Uuden kotimme naapureilla on parivuotias uroskoira, ihan niinkuin meilläkin. Toivoisimme koirayhteistyötä, mutta koiramme eivät, ne räyhäävät toisilleen hampaat irvessä joka kerta kun tavataan. Kerran on jo yhteenkin otettu, kun toinen riistäytyi irti.
Miten saisimme koiristamme ystäviä? Haluaisimme edes lenkkeillä yhdessä. Luulisi koirillekin olevan iloa siitä, että naapurissa asuu kaverikoira eikä vihollinen.
Mistä olisi apua, onko joku onnistunut pääsemään tällaisen tilanteen yli?
Miten saisimme koiristamme ystäviä? Haluaisimme edes lenkkeillä yhdessä. Luulisi koirillekin olevan iloa siitä, että naapurissa asuu kaverikoira eikä vihollinen.
Mistä olisi apua, onko joku onnistunut pääsemään tällaisen tilanteen yli?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos teillä molemmilla ei ole auktoriteettia käskeä koirianne sietämään toisiaan, voitte koirakaveruuden unohtaa. Lähtekää lenkille ja katsokaa kuinka käy. Kuljette eri puolilla tietä. Joskus yhdessä kävely rauhottaa koirat hetken päästä. Tämä edellyttää kuitenkin, että teillä on koiranne hanskassa, eikä siitä mihinkään "riistäydytä".
Tuota riistäytymistä en ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt, yhtään sinua kritisoimatta. Lenkillä muutama päivä sitten meinasi yksi koira yhtäkkiä "riistäytyä" reiteeni kiinni vai havittelikohan se enemmän koiraani. Onneksi omistaja ehti kiskaista hihnasta hetkeä aiemmin..
Kaikki koirat eivät yksinkertaisesti tule toimeen toistensa kanssa. Eikä yleesä tarvitsekaan tulla. Varsinkin samanikäiset leikkaamattomat urokset usein tällainen yhtälö. Koiria kannattaa toki siedättää toistensa läsnäololle mikäli se helpottaa jokapäiväistä elämää, mutta ystävyksiä niistä ei silti todennäköisesti koskaan tule.
Siedättämisen lähtökohta on parempi kontakti ohjaajan ja koiran välilä ts. koira keskittyy ohjaajan räyhäämisen sijaan. Kannattaa kysellä apuja ongelmakoirakouluttajalta.
"Riistäytyjällä" oli liian löysä kaulapanta, josta pujottautui kokeneesti. Mutta kiitos kannanotoista, kun ei ole kokemusta kuinka kauan kannattaa edes yrittää tällaisessa tilanteessa.