Hyvin ujo nuorukainen näki iki ihanan neitosen P Karjalassa liki 50v sitten, kuinka ollakaan niin suuri oli ihastus, että riskeerasin ja lähestyin keskellä päivää neitoa joka kiikkui pihallaan, hänen kanssa juteltiin, en muista mistä, mutta kyllä olo oli autuas!
Tuntui kuin olisi polkupyörä mennyt ilmassa ja naamalla oli taatusti niin autuas ilme kuin vain voi olla! Voi sitä ihanuutta, kun vielä tavattiin juttelun merkeissä ja seuraavaksi aloinkin pelätä, että joku tuhoaa tämänkin onneni!
Niin siinä kävikin, oma poikakaverini kertoi juttuja että ihastukseni lähtee kenen kanssa vaan ja varmuudeksi vuokrasi auton, jonka etuistuimelle minut naamioitiin, niin, että kukaan ei tunne ja kaveri kertoi, että on humalainen auton omistaja. Hän pyydysti ihastukseni kyytiinsä toisen tytön kanssa ja välillä hän kävi ulkona ihastukseni kanssa..
Kuulin jälkikäteen, että hän oli puhunut tytölle vastaavasti, että minulla on tyttö joka kunnassa, se on sellainen epäluotettava paskiainen?
Kaverini oli suhteessa rikas ja hänellä oli autoja ja hänellä oli 5-7 tyttöä eripuolilla pitäjää ja autoon tulijoita riitti.. Hän tuhosi onneni!
Seuraavan kerran kun näin ihastukseni hänen katseensa oli jäätävä ja silloin tiesin, että nyt on ohi minun onneni, ei siinä selittelyt auttaneet, kun en tiennyt mitään mitä minusta oli puhuttu! Entinen kaverini tuhosi monta suhdetta samalla tavoin ja naureskeli takana päin..
Nyt on kulunut jo 49 v siitä, mutta silti ihastus ja rakastuminen oli niin kaunis, että olen vaikeina aikoina miettinyt, että on minua kerran nuoruudessa onnikin kohdannut ja sen jälkeen oli vaikeaa etsiä yhtä kiintoisaa ihmissuhdetta kun "rima" oli jäänyt niin korkealle.
Olen miettinyt nyt jälkeenpäin, että jos Jumala on rakkaus, niin olen tavannut Jumalan:))
Mitä mieltä ollaan pitäisikö paljastaa asian todellinen laita? Hän oli haikaillut minua, mutta kymmeniä vuosia liian myöhään..
Kaiken lisäksi tämä on tosi!
Tuntui kuin olisi polkupyörä mennyt ilmassa ja naamalla oli taatusti niin autuas ilme kuin vain voi olla! Voi sitä ihanuutta, kun vielä tavattiin juttelun merkeissä ja seuraavaksi aloinkin pelätä, että joku tuhoaa tämänkin onneni!
Niin siinä kävikin, oma poikakaverini kertoi juttuja että ihastukseni lähtee kenen kanssa vaan ja varmuudeksi vuokrasi auton, jonka etuistuimelle minut naamioitiin, niin, että kukaan ei tunne ja kaveri kertoi, että on humalainen auton omistaja. Hän pyydysti ihastukseni kyytiinsä toisen tytön kanssa ja välillä hän kävi ulkona ihastukseni kanssa..
Kuulin jälkikäteen, että hän oli puhunut tytölle vastaavasti, että minulla on tyttö joka kunnassa, se on sellainen epäluotettava paskiainen?
Kaverini oli suhteessa rikas ja hänellä oli autoja ja hänellä oli 5-7 tyttöä eripuolilla pitäjää ja autoon tulijoita riitti.. Hän tuhosi onneni!
Seuraavan kerran kun näin ihastukseni hänen katseensa oli jäätävä ja silloin tiesin, että nyt on ohi minun onneni, ei siinä selittelyt auttaneet, kun en tiennyt mitään mitä minusta oli puhuttu! Entinen kaverini tuhosi monta suhdetta samalla tavoin ja naureskeli takana päin..
Nyt on kulunut jo 49 v siitä, mutta silti ihastus ja rakastuminen oli niin kaunis, että olen vaikeina aikoina miettinyt, että on minua kerran nuoruudessa onnikin kohdannut ja sen jälkeen oli vaikeaa etsiä yhtä kiintoisaa ihmissuhdetta kun "rima" oli jäänyt niin korkealle.
Olen miettinyt nyt jälkeenpäin, että jos Jumala on rakkaus, niin olen tavannut Jumalan:))
Mitä mieltä ollaan pitäisikö paljastaa asian todellinen laita? Hän oli haikaillut minua, mutta kymmeniä vuosia liian myöhään..
Kaiken lisäksi tämä on tosi!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olipa hellyyttävä tarina! Mikä estää paljastamasta asian todellista laitaa. Kuitenkin on parasta varautua, ettevät tunteet enää ole samat kuin silloin.Sanotaanhan ettei koskaan ole liian myöhäistä. Mutta mutta,....
Kiteen poika rohkaisee mielensä - kävi miten kävi!! Takuulla häviät ainakin silloin, ellei uskalla. Tällä iällä ei myöskään kannata häpeillä aitoja tunteita, jos niitä on. Hopi hopi, tassua toisen eteen, mies!
Tosi on,yritä jos viimein olis tärppiä, eihän sitä muuten tiedä.
Se, että nuoruusaika oli ja meni, eikä toistu, on ihan eri tarina. Yritäppä uutta tarinaa, uusilla jaksoilla.
Kannattaa yrittää, joskus käy niin että vanhoilla päivillään löytyy nuoruuden rakkaus, voi syntyä jopa uusi ihmis-suhde vanhojen päivien iloksi, jos kuitenki tulee pettymys, siihenki kannata varautua, onhan 49 vuotta kokonainen ihmisikä välillänne erottamassa, rohkeasti vaan ja onnea yritykseen.
"Mennyttä aikaa muistelen
niin mielelläni vielä;
niin moni armas tähtönen
minulle viittaa siellä.
Ken mua seuraa retkelle
nyt Näsijärven rannalle?........"
Lycka till Kiteen poika :))
Ei haaveisiin voi luottaa, jos hän todella olisi pitänyt sinusta, onni kun et joutunut hölmöön seuraan.
Aina sitä muistuu vanhat mieleen, muistan 2 vuotiaasta lähtien ja sen monta kertaa ollut pahasta, kuitenkin sanotaan elämä opettaa niinhän se on tehnyt.
Joskus ajattelen, että kukahan minunkin matkaa on johdattanut.
Ystävääni ikävöiden! Vem kan segla förutan vind?
lTeMmJ_F9LE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=lTeMmJ_F9LE&feature=related
Kaikkihan on rupsahtaneet, ainoa on henkinen side eli muisto!
Monet asiat lie kaatuneet väärinkäsityksiin ja tietysti olisi hänelle hyvä tieto asian oikeasta tolasta.
Tapahtuma on ollut kuin selkänoja, että on minulle sattunut jotain oikein hyvää ja siis kohdannut rakkauden, jota kaikki kuulemma ei kohtaa koskaan.. Muistelen tapahtumaa öisin jos en saa unta ja siihen on tullut kultareunukset:))
Olihän hakeutunut vanhojen tuttujeni seuraan ja kysellyt, mutta sain tietää vasta myöhemmin..
Hyviä vastauksia Kiitoksia!
No tästä et kiitä:
Ihan oikein sinulle, kun uskoit kaverisi valheet ja vielä leikit naamioleikkiä.
En minä siitä ollut moksikaan, mutta neitoseen se oli mennyt kuin häkä päähän.. Täpasin hänet, mutta ruvetappa siinä selvittelemään, johan olisi mennyt noloksi.. Jos olisin ollut rikas, niin olisin voinut vielä riskeerata, mutta en edes tiennyt moneen vuoteen, mistä kylmeneminen johtui, kuulin sattumalta kun kaveri kertoi "kepposistaan" jotka tehosi,. Naureskeli kertoessaan toisille kavereilleen...
Ei ole vieläkään myöhäistä jutella ja tunnustaa tunteensa, sehän on molemmille tärkeää eikä missään tapauksessa liian myöhäistä.
Voisi samalla selvitä oliko takana vain jonkun onnettoman mustasukkaisuus tai suoranainen kateus, pani juorun liikkeelle jota jokainen kasvatti kertoessaan taas seuraavalle.
Sen verran minulla olisi 'urheilumieltä' että haluisin tavata, jos kerran tietää mistä hänet löytää, puhelimella ainakin.
Nyt vaan kasvatat rohkeutta ja sen teet tämän rakkauden tähden ja menneitä aikoja muistellen, rohkaistaksesi myös toista kertomaan tunteensa.
Kauneinta asiaa maailmassa ei voi noin vain jättää unholaan kun mahdollisuus on tapaamiseen.
Kyllä kukkahame kirjoitti kauniisti! Vain tiedon voisin antaa hänelle, että joku joskus oli todella otettu hänestä ja ollut kuin majakka jonka muistaessaan muistaa oman onnen hetkensä!
Minä ainakin pitäisin sellaisesta ilmoituksesta vaikka vai vihkaa, kun ei tiedä toisen elämän tilanteesta..
Tämä suhteen tuhoaja hankki vain lisää tyttöjä haaremiinsa joita oli vähän joka kylässä toisistaan tietämättä(sain tietää senkin jälkikäteen), mutta kun oli autoja, ym kohtelias käytös määrättyyn pisteeseen saakka, niin moni lankesi, usein ne oli hänen kavereidensa tyttöystäviä ja samat metkut..
Rakkauteen liittyvästä asiasta voi kirjoittaa vain kauniisti, siinä tulvahtivat omatkin nuoruuden muistot pintaan.
Meillä monella voi olla vastaavanlaisia 'kompurointeja' eli väärin käsityksiä pienissä asioissa jotka tuntuvat kerrassaan kamalilta.
Kannustus voisi rohkaista sinua ei se ainakaan kumpaakaan mitenkään voisi loukata, päinvastoin on yksi merkittävä kokemus lisää joka voisi antaa uutta voimaa.
Laita jo se miettimismyssy päähäsi se helpottaa ratkaisua!
Voi sentään.
Piristy nyt ja elä tätä päivää. Pienet muistot, suuret huolet.
Eikö kukaan saa kirjoittaa mistä haluaa, "elä tätä päivää"!!
Oletko huomioinut lainkaan mikä täällä sivulla parhaiten viihtyy >riita
Hyvänen aika.
Kirjoita ihmeessä muistot ja kaipuut, rakkaudet ja vihat, mutta elät kuitenkin tässä päivässä.
Muistot kuuluu jokaisen elämään, ei niillä kuitenkaan voi rakentaa uutta elämää.
Hyvät muistot on elämän makupaloja! Kun niitä on muutamia tarpeeksi hyviä, ei tarvitse terapeutteja, kun tietää mitä onni on!
Minusta ne on kuin majakoita, jotka tulee mieleen elämän merellä!
Kaikkein parhaat tunteet kuulemma on tutkimuksen mukaan sellaisessa suhteessa jossa kumpikin on epävarma, eikä pettymisen vaaran takia ilmaise tunteitaan!! Muistan itse monia kertoja kuinka kihelmöivää se oli, eikä halunnut toisen tietävän(vaikka varallisuustasojen erilaatuisuudesta johtuen) ihaili vaan ja nautti tunteesta!
Rakastan sana pudottaa jännitystä ja kihelmöintiä huomattavasti, että malttakaa, tunnelmat voi olla huikeita!
Täällä tulee vastaan sarvellisia ja sarvettomia, milloin on väärä aihe milloin väärä kirjoittaja jatkamassa,
Anna palaa ja paperia säästämättä, jokaiselle riittä arkin kulmaa jos vain niin haluaa, turhaa on toisien sanoa onko aihe oikea vai väärä.
Tässä päivässä voi oikein hyvin muistella menneitä, mutta tulevia on hiukan vaikeampi ennakoida saatikka kirjoittaa, kumma ettei tuo typeryys ja toisten paimentamien jo näillä kokemuksilla vähene, lisääntyy vaan.
Mukava on ollut seurata vielä kun pääset tapaamiseen jätä sitten kertomatta enempää.
Mistä muusta voisimme keskustella kuin tapahtuneesta, koetusta ja eletystä elämästä,
Näin se valitettavasti on.