Tuli tässä mieleen, että eikö ole aikas ankeeta elää kaapissa?
Luulisi sen rassaavan henkisesti aikas paljon. Elää kokoajan joku tyhjänpäiväinen paine niskassa: mitä ihmiset oikein minusta ajattelee? Saankohan ikänä töitä kun olen tällainen?
Mitähän tuo vieressä oleva mummokin oikein ajattelee kun nyt kävelen käsikädessä rakkaani kanssa?
Silloin kun vielä elin "kaapissa" niin olo oli aikas epävarmaa ja tavallaan ahdistavaa. Nyt olen joka paikassa lähestulkoon ihan avoimesti. Enkä ole vieläkään törmännyt mihinkään normaalia ihmeellisempään reagointiin ihmisten keskuudessa. Ei ole kukaan mummeli kaivanut veskansa pohjalta raamattua ja alkanut manaamaan pois pahoja henkiä. (jos tulisi niin luultavasti kuolisin naurusta)
Miten itse kuljette julkisesti? ajattelette asiaa ja tunnette asian omalla kohdalla? Miten sitten arvelette muiden ihmisten reagoivan?
Tämä nyt on tämmöinen perinteinen puheenaihe, mutta ihan hauska ottaa taas välillä puheeksi.
Luulisi sen rassaavan henkisesti aikas paljon. Elää kokoajan joku tyhjänpäiväinen paine niskassa: mitä ihmiset oikein minusta ajattelee? Saankohan ikänä töitä kun olen tällainen?
Mitähän tuo vieressä oleva mummokin oikein ajattelee kun nyt kävelen käsikädessä rakkaani kanssa?
Silloin kun vielä elin "kaapissa" niin olo oli aikas epävarmaa ja tavallaan ahdistavaa. Nyt olen joka paikassa lähestulkoon ihan avoimesti. Enkä ole vieläkään törmännyt mihinkään normaalia ihmeellisempään reagointiin ihmisten keskuudessa. Ei ole kukaan mummeli kaivanut veskansa pohjalta raamattua ja alkanut manaamaan pois pahoja henkiä. (jos tulisi niin luultavasti kuolisin naurusta)
Miten itse kuljette julkisesti? ajattelette asiaa ja tunnette asian omalla kohdalla? Miten sitten arvelette muiden ihmisten reagoivan?
Tämä nyt on tämmöinen perinteinen puheenaihe, mutta ihan hauska ottaa taas välillä puheeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä, mitä yleisesti ottaen "kaapissa Olemisella" tai sieltä ulostulemisella tarkoitetaan.
Minusta ei ole mukavaa, jos ihmiset esiintuovat omaa seksuaalista suuntautumistaan. Jos hetero tiedottaa ympäristölleen olevansa hetero, minä ajattelen, että hänellä on jokin seksuaalinen kriisi.
Kun homoseksuaali tiedottaa ympäristölleen olevansa homoseksuaali, ajattelen hänellä olevan seksuaalinen kriisi.
Minusta kenenkään ei tarvitse omaa seksuaalista suuntautumistaan julki tuoda arkielämässään.
Kyllä ne rakkaat ja läheiset sen näkevät. Mutta mistä ihmeestä tulee se tarve huudella sitä asiaa muillekin... Sitä en tiedä.
En tiedä tarkoititko "kaapista ulostulemisella" tätä vai mitä. Välillä olen hämmentynyt ko. käsitteestä, kun tuntuu, että ihmisillä on sen sisällöstä erilainen käsitys. Siksipä minulla ei ole itsellänikään siitä selkeää käsitystä...
Minulle kaapista ulostuleminen merkitsi sitä, että ensin hyväksyin asian itse, eli tulin tavallaan itselleni ulos kaapista. Sen jälkeen saatoin kertoa lähimmille ihmisille eli sisaruksille, vanhemmille ja ystäville että pidän naisista enkä miehistä. Erinäisistä syistä koen ettei isovanhempien, työkavereiden ja vastaavien tarvitse tietää. Varsinkaan töissä asialla ei ole mitään merkitystä töidenteon kannalta.
En puhu lesboudestani jatkuvasti enkä tunne, että mitenkään huutelisin siitä muille tai että olisin seksuaalisessa kriisissä vaikka tietyt ihmiset asian tietävätkin. Minusta tyttöystävän kanssa kadulla käsikkäin käveleminen ei ole minkään muun julistusta kuin sen, että olemme ihastuneita. Saavathan ihastuneet heterotkin kävellä käsikkäin ja suukotella, miksen minäkin? Toki on totta että vielä nykyäänkin tuntuu olevan aina jonkinlainen "statement" olla oma itsensä julkisesti... Siksipä meidän pitäisi ehkä olla rohkeampia ja näyttää ihmisille ettei asiassa ole mitään julistamista eikä muutakaan kummallista, koska olemme ihan tavallisia ihmisiä.
Minulle (ja varmaan monille muillekin) kaapista ulos tuleminen ei siis ole julistamista tai kriiseilyä vaan sitä, että on helpompi olla, kun on sinut asian kanssa eikä tarvitse jättää jotain kertomatta muille tai valehdella tai olla pitämättä tyttöystävää kädestä kiinni silloin kun siltä tuntuu. Minulle onni ei siis ole kätkemistä varten.
Minä en tavallaan ymmärrä koko kaappia...ja tietysti ymmärrän, koska etenkin vielä muutama vuosi sitten se todella oli KAAPISSA elämistä ja sieltä ulostuloa. Meidän nykyisessä Suomessa kaappi on kuitenkin useimmiten jokaisen oman pään sisällä...näin uskon, vaikka tiedän että on esim. vanhempia, sukulaisia jne., joille on todella hankala hyväksyä homoutta, lesboutta tai ylipäätään erilaisuutta. Toisaalta hankalatkin sukulaiset saattavat olla erilaisia jos itsellä on se uskallus olla juuri sitä mitä on. Onnellisuus ja tasapaino, rohkeus levittää samaa ympärilleen ja ihmisten on aika vaikea olla negatiivisia jos itse on avoimesti ja reilusti sitä mitä on.
Ymmärrän kaapista ulostulolla enemmän sitä että uskaltaa kulkea rakkaansa kanssa käsi kädessä silloin kun huvittaa, siellä missä huvittaa, suudella julkisilla paikoilla ja muutenkin uskaltaa rakastaa ja näyttää rakkauttaan ilman rajoituksia. Tämä sama asia voisi koskea heteroitakin, sillä ei se ole kaikille itsestäänselvää näyttää tunteitaan. Rakastaminen ei ole aina kaikille kovin yksinkertainen asia. Rakkaudestahan tässä kaikessa lopulta on kysymys ja on kovin surullista, jos pelot ennakkoluuloista yms. lopulta näivettää rakkauden tai mahdollisuuden siihen. Me olemme osa yhteisöä ja yhteiskuntaa ja kaikki tietävät että rakkaus ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan usein se koskee myös laajempaa yhteisöä, sukua, ystäviä ja yhteiskuntaakin jossain mielessä. Kaikki vaan rohkeasti rakastamaan ja aiheuttamaan mielenkiintoisia hymyjä lähiympäristöön. Pienestä purosta syntyy suuri vesi...
näyttää tunteeni julkisestikin. ei mitään ongelmaa. minä olen mitä olen, eipä siihen ole muilla sanomista.
se nyt mielestäni riippuu niin monesta asiasta, miten kaapin käsittää ja miten riippuu ja roikkuu sen ovissa tai ovien ulkopuolella.
Itse olin niin kaapissa kuin pystyin, seurustelin toista vuotta, ja siitä ei tiennyt monikaan,rankkaa ja ahdistava se kyllä oli, mutta toisaalta mitä ei tekisi rakkauden eteen.(rakkaus ei tappanut rakkautta, vaan kaappeilu)
sanoisin että paikalla ja ympäristöllä on vaikutusta,..truth is out there.. nyt voisin kävellä käsi kädessä ja suudella kadulla rakastani, asunkin nyt toisaalla . joten kaikki on niin suhteellista..
Tuli mieleen tosta käsi kädessä kulkemisesta. En tiedä miksi, mutta minusta on ihanaa ja hienoa nähdä kaksi naista kävelemässä käsikädessä. Johtuneeko siitä että on niin tavanomaisempaa nähdä heteropariskunta käsi kädessä. Ei millään pahalla heteroille, ihanaa se on nähdä kenet tahansa onnellisina käsi kädessä. Olen bi, mutta enemmän ihailen kahden naisen onnellisuutta kuin tavis heteropariskunnan. Ehkä ihailen naisissa heidän rohkeuttaan ja positiivista poikkeuksellisuuttaan valtaväestöstä. En asu pääkaupunkiseudulla. En tiedä onko sielä kaksi naista käsi kädessä tavallinen näky, mutta täällä kaakkoisessa kaupungissa se ei ole kovin yleinen näky. Itse pidän läheisyydestä ja mielestäni ihmisten pitäisi enemmissä määrin näyttää välittämisensä. Voisin kävellä vaikka ystävieni kanssa käsikädessä, tai siskoni, tai veljeni. Ihmisten pitäisi koskettaa enemmän toisiaan, en tarkoita seksuaalisesti. Ehkä olen tavanomaista ihmisrakkaampi ja kaipaan läheisyyttä kaikkien välittämieni ihmisten kesken. Ja en nyt puhu mistään polygamiasta!
Mutta, * kosketelkaa toisianne * ja hyvää Jussia kaikille naisista pitäville!!!
Minusta kaapissa olo on turvallista. Ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä muut minusta ajattelevat, ja itse saan ajatella ihan mitä haluan, eivätkä muut tiedä siitä mitään. Minusta kaapissa olo on pelkästään hyvä asia. Siinä on oma vapautensa.
Joskus tuntuu mukavalta olla vähän uhmakkaampi, ja näyttää rohkeasti siltä, mitä on, eikä teeskennellä olevansa muuta. Harmi, että siihen tulee niin harvoin tilaisuuksia, kun ei ole ketään, kenen kanssa kulkea käsi kädessä.
Luultavasti kaikki tämä suurelta yleisöltä kätketty tieto on kuitenkin luettavissa jostakin; ehkäpä se näkyy katseistani joskus, tai ehkä sen voi päätellä puhetyylistäkin... Ehkä minun salaista elekieltäni ei osaa tulkita kuin joku toinen samanlainen. Mitäs se kaikille kuuluukaan, sillä eihän se olekaan kaikkien yhteinen juttu, joten ei kaikkien tarvitse tietääkään.
Tärkeintä on, että saan olla rauhassa oma itseni.
Yritän nyt vastata kaikkiin kysymyksiin jollain tavalla..:)
Kaapissa ei mielestäni ole ankeaa, pikemminkin turvallista. Ei minulla ole paineita toisten mielipiteistä, eiväthän he tiedä!:D
Minulle on aivan sama, mitä vieressä oleva mummo tai keski-ikäinen mies ajattelee, jos pidän tyttöäni kädestä ja pussaan häntä bussissa. Kunhan mummo ei ole omani, eikä keski-ikäinen mies isäni kaveri.:D
Täällä Turussa en voi olla täysin oma itseni, johtuen siitä, että täällä voi koko ajan törmätä tuttuihin, joiden en haluaisi tietävän suuntautumisestani, mutta vieraalla paikkakunnalla muiden suhtautumisella ei ole väliä. En halua, että esim.äitini joutuisi kiusalliseen tilanteeseen jonkun tutun kysyessä, että onkos se tyttäresi lesbo jne. :D Ehkä ajattelen muita ihmisiä liikaa, mutta koen sen velvollisuudekseni.
Mutta noin yhteenvedoksi, kaapissa on ihan kivaa!