Sairaanhoitajaksi aikuisena?

Hienoa, että olet päätynyt sairaanhoitajan ammattiin, ja että motivaatiota riittää. Saanko tiedustella, miksi juuri sairaanhoitajaksi?

Olen itse lopputyötä vaille valmis th (eli sh th), ja olen tajunnut olevani aivan väärällä alalla. En halua heikentää innokkuuttasi opiskella tätä alaa, sillä sairaanhoitajat tekevät arvokasta työtä, mutta kehotan harkitsemaan tarkoin. Sairaanhoitajan työ vaatii tietynlaista luonnetta. Täytyy kestää kaikenlaista laidasta laitaan.

Sairaaloissa on monenlaisia persoonallisuuksia töissä, mutta itse en ole kokenut kuuluvani siihen joukkoon oikeen koskaan. Sairaanhoitajana joutuu usein tekemään vuorotyötä, joka voi olla perheelliselle hankalaa. Tosin löytyy pelkkää päivätyötä esim. poliklinikoilta, joissa työnkuva on usein toimistomaisempi ja sisältää paljon papereiden pyörittelyä ja tietokoneella istumista sekä lääkärin kanssa työparina työskentelyä.


Sairaanhoitajien työtehtävät on usein sellaisia, että kaikenlainen "koristautuminen" ei ole suotavaa. Esim. ei voi käyttää koruja tai kynsilakkaa. Tämäkin voi tuntua alussa pikkujutulta, mutta tiedän monia joita sekin on alkanut rassata. Töissä käytetään siis ainakin sairaaloissa työvaatteita, jotka ovat kaikki toinen toistaan hirveämmän näköisiä ja epäistuvia. Tällaiset seikat voivat alussa tuntua turhamaisilta, mutta joitain voi alkaa häiritä, ettei omaa persoonaa voi sillä tavoin tuoda työssään esiin.

Sairaalakulttuuri on hyvin hierarkkinen. Siellä vallitsee erittäin selkeä nokkimisjärjestys, joka määräytyy koulutuksen perusteella. Isoissa sairaaloissa tämä näkyy selkeämmin. Monilla alan työpaikoilla on huono työilmapiiri, joka voi johtua osittain siitä, että ala on naisvaltainen. Matala palkkaus vaikuttaa työmotivaatioon, ja työtehtäviä vältellään. Joskus tämä vaikuttaa myös potilaiden saamaan kohteluun ja hoitoon, joka on hyvin ikävää. Joskus henkilökunta puhuu potilaista/asiakkaista epäkunnioittavasti näiden selän takana. Eivät tietenkään kaikki, mutta ikävän yleistä tämä kuitenkin on.


Työssä myös altistuu erilaisille vaaratekijöille, kuten infektioille, väkivaltaiselle käytökselle, lääkeaineille jne. Työ on erittäin raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Opiskeluaikana mistään työharjoittelusta et saa pennin latia, ja silti joudut paiskimaan töitä ja pahimmassa tapauksessa tekemään muiden hommat. Joudut olemaan 8h aina töissä ja täysin ilmaiseksi. Harjoitteluita opiskelun aikana tulee olemaan noin 10-12 ja nämä vaihtelevat pituudeltaan noin viidestä viikosta seitsemään viikkoon kerrallaan. Eli noin puolet koko opiskeluajasta on käytännön harjoittelua. Jos harjoittelusta joutuu olemaan pois esim. sairastumisen vuoksi, joutuu tunnit tekemään sisään muulla ajalla, koska EU-direktiivit vaatii tietyt tuntimäärät. Ja poissaoloja tuijotetaan siis tunnin tarkkuudella. Tämä voi olla hankalaa jos on esim. perheellinen.

Tarkoituksenani ei ole latistaa kenenkään opiskeluintoa, mutta haluan vilpittömästi tuoda tiettyjä epäkohtia esiin, jotta kukaan ei joudu jälkeenpäin katumaan alavalintaansa. Sairaanhoitajan työssä on varmasti paljon hyviäkin puolia, ja monet työpaikat voivat olla aivan mahtavia niin ilmapiiriltään kuin muilta ominaisuuksiltaan. Sairaanhoitajia yleisesti ottaen arvostetaan palkkauksesta huolimatta. Ne palkat mitä monilta nettisivuiltakin löytyy, eivät pidä täysin paikkaansa. Käteenjäävä osuus on alle 2000 e. Eli tätä työtä ei tosiaan kannata tehdä rahankiilto silmissä, ja on varauduttava ainakin pääkaupunkiseudulla kiristämään kukkaron nyörejä. Opiskelijana sitä onkin jo tottunut alempaan elintasoon, ja jos jatkaisin valitsemallani alalla, se elintaso myös jatkuisi hyvin samanlaisena, koska silloin lakkaa saamasta tukia yms.

Noniin, ja itse asiaan. Kysyin pääsykokeesta. Jos pääsykoe on haastattelumainen, kannattaa antaa itsestään mahdollisimman ystävällinen, sosiaalinen ja empaattinen kuva. Näitä ominaisuuksia hakijalta odotetaan. Täytyy myös osoittaa olevansa reipas ja aktiivinen, sekä olla kiinnostunut maailmalla tapahtuvista asioista ja uutisista. Motivaatiosta kertominen, ja sen näyttäminen ovat myös plussaa. Ihan hyvin voi sanoa suoraan haluavansa alalle kovasti. Jos kokeessa on myös kirjallinen osuus, niin siihen varmaankin sitten löytyy ohjeet AMK:n sivuilta. Kirjallinen koe käsittelee usein filosofisia ja eettisiä kysymyksiä sekä ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa.

Toivottavasti en kirjoituksellani lannistanut tai muuta. Toivon vain kovasti, että alalla tapahtuisi radikaaleja muutoksia, joiden kautta saataisiin sekä työntekijöille että potilaille paremmat olosuhteet (ja paremmat palkat).

Ei muuta kun tsemppiä, jos päätät hakea sh:ksi! Se on arvokasta työtä :)

Kiitos realistisesta vastauksestasi. Eihän siinä kovin ruusuista kuvaa annettu, mutta itse arvostan juuri tuollaista näkemystä.Katsotaan ensin huonot puolet ja kaikki muu mitä tulee sen jälkeen onkin plussaa.
Joo tuo vuorotyö ei haittaa itseäni. Entinen työni on ollut aina erittäin epäsäännöllistä, ehkä minulle ei sovikkaan mikään tavallinen virkaika..
Se miksi haen...Idea elänyt jo pitkään,oikeastaan vuosia..minua kiinnostaa itse ihminen kaikissa muodoissaan samalla tapaa kuin joitakin autot. Kuinka ne toimivat, kuinka ne saadaan pysymään kunnossa jne. Ja halu auttaa.
Oikeastaan eniten kiinnostaisi ennaltaehkäisevä työ mikä saattaisi viitata sosiaalialaan, mutta näkisin kyllä sairaanhoitajan työn edesauttavan tulevaisuuden suunitelmissani. Uskoisn sen olevan ei niin perushoitotyötä vaan paremminkin jonkinlaisena kenttätyönä ja linkkinä sairaalan ja sossun välimaastossa. Uskoisin jotta päihde-ja syrjäytymisongelmissa riittää työsarkaa tulevaisuudessa. Mukaanlukien lisääntyvät mielenterveysongelmat.
Pitkän itsetutkiskelun johdosta uskoisin myös henkilökohttaisten ominaisuuteni sopivan alalle. Huomannut jotta pääsen helposti avoimeen keskusteluun lasten, nuorten kuin aikuistenkin kanssa.
Totta tuo työn lisääntynyt turvattomuus ja ennalta arvaamattomuus, mitä olen sivusta seurannut..jospa siihenkin minusta olisi apua, suht isokokoinen mies joka kuitenkin ymmärtää ettei fyysinen voima ole ratkaisu, mutta sillä saattaisi olla ennaltaehkäisevää vaikutusta.Ainakin luoda työ turvallisuuden tunnetta työyhteisöön.
Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta mikä lie luonteenoikku...aina pitänyt haasteista ja aitojen yli kiipeämisestä :)

Jos tuo ennaltaehkäisevä työ kiinnostaa, niin miten olisi terveydenhoitajan tutkinto? Puoli vuotta enemmän opiskelua, ja siihenhän kuuluu myös tuo sairaanhoitajan tutkinto :)

Mietiskele pääsykoetta varten tarkasti motivaatiotasi hakeutua alalle. Siitä pohdiskelusta on apua haastattelussa. Myös itsetuntemus on eduksi, sillä usein kysytään juuri omia valmiuksia, mutta myös kehittämishaasteita.

Monissa kouluissa on myös ryhmähaastattelu, jossa olisi hyvä tuoda esiin mielipiteitään, mutta myös muistaa antaa tilaa muille. Meidän koulussa oli psykologinen testi (kirjallinen) johon on melko vaikeaa valmistautua, sillä vastausten "oikeellisuutta" on aika mahdoton tulkita, ellei ole psykologi :). Lisäksi oli joitakin loogista päättelykykyä mittaavia tehtäviä (näitä mensa-tyyppisiä, mutta helpompia) ja helppoja matemaattisia tehtäviä.

Näin olen ymmärtänyt, että kyseessä olisi juuri tuollainen päiväohjelma tulossa.
Tuon tyyppisiä testejä joihin ei juuri voi harjoitella.
Ilmeisesti juuri tuolle motivaatiolle laitetaan painoarvoa eli jotain muutakin pitäis pystyä vastaamaan kuin.."se vois olla siistii" :)

muutama aika jännä kommentti. liekko sitten itse tekijöitten kertomia vai työhönsä turhautuneitten. sääli sinänsä jos työ itsessään alkaa tuntua moiselta pakkopullalta. eihän missään työssä raha tule istuskellen ja jos sitä odottaa niin pettymään tulee ammatissa kuin ammatissa.
ja se jos jotain katuu hirvittävästi...olisiko syytä tehdä kuin minä..yrittää vaihtaa totaallisesti alaa :)

Hellurei!
Niin pääsykokeet menivät ja lopputulos oli niin onnekas jotta tulin valituksi :)
Nyt sitten alkaakin tammikuussa opiskelu.
Kiitoksia keskusteluun osallistuneille :)

sattuipa vastaan tämä vanha ketju..
nyt sitä ollaan aikuisopiskelija.
olin tosiaankin todella onnekas päästessäni mukaan.

tällähetkellä näyttäisi sitä, että valintani "aikuis" ja nuorisolinjan väliltä oli oikea.meillä on kuitenkin ryhmässä suurin osa jo alalla työskenteleviä. yhden opettajan sijasta minulla on monta opettajaa.

ei ois uskonut kuinka kivaa onkaan uuden opiskelu :)

.,Iselläni on nyt vuosi takana sh-opintoja. Olen aikuinen alanvaihtaja mutta opiskelen kuitenkin nuorisolinjalla päiväkoulussa. Ikäjakauma luokallamme on 19-49 v (en ole vanhin :))joten mukaan mahtuu jos jotakin, pääpaino on kuitenkin tuossa 25 ikäisissä. Minua kiehtoo alassa se, että jkin on ihmisen työkseen tehtävä takaa tämä ala töitä paljon ja vaihtoehtoja on. Jos et halua tehdä osastotöitä löytyy myös paperihommia toimisto/yhdistys/ yms yms. Aikaisemmalla alallani poissa ollessasi töitäni ei tehnyt kukaan ja aina piti ola valmiuksissa ja lomat meni s:posteihin vastatessa,tulevalla alalla kun lähden töistä tulee sitä jatkavaan seuraava ja vastuu siirtyy eteenpäin koska potilaat vaativat jatkuvaa hoitoa. Itse en aijo enään vaikituisesti mennä töihin kun valmistun ,vaan teen extraa esim muutamille osastoille tai extraus firmojen kautta. Näin voin itse päättää esim., että teen kk:ssa 3 vk töitä ja 1 vk olen mökillä. Lähdin hyvin palkatusta toimesta ja opiskelun mahdollisti aikuisopintoraha se että oma talous on kunnossa ja asuntolainat maksettu. . Jos olisin jäänyt vanhaan toimeeni olisin riutunut ja alkanut tissuttelemaan viiniä jotta elämä ei tuntuisi niin puiselta kuten tuntee monet muutkin keski-ikäiset naiset. Opiskelu on ihanaa voisin tehdä tätä loppu elämääni töihin minulla ei ole kiire otan tästä 3,5 v kaikki irti :)

Miettikää hyvät ihmiset onko se hoitoala sopivin vaihtoehto. Työ raskasta, yleensä kolmivuorotyötä, palkka pieni, vastuu ja työnmäärä nykyään aivan mieletön. Henkilöstöä mahdollisimman vähän ja etenkin sairaanhoitajien työnmäärä; perushoito, erityishoito, lääkehoito ja vielä useinkin toimii vastaavana. Eli kaikki mahdolliset työt ja useinkin saat vain haukkumista ja selkään puukottamista työyhteisön jäseniltä, jotka todella voivat huonosti.

Paljon sijaisia, keikkalaisia tai huono suomi hoitajia. Vastuun kantaa yleensä se työvuoron sairaanhoitaja, joka on ainoa työvuorossa koska sairaanhoitajista on krooninen pula. Terveydenhoitajia jokunen, mutta heidänkin koulutuksensa painottuu avopuolelle, joten heidänkin kliininen osaaminen usein surkeaa ihan jo perusasioista ja koulutuksen antamat valmiudet hyvinkin suppeat. Terveydenhoitajia valitaan myös esimiestehtäviin mutta ei pelkkä th-koultus siihen riitä!

Vanhusten- ja sairaanhoito ajettu aika alas. Henkilöstömäärät todella pieniä ja työnmäärä valtava. Työyhteisöt hyvinkin usein huonoja ja henkilöstö väsynyttä. Johtaminen huonoa tai johtajien koulutus hyvinkin alkeellista. Eivät puutu työyhteisön ongelmiin ja jotkut itsekkin kuuluvat ns. kuppikuntiin. Eivät osaa erottaa johtamista ja miten esimiehen tulee toimia ongelmatilanteissa.

Palkkaus huono ja nyt etenkin vanhuspuolelle valitaan paljon sosiaalipuolen henkilöstöä ja työnmäärä ja vastuu entisestään kasvaa. Koska he eivät saa tehdä kuin rajattuja työtehtäviä. Heidän palkkaus huono eli samaa luokka kuin perus/lähihoitajien. Näin siis muille siirtyy kaikki mahdollinen työ ja vastuu.

Mene testeihin omana itsenäsi. Kyllä niistä pärjää ihan maalaisjärjellä. Mutta mieti ihan oikeasti onko se terveydenhuoltoala se oikea.

Jos pidät ihmisten kanssa työskentelystä, olet varmasti oikealla alalla. Onnea opiskelupaikasta! Sairaaanhoitajan työ on erittäin palkitsevaa ja antaa myös omaan elämään "perspektiiviä". Oppii arvostamaan oikeita asioita elämässä. Vaihtaminen hoitsun hommiin esimerkiksi tehdastyöstä voi olla aluksi järkytys, mutta esim. itse en kadu sitä hetkeäkään.

pidän ihmisten kanssa työskentelystä, mutta rajansa kaikella. kun on 25 vuotta sairaanhoitajana tätä katsonut ja koko ajan huomaa kuinka alaa ajetaan alas kaikin mahdollisin tavoin, väistämättä alkaa muun alan työt kiinnostaa.