Wsoy vs Otava

Miksi vain nuo kaksi? Suomessa on tosi monta hyvää kustantajaa joilla on hyvät suhteet käännösagentteihin. Miksi verrata kahden suurimman ja jäykimmän välillä kun voi ottaa vertailuun pienet ja ketterätkin?

"hei, vertailtaisko dobermanneja ja tanskandogeja?"

"miksi verrata kahden suurimman ja isohampaisimman välillä, kun voi ottaa vertailuun pienet ja ketterätkin?"

Alright. Kaksi ekaa viestiä sanoo suurinpiirtein saman asian. Kysytään sitten näin:

Mikä kaikista kustantajista vaikuttaa tehokkaimmalta ja yhteistyökykyisemmältä.
Jos on siihen helpompi vastata.

Nuo kaksi on vertailussa siksi koska: Mikä ero niillä todella on? Ja muilla kustantajilla?
Tavis ei sitä tiedä. Yhtä hyvin voisi heittää kolikkoa ja valita kustantajan sokkona.

Siksi minä painottaisin kysymyksessäni sanaa "kokemuksia".
Ja tiedän että sana yhditelmä "valita kustantajansa" on huono, mutta tarkoitan lähinnä sitä ettei lähetä vaikka lastenkirjaa sellaiseen missä on erikoistuttu sanakirjoihin jne.

Ei ole eroa neljällä suurimmalla, eli Otavalla, WSOY:lla, Tammella ja Gummeruksella. Kaikki panostavat markkinointiin suunnilleen samalla tavalla, markkinointikanavat ovat aika lailla samoja, ja kummassakin esikoiskirjailija jää samalla tavalla "isojen nimien" jalkoihin, kun puhutaan yhteistyöhön panostamisesta. Näillä isoilla kustantamoilla on kaikilla pari todella myyvää nimeä, joiden markkinointiin panostetaan ja sitten isot liudat rivikirjailijoita, jotka eivät erotu toisistaan oikein millään.

Kustannustoimittajat eivät erityisesti keskity esikoiskirjailijoihin missään näistä kustantamoista.

...eivätkä muissakaan.

Eli vaikka on lahjakas "esikoiskirjailija"(painostan sanaa lahjakas), kustantajat panostavan siitä huolimatta enemmän jo talon sisällä olijoihin. Tai siis jos joku mastermind on keksinyt aivan uuden idea, niin sitä ei noteerata.

Tämä siis ei ole mitään riidan aloitusta noille kahdelle ylemmälle vaan puhdasta uteliaisuutta.
Pyrin siihen että kysymykseni antavat mahdollisimman kattavia vastauksia sekä minulle että muille.

Ja kiitos jo annetuista kommenteista.

No kyllä esim. tämän syksyn esikoiskirjailijoista on esillä olleet Netta Walldén ja Mia Vänskä, mutta eivät niinkään kustantamoidensa (ensimmäisellä WSOY ja jälkimmäisellä Atena) ansiosta, vaan siitä syystä, että media on sattumoisin havainnut heidät kiinnostaviksi. Ensimmäisen siksi, että hänelle tarjottiin sopimusta 5 kustantamosta ja hän kirjoitti kirjansa yhdessä viikonlopussa ja jälkimmäisen siksi, ettei suomalaisia kauhukirjailijoita oikein ole tapetilla, vaan Vänskää pidetään sukupuolensakin vuoksi jonkinlaisena pioneerina. Eli heidän tapauksessaan superlahjakkuus (Walldén) ja mastermind (Vänskä) ovat saaneet kustantamoiltaan kyllä avustusta markkinoinnissa, mutta ellei media olisi osoittanut kiinnostustaan oma-aloitteisesti, tuskin heidänkään markkinointiinsa sen kummemmin olisi panostettu kuin muidenkaan esikoiskirjailijoiden.

En ole kuullutkaan noista.. Voi sen kirjan sanoa kirjoittaneensa vaikka tunnissa ja saaneensa kustannustarjouksia vaikka ulkomaita myöten..

Niin tai vaihtoehtoisesti on sen kirjan voinut kirjoittaa ihan oikeastikin ja saada jopa julkaistuksi, vaikkei joku oipoi ole siitä kuullutkaan.

Tärkeintä on pitkän matkan kirjallinen ura. Esikoisteos on vain yksi osa pitkää ja monivaiheista Amok-juoksua. Ja kustantamoita voi aina vaihtaa. Niin kuin itse kukin on joutunut tekemään erilaisista syistä, kun toimittajat / johto vaihtuvat näkemysristiriitojen takia.

Kyllä, nykyisin voi jokaisen kirjansa kustannuttaa eri yhtiöllä.

Olette tosi tyhmiä! Olette idiootteja! Kustantamojen ainoa tarkoitus on tehdä rahaa osakkailleen. Ei siinä kirjailijoita kuunnella muussa tarkoituksessa kuin kuinka paljon tuottavat rahaa.
Yhtä hyvin voit koettaa onneas lotossa, lähes joka kierroksella siinäkin joku voittaa.

.....tosityhmiä ja idiootteja, aijaaha!
sillälailla. Juu jatka sinäkin tähtitiedettä vaan, mutta minäpä
käväisin lukemassa kirjailija Melenderin blogia tässä hiljan, ja siellä oli
kritiikistä. Kun siis sitä ”entisajan” kritiikkiä ei enää ole. Ja kuinka kaunokirjallisuus ajautuu pelkästään eliitin sisäpiireihin.
Ja lukaisin myös hesarista niitä kirjailijoiden tekstejä kun oli aika monta liittyen Helsingin kirjamessut, ja tämä kirjailija Anna-Leena Härkösen
teksti jäi mieleeni killumaan
nerokkaana ajanhuomiona.
Oikein huokuu siitä kaikki oleellinen. Hieno teksti.
- - -
Minäkin olen fundeerannut tätä kustantamoiden myllerrystä, kovasti on ollut esillä jo vuosia niiden ahdinko. Ja niinhän ne asiat tuppaavat menemään valtioita myöten, että ensin nousu sitten uho ja lopuksi aina tuho.
- - ja nyt saattaa olla, että ette tajua tästäkään tekstistäni, mutta näin minä sen ajattelen...

Mitesh siellä ajatellaan ?

ainakin kannattanut välttää, mutta en tiedä nyt kun sai uudet omistajat...