Taas syksyntuuli ulvoo pihapuussa,
sen kuulen kanssas'kultahammas suussa.
Ja katson korven kolkkoon hämärään,
siel' oravatkin viluissaan on nälissään.
En paljon sulta pyytänyt,vain pienen hetken kesää
on poissa lämpö,hyväilyt,ei linnutkaan tee pesää.
Vain kuivat oksat harakan,on rosvolinnun luola.
Sen sain,ja kylmän syksyn vain,ei valu enää kuola.
Vaan antaa olla ,aloilleen taas talvi tunteet laittaa,
ja kohti kesää kävelee,ei mieltäni se haittaa.
Vaik' yksin aatoksissain oon, mä murheenkryyni pahin.
Ei hätää teen sen istuen, sain peffan alle rahin.
Nään unta uutta kesästä se on aivan varmaa,
jo lähti linnut pesästä, ja taivaskin on harmaa.
Mut jossain alla roudan, jään viel' elää pieni siemen.
Sen kaivan, kotiin kuljetan, ja hoivaan kunnes palajan,
ja uuden kesän kasvatan mä siitä sydämeesi.
sen kuulen kanssas'kultahammas suussa.
Ja katson korven kolkkoon hämärään,
siel' oravatkin viluissaan on nälissään.
En paljon sulta pyytänyt,vain pienen hetken kesää
on poissa lämpö,hyväilyt,ei linnutkaan tee pesää.
Vain kuivat oksat harakan,on rosvolinnun luola.
Sen sain,ja kylmän syksyn vain,ei valu enää kuola.
Vaan antaa olla ,aloilleen taas talvi tunteet laittaa,
ja kohti kesää kävelee,ei mieltäni se haittaa.
Vaik' yksin aatoksissain oon, mä murheenkryyni pahin.
Ei hätää teen sen istuen, sain peffan alle rahin.
Nään unta uutta kesästä se on aivan varmaa,
jo lähti linnut pesästä, ja taivaskin on harmaa.
Mut jossain alla roudan, jään viel' elää pieni siemen.
Sen kaivan, kotiin kuljetan, ja hoivaan kunnes palajan,
ja uuden kesän kasvatan mä siitä sydämeesi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja se kesä oli kuuma.
Vei mennessään.
Otti omansa huuma.
Antoi unelmaa.
Elää eteenpäi.
Odottaa jotakin.
Koivut humajaa.
Tuuli kertoo tariinaa.
Ja soittaa.
"Missä muruseni on"
Pidän runoistasi.
Sinä Runoton runoilija.
Olet unelma.
Margitta on vähän hupsu.
Jalass Aino-tossut, niissä tupsu.
Aapiskirjan aina avaa,
sieltä runoriimin tavaa.
Aa- Aune ui, Uu-Ulla ei ui.
Sanoo Margitta: "että kui
voi runo olla hieno noin,
ihan siinä ilkamoin."
On nääs tosi "romanttinen"
Margitta tää kummahinen.
SELLAISTA SATTUU
Jaska muijaansa hän suuttui,
naamans mustaks nyt muuttui.
Lähti siitä ulos suoriin,
meni oikopäätä huo-riin.
Huo-ra oli aika paksu,
mutta silti käteismaksu,
Jaskan piti hälle maksaa,
sitten vasta "kärkee kastaa"
pääsi pillluun paksun lutkan,
kotimatkall' teki mutkan.
Eukkons näki baarissa,
siellä kiima mones vaarissa,
jätkillä nyt seisoi molo,
vessan oven eessä jono,
siellä jatkät kaikki pani,
Jaskan muijaa - "hyvä hani"
luonnehtivat Jaskan akkaa;
veri Jaskan päähän pakkaa.
Lähti huo-ran luokse takas,
monta kertaa porton makas.
Mutta sitten rahat loppu,
kotiin tuli Jaskan hoppu.
Mikä jutun opetus?
Ei kai mikään, mut nyt lopetus.