Elikkäs 10-kuukautta vanha rotikka uroksemme ei suostu enään lenkille. Ikinä ennen ei tällaista ole ollut(no joo sillon ihan pienenä kun kaikki pelotti) Talolta kun 1,5km pääsee niin jarruttelee jatkuvasti, pyörii jalkojen edessä ja päästelee näitä tuhahduksia. Muutaman metrin pääsee aina eteenpäin. Kun käännyn itse takaisin, niin taas lenkki sujuu. Kova hinku on takaisin kotiin. Asumme maalla metsän keskellä eli olisiko tuo pelko jotain villieläimiä kohtaan?
Se vain kun virtaa sitten riittää vaikka koko kylälle kun ei kunnon lenkkiä saada tehtyä.
Kuinka tuon nyt saa totutettua uudestaan tuttuun lenkkiin. Toiseen suuntaan jos lähtee niin jonkun matkan päässä odotteleekin jo naapurin raivohullu koira joka ei ole kunnolla kytkettynä kiinni.
Se vain kun virtaa sitten riittää vaikka koko kylälle kun ei kunnon lenkkiä saada tehtyä.
Kuinka tuon nyt saa totutettua uudestaan tuttuun lenkkiin. Toiseen suuntaan jos lähtee niin jonkun matkan päässä odotteleekin jo naapurin raivohullu koira joka ei ole kunnolla kytkettynä kiinni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mörkökausi?
Kuulostaa siltä, ettet ole pentuna vienyt koiraasi ns. ihmisten ilmoille, jotta se tottuisi erilaisiin paikkoihin ja saisi kokemusta. Suosittelen ottamista yhteyttä asiantuntijaan.
susittelisin vaihtamaan rotua.
Toista pelottaa ja se kuuluu noihin murkkuiän omituisuuksiin.Pääasia tässäkin jutussa on,ettet anna periksi.Nostata omaa itsevarmuuttasi kohottamalla leukasi ylöspäin ja ole kuin et huomaisikaan toisen jännitystilaa.En tarkoita sitä ,että pakotat saatikka maanittelet vaan sanot reippaasti ,että nyt mennään ja sillä sipuli.Oma itsevarmuutesi heijastuu koiraan.Ole tuijoittamatta koiraan ja katso itse eteenpäin päättäväisin mielin.Koira kyllä huomaa jossain vaiheessa,jos se sinuun luottaa ettei hätiämitiä.Leimautumisaika pikkupentuna on niin kovin lyhyt,jolloin sitä tarvitsisi viedä kaikenlaisiin paikkoihin esim.rautatieasema,kaupunki yms...Sitten vanhempana saa töitä tehdä kaksinkerroin.Tsemppiä! Mitään ei ilmaiseksi saa!
Kiitoksia kaikille! Olenkin tehnyt nyt tuota, että reippaasti vain eteenpäin ja kun tuon yhden kilometrin ollaan päästy tällä menolla eteenpäin, alkaa lenkki taas sujumaan. Epävarma aina tuossa yhdessä kohdassa(?) Vapaana olen myös lenkittänyt. muutaman kilometrin päähän kun päästy, päästän juoksemaan metsiin ja välillä huikkaan missä itse olen niin koira seuraa. Kovasti pentuaikana yritin viedä näkemään ja kokemaan erilaisia asioita. Nyt alkanut helpottamaan tuo lenkkeily, ei ole enään niin kauheaa. Rauhoittunutkin on huomattavasti. Kyllä hänestä vielä kunnon koira saadaan.
Kiva kuulla!!!Periksi ei saa antaa!!Mitä jos aina siinä epävarmassa kohdassa kun sen itse tiedät,niin alata vaikka leikkimään pallolla tms. muulla koirasi kanssa?Sillä on ehkä joku ikävä kokemus siinä kohdalla mitä sinä et itse tiedosta? Vapaana ollessa voi myös kokeilla menemäällä koiralta piiloon.Yleensä tulee nopeasti kovakin hätä siitä ,että mihin mamma tai iskä oikein hävisi.Tietty sitten kehut ja palkkaat kaveria kun se tulee ja löytää sinut.Pidä hauskaa koirasi kanssa lenkillä ja tee itsestäsi se maailman mielenkiintoisin olento jolla on aina jotain jännenpää ja mielenkiintoisempaa takissa ; )