Viitsiskö joku valaista että miten suksi valitaan kullekin kelille? Siis mistä erottaa pakkaskelin ja mistä taas plussakelin suksen? Käsittääkseni perinteisen suksessa matala ja pitkä voidepesä on pakkaskelin suksessa, eikö? Mutta mites erotetaan luistelusukset?
Kun ilmeisesti parin valinta vaikuttaa enemmän kuin suksen voitelu. Ja monetko parit kilpasuksia junnuhiihtäjä tarvii? Meillä on tähän asti ollut vain kaksi paria, yhdet vapaalle ja yhdet perinteiseen mutta kun katselee ympärilleen kisoissa niin jo 12-v:n isä kantaa monta paria lapselle kokeiltavaksi.
Kun ilmeisesti parin valinta vaikuttaa enemmän kuin suksen voitelu. Ja monetko parit kilpasuksia junnuhiihtäjä tarvii? Meillä on tähän asti ollut vain kaksi paria, yhdet vapaalle ja yhdet perinteiseen mutta kun katselee ympärilleen kisoissa niin jo 12-v:n isä kantaa monta paria lapselle kokeiltavaksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä pahan pistit.
Huippuhiihtäjillä on valittavanaan ennen starttia 8-10 paria. Välttämätön tarve on 4-5 paria.
Pääkriteeninä suksen valinnassa on kulloinen latupinnan kovuus ja kosteus. Eli, suksen tulee sopia lumiolosuhteisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Juniorikilpailija pärjää kolmen parin valikoimilla.
1. Pehmeän pakkaskelin suksi, missä on loiva jalkavuuskaari. Se takaa hyvän hiihdettävyyden. Suksessa on pitkä voidepesä.
2. Leudon pakkaskelin sukset. Suksen rakenne on kimmoisa ja siinä on hieman jyrkennetty jalkavuuskaari.
3. Kovan ladun suksi. Ns. liisteri- tai vesikelin suksi. Jalkavuuuskaari on vesikelillä jyrkempi imun poistamiseksi.
Ongelmakeleille lisäksi pitopohjasuksi, vain perinteiseen hiihtoon.
Luistelusuksia samat kolme paria. Luistelusuksien omainaisuudet ovat, loivakaarinen profiilimuoto, pitkältä matkalta kantava, riittävän kiertojäykkä ja kimmoisa, riittävän jäykkä estämään läpilyönnit potkussa, pyöristetty reunakantti lumiselle ladulle, jäiselle kelille terävämpi reunakantti.
Lisäksi suksen valintaan vaikuttavat suksen pohjamateriaali, pohjan hionta ja uritus, jalkavuusmuoto, jäykkyys ja värähtelyominaisuudet.
Tässä näin aluksi. Ehkä kukaan ei ole ikinä hiihtänyt niin hyvällä suksella, ettei vielä parempikin voisi olla olemassa.
Pakkaskelin ja plussakelin suksen erottaa pelkästään pohjan kuvioinneista.
Alustan "kovuuden" mukaan taas voi etsiä erillaisia ominaisuuksia suksista.
Hyvillä yleissuksilla jos semmoiset on löytänyt,saattaa junnuhiihtäjä hakata luistossa ja hiihdettävyydessä sen "monen parin" isän mennen tullen.
Ehkä kuitenkin voisi varalta olla löysät pehmeän alustan sukset toisina luikkareina jos joutuu junnu kisaan ihan pöperökelissä. Pakkaa muuten kyntämään nuo normaalien kelien sukset. Tosin nuo pöperökelin sukset eivät sitten ohjaa ollenkaan itse itseään, vaan ovat aivan hervottomat hiihtää, ellei ole sitä lunta ympärillä ohjaamassa.
Mutta kyllä yksillä pärjää, jos löytänyt hyvät.
osta uusin hiihtolehti (ilm eilen) siinä selvää tietoa suksen valinnasta ja lisäksi paljon muustakin
Karkeasti ottaen:
Kovalle lumelle jäykemmät kuin pehmeälle alustalle. Pehmeällä lumella tulee olla rennot suksen kärjet. Lisäksi pehmeän lumen sukset voivat olla vähän pitemmät kuin kovan lumen sukset. Kovan alustan sukset eivät saisi mennä yhteen puristettaessa keskeltä kokonaan kiinni toisiinsa.