Yksi vaihe on ohi

No vastaan minkä nyt tiedän. Lasit ja luukut on tosiaan läpimenevillä messinkipulteilla, joiden mutterit ovat kupukantaisia. Se tarkoittaa, että kovin paljon paksumpia, tai ohuempia tiivisteitä ei voi käyttää. Ne kehykset muuten on myös messinkiä, joiden pinnassa kulunut ja ohut niklaus/kromaus. Voi olla, että se hiotaan pois ja saa tummentua ja patinoitua ajan kanssa.
Kaapit, sängyt ja muut taitaa tulla siten, että lattiasta tehdään kohdistaan niin tukeva ja kantava, että ne kiinnitetään vain siihen. Kyljissä on nyt nystyrät ja kaaret, joissa vanhat kiinnityksen muoviroput sisällä.
Tuo pinta onkin vaiheessaan ja mietinnän alla. En usko, että tulee hartsia/epoksia mukaan. Sitä tulee tässä ennen joulua katsomaan sellainen taidepariskunta, joka on tehnyt betonin kanssa paljon julkisten taideluomusten märkätiloja, altaita ja lähteitä. Heitä mulle on suositeltu ja heidän jälkensä on kehuttua. Tekevät urakkatarjouksen sisä- ja ulkopuolen pinnan käsittelystä.
Ei siinä kai ole montaa värivalikoimaa sementtijauhon kanssa. Rauta/rikkioksidia keltaisena ja punaisena, tai pelkkää sementtikalkkia sliipattuna. Se valkoinen olisi tietysti se helpoin tehdä. Siinä menisi kajuutta, kyljet, vesirajan alapuoli samalla kertaa.
Siinä vaiheessa voisi tietysti leikkiä epäsymmetrisillä kuvioilla sillä keltaisella ja punaisella. Jäisi vaikka pastilliseksi kuviot kylkiin ja kanteen.

Sellainen asia, että tällainen veneprojekti alkaa ajaa jo ohi perheen ja työnkin. Tässä miettii vain aina venettä, eri työvaiheita ja siihen liittyvää. Siksi se saa nyt olla viikon katsomatta hallissa ja sitten vien sisään lämpöpuhaltimen nopeuttamaan kuivamista.

Olen antanut itselleni kertoa, että venttiilijousen katketessa venttiili jää sen verran äänekkäästi kilkattelemaan männän päähän, ettei tee mieli jatkaa matkaa. Oliko sulla joku parempi tieto asiasta.

Käsistään kätevä kaveri tietenkin tekee kuten vaikkapa yksi Karhumäen veljeksitä, kuten lentokoneen moottorista halkesi mäntä. Sylinteri irti ja koivusta veisteltiin uusi mäntä pitämään kiertokangen radallaan ja kotiin lennettiin kolmella sylinterillä. Varsinkaan ulommasta saaristosta tosin löytyy vähemmän riittävän järeää puuta, eikä syliteritkään ole erillisiä. Lisää vaivaahan tuostakin toisaalta vain on, ei sellaiset pikkujutut kätevää kaveria pysäytä.

Katkennut venttiilinjousi dieselissä on harvinainen vika ja vaikka katkeaisikin ei yhden kierrevälin puuttuminen niin paljon palautusta vähennä että matka katkeaa.
Eri juttu jos kiilat pettää, mutta siihen ei jousien määräkään auta.

Niistä mainitsemistasi "läppäkoneista", mikäli tarkoitat dieseliä, jossa kaasupoljin liikuttaa imuputkessa olevaa läppää, on kyseessä alipainesääteinen pumppu.
Läpällä ei säädetä seosta, vaan ilman virtausnopeutta, joka synnyttää venturiputkella alipaineen pumpn kalvolle säätäen syöttöä.

"Moottori oli legendaarinen 3.5 litrainen fiat. "

Onneksi todelliset ironian osaajat ovat palanneet palstalle, kiitos siitä! :D

"läppä säätää alakierroksilla ruiskutusmäärän oikeata pienemmäksi" ?

Dieselissähän ei ole mitään oikeaa seossuhdetta, on aina runsas ilmaylimäärä ja ruiskutus tarpeen mukaan.
Kalvo hammastangon päässä lisää ja vähentää syöttöä välillä 0...max (tai pakkosyötölle asti) kuormituksesta riippuen ja maksimikierrokset säädetään läpällä, eli toiminta vastaa hyvin paljon mekaanista vakiokierrossäätöä, aina heijaamisongelmaa myöten.

E.d.K.