Parempaakaan palstaa en keksinyt.
Mitä ajatuksia teissä herättää seuraava:
Äiti on työtön ja saa toimeentulotukea, pärjää kuitenkin nuukasti elämällä kohtuullisesti, kaappiinkin on onnistunut jemmaamaan reilut tuhat euroa.
Köyhä opiskelijapoika tulee käymään laina-autolla ja tarvitisi 25 euroa bensarahaa. Äidin jemmassa on vain viisikymppisiä joten hän lähettää pojan kauppaan ostamaan jäätelöä jotta saa rahan rikottua ja voi sitten lainata pojalle 25 euroa. Lainan hän antaa tiistaina ja pyytää takaisinmaksua mielellään heti perjantaina jolloin poika saa opintotuen.
Samaan aikaan äiti suunnittelee jemmarahojen käyttöä. Silmälasit pitäisi uusia - toki laseja on erihintaisia, halvempiakin, mutta hän on mieltynyt 680 euroa maksaviin muodikkaisiin huippulaseihin. Hän taitaa ostaa ne, onhan hänellä niihin rahaa. Pojalleenkin hän asiasta mainitsi kun tämä oli käymässä. Poika kertoi, että hän sai kahdet lasit 170 eurolla, tosin vain yksitehot, äiti tarvitsee kaksitehot.
Edellä oleva on tosielämää - mitä ajatuksia se herättää?
Mitä ajatuksia teissä herättää seuraava:
Äiti on työtön ja saa toimeentulotukea, pärjää kuitenkin nuukasti elämällä kohtuullisesti, kaappiinkin on onnistunut jemmaamaan reilut tuhat euroa.
Köyhä opiskelijapoika tulee käymään laina-autolla ja tarvitisi 25 euroa bensarahaa. Äidin jemmassa on vain viisikymppisiä joten hän lähettää pojan kauppaan ostamaan jäätelöä jotta saa rahan rikottua ja voi sitten lainata pojalle 25 euroa. Lainan hän antaa tiistaina ja pyytää takaisinmaksua mielellään heti perjantaina jolloin poika saa opintotuen.
Samaan aikaan äiti suunnittelee jemmarahojen käyttöä. Silmälasit pitäisi uusia - toki laseja on erihintaisia, halvempiakin, mutta hän on mieltynyt 680 euroa maksaviin muodikkaisiin huippulaseihin. Hän taitaa ostaa ne, onhan hänellä niihin rahaa. Pojalleenkin hän asiasta mainitsi kun tämä oli käymässä. Poika kertoi, että hän sai kahdet lasit 170 eurolla, tosin vain yksitehot, äiti tarvitsee kaksitehot.
Edellä oleva on tosielämää - mitä ajatuksia se herättää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoituksesi ei herätä minkäänlaisia ajatuksia, pitäisikö sen tehdä niin? Kannattaa alkaa kirjoittamaan kirjaa, niin saa tehdä sellaisia ihmisiä kuin haluaa.
Ja oikeassa elämässä ne 170 e tarjouslasit maksavat 300-550 e.
Oletko tarinasi äiti vai poika vai seuraatko henkilöidesi elämää kärpäsenä katossa?
Oikeasti toimeentulotuella elävä äiti ei hanki huippumuodikkaita laseja, eli henkilösi ovat aika huonoa fiktiota.
Vaikuttaa ylläpidon aloittamalta ketjulta, ne on aina aikas hauskoja.
Olen tämän äidin perhetuttu ja tarina on tosi. Eli tämä ei ole mikään trolli. Asiallisia kommentteja... tack!
Arvot kohdallaan! ainakin äidillä.
Poika ja äiti vaikuttavat ihan onnellisilta. Eli miten sitä voisi kommentoida? Pitääkö kommentoida silmälasien hintoja, vai sitä, että muodikkaita huippulaseja ei todellakaan kannata ostaa, itsekin ostin sellaiset, joiden karsinat maksoivat yhden euron. Ja ihan kivat ovat.
Vai sitä, että äiti antoi pojalleen rahaa lainaksi, sekin on ihan hyvä juttu. Olisi vaan kannattanut antaa heti 50 e, että olisi saanut bensaa enemmänkin.
Vai sitä kommentoida, että tosiasiassa nuo tarjousrillit maksavat ihan jotain muuta. Äidin kannattaa ostaa rillinsä Instrusta, tai sellaisesta liikkeestä, jossa oikeasti on tarjouksia.
Ja ennen kaikkea, äidin kannattaa jemmata rahansa sellaiseen paikkaan, ja olla mainitsematta niistä, että sivulliset eivät tiedä niiden olemassaoloa. Eli kirjoittajallekaan ei olisi saanut kertoa. Äiti voisi hankkia kassakaapin tai jonkun ovelan jemman. Mille vuosikymmenelle tarinasi sijoittuu, jotenkin tulee 1950-luku mieleen?
EI kyllä herätä mitään ajatuksia. Perusarkea.
Toki voidaan ajatella, ettei äidillä olisi oikeutta ostaa noin kalliita laseja vaan pitäisi antaa säästyneet rahat pojalle. Mutta miksi ihmeessä äiti ei saisi välillä hemmotella itseään ja ostaa haluamiaan laseja. Poika kyllä pystyy aikanaan hankkimaan oman elantonsa, kun pääsee opintojen jälkeen töihin.
Mitä tästä muka pitäisi ajatella. On sitä muitakin työttömiä äitejä ja opiskelevia lapsia.
Siis en tarkoittanut, että äiti ostaisi halvat lasit ja antaisi loput säästöistä pojalleen. Ajattelin niin, että äiti ostaa halvemmat lasit ja lopuilla rahoilla saa sitten uuden talvitakin. Tosi kivaa, haluan itsellenikin.
Ja: rahat talteen keittiön kaapin kahvipurkista, äiti, poikasi vielä tulee ja ryöstää ne.
Silmälasit on jännä juttu. Kävin kysymässä arvioo ja 2000e sanottiin hinnaksi.
Jäi sitten ostamatta.
Siis oletetaanko tässä nyt esim. jos äiti nuukailee elämisen ja tuen kanssa ja saa jtk säästöönkin niin ne pitäisi antaa jollekulle muulle? Kukaan ei varmaan kysyisi mitään jos tälle äidille ei jäisi mitään säästöön vaan vaikka joisi kaikilla lopulla rahalla olutta sun muuta.
Olen itse törmännyt muutaman kerran tähän kateellisuuteen että saan rahani riittämään jopa säästöön kun oikein niakasti elän arkipäivää ja sitten voi välillä hemmotella itseään.