovi samanlainen ravinto.

Jos oma hajuaistisi toimii, niin nuuskase sitä korvikepurkkia, miltä se tuoksuu.

Sit nuuski saman tyylistä aromia niistä kiinteistä ravinteista.

Mä ainakin olin aika tarkkana sen suhteen, etten laittais muksujen ruokatorveen sellaista, mitä en itse söisi.

Tee se puuro maitoon.

Elä syötä sille mitään pikapuuroa, mikä on mikrossa duunailtu.

Koita itse ensin maistaa, ja haistaa sitä pöperöä.

Sillä on kuitenkin samoja geenejä kuin sulla.

Jos itseäsi etoo se tuote, niin on todennäköistä, että sitä sinappikonettakin yököttää se.

Mutta muista, että sulla on aikuisena parempi toleranssi.

Vaavien aistit ovat aika herkkiä.

Minä lauloin mukuloille ruuan suuhun. En millään enkelin äänellä, vaan tuollaisella seiskan vonkunalla. Kun aloin laulaa suureen ääneen, muksulla loksahti suu auki, ja minä klappasin ruokaa sisään. Siinä tuli sävellettyä Piippolan vaariin jumalaton määrä lisäsäkeistöjä, siinä meni Saku Sammakot, Yölinjat ja isoisän olikhatut, mutta suu aukesi ja lapset söi. Älä missään nimessä ala karjua lapselle ja hermostuta sitä, se vie vain ojasta allikkoon. Itse asiassa lapsi on jo voinut oppia, että syömistapahtuma on stressaava. Anna sen oppia siitä pois. Ja anna sille oma lusikka käteen, että saa sohia sillä, ties vaikka olisi hyvinkin omatoiminen jo pienestä.

Sääliksi käy tätäkin vauvaa :(

Viestin aloittajan kannattaisi hakeutua äkkiä hoitoon ettei lapsi kärsisi äidin asenteesta, kohta än heittelee sitä seinälle jos ei ala syömään!

Kauheaa että tuollainen äiti on asenteeltaan!!

Jos ottaa vastuun ja tekee lapsia se sitten kannetaan meni hermo tai ei!!


Ps. pikaista paranemista.......hyvää jatkoa

Meillä ollaan sormiruokailtu alusta asti ja ruokailuhetket on aina olleet mukavia. Itse saa syödä samaan aikaan ja ruokailujen ilmapiiri on rento ja positiivinen. Aluksi ruokaa menee paljon lattialle ja sotkua tulee muutenkin, mutta ennemmin niin kuin hirveää huutamista. Poika on nyt 9kk, maistaa kaikkea mitä antaa, lusikkaa opetellaan myös käyttämään ja se on pojan mielestä hauskaa.

Sormiruokailusta on kirja nimeltään "omin sormin suuhun" ja mielestäni nyt on tullut joku uusikin.. Mielestäni perehtymisen arvoinen asia!

Meillä samanlaista kuin aloittajalla. Ahdistun henkisesti nopeasti myös lapsen nukkumaanmenotilanteessa. Olen nyt 9,5kk opetellut olemaan rennompi ja miettimään, miksi kyseiset tilanteet minua hermostuttavat. En tiedä vielä. Mutta yksi konsti rauhoittaa: Mietin aina tilanteessa, ettei tämä ole maailmanloppu, vaikkei lapsi tällä kertaa söisikään/juuri nyt nukahtaisi. Se on tosi kiva ja helpottava neuvo, että "kannattaa itse rentoutua". Missä se on se nappi mistä se tapahtuu?!!? No, ehkä haluan luultavasti niin palavasti onnistua ruokailussa ja nukutuksessa joka kerta, että se aiheuttaa kovat paineet. Mutta olen opetellut olemaan itselleni armollisempi ja sietämään epätäydellisiä ruokailuja ja nukutuksia :).
Meillä auttaa ruokailussa joskus oma lusikka käteen, joskus avainnippu ja joskus veden/maidon hörppäyttäminen välillä (ei itsellekään maistu ruoka jos on kurkku ihan kuiva) tai sormiruokaa pöydälle (pieniä kurkun/tomaatin/paprikan/leivänpaloja ilman kuorta) niin pilttilusikalliset katoavat lapsen suuhun hänen huomaamattaan, joskus leluja ja joskus lorut tai eläinten äänien matkiminen. Eräs äiti sytytti kynttilän pöydälle ruokailujen ajaksi, lapset kuulemma tapittivat sitä ihmeissään.
Tiedän niin hyvin tuon sinun kokeman tunteen! Helpottavaa tietää, että joku tuntee yhtä voimakkaasti :)
Nii ja tuolle yhelle joka yrittää mahottomasti provosoida joka väliin: Voisitko tehdä palveluksen itsellesi ja hankkia elämän pus pus! ;)

Äiti pyydä itsellesi apua! Sinun hermostuminen tarttuu vauvaan ja ei syö senkään vertaa....

ONNEKSI TÄÄLLÄ EI NÄY NOITA KIROSANOJA!!!!!!