Hei.
Itselläni on reilu puolen vuoden ikäinen koiruus, jota on peruskoulutettu ihan kiitettävästi ja sisäsiisteys alkaa olemaan voiton puolella. Lauma tulee kasvaman lähiaikoina toisella koiralla, tässä tapauksessa aikuisella, useita vuosia vanhemmalla vastakkaisen sukupuolen edustajalla. Edustavat roduillaan seurakoiria.
Kauheesti nyt on mietityttänyt tämä, että mitä tulee ottaa tosissaan tarkkaan huomioon tälläisessä yhtälössä, että uusi alku sujuisi molemmille koirille hyvin ja kaikilla olisi mukavaa. Aikuinen koira on hyvä tapainen vaikkakin kouluttamaton, ja reviiritietoinen yksilö ja pentu on vielä opetteluvaiheessa ja avoin kaikille ja kaikelle.
Lukiessani näitä keskusteluja tällä palstalla huomasin muutaman aiheen joihin kehotettiin panostamaan kovasti:
Voiko pentuni tässä iässä vielä muuttaa leimautumistaan siten, että ei olisikaan leimaantunut enää minuun vaan uuteen tulokkaaseen? Selkeästi on nyt minuun leimautunut, siitä ei ole epäilystäkään. Voiko tähän mennessä opitut pimeän pelot, kadulla opitut hienot tavat unohtua vain siksi, että uudella koiralla olisi kamalasti pelkoja ja vihaa? Joita ei ole, taidan tahtoa tietää kuinka voimakas vaikutus kodinvaihtajan käytöksellä on pentuun.
Tuleeko heitä lenkittää samanaikaisesti? Luin, että lenkitystä tulisi harrastaa pennun kanssa usein kaksin ja harvoin yhdessä, mutta mihin ikään tai opittuun asti? Nykyisin pentu on aika avoin ulkona, nauttii nuuhkii ja seuraa, sekä innokas lenkkeilijä. Autoja hiukan epäröi, ehkä enemmänkin niiden kovia ääniä. Pimeällä alkaa varovaisuus ja vartioiminen (jolloin auto-ongelmakin on), joten liekö pelkoa vielä olla näissä edellä mainituissa kohdissa. Mikäli kodinvaihtaja on näissä kohdin rohkea, niin tarkoittaako varoitukset yhdessä lenkittämiselle sitä, että meidän tapauksessa pentu turvautuisi rohkeeseen aikuseen pelottavissa tilanteissa, eikä koskaan oppisi niitä käsittelemään omin päin selvitäkseen? Miksi sekin ei luottaisi näihin, vaan pelkäisi sitten yksin ollessa niitä myöhemmin...? Hiukan jäi epäselväksi, kuten huomaa. :)
Vinkkejä otettaisiin vastaan sekä uudelle alulle, että kahden koiran yhteiselon takaamiselle (syöttämisestä silittämiseen!). Jännitän suuresti kodinvaihtajan osalta, että onnistun luomaan häneen luottamuksen, enkä mokaisi tietämättömyydelläni typeriä, joten ihan rehelliset ja hyvät neuvot ovat tosissaan arvostetusti tervetulleita.
Itselläni on reilu puolen vuoden ikäinen koiruus, jota on peruskoulutettu ihan kiitettävästi ja sisäsiisteys alkaa olemaan voiton puolella. Lauma tulee kasvaman lähiaikoina toisella koiralla, tässä tapauksessa aikuisella, useita vuosia vanhemmalla vastakkaisen sukupuolen edustajalla. Edustavat roduillaan seurakoiria.
Kauheesti nyt on mietityttänyt tämä, että mitä tulee ottaa tosissaan tarkkaan huomioon tälläisessä yhtälössä, että uusi alku sujuisi molemmille koirille hyvin ja kaikilla olisi mukavaa. Aikuinen koira on hyvä tapainen vaikkakin kouluttamaton, ja reviiritietoinen yksilö ja pentu on vielä opetteluvaiheessa ja avoin kaikille ja kaikelle.
Lukiessani näitä keskusteluja tällä palstalla huomasin muutaman aiheen joihin kehotettiin panostamaan kovasti:
Voiko pentuni tässä iässä vielä muuttaa leimautumistaan siten, että ei olisikaan leimaantunut enää minuun vaan uuteen tulokkaaseen? Selkeästi on nyt minuun leimautunut, siitä ei ole epäilystäkään. Voiko tähän mennessä opitut pimeän pelot, kadulla opitut hienot tavat unohtua vain siksi, että uudella koiralla olisi kamalasti pelkoja ja vihaa? Joita ei ole, taidan tahtoa tietää kuinka voimakas vaikutus kodinvaihtajan käytöksellä on pentuun.
Tuleeko heitä lenkittää samanaikaisesti? Luin, että lenkitystä tulisi harrastaa pennun kanssa usein kaksin ja harvoin yhdessä, mutta mihin ikään tai opittuun asti? Nykyisin pentu on aika avoin ulkona, nauttii nuuhkii ja seuraa, sekä innokas lenkkeilijä. Autoja hiukan epäröi, ehkä enemmänkin niiden kovia ääniä. Pimeällä alkaa varovaisuus ja vartioiminen (jolloin auto-ongelmakin on), joten liekö pelkoa vielä olla näissä edellä mainituissa kohdissa. Mikäli kodinvaihtaja on näissä kohdin rohkea, niin tarkoittaako varoitukset yhdessä lenkittämiselle sitä, että meidän tapauksessa pentu turvautuisi rohkeeseen aikuseen pelottavissa tilanteissa, eikä koskaan oppisi niitä käsittelemään omin päin selvitäkseen? Miksi sekin ei luottaisi näihin, vaan pelkäisi sitten yksin ollessa niitä myöhemmin...? Hiukan jäi epäselväksi, kuten huomaa. :)
Vinkkejä otettaisiin vastaan sekä uudelle alulle, että kahden koiran yhteiselon takaamiselle (syöttämisestä silittämiseen!). Jännitän suuresti kodinvaihtajan osalta, että onnistun luomaan häneen luottamuksen, enkä mokaisi tietämättömyydelläni typeriä, joten ihan rehelliset ja hyvät neuvot ovat tosissaan arvostetusti tervetulleita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se voi toimia, kunhan annat kummallekin omaa aikaa, käyt ulkona toisen kanssa, koulutat yksin, ja et liiaksi rohkaise niitä tavallaan laumaksi. Ja kun yhdessä olette lenkillä, jätät toisen huomiotta ja keskityt siihen kumpaa esim koulutat ( tarkoitan että yhteisiäkin koulutushetkiä sopii toki olla =) ). Mutta koiranlukutaitoja se sinulta alkuun kysyy =).
Mitään ikä, kerta, opittutaso vastauksia en osaa antaa, riippuu koiren suhteista, ja sinun taidoistasi.
Mutta jos esim toinen karkailee, pentu seuraa ueein, jos toinen haukkuu, pentu herkästi yhtyy haukkuun, näitä tilanteita varmasti tulee.Ja ken elää, se näkee, miten pentu esim pimeässä suhtautuu, tukeutuuko sinuun vai koirakaveriin.
Kuten sanoin, sinun ennakointi, taidot ja koiranlukutaito määrittää melko pitkälle tulosta. Ja ei kannata unohtaa myöskään kodinvaihtajan luonnetta ja tapoja.. siinä sinulle puuhaa syksyn ajaksi.
Onnea matkaan =) !